Seychellit Praslin 2019

Seychellien Praslinin saaren eteläosa oli pinnanmuodoiltaan ja korkeuseroiltaan hyvin vaihteleva.  Jo taksimatkalla satamasta hotelliin kävi selväksi, että meidän kannatti unohtaa pyöräily tällä saarella.  Saavuimme Prasliniin Cat Cocos lautalla Mahén saarelta. Mahén matkakertomus löytyy linkin takaa ja lisää Praslinin kuvia Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta. 

5.3.2019 Tiistai

Lauttamatka Mahélta Praslinille kesti tunnin ja onneksi olin nauttinut pari matkapahoinvointipilleriä, joten säästyin pahoinvoinnilta.  Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita ja lautan henkilökunta kulkikin käytävillä jakaen asiakkaille oksennuspusseja. 

Suurin ruuhka oli jo ohi Praslinin satamassa

Aluksesta päästiin ulos hyvässä järjestyksessä, mutta sitten alkoi kaaos, kun laivan peräosasta aloitettiin matkalaukkujen nostaminen laiturille ahtaalle alueelle, jossa oli jo saarelta poistuvien laukkuja. Jos tämä täti olisi saanut järjestää, olisi laukkujen väliin vedetty edes naru, joka erottaisi lähtevien ja saapuvien laukut ja tilaa olisi varattu laiturilta enemmän laukkujen käsittelyyn. Laukkujen käsittelijöiden ja matkustajien välillä oli kyllä naru. Laukkuja nostettiin laiturille, mutta ne jätettiin lähelle alusta. Kun matkustajat näkivät omia laukkujaan, huudeltiin purkajille, jotta nämä toisivat laukkuja yksitellen kunkin huutajan toiveen mukaisesti lähemmäksi. Laukut olisi alun alkaen voinut tuoda riviin lähelle vastaanottajia, josta niitä olisi ollut helpompi noukkia siinä tungoksessa.

Laukut saatiin.  Mahén saaren taksikuskimme eno Praslinin taksikuski löytyi ja pääsimme pienen ruokakaupan kautta hotelliin. Hinnaksi oli sovittu etukäteen 300,- rupeeta ( vajaat 20,- eur). Seychellien hintataso oli samaa luokkaa kuin Suomessa ja ravintolaruokien hintoja olen merkinnyt tänne muistiin, koska itseäni kiinnostaa sekin tieto matkoja suunnitellessani. Taksimatkan aikana saimme kuskilta kortin, jossa oli hänen yhteystietonsa, jos tarvitsisimme kuljetuksia myöhemmin. 

Minä etsin yleensä matkoillemme hotellit netin varauspalveluiden kautta, mutta tällä kertaa Ilpo löysi hotellin Praslinin saarelta.  Matkamessuilla minulle ehdotettiin majoittuimista La Diguen saarella, mutta sieltä ei löytynyt Ilpolle "kelpaavaa" majapaikkaa.  Toiveena oli aamiaisen tarjoava hotelli rannalta ja huoneessa piti olla kylpyamme sekä parveke itsestäänselvien ilmastoinnin ja wifin lisäksi. Myös uima-allas piti olla .

Ilpon toiveet täytti Coco de Mer hotelli, joka sijaitsee rauhallisella alueella trooppisessa puutarhassa 4,5 kilometrin päässä lauttasatamasta Praslinin saaren etelärannikolla. Tilavat (50 m2) perushuoneet sijaitsevat rivitalotyyppisissä rakennuksissa rinteessä rannan tuntumassa. Alueella on portaita, joten kovin huonosti liikkuville hotelli ei sovellu. 

Korkeissa huoneissa oli parivuoteen lisäksi kahden sohvan muodostama oleskelualue pari porrasaskelmaa muuta huonetta matalammalla. Sohvat olisivat sopineet lisävuoteiksi lapsille. Parvekkeella oli tuolit ja pöytä sekä reilun kokoinen auringonottolavitsa. 

