Palatessamme Keniasta Sansibarin Unguja-pääsaarelle jäimme loppulomaksi lyhyen taksimatkan päähän saaren pääkaupungista Stone Townista, jossa oli mukavaa käydä iltaisin kävelemässä, katselemassa auringonlaskua ja syömässä.
Lento Mombasasta kulki saaren yli pohjoisesta etelään ja ehdimme nähdä ikkunasta mangrove-jokisuistot ennen peltihökkeleiden täplittämän taajama-alueen ilmaantumista alapuolellemme.
Minusta on aina jännittävää koittaa paikallistaa kartalle lentokoneen ikkunasta nähtyjä ja mahdollisesti kuvattuja paikkoja. Nyt löytyi Googlen ilmakuvan avulla mm. Amani stadion.
Noor El Muhammad moskeijan sain ikuistettua sekä lentokoneen että taksin ikkunan läpi ohittaessamme paikan.
Lentoasemalla palasimme vanhaan tuttuun terminaaliin, mutta ehdin ottaa valokuvan myös uudesta terminaalirakennuksesta, jonka rakentaminen on aloitettu vuonna 2011 wikipediatietojen mukaan "by the Chinese Beijing Construction Engineering Group". Valmista piti tulla 2014, mutta eipä ulkomaanliikenne käytä terminaalia vieläkään.
Terminaalirakennuksessa meitä saapuvia matkustajia oli tällä kerralla vastassa valkotakkisia ja hengityssuojalla varustettuja henkilöitä, jotka mittasivat kuumeen pikamittarilla otsasta, tarkistivat keltakuumerokotustodistukset ja kysyivät missä maissa olemme olleet viimeaikoina. Kiinasta alkuvuonna lähteneen koronaviruksen pääseminen saarille haluttiin estää. Passintarkastuksessa ihmeteltiin, että meillä oli uusi viisumi vaikka edellinen oli vielä voimassa. Olin hankkinut meille eri e-viisumit kumpaakin Tansaniaan saapumispäivää varten, sillä nettiohjeista käsitin, että monikertaviisumia eivät turistit voi hankkia.
Olimme sopineet alkulomalla meitä kuljettaneen taksikuskin kanssa, että hän tulisi noutamaan meidät lentokentältä. Kävimme hänen kanssaan jo kertaalleen Golden Tulip hotellissa, kun jätimme sinne isot matkalaukkumme säilytykseen Kenian reissun ajaksi. Matka lentokentältä hotelliin oli vajaat 13 km ja hinnaksi sovittiin 20,- USD.
Hotelli Golden Tulip sijaitsee päätien varrella noin 7 km Stone Townista pohjoiseen. Ympärillä on paikallisasutusta ja muutama kauppa välipalatarpeiden ostamiseksi. Vietimme siellä viisi yötä sunnuntaista perjantaihin 2. - 7.2.2020.
Jouduimme odottamaan huonetta reilun tunnin, mutta kävimme sinä aikana lounaalla hotellin ravintolassa, joka sijaitsi rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Ravintolaa ympäröivältä kapealta parvekkeelta oli näköala ympäristöön ja valitettavasti paljastui, että ranta ei ollut täälläkään ihanteellinen snorklailuun. Ranta oli matala varsinkin laskuveden aikaan. Ilma oli hiukan pilvinen, mutta lämmin ja uima-allas tuli testattua heti ensimmäisenä iltapäivänä.
Ravintola oli viihtyisä ja jälkiruokajäätelöannos valtava sekä herkullinen. Koko reissumme ajan ruoat olivat eri ravintoloissa varsin hyvän makuisia, hintataso edullinen ja mikä mukavinta, emme kumpikaan kärsineet matkan aikana vatsavaivoista.
Hotellia vastapäätä oli pieni mini supermarket, josta hain välipalatarpeita ja tutustuin paikalliseen rahaan ja sen arvoon. Alkulomalla Mangrove Lodgessa kaikki ateriat ja palvelut lisättiin huonelaskuun, jonka maksoimme dollareilla poistuessamme. Olin etukäteen lukenut netistä, että Sansibarilla selviää USA:n dollareilla. Toki selviää, mutta edullisempaa oli käyttää paikallista rahaa. Ostokseni lähikaupasta: inkiväärilimonadi, omenamehu, voileipäkeksit, paahtoleipäpaketti, tonnikalapurkki ja sulateluustopakkaus maksoivat 17500,- šillinkiä eli 7,- euroa.
Ravintoloissa laskut tuotiin paikallisessa rahassa, mutta jos halusi maksaa dollareissa se onnistui. Saamamme vaihtokurssin mukaan 1,- USD oli 2270,- Tansanian šillinkiä tai 1,- euro 2500,- šillinkiä. Esimerkiksi 60.000,- šillingin lasku pyöristettiin ravintoloissa 30,- dollariksi, kun se kurssin mukaan oli 26,40 USD eli 24,- eur. Olisihan laskun toki voinut maksaa dollareilla ja ajatella, että korkeampi hinta piti sisällään juomarahat, mutta päädyimme käyttämään paikallista rahaa ja lisäämään laskun loppusummaan 10 % tippiä.
Perhospuisto oli rajattu ohuella verkolla. Siellä kasvatettiin noin 20 eri perhoslajia. Paikallinen opas kertoi meille puiston toiminnasta. Perhosten kotelot oli kerätty pieneen häkkiin katoksen alle ja satuimme huomaamaan, että häkkiin oli päässyt jostakin aukosta gekko, jonka herkkua kotelot ovat.
