Metkaamatkustelua

25.7.2010 uusi valokuvablogi

2010-08-15T17:04:00.003+02:00

Kuvien siirtäminen tähän blogiin tuntui kerta kerralta hankalammalta ja niinpä aloitin uuden valokuvabolgin kesällä 2010, katso täältä: Metkaamatkustelua kuvat
Italia-Sisilia, Liesjärvi, Sri Lanka, Viro-Haapsalu, Seinäjoki, Kroatia-Split, Itävalta-Wien, Kreeta-Hania, Viro-Pärnu-Tallinna, Kuuba-Havanna-Varadero ym,

10.4.2010 Tallinna

2010-07-02T21:05:00.008+02:00

Tuli käytyä pitkästä aikaa Tallinnassa. Tällä kertaa entisten työkavereiden kanssa. Sää suosi ja muutenkin oli mukavaa kuljeskella shoppailemassa tutuilla kaduilla. Toki muutosta kaupungissa on tapahtunut paljonkin varsinkin sataman lähellä. Enää ei käydä Mustamäen torilla edullisten ostosten perässä kuten 1980-luvulla tehtiin. :)

24.1. - 7.2.2010 Meksiko ja Guatemala

2010-02-22T20:41:00.098+01:00

Sunnuntai 24.1.2010
Lento Helsingistä lähti aamulla puoli seitsemältä. Noin seitsemän tunnin lennon aikana tarjottiin aamiainen ja myöhemmin oli myynnissä patonkia (5,- eur) ja juomia. Kone teki tankkausta varten välilaskun Kanadan Nova Scotiassa Halifaxissa. Siirryimme lentoasemarakennuksen odotusaulaan, jossa tarjolla oli n. litran vesipulloja, parin desin mehupulloja, omenoita, pieniä sipsipusseja ja pieniä muffinssipusseja. Tarkoitus taisi olla, että jokainen ottaisi yhden juoman ja 1-2 snacksiä.
Noin tunnin tauon jälkeen jatkettiin matkaa. Syötiin lounas ja neljän tunnin kuluttua laskeuduttiin Meksikon Cancuniin. Hotellimme Oasis America sijaitsi kaupungin keskustassa, jonne ajoimme hotellialueen kautta.
Heli alkajaisiksi oli tiedotustilaisuus, jossa käytiin läpi kiertomatkamme ohjelma. Sen jälkeen majoituimme. Hotelli oli jo nähnyt parhaat päivänsä eikä ympäristökään häikäissyt, mutta sinänsä missään ei ollut varsinaista vikaa.
Lähdimme vielä valoisaan aikaan syömään hotellin läheisyyteen paikallisten täyttämään huoltoasematyyppiseen ravintolaan. Yhteiseksi alkupalaksi otimme tacolettusia ja pääruoaksi toiselle jotakin lihaa mexican style ja toiselle valkosipulilla maustettuna. Mineraalivesineen lasku oli 294,- ja tippeineen 330,- pesoa.
Nukkumatti kutsui meitä jo seitsemän jälkeen.

Maanantai 25.1.2010
Heräsimme viiden jälkeen, mutta johan olimme kerenneet nukkua reilut 13 tuntia. :) Ryhmämme (17 henkilöä + opas) kerääntyi pöytiin tarjotulle aamiaiselle seitsemäksi. Tarjolle tuotiin appelsiinimehua, vesi-, verkko- ja hunajameloonia, papaijaa, kiiviä, ananasta ja kuivattu luumu. Sen jälkeen sai valita jonkin munakkaan tai munia ja pekonia tms. Itselleni valitsin mysliä ja jogurttia, mutta sain jugurttikastikkeella ja hunajalla valeltuja herkullisia omenalohkoja sekä hasselpähkinöitä. Tarjolla oli toki myös leipää ja teetä/kahvia. Eipä ollut valittamista.
Kahdeksalta lähdimme retkelle ensimmäiseen Maya-kohteeseemme. Tässä lainaus wikipediasta
15.3.2010:
Mayat ovat kansa, joka elää Meksikon eteläosissa ja Keski-Amerikan pohjoisosissa. Kansan historia ulottuu ainakin 3 000 vuoden taakse. Heidän kulttuurinsa tunnetaan erityisesti mahtavista rauniokaupungeista. Mayojen taide oli hyvin korkeatasoista, heillä oli oma kirjoitusjärjestelmä ja he laativat tarkkoja kalentereita.

Mayoja pidetään atsteekkien ja inkojen ohella Amerikan merkittävimpänä alkuperäisenä kulttuurikansana. Mayojen ylimystö harjoitti pyramiditemppelissään muun muassa erilaisia uhrirituaaleja. Mayat rakensivat monille alueille suuria kivimonumentteja, vaikka he eivät tunteneet kaariholvia tai pyörää.Mayakulttuuri kehittyi suurimpaan loistoonsa noin vuosien 1000 eaa. – 300 jaa. välillä.

Menimme bussilla ensin Coban argeologiselle alueelle, jossa olisi voinut tilata maya hieroglyyfein kirjoitetun kalenterin.
Tuustuimme mayojen muinaisiin pallopelikenttiin...
ja steeloihin ( kivitauluihin)
Alueella meitä kuljetettiin kolmipyöräisillä polkuyörillä.
Täällä pääsimme kiipeämään kiertomatkamme ensimmäisille pyramideille.
Cobasta jatkoimme matkaa maalaismaisemissa.....
Multhun Ha cenotelle, veden täyttämään kallioluolaan, jonka raikkaissa vesissä uiskentelimme.
Uintitauon jälkeen oli monipuolinen paikallisten herkkujen noutopöytälounas.
Iltapäivällä ajoimme rannikolle Tulumin arkkeologiselle alueele, jossa näyttäytyi kierroksen ensimmäinen iguaani. Se oli tainnut menettää osan hännästään taistelussa lajitoverinsa kanssa.
Tässä taas wikipedialainaus 15.3.2010:
Useimpien arkeologien mielestä Tulum oli asutettuna mayojen myöhäisellä jälkiklassisella kaudella (1200—1521). Varhaisin päiväys, joka alueelta on löydetty, on vuodelta 564. Merkintä on steelassa, joka on nykyisin British Museumissa. Kivipaasi on luultavasti tuotu Tulumiin Tankahista, joka sijaitsee neljä kilometriä Tulumista pohjoiseen. Nykyisin jäljellä olevat rakennelmat ovat vuosilta 1200–1450. Kaupunki pysyi asutettuna espanjalaisten konkistadorien vallattua Jukatanin, mutta se hylättiin 1500-luvun loppuun mennessä.
Alueella oli mielenkiintoisia rakennuksia. Esim pitkulainen päätemppeli on rakenettu ilmansuuntien mukaan . Alueella tapahtuu jännittävä valoilmiö: päiväntasausten ja seisausten aikan auringon valo näkyy temppelin eri ikkunoista.
Mielenkiintoisen retkipäivän jälkeen lähdimme hotellin lähelle Cancunin keskustaan ostoksille ja illalliselle.
Tiistai 26.1.2010
Aamu valkeni hotellin parvekkeelta kuuden jälkeen. Nautimme taas aamiaisen seitsemältä.
Koska matkaan lähdettiin vasta puoli yhdeksältä tein pienen aamukävelyn ja ihastelin esim. busseja, joiden ikkunoihin oli isoin kirjaimin kirjoitettu niiden kulkema reitti.
Pakattuamme matkatavarat kahteen eri laukkuun, joista toinen kuljetettiin valmiiksi Playa del Carmeniin ja toinen tettiin mukaan Guatemalan kierrokselle lähdimme bussilla Cancunin lentoasemalle. Lensimme Floresin kautta (puolen tunnin välilasku) Guatemala Cityyn, jonka keskustan läpi ajoimme kohti Antiguaa.
Matkalla näkyi värikkäitä kanabusseja.
Hiukan ennen illan hämärtymistä saavuimme hotelliimme Casa Santo Domingoon. Se oli rakennettu entiseen luostariin. Huoneestamme oli lasiovet ulkopuolella olevalle patiolle suihkulähteineen.
Kiirehdimme ihailemaan hotellin terassikäytäviltä näkyviä maisemia ympäristöön.
.. ja lähdimme kävelylle keskustaan.
Löysimme rahanvaihtopaikan ihastuttavan kaariholvikäytävän varrelta keskusaukion reunalta.
Illallisen nautimme torin lähellä ravintolassa, jossa oli paksut holviseinät ja aika ylellinen tunnelma. Salaattia, bruschetat, kanaa / pihviä ja juomat, lasku 492,- quetseliä + 50,- tippi.

Hotellin baarissa tilasimme vielä teetä ja jäätelöä. Englannin kielen sana ice cream ei ollut tuttu ensimmäiselle eikä toisellekaan tarjoilijalle, mutta saimme lopulta jäätelömme.
Huoneessamme oli takka, johon pyysimme henkilökuntaa sytyttämän tulen ennen nukkumaan menoa. Tällaisessa hotellissa olisi voinut viihtyä pidempäänkin.Keskiviikko 27.1.2010
Aamulla lähdimme kanabussilla Antiguan, Guatemalan entisen pääkaupungin kaupunkikierrokselle. Kävimme ensin näköalapaikalla, josta näkyi ympäristön tulivuoria.
Palasimme alas kaupunkiin San Francisco el Granden kirkkoon...
.. ja kävelimme pyykinpesupaikalle pienen puistikon laidalla, jossa paikallinen intiaaniväestö taisi käydä kauppaa..
Kävimme myös jadekaupassa ja näimme jadekorujen valmistusta ennen kulkuamme Antiguan värikkäilla kujilla keskusaukion kautta Merced kirkkoon.
Antiguasta lähdimme puolen päivä tienoilla Ciudad Viejan (toinen entinen pääkaupunki) ohi kohti Carolinen kudontapaikkaa.
Kutomassa on maan kuulun Carolinen lisäksi sukulaistyttöjä. Saimme ihailla laajaa huipil kokoelmaa ja myynnissä olevia paikallisia käsitöitä.
Matka jatkui huikeissa maisemissa.
Lounaaksi oli tarjolla tuhti lautasellinen paikallisia herkkuja.
Iltapäivällä tutustuimme Ixchimsen mayaraunioihin ja nyky mayojen uhripaikkoihin.
Matka jatkui kohti Chichigastenangoa ihmetellen vastaan tulevia kanabusseja ...
.. ja ohi vilahtavia intiaanikyliä ihmisineen.
Seitsemän tienoissa majoituimme Santo Tomas hotelliin kaupungin keskustassa. Majapaikkamme oli kodikas, siirtomaatyylinen ja muistutti vanhaa luostaria vaikka onkin rakennettu jo alkujaan hotelliksi. Huoneemme oli iso, mutta viileä. Onneksi lisälämpöä sai sähköpatterista.
Kaupungissa valmistauduttiin jo huomisiin torstain markkinoihin ja ihmisvilinä oli melkoinen hotellin lähikaduilla. Teimme pienen kävelykierroksen ja löysimme mukavan toisessa kerroksessa sijaitsevan ravintolan, jossa nautimme sandwichit alle 200,- quetzalilla.