Kylpyhuone / wc-tila oli tyylikäs, mutta omaa rauhaa kaipaavana ei aivan mieltymysteni mukainen. Kylpyamme oli erotettu huoneesta peiliseinäkkeen avulla ja suihkutila sekä wc-eriö olivat lasiseinäisiä, osa sentään huurrelasia. Vuoteella loikoilija näki suihkuttelijan, mutta ei kuitenkaan wc:ssä istujaa. Äänet kuuluivat, sillä lasiseinät eivät yltäneet kattoon asti.

Rinteessä olleesta huoneesta oli näköala alapuolella olevien rakennusten kattojen yli ja palmujen sekä banaanipuiden välistä merelle eikä verhoja ollut tarpeen vetää ikkunoiden eteen ainakaan siksi, että joku olisi katsellut ikkunoista sisään.

Huoneessa oli riittävästi säilytyskalusteita ja pistorasioita omien virtaa vaativien laitteiden lataamiseksi. Eteisen kaapiston laatikossa oli jatkojohto / pistorasioita, jollaista en ole aikaiemmin nähnyt. Systeemiin sai kiinni useampia USB-liittimiä ja pistorasiatkin sopivat sekä englantilaisille että eurooppalaisille pistotulpille. 

Hotellin ranta-alueella oli laituri- / terassirakennelma, jossa aurinkosuojaksi oli purjekankaat. Löhöilyä varten oli tavallisuudesta poikkeavan näköisiä vuoteita, Fatboy-tyyppisiä patjoja, riippukeinuja sekä puisia tuoleja. Laiturilla oli myös uima-allas, jossa oli ihanan viileää vettä ja laiturilta pääsi sementtiportaita pitkin mereen snorklailemaan. Laiturin lähellä vietti aikaansa monenlaisia kaloja ja ne olivat suurempia kuin missään rantavesissä aikaisemmin näkemäni. Suurimmat puolimetrisiä ja Ilpon mielestä jopa metrisiä. Täytyy tunnustaa, että ensimmäistä kertaa snorklaminen on ruvennut pelottamaan varsinkin Ilpon Mahén kokemusten jälkeen. Siellä jotkin kalat napsivat häntä sääriin niin, että niihin tuli verta vuotavia koloja.  Polttavia meduusoja emme hotelleidemme vesissä nähneet ollenkaan eikä haikaloistakaan varoiteltu vaikka niitäkin on kuulemma näillä vesillä nähty tuhoisin seurauksin kymmenkunta vuotta sitten. 

Hotellin alueella oli myös hiekkarantaa ja toinen uima-allas. Täällä näki selvästi vähemmän snorklaajia kuin Mahén Sunset Beachillä, ehkä siksi, että hotellin asiakaskunta oli iäkkäämpää. Olihan hotelleissa hiukan hintaeroakin.

Ensimmäisen illallisen söimme buffetravintolassa.  Tiistain teemana oli Saveur Du Chef,  hinta 595,- Kokonaislasku sisälsi normaalit ruokajuomamme eli kuplavedet yhteensä 1295,- (n. 85,20 eur) 

 

6.3.2019 Keskiviikko

Päivä kului hotellin alueella loikoillen, lueskellen, snorklaillen, käveleskellen ja Ilpolla lintuja bongaillen. Olin onnistunut vilustumaan huoneiden hyvän ilmastoinnin ansiosta ja niinpä luovuimme ajatuksesta lähteä päiväretkelle kehutulle La Diguen saarelle.  

Banaani parvekkeen edessä

Mangopuu ja hedelmälepakko hotellin pihalla

Luonnonvaraisena vain Praslinin saarella kasvavia Coco de Mer palmuja kasvoi hotellimme pihallakin.  Terassiparvekkeemme vieressä oli urospuolinen yksilö, naaraspuolisia yksilöitä "peppupähkinöiden" kera näimme myöhemmin runsaasti Vallee de Main luonnonsuojelualueella. 

Coco de Mer-palmu

Muitakin erilaisia palmuja kasvoi hotellin pihalla. 