Viimeisenä päivänä tuli aikaisemmin käyttämämme taksikuskin lähettämä toinen kuljettaja hakemaan meidät lentokentälle. Lentoasemarakennukseen oli pitkät jonot. Lähdössä oli muitakin lentoja kuin omamme Dohaan, joten oli todella hyvä, että olimme paikalla kaksi tuntia ennen koneen lähtöä.
Olin varannut meille Bonuswayn ja Booking comin kautta superior merinäköalahuoneen, mutta meidät vietiin ensin päätien puoleiseen huoneeseen. Teimme heti selväksi, että huone ei kelpaa. Lyhyen tietokonenäpyttelyn jälkeen meidät vietiin merinäköalalla varustettuun suiteen, jossa oli makuuhuoneen lisäksi tilava olohuone, ruokailutila ja keittokomero. Keittokomeron varustus oli vedenkeitin, jääkaappi, vesipiste ja paljon tyhjää kaappitilaa. Kahvia ja teetä sekä pari pientä vesipulloa tuotiin huoneeseen päivittäin.
Kävimme Stone Townissa useampana iltana ja siellä emme todellakaan olleet ainoita turisteja. Väkeä oli varsikin eri puolilta Eurooppaa ja hiukan kummastutti matkailijoiden paljastava pukeutuminen. Sansibarin saarilla väestö on 99 % muslimeja. Matkailusivustoilla on kehotettu kunnioittamaan paikallisten tapoja pukeutumalla rantavaatteita peittävämmin muualla kuin rannoilla, mutta tämä neuvo ei kiinnostanut kaikkia.
Alla kuvia "pakollisista" turistinähtävyyksistä:
 |
| The Old Fort |
 |
| The House of Wonders |
 |
| The Palace Museum |
 |
| The Old Dispensary |
 |
| Tykit rantakadulla |
 |
| Forodhani Food Stalls |
 |
| Freddie Mercuryn lapsuuden kotitalo |
 |
| Mercury ravintola |
Freddie Mercuryn tausta oli tyypillinen osalle sansibarilaisia. 1800-luvun lopulta britit hallitsivat saaria arabisulttaanien avulla. Tarvittiin lisää työvoimaa ja intialaisia alkoi tulla saarille. Freddien suku oli Intiasta tulleita zarathustralaisia parseja. Isä työskenteli Britannian hallituksen palveluksessa. Wikipedia kertoo lisää.
Yhtenä päivänä tilasimme hotellin aulassa päivystävältä paikallisen matkatoimiston edustajalta taksin viemään meidät saaren keskiosan Jozani forest-kansallispuistoon. Ilpo ei halunnut lähteä oppaan vetämälle kävelykierrokselle ja niinpä kävimme paikallisten ylläpitämässä perhospuistossa "Zanzibar Butterfly Centre" ja vaatimattomassa eläinpuistossa "Joriefa Park".
Eläinpuiston "omistaja" kävelytti meitä pienessä aidatussa puistossa, jossa oli muutamia eläinlajeja. Vedellä täyttyneessä kuopassa asusteli joitakin makean veden kaloja ja kuopan reunalla heinikossa oli vihreä käärme, jonka Ilpokin näki. Minä en onneksi nähnyt käärmettä, mutta kävely korkeassa heinikossa ei tuntunut enää mukavalta. Kilpikonnia ja liskoja näkyi, mutta alueella asuvat apinat pysyivät piilossa.
Matkan varrella oli mukavaa nähdä paikallista elämää: erilaisia kauppoja, asuinrakennuksia, moskeijoita ja ohitimme myös Kariakoo huvipuiston.
Yhtenä iltana palatessamme Kivikaupungista hotelliin, ehdotti taksikuski Nungwin retkeä erikoishintaan. Niinpä lähdimme hänen kanssaan seuraavana päivänä saaren pohjoisrannikolle. Kannatti tosiaan lähteä. Matkan varrella näkyi taas monella tavalla lastattuja autoja ja perillä odotti paikallisin vivahtein sävytetty turistielämä: valkoista hiekkarantaa, turkoosia vettä, Istanbul ravintolan edessä ilmaiset auringonottotuolit ja ravintolassa herkullista ruokaa, nautoja auringonsuojassa toisen ravintolan terassin alla, matkamuistomyymätöitä ja jonkin verran retki- ym. kauppiaita kulkemassa rannalla, mutta kaupankäynti ei ollut ollenkaan agressiivistä. Koko lomamme aikana emme törmänneet paikallisten häiritsevään tuttavallisuuteen.
Alla vielä muutama kuva aivan hotellimme lähiympäristöstä. Päätiellä oli vilkas liikenne. Tien ylittäminen oli melkeinpä vaarallista. Tien toisella puolella oli monenlaisia kauppaliikkeitä ja niiden takana alkoi tiheä paikallisasutus. Muita turisteja ei seudulla näkynyt kävelemässä.
Lisää valokuvia löytyy Metkaamatkustelua kuvat sivustolta.
Blogimuistiinpanot ovat linkkien takana Sansibarin Chuinista sekä Kenian Mombasasta ja Tsavo East kansallispuistosta ja reissun suunnittelusta varaamisesta.