Torstai 28.1.2010
Herätys oli jälleen seitsemältä ja aamiaisen jälkeen ihailimme hotellimme kauniisti koristeltuja käytäviä ja pihoja.
Sen jälkeen olikin aika lähteä tutustumaan markkinakujiin ja elämään kaupungin keskustassa.
Kirkon portailla uhratiin jumalille
Kävimme paikallisessa kodissa..
.. ja näimme temascal saunan, jota on käytetty synnytyspaikkana aivan kuten meilläkin ennen käytettiin saunoja.
Kävimme kurkkamassa laakson toisella puolella olevaa hautausmaata...
... ja palasimme markkinoille tekemään tuliaisostoksia. Mukaan tuli olkalaukkuja (60,- - 70,-) itselle ja tyttärille, isoäideille huiveja (3 kpl 250,- ), Ilpolle huipil ja vyö yms. Tinkiminen kuului oleellisesti asiaan.
Lounaan nautimme vielä hotellissamme ja sen jälkeen matka jatkui paikallisten kylien läpi ja upeissa vuoristomaisemissa Atitlan järven rannalle Panajachelin kylään.
Majoituimme Porta hotel del Lagon huoneeseen. Hotelli ja sen huoneet olisi voinut olla mistä päin maailmaa tahansa.
Näköala ikkunasta ja parvekkeelta oli huikea.
Illalliselle lähdimme läheiselle ravintola- / kauppakadulle ja ilmakin oli jo lämpimämpi kuin edellisinä iltoina, joten T-paidassa tarkeni.
Perjantai 29.01.2010
Ison hotellin monipuolisen buffetaamiaisen jälkeen lähdimme isolla venellä järven toiselle puolelle Santiago de Atitlan kylään.
Siellä meitä odottivat Suomen lipuin varustetut kolmipyöräiset mopotaksit.
Ajoimme kylän laidalle katsomaan Maximon nukkea, joka on pyhimys, johon paikalliset uskovat. Nukelle uhrataan tupakkaa ja viinaa ja valokuvaamisesta maksetaan. Nukke kiertää veljeskuntaan kuuluvissa taloissa ja nuken huoltajilla ei ole pulaa edellä mainituista artikkeleista.
Mopotakseilla palasimme kylän keskustaan.
Tutustuimme siellä 1500-luvulla rakennettuun fransiskaanikirkkoon, jonka sisällä olevat pyhimysten kuvat on puettu värikkäisiin vaatteisiin.
Keskustan ja siellä olevien markkinoiden kautta kuljimme takaisin rantaan.
Markkinoilla oli myynnissä kaikenlaisia tarvekaluja mm. uusiokäyttöön askarreltuja säilykepurkkeja.Rannassa oli perinteisiä puusta koverrettuja kanootteja, joiden reunat oli korotettu laudoilla.
Veneestämme loppui polttoaine kesken kotimatkan, mutta olipa aikaa napsia kuvia esim. hotellistamme. Ja tulihan sitä bensaa sitten toisen veneen tuomana lisää, joten emme jääneet järvelle ajelehtimaan loppuelämäksemme.
Lounaan nautimme vielä Panajatselissa ennen matkan jatkumista Guatemala Cityyn.
Hotellimme Clarion Suites sijaitsi 10.alueella.Kaupungissa on edelleen suuret erot turvallisuudessa eri alueilla.
Lähdimme etsimään iltapalapaikkaa hotellin läheisyydestä ja istahdimme nuorten suosimaan tacopaikkaan, jossa musiikki raikui ja rynnäkkökiväärimies huolehti turvallisuudesta terassin portilla.
Lauantai 30.1.2010
Aamiaisen jälleen klo 7 alkoi päivä kaupunkikierroksella. Näimme kirkkoja, uudet hallintopalatsit, teatterin, katedraalin ym.
Ajoimme Jose Martin katua pitkin ulos kaupungista. Sähköjohtoviritelmät näyttivät mielenkiintoisilta. Kaupungista kulkee junarata siltoineen kohti Karibian merta, mutta se ei ole nyt käytössä.
Merta lähestyttäessä rupesi näkymään banaaniviljemiä. Täällä United Fruit Company on ollut merkittävässä asemassa.
Pysähdyimme Quiriguan arkeologisella alueella.
Siellä oli hyvin säilyneitä steeloja eli aikakiviä.
Puerto Barrioksessa siirryimme veneisiin.
.. ja matkasimme Livingstoneen hotelli Villa Caribeen.Majoituimme pieneen bungalowiin.

Terassilta oli näkymä merelle ja uima-allasalueelle. Nautimme iltapäivän lämmöstä altaalla uiden.
Käväisin myös ihmettelemässä elämää Livingstonen kujilla, jossa asukkaat ovat garifunia eivätkä mayojen jälkeläisiä kuten ylämailla. Wikipedia kertoo 15.3.2010: Garifunat ovat Karibianmeren ja Keski-Amerikan maissa elävä etninen ryhmä. Lisäksi garifunia asuu Yhdysvaltojen suurimmissa kaupungeissa. Heitä on arviolta 250 000- 400 000. Garifunat ovat St Vincentin saarelle orjalaivalla rantautuneiden afrikkalaisten ja amerikkalaisten alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä. Britit karkottivat garifunat pikkusarelle Hondurasin edustalle 1790-luvulla. Puolet väestöstä kuoli, loput perustivat kyliä Guatemalaan, Belizeen, Hondurasiin ja Nicaraguaan.
Palasin vielä uudestaan uimaan ja napsimaan kuvia altaan yläpuolella olevasta majapaikastamme.
Illalla oli hotellin ravintolassa carifunien tanssiesitys.
Sunnuntai 31.1.2010
Aamiainen oli tuttuun tapaan klo 7 ja lähtö klo 8.
Lähdimme kulkemaan veneillä Rio Dulcea pitkin.
Livingstonen rannassa olivat monenlaiset merilinnut vallanneet vanhat laiturit ja hylätyt laivat.
Vähitellen siirryimme jokea pitkin syvemmälle sisämaahan sademetsän keskelle. Pysähdyimme pitämään taukoa mangrovemetsän keskelle rakennettuun kylään.
Lapset käsittelivät tottuneesti eksootisia eläimiä...
.. ja meloivat pienillä kanooteillaan.

Kasvi- ja lintumaailma oli ympärillä monipuolinen.
Joen toisessa päässä Izabal järven rannalla näimme San Felipen linnoituksen, joka on rakennettu 1600-luvulla meriosvohyökkäyksiä vastaan.
Petenin sillan tuntumassa rantauduimme Rio Dulcen kylään, josta lähdimme ajamaan kohti Peteniä.

Matkalla näimme kukkulan laella Belizen raja-aseman. Riittäisiköhän tämä näköhavainto, että voisin lisätä Belizen bongaamieni maiden listaan?
Matkalla pysähdyimme vesisateessa lounaalle.
Pistäydyimme matkan varrella myös Floresin kaupungissa.
Myöhään iltapäivällä saavuime Villa Maya hotelliin, joka sijaitsee Petenissä keskellä 200 hehtaarin luonnonsuojelualuetta.
Hotelli koostui kaksi kerroksisista neljän huoneen bungaloweista.
Hotellin ympäristössä kierteli luontopolku, jossa kerrottiin alueen eläimistöstä.
Järvessä ei saanut uida, siellä oli muita uimareita. :)
Onneksi pihalla oli mukava uima-allas, jota tuli kokeiltua sateesta huolimatta.
Hotellialueella näkyi myös mukavampia eläimiä.
Maanantai 1.2.2010
Päivän ohjelmassa oli tutustuminen Tikalin kansallispuistoon ja arkelogiselle alueelle.
Portilla on tarkat ohjeet siitä, mitä alueella ei saanut tehdä.
Wikipedia kertoo 15.3.2010 seuraavaa:

Tikal on suurin maya-kulttuurin muinaisista kaupungeista, jotka nykyisin ovat rauniokaupunkeja. Se sijaitsee El Peténin alueella Guatemalassa. Tikal on osa Guatemalan Tikalin kansallispuistoa ja se on Unescon maailmanperintöluettelossa. Lähimmät suuret nykykaupungit ovat noin 30 kilometrin päässä sijaitsevat Flores ja Santa Elena.

Tikal oli yksi maya-kulttuurin keskeisistä paikoista. Vanhimmat suuret rakennelmat ovat 300-luvulta eaa. Kaupunki oli suuruutensa huipulla mayojen niin sanotulla klassisella kaudella noin 200–850, jonka jälkeen ei enää rakennettu uusia merkittäviä monumentteja, joitakin palatseja poltettiin ja väkiluku alkoi laskea kunnes alue hylättiin 900-luvun lopulla.

Nimi "tikal" merkitsee "äänien paikkaa" tai "kielien paikkaa" mayojen kielessä. Se saattaa olla myös kaupungin alkuperäinen nimi vaikkakin paikkaan viitataan myös nimillä Mutal ja Yax Mutal. Tieteilijät ovat arvioineet kaupungin asukasluvun olleen suurimmillaan 100 000–200 000.

Toisin kuin monet muut mayojen rauniokaupungeista, Tikalin sijainti ja olemassaolo ei unohtunut alueella, vaan oli tiedossa. Joitakin epäsuoria mainintoja Tikalista alkoi olla kirjallisuudessa 1600-luvulta lähtien jatkuen John Lloyd Stephensin kirjoituksissa 1800-luvun alussa. Alueen syrjäisestä sijainnista johtuen ensimmäinen tiederetkikunta vieraili Tikalissa vasta vuonna 1848. Useat retkikunnat tutkivat, kartoittivat ja valokuvasivat aluetta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Vuodesta 1979 arkeologista toimintaa on johtanut Guatemalan hallitus.

Mayat ovat käyttäneet kasveista saamaansa "purukumia" ja heidän hampaansa ovatkin olleet ilman reikiä.
Alueella on viisi isompaa pyramidia, joista oli mahdollisuus kiivetä kahteen.
Muutama lintukuva oli toki näpsäistävä täältäkin.
Näitä (tarantella) ei onneksi näkynyt kuin paikallisoppaan kädessä. :)
Tikalin 6-7 km:n kävelykierros päättyi lonaaseen palapakattoisessa ravintolassa.
Mielenkiintoisen päivän päätteeksi otettiin ilta rauhallisesti omassa hotellissa.