Black parrot eli Seychellien mustakaija oli antanut nimensä hotellimme toiselle osalle.  Nimi oli kokonaisuudessaan Coco de Mer hotel & Black parrot suites.  Ilpo näki ja kuuli kaijoja lentelevän hotellin alueella ainakin kolme.  Minä sain kuvan vain suite-alueen sisäänkäynnin kaijasta. 

Päivän aikaansaannos oli Viber- viesti- ja puheluohjelman lataaminen puhelimeeni ja viestin lähetys taksikuskille. Kysyin häneltä tarjousta puolen päivän saarikierrokselle. Hän ehdotti 1100,- rupeeta eli reilut 72,- euroa.  Hotellin vastaanotosta olin saanut hinta-arvioksi 100,- - 120,- euroa.  Sovimme, että kierrokselle lähdetään torstaina klo 9:00.

Illalisen söimme a la carte ravintolassa. Jostain syystä ruoka ei maittanut vaikka se olikin herkullista.  Taisi johtua ilmastoinnin aiheuttamasta kylmettymisestä ja nenän vuotamisesta. 

Samosas with Mixed Salad 175,- ( 11,50 eur)

Diguoise Style Fish Curry 295,- (19,40 eur) 

7.3.2019 Torstai

Taksikuski oli laittanut Viber-viestin klo 8:53, jossa kertoi olevansa matkalla luoksemme. Viestin huomasin vasta iltapäivällä. Saarikierros alkoi hiukan yhdeksän jälkeen. Menimme aluksi Vallee de Main kansallispuistoon. Maksoimme sisäänpääsymaksun 2 x 350,- rupeeta eli yhteensä kahdelta henkilöltä noin 46,- euroa. Puistossa olisi voinut osallistua opastetulle kierrokselle, kaiketi lisämaksusta. Tyydyimme kulkemaan lyhyimmän kierroksen, jonka arvioitu kesto oli noin tunti. Puistossa on aikamoiset korkeuserot, mutta sinne oli rakennettu melko hyvät polut, tosin portaita oli melkoisesti.

Coco de Mer - palmu ja "peppupähkinät"

Puistosta jatkoimme matkaa itärannikolle ja sieltä Anse Volbertin, Anse Posessionin ja Anse Boudinin ohi kohti Anse Laziota, jonka on sanottu olevan yksi maailman kauneimmista rannoista. Meihin ranta ei tehnyt vaikutusta. Sille oli ajautunut kasvillisuutta, joka on aivan luonnollista, mutta tekihän se rannan "ruman" näköiseksi. Rannalla oli aika paljon ihmisiä emmekä kävelleet sen päätyihin, joissa olisi ollut kauniit kalliomuodostelmat.  Ranta näytti nopeasti katsottuna olevan niin matala, ettei siellä olisi voinnut edes snorklailla. Anse Volbert oli näistä rannoista mielestäni kaunein, koska hiekka oli todellakin melkein maidon valkeaa ja vesi vaalean sinistä.

Anse Volbert

Anse Possession

Anse Boudin

Anse Lazio

Anse Lazio

Anse Lazion rannan tuntumassa oli aitauksessa kymmenkunta aldabranjättiläiskilpikonnaa, joka on Aldabran atollilla Seychelleillä tavattava yksi maailman suurimmista kilpikonnista. Lisätietoja löytyy wikipediasta .  Hiukan surullinen olo tuli nähdä näitä merten jättiläisiä pienessä aitauksessa, jossa  oli vain pienen pieni vesiallas. Taksikuskilta kuulimme, että uroksia ovat nuo joiden kilpi on tasainen ja naaraiden kilvessä on kohoumat. 

Anse Lazion rannalta lähdettiin ajamaan kohti 386 metriä korkean Creve Coeur kukkulan huippua. Tie oli melko huonossa kunnossa, joten aivan ylös emme ajaneet, mutta hienot maisemat oli siitäkin kohdasta, johon pysähdyimme.  

