Viikonlopun 14. – 16.6.2019 yöpyminen hostel Linnasmäessä oli myönteinen yllätys varsinkin koirien kanssa. Ikkunoiden alta alkoivat metsän keskellä lenkkipolut, joilla oli mukavaa tehdä ilta- ja aamulenkit.
Turun kristillisen opiston yhteydessä ympärivuotisesti toimiva Linnasmäki on neljän kilometrin päässä kaupungin keskustasta.
Rakennukset näyttävät ulkoapäin koululta ja oppilasasuntolalta kuten huoneet sisältäkin, mutta
vähäeleisesti kalustettu huoneemme oli siisti ja riittävän tilava, jotta sinne mahtuivat hyvin myös koirille tutut yöpymishäkit.
Kaikissa erikokoisissa huoneissa on oma kaakeloitu raikkaan puhdas wc ja kylpyhuone. Mitäpä sitä muuta tarvitseekaan, kun majapaikassa viettää vain yöt.
Seitsemän euron lisämaksullinen aamiainen oli vaatimaton, mutta vatsansa sai täyteen lämpöisillä tummilla ja vaaleilla sämpylöillä, muutamalla juusto- ja leikkelelaadulla, vihanneksilla ja munakokkelilla, puurolla, mehulla sekä jogurtilla murojen tai myslin ja hillon kera.
Arkisin Linnasmäessä on tarjolla aamiaisen lisäksi lounas. Viikonloppuisin ja iltaisin lähin ruokapaikka on puolen kilometrin päässä Orikedon taverna. Lauantain lämpimänä ruokana oli tyytyminen tavernan pizzaan, koska autokuski Heli ei lähtenyt Turun keskustaan. Eipä perus pizzassa ollut muuta moitittavaa kuin se, että pienempikin olisi riittänyt.
Aikaisemilla agilitykisareissuilla olemme yöpyneet Turun keskustan hotelleissa. Kävely Aurajoen rannalla on ollut muuten mukavaa, mutta lasinsirujen väistely on ollut turhan stressaavaa koirien kanssa.
Helin ja Nopsan osallistuminen agilityn maajoukkuekarsintakisaan oli syy tämänkin kertaiseen yöpymisen vaativaan Turun reissuun. Samoissa merkeissä Turussa on oltu myös kesällä 2016 ja 2017
Menestystä kokonaiskisassa tuli sen verran kuin oli toiveissa. Lauantain kolmesta ratasuorituksesta yhdellä Heli ja Nopsa sijoittuivat kolmanneksi, joten he saivat jatkaa kisaamista sunnuntain finaaliradoilla. Maajoukkuepaikat menivät ansaitusti muille, eivät kuitenkaan tällä kerralla sukulaiskoirille. Kisaan oli osallistumisoikeuden saanut Nopsan molemmat sisaret Muka ja Ruksi ohjaajineen. Alapuolella kuvassa oikealta vasemmalle: Nopsa, Ruksi-sisko ja Ruksin poika Sisu, joka on Helin oma koira. Nopsahan on minun koirani, jota Heli saa ohjata kisoissa, koska hänellä ei ole tällä hetkellä omaa kisakoiraa.
Lähdimme kohti Turkua jo perjantaina iltapäivällä, sillä halusimme ehtiä kannustamaan seurakavereita, jotka osallistuivat perjantaina illalla ”viime hetket voittajat” –kisaan. Tästä kisasta sai onnistuessaan paikan maajoukkueen karsintakisaan, jos ei ollut saanut paikkaa aikaisemmin ranking-järjestyksen tai muiden hyvin menneiden kisojen ansiosta. Nopsalla ja Helillä oli paikka hyvän ranking-sijoituksen ansiosta.
Menomatkalla sanoin Helille, että haluaisin käydä syömässä myöhäisen lounaan jossakin muualla kuin ABC:llä. Niinpä pysähdyimme Halikossa Design Hill -kahvilassa. Nautimme maukkaat keiton ja salaatin sekä jälkiruokakahvin kanssa jaoimme leivos- ja jäätelöannoksen.
Samassa kiinteistössä oli myös monien brändien myyntipisteitä, mutta onnekseni sain tällä kerralla pidettyä kukkaron nyörit tiukasti kiinni. Paikka on ehdottomasti pysähdyksen arvoinen.