Tiistai 2.2.2010
Aamupäivällä lensimme Floresista Cancuniin
ja jatkoimme matkaa Playa del Carmenin Riu Palace Mexico hotelliin. Huoneemme oli ns. suite, joka oli yksi iso huone, jossa oli vaatehuone.
Eteisessä oli jääkaappi täynnä olutta ja virvoitusjuomia. Seinällä oli teline alkoholipulloineen - olimmehan all inclusive hotellissa. Tulimme tosin hotellille erittäin edullisiksi, sillä juomista kului vain kevyt pepsi ja mineraalivesi.
Hotelli oli rakenettu U:n muotoisesti suihkulähdealtaan ympärille. Uima-altaat olivat aivan hiekkarannan tuntumassa.
Hotellin yleiset tilat olivat jollain lailla tutun tuntuiset elokuvista, jotka kuvaavat meksikolaisten kartanotilallisten elämää.
Keskiviikon ja torstain vietimme hotellissa uiden ja lukien sekä käymällä ostoksilla ja myös lounaalla Playa del Carmenin keskustassa tai läheisessä pienessä ostoskeskuksessa .
Illat vietimme hotellissa nauttien illalliset välillä erittäin monipuolisessa buffet-ravintolassa ja pari kertaa hotellin a la carte ravintoloissa.
Hotellin pihamalla juoksenteli mm. tällaisia eläimiä. Suomenkielinen nimi on päässyt unohtumaan, englaniksi nimi on paca (Dasyprocta punctata)
Tällaiset eivät näyttäytyneet yhtä useasti.Meistä pidettiin hyvää huolta. Eräänä iltana tuotiin huoneeseen hedelmiä....
... ja toisena iltana oli vuode koristelu kukan terälehdin.Perjantai 5.2.2010
Lähdimme snorklausretkelle. En ollut tutustunut retkiesitteeseen ja kuvittelin, että retki tehtäisiin veneellä, kuten yleensä on tapana. Meidät kuljetettiin kuitenkin pikkubussilla ensin muutaman kymmenen kilometrin päähän meren lahdelle.
Siellä oppaamme kertoi ryhmäläisille snorklaamisen tekniikasta ja muille jaettiin maskit, putket ja räpylät. Meillä oli mukana omat välineet, mutta ei räpylöitä. Niillä olisi ollut käyttöä sillä taisimme uida useamman sadan metrin matkan meren lahden suulle ja sieltä takaisin lahden pohjukkaan. Ilman räpylöitä sai käsiä todella käyttää, jotta pysyi mun ryhmän mukana. Lahden pohjukassa oli kaloja ja eri kalalajeja todella runsaasti, joten jo tässä vaiheessa tuntui, että retkelle kannatti lähteä mukaan.
Seuraavaksi ajoimme sisämaahan uimaan kallioluolan cenoteen. Oppailla oli mukanaan taskulampuja, joilla he valaisivat veden täyttämän luolan pohjaa. Näky oli aavemainen ja ehdottomasti kokemisen arvoinen.
Lounas nautittiin cenoten lähelle rakennetussa palapakattoisessa vaatimattomassa ravintolassa. Ruoka oli kuitenkin hyvää eikä vatsavaivoja tullut kuten ei meille koko matkan aikana. Suurin osa kiertomatkaryhmäläisistämme kärsi vatsavaivoista kierroksen aikana.
Lounaan jälkeen kävelimme vielä snorklailemaan lähellä sijaitsevaan kalliolampeen.Siellä saimme myös hyppiä hyppylavalta tai liukua vaijerin avulla veteen. Käytin hyppäämistilaisuutta toki hyväkseni, sillä olihan hyppääminen veteen lapsena Kumpulan uimalassa yksi mieluisimpia kesäharrastuksia.Lauantai 6.2.2010
Viimeisen lomapäivän vietimme taas hotellimme alueella. Osallistuin vesi aerobiciin ja Ilpo kävi ampumassa pienoiskivärillä. Kaikenlaista muutakin ohjelmaa olisi ollut tarjolla, mutta mielenkiintoiset kirjat pitivät meidät altaan äärellä ja jos tuli liian kuuma, niin olihan vieressä meri sekä uima-altaat.
Huoneemme oli hotellin pohjakerroksessa ja olin jo kerennyt ihmetellä, että minkäänlaisia ötököitä ei kuitenkaan tullut huoneeseen vaikka ovi parvekkeelle oli joskus auki. Syy siihen taisi olla, että päivittäin hotellin alueella myrkytettiin nurmikot ja siellä elävät hyönteiset.
Sunnuntai 6.2.2010
Kotimatkalle lähdimme hotellista ennen puolta päivää ja kotona olimme maanantaina puolilta päivin. Eihän matkaan nyt aivan vuorokautta kulunut, kun otetaan aikaero huomioon.
Nyt on vaikeaa keksiä minne lähtisi seuraavalle lomalle sen verran monipuolinen ja mielenkiintoinen oli tämä reissu.

17. - 22.09.2009 Saksa-Sveitsi-Itävalta-Liechtenstein

2009-09-28T20:22:00.013+02:00

Torstai 17.9.2009
Air Berlinin lento Düsseldorfin kautta Zürichiin lähti Helsingistä klo 06.30 ja perillä olimme klo 10.15. Edestakaisen lennon hinta oli 134,- euroa. Oikeastaan käsittämätöntä miten sellainen hinta on mahdollinen. Molemmat koneet olivat melkein viimeistä paikkaa myöten täysiä. Hintaan sisältyvänä tarjoiluna oli HEL-DUS välillä virvoitusjuomia ja sämpylä sekä toisella välillä muffinssi tai brezel. Myynnissä oli alkoholijuomia ja pieni valikoima tavanomaisia lentokonetuotteita. Palvelu ja itse kone oli aivan vastaava kuin kalliimmilakin lennoilla.
Samaa matkaa matkusti myös muita agilitytuttuja sekä kuskimme Ellu ja poikaystävänsä Tipsi.

Zürichin lentoasemalta otimme Herzin toimistosta käyttöömme Ellun varaaman auton. Toimistossa näkyi lisää agilitytuttuja, olimmehan matkalla katsomaan agilityn MM-kisoja Itävallan Dornbirniin. Majoituimme Bodenseen rantakaupunkiin Bregenziin hieman yli kymmenen kilometrin päässä kisapaikalta. Hotellimme oli 4 Länder-Hotel Deutschmann.
Vietyämme tavarat huoneeseen lähdimme etsimään syötävää. Ravintolat tuntivat olevan kiinni eikä kauppojakaan osunut kävelyreitille, mutta onneksi löytyi kebab-ravintola, josta saimme syötävää.
Päiväunien jälkeen lähdimme illan hämärtyessä keskustaan ja nautimme illallisen mukavassa terassiravintolassa.
18.-20.9.2009 kuluivat päivät Dornbirn Messe alueella olevassa jäähallissa agilityä katsellen.
Illalliselle ajauduimme joka ilta saman kävelykadun eri terasseille.

Sunnuntaina päättyivät kisat ja palkintojenjakotilaisuudet viiden jälkeen. Lähdimme katselemaan kaupunkia. Nousimme Phänderille kaapelivaunulla. Maisemat olivat hienot, valitettavasti sumu/usva hiukan esti täydellisen maisemanautinnon.

Vuoren päällä 1000 metrin korkeudessa ollut ravintola oli valitettavasti keretty juuri sulkea.

Palattuamme alas keskustaan törmäsimme Ferrariin ja pitihän Heli ikuistaa sen vieressä. :)

Tämä oli ensimmäinen ilta Bregenzin keskustassa, jolloin pystyi ottamaan edes jonkinlaisia valokuvia, sillä aikaisemmin olimme siellä vasta auringon täysin laskeuduttua.

Illallisen nautimme ensimmäistä kertaa sisätiloissa amerikkalaistätösen pitämässä ravintolassa. Salaatti ja sen hunajakastike oli herkullinen.

Jälkiruokajäätelöt nautimme tutulla terassilla.

Maanantai 21.9.2009
Ellu ja Tipsi lähtivät autolla aamuyöllä kolmen jälkeen kohti Zürichiä, me jäimme Helin kanssa nukumaan. Viimeisen itävaltalaisaamiaisen jälkeen löysimme hotellimme läheltä ison Spar kaupan ja edullisen Jello kenkäkaupan, joista ostimme ison kassillisen tuliaisia.

Yhdentoista jälkeen lähdimme busseilla ja junalla kohti Liechtensteinia. Yksi bussinvaihto oli Feldkirch nimisessä taajamassa.

Saavuttuame Liechtensteinin pääkaupunkiin Vaduziin teimme siellä kaupunkikierroksen minijunalla. Kaikki muut kiertoajeluun osallistujat olivat Indonesiasta. Kun kuski kuuli, että olimme Suomesta laittoi hän selostuksen tulemaan englannin lisäksi myös suomeksi. Tuntui aika mukavalta.Minijuna kulki kiertäen Vaduzin laitamia ja keskustaa. Alla Rotes Haus ja sen ympärillä ruhtinaan viinitarhat.

Vuorella oli Vaduzin linna, jossa edelleen asuu hallitsija ruhtinaan perhe.

Keskustassa oli kävelykatu lukuisine kauppoineen ja ravintoloineen.

Ilma oli koko reissun ajan mukavan kesäinen.

Vaduzista lähdimme paikallisbussilla Triesenbergiin, josta olin netistä varannut majoituksen Martha Bühler nimisestä hotellista.

Triesenberg on pieni idyllinen kylä, jonka keskellä oli kirkko ja raatihuone. Kirkon kellot ilmoittivat ajan kulusta varttitunnin välein jopa keskellä yötä ja senkin jälkeen.

Teimme iltapäivällä kylässä pienen kävelykierroksen. Keskustassa oli muutama kauppa, majatalo ja ravintola.

Ympäröivillä rinteillä näkyi "alppityylisiä" pieniä taloja.

Päiväunet oli pakollinen nautinto iltapäivälle kolmen "raskaan" agilitypäivän jälkeen ennen tuliaisten pakkaamista. Heli osti Bregenzistä yhdet talvikengät ja minulle tuli mukaan kolmet kävelykengät. :) Millalle ostettiin kukkasipuleita, töihin keksejä ja keskiviikon agilitytreeneihin nyyttikesteihin syötävää.

Herkullisen illallisen nautimme hotellin ravintolassa ainoina vieraina. Muu väki näytti olevan rakennusmiehiä, sillä hotellissa oli uudistustyöt meneillään. Tarjolla oli yksi ainoa menu, pääruokana kanaa ja jälkiruokana pieniä herkullisia kotitekoisia erilaisia herkkuja. Harmi, että kuva jäi ottamatta.
Auringon laskettua oli mukavaa ihailla parvekkeelta laakson valoja.

Tiistai 22.09.2009
Aamiaisen jälkeen käväisimme Triesenbergin kylän keskustassa kukkakaupassa ja minimarketissa viime hetken tuliaisostoksilla. Päätimme lähteä matkalle tuntia aikaisemmin, kuin olimme saaneet aikatauluehdotuksen Bregenzin aseman lippumyymälästä.

Matkasimme ensin bussilla Vaduziin ja sieltä vaihtaen toisella bussilla Sargansiin, josta vaihdoimme Zürichiin menevään junaan. Matkalla ihailimme hienoja maisemia linnoineen...

ja vuorineen. Valitettavasti kuvaaminen liikkuvasta junasta ei oikein onnistunut, koska ilma oli sumuisa. Osan matkaa juna kulki Walensee ja Zürichsee järvien rannoilla.

Zürichissä oli aikaa mäkkärilounaan nauttimiseen ja Heli käväisi kenkäkaupassa, josta oli vähällä tulla mukaan lisää kenkiä. Erään kaupan portailla oli koirille tankkausasema. :)

Zürichin keskustasta matkattiin kätevästi junalla alle kymmenessä minuutissa lentoasemalle, josta löytyi helposti lähtöselvitys Air Berlinin lennolle Düsseldorfiin.

Düsseldorfissa oli neljän tunnin vaihtoaika, jolloin käväisimme junalla kaupungin keskustassa. Helin oli tarkoitus hankkia Millalle tuliaisiksi joitakin istutettavien kasvien siemeniä. Harhailimme jonkin matkaa rautatieasemalta vanhaan kaupunkin päin.

Löysimme jopa Kaufhof tavaratalon ja kanavan varrelta huippumuotiliikkeitä, mutta siemenkauppaa ei tahtunut löytyä.

Lähestyessämme taas rautatieasemaa osuimme jokaisen puutarhurin unelmaliikkeen kohdalle. Aikaa ei valitettavasti ollut muuhun kuin ensimmäisen löytyneen siemenpussin ostoon.