Takaisin hotellille ajoimme tuttua rantareittiä, sillä muita tievaihtoehtoja ei ole.  Pysähdyimme taas pieneen paikalliseen kauppaan täydentämään vesi- ja välipalavarastoja.  Kaupat ovat näillä saarilla todella ahtaita ja käytävät kapeita, mutta hyllyt ovat täynnä paikallisten käyttämiä elintarvikkeita ja muita tuotteita. Monilla asiakkailla oli älypuhelimissaan käytössä jokin mobile pay-systeemi, jolla ostokset maksettiin.  Taksikuskeilla oli älypuhelinten lisäksi myös yksinkertaiset Nokian puhelimet, jotka olivat kuulemma yleisiä myös kalastajilla, koska ne toimivat paremmin taajamien ulkopuolella.  Hotellia lähestyessämme pysähdyimme ottamaan vielä muutaman valokuvan.

Hotellin a la carte ravintolassa ei ollut illallistarjoilua. Tarjolla oli ainoastaan Buffet ravintolan Creoli-illallinen ja kyllähän se minulle sopi.

8.3.2019 Perjantai

Yöllä heräsimme muutamaan kertaan vesisateen ääneen, mutta aamun valjetessa sade oli loppunut.  Tuuli oli taas pudottanut mangopuun hedelmiä nurmikolle ja puutarhan siivoojat olivat ehtineet kasata niitä pois kerättäviksi.  

Aamiaisella tilasin munakkaan saadakseni valokuvan kauniisti koristellusta lautasesta. Muutama valokuva tuli napattua myös ravintolasta. 

Koko päivän sää oli lämmin ja pilvipoutainen. Aamupäivä kului mukavasti laiturilla vuoroin snorklaillen, uiden altaassa ja lukien. Kaloja näkyi jälleen runsaasti laiturin lähellä ja suurimmat olivat hyvinkin puolimetrisiä. Olin jo aikaisemmin ollut ravintolassa kuulevinani, että yksi nuori pariskunta puhui suomea ja tänään snorklatessa heidän kansallisuutensa varmistui kun vahdoimme muutaman sanan. Hotellissa on toinenkin suomalaispariskunta, joiden kanssa ei ole tullut juteltua.

Kalojen ja lintujen lisäksi on hotellin alueella näkynyt isoja hämähäkkejä sekä gekkoja.  Onneksi niitä ei tarvitse pelätä kuten ei Seychelleillä lenteleviä hyttysiä eikä kärpäsiäkään, sillä saarilla ei ole  malariaa.  Lentokoneen matkustamoon suihkutettiin hyönteismyrkkyä ennen laskeutumista, ettei salamatkustajina mahdollisesti tulleet hyönteiset tuo mukanaan tauteja. Tosin nettitietojen mukaan dengue-kuumetta on tavattu vuonna 2018, mutta turha ruveta hysteeriseksi.  

Viimeinen Seychellien illallinen nautittiin taas a la carte ravintolassa. 

Nan bread with vegetable Masala 195,- ( 12,80 eur) 

Grilled Chicken Breast with a Mushroom and Red Wine Sauce 275,- (18,- eur) 

9.3.2019 Lauantai

Taas oli aika pakata tavarat mukavien Praslinin päivien jälkeen.  Tuttu taksikuski oli estynyt kuljettamasta meidät satamaan, mutta hän lähetti tilalleen toisen kuljettajan autoineen.  Hotellilta lähdettiin klo 14 ja lautta lähti satamasta klo 15. Se oli jälleen aivan täynnä, mutta merenkäynti oli rauhallisempaa, joten merisairautta ei tarvinnut pelätä. 

Olin ostanut netin kautta etukäteen meno-paluu lauttaliput ja paluupäivänä bussikuljetuksen satamasta lentoasemalle.  209,95 euron veloitus näkyi tililläni jo ennen reissuun lähtöä.  Bussissa kaikki muutkin vajaat 10 matkustajaa tulivat samalle Qatar Airwaysin lennolle Dohaan.  Saavuimme kentälle viimeisten joukossa, joten ostostarjontaan ei ehditty tutustua.  Lento lähti klo 18:10.  Lennoista ja myönteisen kokemuksen tuoneesta 48 tunnin vierailusta Qatarin Dohaan löytyy matkakertomus linkin takaa.