Lentokentälle palasimme "pikajunalla", joka ei pysähtynyt noin 5 minuutin matkalla kertaakaan. Juna-asema oli C-terminaalin kohdalla ja sieltä siirryimme omalle B-lähtöterminaalillemme nopealla ilmaratajunalla. Aikaa jäi pienen välipalan syöntiin ja Air Berlinin lento toi meidät kotiin aikataulun mukaisesti.

14.-21.8.2009 Kos ja Bodrum

2009-08-23T20:58:00.017+02:00

Perjantai 14.8.2009
Lento Kosille oli työpäivän jälkeen. Perille hotelliin saavuimme hieman ennen puolta yötä ja uni maittoi.
Lauantai 15.8.2009
Hotellimme Grecotel Kos Imperialin ikkunasta avautui näköala uima-allasalueelle ja merelle. Buffet aamiainen oli parhaasta päästä. Ilma tuntui mukavalta, ei suinkaan liian kuumalta.
Aamupäivän ohjelmassa oli AM:n tiedotustilaisuus aivan läntisen kaivausalueen vieressä ja kävimmekin nappaamassa muutaman kuvan antiikin aikaiselta Odeon näyttämöltä.

Kävelykierros alkoi kadun toiselta puolelta Casa Romanan raunioilta .....

... alueella oli näkyvillä myös entisöity mosaiikkilattia.

Kävelimme vanhaan kaupunkiin, jonka aukiolla oli italian valan ajalta museo...

... turkkilaiskaudelta moskeija edessään baari/kahvila, jossa ei kuitenkaan myyty alkoholijuomia

Torin reunalla oli myös kirkko (ehkä) sekä kauppahalli

Kauppoja ja ravintoloita riitti moneen makuun.

Kävelykierroksen jälkeen jatkoimme kävelyä pyörävuokraamoon, josta vuokrasimme pyörät koko viikoksi ja poljimme takaisin hotelliin 4 km:n matkan. Iltapäivä kului hotellin rannalla snorklaten. Kaloja kyllä näkyi, mutta pohja oli likaisen töhnän peitossa ja kaikki kasvillisuus oli kuollut. Hotellissa oli isot merivedellä täytetyt uima-altaat. Onneksi hotellin marketista löytyi kunnolliset uimalasit, sillä minulla oli mukana vain snorkkelimaski ja putki.

Puolihoitoillallisen nautimme hotellin buffetravintolassa. Tarjolla oli herkkuja hyvin monipuolisesti ja syöminen ulkoterassilla sujui melko rauhallisesti, mutta jotenkin Ilpo hermostui noutopöytään ja sanoi, että täällä emme syö uudestaan. Tuntui, että suuri osa hotellivieraista oli Venäjältä. Muihin skandinaaveihin emme ainakaan aterioilla törmänneet, toki saksalaisia ja englantilaisia oli jonkin verran.

Sunnuntai 16.8.2009

Lähdimme ajamaan Agio Focusin rantaan, jolla on Thermesin kuumat lähteet. Matkalla oli nousua jonkun verran, mutta vielä raskaammaksi ajon teki vastatuuli. Noin 6 km:n ajon jälkeen tulimme pienen tavernan kohdalle, jossa kerrottiin, että pyörät piti jättää sen luo. Matkaa jatkettiin jalkaisin jyrkkää rinnetietä alas rantaan joitakin satoja metrejä ( ehkä jopa 1 km).

Alhaalta löytyi kapea rantakaistale, jonka perällä oli kivenmurikoista eristetty "allas", johon vuorenseinämästä laski kuumaa mineraalipitoista vettä.

Jäimme lueskelemaan ja snorklailemaan rantaan muutamaksi tunniksi ...

... ja nautimme siellä hotellista saamamme pieneen kylmäkassiin pakatun lounaspaketin, jonka saimme, kun ilmoitimme että emme tule illalliselle.

Illalla lähdimme bussilla keskustaan kuljeskelemaan ja nautimme illallisen pienen paikallisen ravintolan terassilla.

Maanantai 17.8.2009
Aamiaisen jälkeen lädimme ajamaan kohti Asklepionia. (Wikipedia kertoo: Kreikassa Asklepioksen temppelit muodostivat maan terveydenhuollon ytimen. Niissä parantamismenetelminä olivat jumalallinen ilmestys, pesut, ruokavaliot sekä yrttilääkintä. Mm. Hippokrates työskenteli Kosin saaren Asklepionissa.) Mielessä tosin kävi, että paikka olisi kiinni näin maanantaina kuten museot yleensäkin ovat Kosilla. Näinhän asia sitten olikin. Oli kuitenkin mukavaa ajella pyörällä Kosin kaupungin ympäristössä.

Alkuillasta lähdime taas bussilla hotelliltamme katselemaan Kosin keskustaa.

Kävelimme sataman toiselle laidalle rannan tuntumaan...

.... ja istahdimme rantaravintolaan ihastelemaan merta ja kreikkalaisia herkkuja.

Tiistai 18.8.2009
Ajoimme uudestaan Asklepioniin ja tällä kertaa pääsimme tutustumaan alueeseen.

Läheltä löytyi tienviitta: Hippocrates´gardens ja siellä näytti mm. tältä.

Paluumatkan hotellille koitimme ajaa hiukan toista reittiä kuin eilen. Erään tien varressa oli iso musta koira onneksi kytkettynä ketjulla koppiinsa, mutta sen verran pelästyin, että ajoin ohi niin läheltä tienreunaa, että joku pensas raapi oikeaan käteeni kymmenkunta verinaarmua. Kädessä näkyy ja tuntuu arvet edelleen kymmenkunta päivää tapahtuman jälkeen.

Keskiviikko 19.8.2009
Laivamatkalle Turkin Bodrumiin lähdettiin Kosin tullisatamasta. Aivan Kosin kaupungin vastarannalla näkyy Akyarlar niminen uusi turkkilainen taajama, mutta Google map ei vielä osaa kertoa siitä mitään. Bodrum ja Gümbet ovat jonkin verran siitä koilliseen.

Bodrumin rannassa kohoaa komea Johanniittain ritareiden rakentama linna.....

... johon rakennusmateriali on saatu 1300-luvun maanjäristyksessä tuhoutuneesta Halikarnassoksen mausoleumista, joka puolestaan oli yksi antiikin seitsemästä ihmeestä.
Pienellä kaupunkikierroksella tutustuimme Bodrumin ja viereisen Gümbetin päänähtävyyksiin.

Aikaa jäi toki myös basaarialueella shoppailuun.

Torstai 20.8.2009
Päivän ohjelmassa oli retki Pserimoksen ja Kalymnoksen saarille. Lähtö oli Kosin kaupungin keskustasta Mandrakisatamasta. Karun Pserimoksen saaren ainoan kylän hiekarannalla oli uintitauko.

Sevimar-laiva rantauti satamaan pienten kalastajaveneiden kupeeseen.

Rantakallioilla kiipeili vuohia.

Täällä vesi oli kirkasta ja pohja puhdas. Meriheinikossa uiskentelevien monenlaisten kalojen joukossa oli mukavaa snorklailla ja hotellista saadut retkieväät maistuivat ja niiden päälle teet paikallisessa tavernassa.

Kalymnoksen satamaa lähestyessäme näimme saaren rinteillä metsäpalon.

Kalymnoksen kaupungissa kävimme tutustumassa pesusienien puhdistukseen ja muokkaukseen myyntikuntoon.

Aikaa oli myös kierrellä pienillä kujilla....

.. .. ja käydä kahvilassa. Alla on kuva, joka oli vähällä jäädä viimeiseksi minun ottamakseni omalla kamerallani. Unohdin nimitäin kameran kahvilaan ja huomasi kameran puutoksen vasta reilun tunnin kuluttua ollessamme palaamassa laivalle. En edes ollut aivan varma minne kamera oli jäänyt ja niinpä kävin niissa kaikissa (noin viidessä kaupassa), jossa olimme käyneet. Kahvilassa oli laivaltamme pariskunta (en tiedä mistä olivat kotoisin) ja rouva sanoi katsoneensa kameraa tunnin ja odotelleensa, että joku tulisi sen noutamaan.

Lähtötunnelmia Kalymnokselta.
Paluumatkalla Kossille näimme jotain ennen näkemätöntä eli delfiiniparven laivamme ympärillä.
Teimme vielä yhden pysähdyksen (ehkä Plati saaren kupeessa) ja saimme snorklailla hieman syvemmissä vesissä. Suurin osa muusta väestä tyytyi tosin pelkkään uimiseen.

Perjantai 21.8.2009
Viimeisenä aamupäivänä osallistuimme minijuna-kaupunkikierrokseen. Mitään uutta ei oikeastaan tullut nähtyä, mutta tulihan tämäkin koettua.

Kierroksen jälkeen teimme hiukan tuliaisostoksia....

... ja palasimme viimeistä kertaa pyörillä hotelliin. Kävimme lounaalla altaan luona tavernassa ja uiskentelimme sekä meressä että altaalla. Sain sovittua pyörävuokraamon kanssa, että pyörämme haettiin hotellilta eikä meidän tarvinnut ajaa niitä enää keskustaan. Tavallisesti hiedän palveluunsa kuuluu asiakkaiden palauttaminen hotelliin, joten uskalsin kysyä tarjousta näin päin.

Hotellihuoneen saimme pitää aivan lähtöön eli klo 20:een asti. Pakkaamiseen kului aikaa näinkin päin pari tuntia, kun piti miettiä mitä pakataan mihinkin laukkuun. Silti meillä tapahtui pakkausvirhe, sillä lentokentällä check in virkailija kertoi, että matkalaukkuissamme oli 9 kg ylipainoa, hinta olisi ollut 8 eur / kg. Käsimatkatavaramme eivät kuitenkaan painaneet 8 + 8 kg, joten saatoime siirtää matkalaukuista kirjat, märät uimapuvut ja uimatossut yms. käsimatkatavaroihin. Tuliaisviinejä, öljyjä yms. ei nykyään voi tuoda käsimatkatavaroissa ja siksipä matkalaukut olivat liian painavia. Onneksi tavaroiden siirto laukusta toiseen onnistui ensi yrittämällä ja kotimatka saattoi alkaa.

Lentokoneen ollessa valmiina lähtöön se hiljeni ja pimeni aivan yht´äkkiä. Hätävalot toki syttyivät, mutta tuntui aika pelottavalta ennen kuin kapteeni kuulutti apumoottorin sammuneen ja kertoi ettei sellaisia edes ollut aikaisemmin koneissa ja ne eivät ole käytössä koneen lentäessä vaan toimivat ikään kuin starttiapuna. Kotona olimme lopulta yöllä puoli neljän tienoissa.

15.-23.1.2009 Thaimaa Krabi, Ao Nang

2009-02-01T17:41:00.040+01:00

Torstai 15.1.2009
Finnairin lomalento Krabille lähti suunnilleen ajallaan klo 22.15. Etukäteen 35 eurolla/paikka varaamamme istumapaikat, olivat käytäväpaikat koneen etuosassa, kuten pitikin. Jaloille ei tilaa ollut yhtään tavallisia paikkoja enempää, sillä nythän edessä oli seinä eikä jalkoja saanut suoristettua edellisen penkin alle, mutta olihan ilmakuutioita edessä hieman tavallista runsaammin. Varauloskäyntipaikoilla olisi tilaa ollut paremmin, mutta ne oli jo varattu 15.12. klo 9 eli ensimmäisenä päivänä jolloin lisämaksullisia istumapaikkavarauksia saattoi tehdä.
Perjantai 16.1.2009
Reilun seitsemän tunnin istumisen jälkeen kone laskeutui välilaskupaikalleen Intian Ahmadabadiin. Koneesta piti poistua ja mukaan sai ottaa vain passin sekä lompakon. Ei mitään muuta. Koneesta poistuessamme saimme päivämääräleimatut boarding passit. Menimme ensin aulaan, jossa oli kaikenmaalaisia asiakkaita tulossa ja menossa ties minne. Sinne pystytti joku paikallinen nopeasti myyntipistettä virvoitusjuomille. Puolen litran pullo olisi maksanut 5 euroa. Jonkin ajan kuluttua meidät ohjattiin turvatarkastuksen ja passien tarkastuksen kautta toiseen aulaan, jossa oli pieni kioskimyymälä. Siellä myytiin myös juomia. 5 eurolla sai 3 tölkkiä virvokkeita. Myyjät ottivat vastaan vain seteleitä, joten 3 tölkkiä oli ostettava.
Reilun puolen tunnin tai ehkä lähes tunnin kuluttua jatkoimme matkaa. Torkuttuamme taas yli neljä tuntia laskeuduimme Krabin kentälle noin klo 15 paikallista aikaa.
Kentällä oli AM:n kylttien kanssa tasaisin välimatkoin thaimaalaisia, jotka ohjasivat meitä eteenpäin. Matkan varrella bussille tapasimme pari opastakin ja bussi löytyi helposti. Matkalaukut pakattiin erilliseen lava-autoon ja itse siirryimme bussiin. "Bussi-isäntänä" oli Raya diversin sukellusopas, joka kertoi käytännön asioita loman alkajaisiksi, AM:n oppaat olivat kahdessa muussa bussissa.

Hotelli Peace Lagunassa Ao Nangissa saimme tervetuliaisjuomat odottaessamme huoneiden avaimia. Meidät koottiin pieniin ryhmiin ja joku hotellin henkilökunnasta lähti opastamaan ryhmiä kohti näiden huoneita/bungaloweja. Hotellialuehan on laaja ja koostuu parista hotellirakennuksesta sekä bungaloweista. Jonkin ajan kuluttua tuotiin laukut huoneisiin.
De lux bungalow huoneemme sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa ja on oikein tilava ja viihtyisä. Kylpyhuoneen poreammeen lisäksi on kylpyhuoneen ulkopuolella korkeaseinäinen parveke, jolla on suihku. Siellä on varmaan mukava käydä vilvoittelemassa kuumana päivänä. Joka päivä jätettiin vuoteelle sijauksen yhteydessä erilaisia kasveja ja kukkia. Vasemmalla saapumispäivän vuode, oikealla joku muu päivä.

Näkymiä parvekkeelta.

Pimeä laskeutui joskus kuuden jälkeen ja tunsimme itsemme torstaisen työpäivän, huonosti lentokoneessa nukutun yön ja kaiken odottelun ja matkustelun jälkeen niin väsyneiksi, että jäimme illalliselle hotellin ravintolaan. Valitsimme liian monenlaista syötävää ja osa oli pakko jättää koskematta. Lasku oli 1700,- bahtia eli noin 37,- euroa eli ei mitenkään kovin edulliseksi tullut tämä ilta.

Alkudrinkkinä oli matkan aikana tutuksi tuleva hedelmä shake. Illallisen jälkeen käväisimme "Mc Donalds" kadulla, mutta unihiekka painoi jo silmiä ja oli palattava huoneeseen nukkumaan.

Lauantai 17.1.2009

Loppujen lopuksi hyvin nukutun yön jälkeen (kun ensin Ilpon puhelin oli herättänyt soimalla 3 kertaa) nousimme ylös klo 8.30. Aamiaisen ja pienen tuumailun jälkeen kävelimme rantakadulle ja saimme heti tarjouksia hierontapaikoista. "Mc Donalds"-kadulla tyrkytettiin räätälipalveluita jokaisen mahdollisen liikkeen kohdalla. Kävelimme ensin katsomaan AM:n infopaikan ravintola Edenin sijainnin ja palasimme sitten hierontapaikkojen luo. Astuimme sisään ensimmäiseen, joka näyttikin hyvin ”hienolta”. Se ei suinkaan ollut se, jonka mainoksissa luvattiin jalkahieronta 300,- bahtilla vaan 75 minuutin hieronta olisi ollut 800,-. Sanoimme, että meillä on aikaa vain tunti ja hinnaksi sovittiin 700,- / asiakas. Hieronta oli hyvin monipuolinen eikä hinta oikeastaan harmittanut.

AM:n infoon saavuimme muutaman minuutin myöhässä. Opas esitteli sukelluksia ja ostoksia. Paikalla oli myös Raya diversin edustaja ja King´s Fashion räätäliliikkeen edustaja. Palasimme hotellialueelle ja kiertelimme siellä ihaillen laguunia ja läheisiä vuoria.

Huoneen parvekkeella nautitun iltapäiväteen, välipalan sekä siestan jälkeen lähdimme tuktukilla eli mopon päälle rakennetulla lava-autolla kohti Raya diversin toimistoa / liikettä, josta Ilpo osti itselleen uuden snorklausmaskin ja sukellustossut. Hinta yhteensä n. 2000,- eli 45,- euroa. Kiertelimme myös hetken lähellä olevilla markkinoilla.

Palasimme rantakadulle ja söimme illallisen Eden ravintolassa, jossa lasku oli 1140,- sisältäen alkujuomaksi sitruunamehut, ruokajuomana vettä. Alkupaloina oli uppopaistettuja vihanneksia ja mereneläviä, pääruokina kanaa chashew pähkinöitä ja toiselle jotain meren eläviä molemmat riisin kera ja jälkiruoaksi mansikka jäätelöä ja toiselle sitruunasorbettia.
Ennen hotelille paluuta kävin vielä King´s Fashionissa tilaamassa itselleni puvun. Hinta oli kyllä korkeampi kuin mitä olin ajatellut, mutta Hua Hinissä teettämäni mustan puvun takki on alkanut käydä pieneksi ja silloin tällöin on minullakin tarve muillekin kuin koiranulkoilutusvaatteille.

Sunnuntai 18.1.2009
Aamiaisen jälkeen kävelimme rantaan ja tarkoituksena oli lähteä pitkähäntäveneellä Chicken Islandille. Saimme 300,- bahtilla lippukioskista vihreät liput ja näytimme niitä rantakadulla parveileville numeroselkäisille miehille. He käskivät mennä toisten miesten luo. Siellä joku otti lippumme, teki merkintöjä lehtiöönsä ja pyysi meitä odottamaan, kunhan on saatu kasaan kuuden hengen porukka. Noin 10 minuutin kuluttua meitä oli seitsemän ulkomaalaista lähdössä kuskimme perässä hiekkarannan poikki kohti venettä. Kuskin paidan selkämyksessä luki jotakin ja oli numero 25, myös veneessä oli sama numero.

Parinkymmenen minuutin ajon jälkeen rantauduimme hiekkarannalle, jossa oli jo runsaasti veneitä. Siellä sovimme kuskin kanssa, että paluumatka alkaa klo 15 samalla veneellä.

Päivä sujui rannalla snorklaillen, aurinkoa ottaen ja lukien sekä varastelevia apinoita varoen. Jossakin vaiheessa rupesin tutustumaan alueen karttaan ja huomasin, ettemme olleet ”Kanasaarella” vaan Poda Islandilla. Se jäi epäselväksi miksi meitä ei viety oikealle saarelle. Jonkun suomalaisen kanssa jutellessamme oli arvio, että tuulet tai nousu-/laskuvesi saattoi olla sellainen, ettei saarelle pääsee.

Päivän aikana saarelle tuli "kioskiveneitä", joista sai ostaa hedelmiä, kylmiä juomia ja myös suolaista purtavaa ja oli saarella myös buddalainen alttari.

Saarella näytti olevan myös pieniä mökkejä, joiden käyttötarkoitus jäi epäselväksi. Ehkä niitä saa /on saanut vuokrata yöpymiseen.
Paluumatkalle tuli väkeä puolet lisää eli veneemme no 25 oli käynyt hakemassa toisen lastin Ao Nangin rannasta.

Illalla kävimme ensin uuden pukuni sovituksessa. Housut olivat jo melkein valmiit, vain pituus oli vielä varmistettava. Tuntuu käsittämättömältä miten pelkät mitat ottamalla joku osaa tehdä niin hyvin istuvat housut. Takista puuttuivat vielä hihat, vuorit, kaulukset yms., mutta hyvin istuva taitaa siitäkin tulla.
Ilpo halusi illalliseksi kalaa. Menimme yhteen rantakadun ravintoloista, jossa kalan hinta oli 55,- bahtia / 100 g. Valmistustavan sai valita listalta. Otimme grillattuna pippuri (+ jotain muuta) kastikkeen kera. 600 g:n kala oli yksi herkullisimmista, joita koskaan olen syönyt.

Matkalla takaisin hotelliin varasimme jostakin paikallisesta matkatoimistosta elefanttiratsastusretken huomiseksi. Hinta 800,- / henkilö ja nouto hotellin edestä klo 10.
Maanantai 19.1.2009
Ennen elefanttiratsastukselle lähtöä veimme muutaman Ilpon sotkeman vaatteen pesuun hotellin lähelle. Pesupalveluita mainostetaan katujen varsilla 10 metrin välein. Hinnat ovat noin 35,- bahtia / kilo ja 10,- bahtia päälle silittämisestä. Liikkeeseen jätettiin yhdet sukat, kahdet kalsarit, kaksi T-paitaa ja pellavahousut, lasku oli 79,-eli noin 1,80 eroa. Huomenna pitäisi olla valmista klo 18.
Lavataksikuljetukseen elefanttisafarille ei tullut samaan aikaan muita. Matkalla saimme ihailla maisemia kaikessa rauhassa.

Perillä saimme kumpikin oman norsun kuljettajineen. Välillä istuimme yksiksemme norsun selässä ohjaan kulkiessa 10 metriä edellä. Sitähän emme tiedä kuinka norsuja oikeastaan kohdellaan, mutta Ilpo mietiskeli, että saattavathan norsut pitää työskentelystä ja turistien kuljettamisesta aivan samaan tapaan kuin koirat pitävät agilitystä. Norsut selvästi tunsivat suuntakäskyt ja tietysti myös eteen ja seis yms. Kierroksen oli tarkoitus olla tunnin mittainen, mutta ohjaajapojat taisivat olla kyllästyneitä hommaan ja seisottivat norsuja tupakkataukojensa aikoina pitkäänkin.

Pienen lenkin jälkeen nautimme kanttiinissa hintaan sisältyvän pullollisen vettä ja pari siivua ananasta. Kuljimme myös vieressä olleen tippukiviluolan ja lammen luo, mutta emme lähteneet tutustumaan luolaan tarkemmin.

Olimme takaisin hotellin lähellä puolen päivän tienoissa. Päätimme nauttia ”kevyen” lounaan jossakin katukeittiössä. Ilpo valitsi pari lihavarrasta, minä otin kanavartaan, lisukkeeksi tuoretta salaattia sekä juomaksi Fanta ja Cocis. Myyjätäti toi meille vielä lautasellisen riisiä. Onneksi on tullut katseltua TV:n ruokaohjelmia maailman eri kolkilta ja sieltä oli tuttua, että saamamme puuroksi keitetty riisi syödään sormin. Eihän lähellä ollut muita syöjiä, joten mallia emme voineet ottaa keneltäkään. Lasku oli 260,- eli vajaat 6,- eroa ja siitäkin taisi suurimman osan viedä juomat. Lopetellessamme ateriaa tätönen kaivoi esiin telttatuolin ja kävi nukkumaan. Hän kertoi tekevänsä töitä kaiket päivät ja olevansa hyvin väsynyt. Mukana mopon ympärille kyhätyssä keittiö-/myyntipisteessä hääri myös mies ja tytär.

Ennen illan hämärtymistä kävimme testaamassa yhden hotellialueemme uima-altaista. Sen ympärillä oli samanlaisia bungaloweja kuin omamme. Totesimme yhdestä suusta, että onpa mukavaa kun oma huoneemme sijaitsee rauhallisen laguunin rannalla eikä täällä uima-altaalla.

Illallisen nautimme Vogue resort & span terassilla. Katutasosta kerros ylempänä, kuitenkin kadun varressa. Alkupalaksi otimme ”lasinuudelia” ja erilaisia lisäkkeitä, ainakin meren eläviä, vihanneksia ja juureksia, mutta ehkä myös porsaanlihaa. Maku oli hyvinkin tulinen ja paikallinen ja vaatii hiukan totuttelua ennen kuin siitä tulee lempimaku. Pääruoaksi Ilpo otti lammasta (450,-) ja minä kanaa (79,-) molemmat annokset olivat hyvinkin länsimaisia erittäin herkullisten kastikkeiden, paistettujen perunoiden ja vihannesten kera. Lasku alkumehuineen ja vesineen oli 1120,- + tippi.

Kävelyllä takaisin hotelliin ihailimme katukeittiöiden tarjontaa ja huomasimme, että lähikaupassa oli myynnisä myös pohjoismaiset iltapäivälehdet netistä printattuna.

Tiistai 20.1.2009
Ohjelmassa oli AM:n retki ”Saarikierros”. Se aloitettiin pikkubussikuljetuksella monen hotellin kautta Noppharat rannan laituriin.

Pikaveneen ensimmäinen pysähdyspaikka oli läntisen Railayn ranta. Oppaan kanssa olisi voinut kävellä kalliotunnelin kautta Itäiselle rannalle, mutta me jäimme snorklailemaan. Kaloja ei tosin näkynyt moniakaan hieman samealla hiekkarannalla, mutta planktonia, joka osoittautui pisteleväksi, näkyi vedessä runsaasti. Onneksi pistely/kirvely laantui nopeasti.

Seuraava pysähdyspaikka oli Chicken Islandin eteläpuolella. Siellä sai veneestä poistua snorklailemaan. Täällä oli kaloja runsaasti ja valtavina parvina, varsinkin kelta-mustaraidallisia (ehkä) perhoskaloja. Valitettavasti vesi ei täälläkään ollut aivan kirkasta, mutta pohjassa sentään näkyi elävää korallia.

Poda Islannille pysähdyimme kolmeksi tunniksi. Saimme veneestä rantaan mukaamme eväslaatikot ja juotavaa. Juotavaa (vettä tai Pepsiä) olimme saaneet veneestä jo aiemminkin. Retkilounaamme oli riisiä, jotakin maukasta kastiketta vihannes- ja ehkä myös lihasattumien kera ja oppaan mukaan kanaa. Kiinteä klöntti ”jotakin” tuntui olevan mureketta, varmaankin sitten kanamureketta.

Jälkiruoaksi oli vesimelonia, ananasta ja oikein maukasta Krabikakkua. Sellaista voisi ostaa vaikka kotiin tuliaisiksi, jos jostakin sattuisi löytymään.

Lähdimme Ilpon kanssa kiertämään rantaa länteen – luoteeseen saaren toiselle puolelle. Hiekkaranta oli hyvin matala ja hiekka sekoittunutta. Pohja oli likaisen töhnän peitossa eikä kaloja näkynyt.

Palasimme veneemme luo ja kahden jälkeen oli kuljetus takaisin satamaan ja bussilla hotelleihin. Ostimme kadulta herkulliset kinkku- ja banaanitäytteiset pannukakut ennen hotellille tuloa.

Iltakävelyn aloitimme taas hieronnalla. Nyt löysimme rantakadulta paikan, jossa sai hieronnan 250,- / tunti. Minä otin selkähieronnan ja Ilpo jalkahieronnan. Hänen hierojansa oli kuulemma kaikkien aikojen paras ja Ilpo sentään käy kotonakin hierojalla ja jalkahoitajalla säännöllisesti, melkein viikoittain.
Menimme taas pukuni sovitukseen. Se olisi ollut valmis, mutta tuntui hiukan ahtaalta selästä ja pyysin, että sitä väljennetään aivan hiukkasen. Näin luvattiin tehdä ja huomenna saan puvun.
Illalliselle menimme” McDonalds” kadun varrella olevaan Tanta´s ravintolaan, jossa ruokalista oli englanniksi ja ruotsiksi. Sekähedelmämehushaken jälkeen nautimme alkupalaksi kanagrillivartaita eli ”satay”, joita dipattiin maapähkinäkastikkeeseen. Seuraksi otimme turvallista sekasalaattia. Pääruoaksi otimme kana curryä pannukakun kanssa ja kalacurryä riisin kera. Kalan kanssa ”sopassa” oli mm. ananasta, joka ihastuttavasti laimensi erittäin vahvaa makua. Kun annokset oli syöty, jäi suuhun sellainen polte, että ainoa mahdollisuus oli ottaa jälkiruokasi jäätelöä. Illan lasku oli vesineen 870,-.

Keskiviikko 21.1.2009
Heräsimme makeista unista vasta yhdeksän jälkeen. Emme pitäneet aamiaisella kiirettä emmekä sen jälkeenkään, koska mitään suunniteltua ohjelmaa ei ollut.
Päätimme kulkea Ao Nangin rantaa vasemmalle ja siitä niemen yli seuraavaan lahdenpoukamaan. Rannalla osoittautui olevan yli 30 hieromayrittäjien katosta ja baareja lähes yhtä monta. Rannan perukoilla oli myös apinayhdyskunta.

Metsäisen korkean niemen siimekseen oli rakennettu portaat ja laiturimainen polku. Portaita oli toisella reunalla yli 200 ja toisella yli 300.

Päästyämme uudelle rannalle olisi ollut tosi mukavaa pulahtaa veteen, mutta se ei onnistunut, sillä ranta oli Centara Grand Beach resortin yksityinen. Kun laskeuduimme viimeiseltä portaalta rannalle, oli vastassa vartiokoppi, jossa vartija kielsi kävelyn lähelle hotellia ja pyysi nimemme kirjaan ja kellonajan, jolloin olimme paikalla. Poistuessamme rannalta kirjoitimme kirjaan poistumisajan. Rannalta olisi päässyt pois pitkähäntäveneellä, mutta kävelimme takaisin ja jäimme yleiselle rannalle uimaan.

Ilpo kävi uiden em. lahdenpoukaman puolella ja onneksi totesi, ettei vesi siellä ollut yhtään kirkkaampaa kuin yleisellä rannalla. Minulla tuli jotenkin mieleen lasten hokema: ”aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle”. Vesi oli kuin sitä itseään. Ei ihme, että rannalla ei ollut montaakaan uimaria.

Iltapäiväsiestan jälkeen kävelimme kauppojen ja kioskien tarjontaa tutkaillen. Ilpo osti pari kosteutta kestävää olkalaukkua, joita täällä turistit käyttävät veneretkillä tavaroidensa suojana. Kotona laukut ovat kuulemma hyviä pyörän pakkarilla; niihin voi säilöä vaihtovaatteet työmatkalla.

Tutkimme myös matkatoimistojen ja taksien retkitarjontaa ja varasimme huomiseksi taksin viemään meitä muutamaan kiinnostavaan paikkaan.
Tänään oli pukuni sitten valmis ja hain sen räätäliliikkeestä. Tarjoushinta ”vain minulle” oli 10560,- eli noin 240,- euroa. Saahan siihen hintaan kotona Stockaltakin puvun, mutta ei mittojen mukaan tehtynä ;).
Illalliselle poikkesimme taas kadun varteen toiseen kerrokseen ”parvekkeen” reunapaikoille, johonkin vaatimattomaan ravintolaan (ei siis kangas serviettejä eikä valkoisia kangasliinoja). Alkupalaksi sekasalaattia ja valkosipulileivät (tuoreita vihanneksia ja leipää tekee mieli), pääruoaksi otimme paistettua riisiä vihannesten ja toiselle kanana ja toiselle katkarapujen kera ja lisämääreenä oli sana pineaple. Luulimme, että mukana oli myös ananasta. Olihan sitä, sillä ruoka-annokset tarjottiin tyhjäksi koverretuista ananaksista. Ensin näytti, että pöytään tuotiin kaksi ananasta, mutta tutkittuamme niitä, saimme kannen irti, ja pääsimme käsiksi itse ruokaan. Jälkiruoaksi otimme vielä paistettua ananasta ja ne olivat kuorrutettuja, rasvassa keitettyjä ananaspaloja hunajan kera. Sitruunamehu / shake alkudrinkkeineen ja vesineen oli illan lasku 610,- (+40,-) eli reilut 14,- euroa.

Torstai 22.1.2009
Taksi oli odottamassa meitä hotellialueemme ulkopuolella klo 8.30. Ajoimme ensin Tiikerinluola temppelille (Wat Tham Sea ) vajaan viiden kilometrin päähän Krabin keskustasta pohjoiseen. Buddhan jalanjälkiä olisi voinut seurata 1237 rappusta temppelille, josta olisi nähnyt yli mangrovepuiden merelle asti. Tyydyimme nousemaan noin 300 askelta sotilaspoikien jo laskeutuessa portaita.

Oli hauskaa huomata, että heillä oli samanlaiset mieliteot suorituksen jälkeen, kuin meidän perheen naisväellä eli Coca Colaa ja sipsejä. Toisia rappusia olisi voinut nousta 100 askelmaa suurelle puulle ja sieltäkin olisi ollut näköala ainakin temppelialueelle.

Täältä ajoimme Krabin kaupungin ohi hyvää moottoritietä pitkin noin 60 km:n päähän Khao Nor Chu Chin sademetsäreservaattiin. Kävimme ensin kuumavetisen puron putouksella, johon oli muodostunut ikään kuin altaita, joissa saattoi ”kylpeä”. Vesi laski normaaliin jokeen, jossa lapset uiskentelivat. Sieltä olisi ollut vaikeaa nousta ylös, joten kokemus jäi toiseen kertaan.
Parkkipaikan vieressä oli paljon pieniä kioskeja ja katettuja numeroituja pöytiä. Kullekin kioskinpitäjälle taisi kuulua tietyt pöydät.

Ajoimme toiselle parkkipaikalle, josta oli 800 metrin kävely Emerald poolille – Smargdijärvelle. Keskelle sademetsää oli tehty 2-3 metriä leveä ja tasainen polku. Alueella olisi voinut tehdä 2,7 k:n kierroksen, josta osa polusta oli rakennettu laiturimaisesti. Polun varteen jäi Emerald poolin lisäksi Blue pool ja lämpimän joen uomia. Ympäröivän metsän kasvillisuus oli moninaista ja äänet voimakkaita ja hyvinkin erilaisia eikä mieli tehnyt ollenkaan poiketa raivatulta tieltä. Lammella oli turistien lisäksi paljon paikallisia koululaisia, jotka uivat T-paidat ja shortsit päällä. Näilläkin nuorilla oli samanlaiset leikit kuin itsellä nuorena. Joku meni kyykkyyn veden alle, toinen nousi seisomaan harteille ja kun veden alla ollut nousi nopeasti, pääsi harteilla seisonut hyppäämään korkealle.

Paluumatkalla kuski teki meille kierroksen Krabin keskustassa ja kävimme vielä ”Gastropod fossil ”alueella katsomassa 40 miljoonaa vuotta vanhoja meren pohjan simpukkafossiileja. Täältä niemen kärjestä näki Itäisen Railayn lahden ja tämän päivän retkellä hahmottui muutenkin tämä koko Krabin, Phuketin ja Koh Lantan alue. Kaikkihan näkyvät kartalla vierivieressä. Taksin hinta oli sopimuksen mukaan 2500,- siihen päälle tuli sisäänpääsymaksuja 900,-. Järjestetty retki olisi ehkä ollut hiukan edullisempi, mutta juuri tällaista ei ollut missään tarjolla ja pääsimme kulkemaan aivan omaan tahtiimme.
Illallisen nautimme Bam Boo ravintolassa melkeinpä vastapäätä Mc Donaldsia. Alkupaloina tutut mutta aina hyvät valkosipulileivät, tällä kertaa Tai salaatti chashew pähkinöiden kera. Minulle nuudeleita jättikatkarapujen kanssa ja Ilpolle kalaa ja vihanneksia soyakastikeessa riisin kera. Juomina taas erilaiset herkulliset mehut + soodavesi, lasku 570,- + 30,- eli 600. Hotellissa Ilpo nautti kahvin ja molemmille jäätelöannokset ja näiden hinta myös 600,-.

Perjantai 23.1.2009

Aamiaisen jälkeen napsittiin vielä muutama kuva hotellialueelta. Vasemmassa kuvassa keskellä oma bungalowimme, jonka toisessa kerroksessa asuimme.

23.-31.1.2009 Thaimaa Koh Lanta

2009-01-31T13:11:00.037+01:00

Perjantai 23.1.2009
Aamupäivällä oli aika pakata tavarat ja viettää viimeiset (ja melkeinpä ainoat) hetket Krabin Ao Nangin Peace Laguna hotellialueen uima-altaalla, sillä yhden jälkeen lähdimme kohti Koh Lantaa.

Menimme isolla bussilla Krabin Tesco Lotus kauppakeskukseen, emmekä suinkaan mopo-taksilla, jotka muuten tulivat tutuksi. Kauppakeskuksessa oli aikaa tunnin verran tehdä ostoksia tai syödä jotakin. Alakerran ruokapaikassa oli jännä systeemi, samanlainen kuin aikoinaan Hartwall Areenalla. Ensin piti ostaa kortti, johon ladattiin rahaa. Sitten saattoi mennä eri ruokapisteisiin tekemään ostoksia eli ostaa jostakin kanankoipia ja vinguttaa korttia. Mukaan sai ostokset lautasella ja niistä kuitin. Seuraavasta paikasta haettiin vihanneksia ja taas vingutettiin korttia ja saatiin kuitti + tuotteet lautasella jne. Kun ei enää halunnut ostaa mitään, mentiin takaisin kassalle, josta sai kortin käyttämättömän arvon rahana takaisin.

Siirryimme pikkubusseihin, joihin väki jaettiin hotelleittain. Automatkan, parin lossimatkan ja taas pienen automatkan jälkeen olimme perillä Lanta Sand Hotell & Spa resortissa.

Täälläkin hotelli koostui päärakennuksesta ja laajalle puutarha-alueelle kasvillisuuden sekaan piiloutuvista bungaloweista. Meillä oli 55 neliöinen huone kolmannessa kerroksessa, tai oikeastaan makuuhuone ja olohuone + kylppäri ja parveke, jossa pieni kastautumisallas. Suurin osa hotelin asukkaista on ruotsalaisia lapsiperheitä, kuten koko Lantan matkailijoista. Heitä on kuulemma jopa 90 %. Se on melkein kiusallista tai ainakin tuntuu hassulta, kun joka puolella kuulee puhuttavan ruotsia.

Kuuden jälkeen meitä tultiin hakemaan lavataksilla AM:n infoon. Siellä Anne-opas kertoi saaresta ja Raya diversin opas retkistä, jotka kaikki liittyvät tavalla tai toisella mereen.Palasimme mopotaksilla hotellille ja menimme syömään läheiseen rantaravintolaan.
Lauantai 24.1.2009
Ensimmäinen aamiainen uudessa ravintolassa oli iloinen yllätys. Erilaisia hedelmiä oli tarjolla vielä enemmän kuin Krabilla. Myös leipiä ja sämpylöitä oli useaa lajia, mutta juustoa oli vain yhdenlaisia yksittäin pakattuja viipaleita, jotka nekin oli laitettu vinottain kahteen osaan, joten kelmun poistaminen juuston päältä oli tosi vaikeaa. Kinkkuviipaleet olivat vesiastiassa kuten Krabillakin. Lämpimiä ruokia ja munakkaita sai sitten eurooppalaiseen ja aasialaisen makuun, joten ei täällä nälkä yllätä.
Aamiaisravintola oli ihastuttavasti rannan tuntumassa, pihalla löytyy riippukeinuja, uima-altaita on lapsille ja aikuisille, parin kerrostalon lisäksi alueella on lukuisia bungaloweja ja alue tuntuu olevan ”keskellä sademetsää” . Viereisellä tontilla on vaatimattomampia ”reppumatkaajien” majoja ja rannalla kulkevat kauppiaat näyttivät pitävän lepopaikkana puiden varjostamaa rantaa hotellimme edustalla.

Aamupäivän vietimme rannalla, uimme snorkkeleiden kanssa rannan pohjoispäähän, jossa oli kalliota ja näkyi muutamia kaloja, muuten hiekkaranta on aika tylsä snorklaajalle.
Kävin myös rannalla niska-hartia hieronnassa, hinta 350,-. Niskani on mennyt ikävästi jumiin, johtuu ehkä yhtäkkisestä paljosta uinnista ja huoneen voimakkaasta ilmastoinnista.
Rannalta poistuttuamme käväisimme uimassa myös parvekkeemme alapuolella olevissa uima-altaissa. Täällä altaat ovat mukavan isoja ja kuntouintiin olisi tosi hyvät mahdollisuudet. Iltapäivänokosten aikaan yllätti voimakas sadekuuro, mutta se oli pian ohi.

Auringonlaskun aikaan (n. klo 18.30) istuimme jo rantaravintolassa. Tarjoilija höpötti jotakin päivän erikoisuudesta pizza… barracuda.. jne. siitä ei saanut mitään selvää, mutta tilasin sitten sellaista hapanimeläkastikkeella. Annos ei todellakaan ollut pizzaa vaan normaali kala-annos, mutta erittain herkullinen. Ilpolla oli pääruokana jotakin sianlihaa. Taas saatiin ateria juomineen alle 700:lla.

Sunnuntai 25.1.2009
Aamupäivällä uimme ja snorklailimme sekä teimme melontaretken rannallamme. Hotelistamme saa lainata ilmaiseksi kanootteja. Ilpo meloi ja minä nautiskelin auringosta. Kävimme ensin Long Beachin (Phra-Ae Beach) pohjoisosassa olevan niemen toisella puolella eli Khlong Dao Beachin eteläosassa ja sitten palasimme hotellimme kohdalle ja käväisimme siitä muutama sata metriä etelään. Ilpo hyppäsi veteen kesken matkan ja jouduin melomaan takaisin omaan rantaamme, mutta hyvin se sujui.Puolen päivä jälkeen lähdimme mopotaksilla Cha-Da Beach Resort hotelliin, koska Ilpo halusi kokeilla laitesukellusta.

Sieltä kävelimme rantaa pitkin Royal Lanta Resort hotellille ja sen bungalow alueen läpi maantielle, josta otimme mopotaksin hoteliin. Oppaan mukaan taksin hinnan piti olla 30,- / henkilö esim. Lanta Sandista Saladaniin, mutta meiltä on jokaisesta taksimatkasta pyydetty 100,-. Olen maksanut 80,- eikä kuski ole sitten pyytänyt lisää.

Auringonlaskun aikaan istuimme jo taas illallisella.

Otin itselleni alkupalaksi katkarapucoctailin ja Ilpo otti ”Cheec salad” tai jotain muta sen tapaista. Taisi olla ruokalistassa kirjoitusvirhe, sillä salaatti näytti monipuoliselta cheaf tai miten nyt kirjoitetaankaan päällikön salaatti. Pääruoiksi otimme “Fried rice with chicken” ja “Red snapper with soya souce”. Lasku juomineen (mehut + vedet) noin 700,-. Viereisestä nettikahvilasta haimme muutaman postikortin ja jäätelöt ja opetimme työille hiukan suomen kieltä. Täällähän monet yrittävät puhua meille ensin muutaman sanan ruotsia.
Maanantai 26.1.2009
Kello oli soimassa 6.40, jotta kerkesimme käydä aamiaisella ennen klo 7.50 tapahtuvaa retkelle lähtöä. Ajoimme ensin lavataksilla Koh Lantan vanhaan kaupunkiin, josta nousimme Raya Diversin pieneen laivan.

Noin 1,5 tunnin jälkeen saavuimme Koh Mukin saarelle, jonka keskellä on Morakot cave. Uimme tämän 80 metriä pitkän tunnelin kautta saaren keskellä olevalle laguunille (Eerald Cave). Suurimmalla osalla asiakkaista oli pelastusliivit päällä ja tarkoitus olimme, että pidimme kiinni narusta, joka oli solmittu ohjaajan kuljettamaan pelastusrenkaaseen. Kieltäydyimme Ilpon kanssa liiveistä, mutta narun jatkeena toki liikuimme. Olimme valitettavasti liian lähellä toisiamme, joten uimisesta ei oikein tullut mitään. Saaren sisällä ollut laguuni oli mielenkiintoinen ja kaunis. Valitettavasti siitä ei tullut valokuvia, koska kamerat jäivät laivaan. Jollain toisella ryhmällä henkilökunta kuljetti asiakkaiden kameroita tunnelin läpi vedenpitävässä kassissa.

Päivän aikana snorklailimme parissa paikassa lähisaarten tuntumassa. Kauniita kaloja ja pohjan koralliesiintymiä oli mukavaa katsella. Näimme myös lepakkoyhdyskunnan erään kalliosaaren seinämässä. Nautimme päivän aikana lounaan ja hedelmiä sekä vettä oli koko ajan tarjolla.

Paluumatkalla kävelimme läpi Koh Lantan Old Townin. Se oli kuin vanha kiinalainen kaupunki, sellainen, joita joskus näkee filmeissä.

Kotimatka hotellille sujui taas lavataksilla ja maisemia ihaillen. Näimme pari norsua ratsastajineen tien varressa kuten aamullakin, mutta kunnon kuvat jäivät saamatta, sillä kamera ei ollut valmiina.

Lähdimme illalliselle vasta auringon laskettua. Ruoan tilaaminen ravintolassa on aina yhtä jännittävää, koska ruoka-aineiden nimet englanniksi eivät aina ole tuttuja tai sitten listalla on kirjoitusvirheitä tai siellä ei ole mainittu kaikkia ruokalajien aineosasia. Otimme alkudrinkeiksi minulle tutun ja turvallisen mixed fruit shaken ja Ilpolle ”Lyncee juice” tarjoilija tosin puhui jotain ”Long jump juice” epäselväksi jäi, mitä juoma sisälsi, mutta hyvää se oli. Alkusalaattimme nimi oli ”Papaya carrot salad”. Se oli niin tulista, että itku meinasi tulla silmään. Siinä oli myös papuja, pähkinöitä ja tomaattia ym. salaista ja vaikka maku olikin tulinen, teki mieli silti ottaa lisää. Pääruoaksi Ilpo otti T-luu pihvin ja ranskalaisia perunoita (ei kuulemma ole koskaan ennen syönyt T-luu pihviä) ja minä Fried chicken with sweet and sour sauce ja toki myös riisiä. Nyt oli aika myös maistaa ensimmäistä kertaa Singha olutta. Jälleen lasku oli hiukan yli 600,- eli kyllä täällä syö melko edullisesti edelleen, jos tyytyy ravintolaan ilman kankaisia lautasliinoja yms.
Tiistai 27.1.2009
Päiväksi ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa. Nautimme aamiaisesta hedelmineen.

Lueskelimme ja välillä uimme ja sitten kävelimme rannalla. Kalastajia meni veneissään ohi.

Ranta oli ihastuttavan rauhallinen vaikka erilaisia baareja, ravintoloita, matkatoimistoja ja majoituspaikkoja on rannan tuntumassa runsaasti. Kävin päivän aikana varaamassa eräästä toimistosta meille huomiseksi snorklausretken Phi Phin saarille. Pikaveneillä olisi päässyt hintaan 1300,- - 1600,- ja isommalla laivalla hinta oli 800,- / henkilö. Myyjä kysyi, miksi emme mene pikaveneellä, sanoin ettemme pidä niistä.

Alkuillasta lähdimme mopotaksilla Saladaniin shoppailemaan ja syömään.

Rantakatu toi mieleen Hua Hinin, sillä kalaravintoloita oli samaan tapaan rakennettu pylväiden päälle vuorovesivaihtelun ulottumattomiin.

Menimme kadun länsipään viimeiseen ravintolaan, tarkoituksena nähdä auringonlasku, mutta olimme itse asiassa niin luoteessa, että aurinko jäi näkemättä. Sen sijaan näimme kalastajia rannalla ja kurkistin kameran läpi myös viereiseen kotiin.

Alkupalaksi otimme Chef´s salaatin ja valkosipulileipiä, pääruoaksi otin annoksen kanaa ja Ilpo grillattua kalaa, mutta hän ei kerennyt montaa suupalaa kalastaan nauttia kun sai ruodon kurkkuunsa.

Tarjoilija toi leipää, banaania ja limettejä ja sanoi, että kannattaa puristaa kurkkuun sitruunaa / limettiä ja syödä sitten isoja leipäpaloja ja banaanin paloja. Näin ruoto mahdollisesti irtoaisi. Ruoto ei tuntunut irtoavan ja niinpä lähdimme tarjoilijan ehdotuksesta Saladanin lääkäriasemalle muutaman sadan metrin päähän. Siellä olisi pitänyt olla lääkärin kahdeksaan asti. Ei ollut lääkäriä vaikka kello oli vasta 19.30. Sain sairaanhoitajan (mies) kurkkaamaan Ilpon kurkkuun, mutta hän ei nähnyt siellä mitään eikä osannut neuvoa muuta kuin odottaa aamuun tai mennä läheiselle hammaslääkäriasemalle, jossa hammaslääkäri voisi välineillään ottaa ruodon pois, jos sellaisen näkisi.
Lähdimme etsimään hammasääriä neuvotusta suunnasta, mutta ei löytynyt. Onneksi olimme seuramatkalla ja niinä soitimme oppaalle. Hän neuvoi menemään hotellimme lähettyvillä olevan tohtorin luo, jonka olisi pitänyt olla paikalla klo 21:een asti. Otimme mopotaksin ja väillä jo luulin kuskia huijariksi, koska ajoimme pimeää maantietä kauas kohti etelää. Lopulta tohtorin vastaanotto tuli eteen, mutta se oli pimeänä. Soitin kyltissä näkyvän numeroon, mutta sieltä ei vastattu.
Opas oli neuvonut menemään hotelliin ja pyytämään sieltä apua. Niinpä pyysimme odottamaan jäänyttä kuskia viemään meidät hotelliimme. Vastaanotossa ei kukaan oikein osannut auttaa. Soitin taas oppaalle ja kysyin, onko täällä mitään lääkäriä, jonka luokse voisi mennä. Opas puhui sairaalasta ja pyysi antamaan kännykän hotellin henkilökunnalle. Puhelu katkesi ja seisoimme hetken neuvottomina. Joku respan henkilökunnasta mainitsi, että sairaala on tosi kaukana. Ilpo valitti, että hengittäminen on tullut vaikeaksi. Respan vastaava pläräsi jotakin muistivihkoa, enkä yhtään tiennyt mihin asia liittyi. Sitten hän soitti ja tuntuikin soittavan taas oppaalle. Sain luurin käteeni ja kuulin, että” teidät viedään sairaalaan”. En tietenkään ymmärtänyt mistä oli kysymys ennen kuin hotellin oven eteen tuli hotellin oma pienoiskuorma-auto ja kuskina oli tuttu poika respasta. Niinpä lähdimme klo 20.30 kohti Old Townissa olevaa sairaalaa. Onneksi auto oli iso ja turvallisen tuntuinen, sillä kuljimme pimeitä huonokuntoisia teitä pitkin ja tulimme jo 20 minuutin kuluttua sairaalan eteen. Poika lupasi odottaa meitä.
Päivystyksessä oli muutama potilas ennen meitä. Touhu oli aika epämääräisen tuntuista. Paikalla pyöri muutama täysin valkoiseen housupukuun pukeutunut nuori hoitajatar, muutama valkotakkinen hoitajatar ja sitten huomasimme, että lääkäri oli nuori, pieni siviilivaatteissa oleva nainen. Ilpo pyydettiin ulkokatoksessa olevasta odotustilasta avonaisesta pariovesta tutkimushuoneeseen. Olin jo kirjoittanut Ilpon nimen, syntymäajan, kansallisuuden yms. yhteen lomakkeeseen ja kertonut kurkussa olevasta kalanruodosta. Sitten kysyttiin Ilpon paino ja mitattiin hänen verenpaineensa.
Tässä välissä palasi samaan isohkoon huoneeseen espanjalainen nainen, jonka ranne oli murtunut. Paikalla pyöri ilmeisesti hänen miehensä ja äitinsä sekä paikallinen autokuski. Lääkäri selitti röntgenkuvaa katsottuaan, että huomenna pitäisi mennä ortopedin luo Krabiin tai Phuketiin. Yöksi rouvalle laitettiin jonkinlainen kipsi käteen ja sitä laittoivat 4 hoitajaa ja lääkäri. Nainen sai selvästi myös jotain kipulääkkeitä.
Nyt lääkäri palasi Ilpon luo. Hän otti käteensä taskulampun ja sellaisen metallisen lastan, joita käytetään suuhun katsottaessa. Taskulamppu ei oikein toiminut. Meinasin tarjota tilalle laukussani olevaa otsalamppua, mutta siten joku hoitajista löysi paremman lampun. Hetken kurkkuun katsottuaan lääkäri totesi, ettei nähnyt siellä mitään. Hän totesi, että joko ruoto oli jo irronnut ja naarmuttanut ruokatorvea tai sitten se oli siellä vielä ja jos se olisi parinkin päivän kuluttua, niin olisi syytä mennä isompaan sairaalaan asiantuntijan luo. Ilpo sai kahta kipulääkettä (noin 3.ksi päiväksi) ja penisiliniä 10 päivän annoksen. Lasku oli 776,- bahtia, josta lääkärinpalkkio 500,- ja lääkkeet 277,- yhteensä siis noin 17,50 euroa.
Pääsimme aloittamaan matkan takaisin hotelliin klo 22.09 (hotellin auton kellon mukaan ;))ja olimme hotellilla 22.31. Annoin kuskipojalle 200,- tippiä ja kysyin sopiiko, että veloitus autosta lisätään huonelaskuun. Hän ei oikein sanonut mitään. Kysyin respassa, paljonko autokuljetus tuli maksamaan, ja sieltä sanottiin ettei mitään. Ilpo kurkku tuntui edelleen kipeältä, mutta hengenahdistusta ei enää ollut, joten ehkä ruoto oli jo luisunut alas rikkoen vain ruokatorven pintaa. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Keskiviikko 28.1.2009
Aamulla klo 7.30 meidät tultiin hakemaan pienoiskuorma-autolla retkelle. Istuimme ensin kuljettajan takana olevilla penkeillä ohjaamossa, mutta läheiseltä bungalow-alueelta mukaan tuli saksalainen perhe pienen lapsen kanssa ja kysyin, haluavatko he tulla sisälle. Niinpä isä ja tytär menivät Ilpon viereen ja me istuimme äidin ja reppujen kanssa lavalla. Perheen äiti kysyi minulta olemmeko menossa vain päiväretkelle, he käyttivät samaa laivaa vain kuljetukseen saarille.
Satamassa eilisen kalaravintolamme vieressä huomasimme, että suurin osa laivaan tulevasta väestä oli tulossa reppujen ja matkalaukkujen kanssa. He käyttivät laivaa matkalla Phi Phin saarille tai Phuketiin. Meille oli yllätys, että laiva oli normaalissa reittiliikenteessä, mutta sehän selitti retken edullisen hinnan.
Lähdimme matkaan kello 8. Hieman ennen Ton Sai Bayn satamaa laivamme pysähtyi ja viereen tuli toinen laiva. Laivastamme siirtyi Phuketiin matkustavat ihmiset viereiseen laivaan. Sen jälkeen ajoimme satamaan ja siellä laivasta poistuivat melkein kaikki loput asiakkaat. Meitä jäi vain 20-30 ihmistä, jotka olimme ostaneet päiväretken snorklailemaan Phi Phin saarten tuntumaan.

Meidät vietiin ensin ennen kymmentä Phi Phi Lay saaren Maya Bay lahden rannan tuntumaan, josta saimme lähteä snorklailemaan. Lahdella oli ankkuroituna tai poijuissa kiinnitettyinä kymmeniä isompia ja pienempiä veneitä.

Meno oli aikamoista, kun ihmiset uivat veneiden ja laivojen välissä. Meren korallipohja oli upea ja kalojakin oli runsaasti, mutta kuinka kauan tilanne säilyy tällaisilla matkustajamäärillä? Tämä lahdenpoukama oli The Beach filmin salainen ranta.
Maya Bayltä poistuimme kiertämällä Phi Phi Lay saaren eteläkärjen, jotta näimme Viking luolan saaren pohjoiskärjen tuntumassa. Luola on saanut nimensä seiniin maalatuista monta sataa vuotta vanhoista kuvista, jotka tosin esittävät kiinalaisia kauppalaivoja. Me näimme luolan vain laivan kannelta sadan metrin päästä.

Teimme vielä lyhyen pysähdyksen Phi Phi Donin erään pienen hiekkarantapoukaman luona ennen Ton Sai Bayn satamaan tuloa. Saimme snorklata taas kymmenien pikaveineden asiakkaiden kera varoen viereisen tyhjän laivan perään kiinnitettyjä kanootteja. Laivalle palattuamme meille tarjottiin lounas: riisin kera kanaa, vihanneksia ja kastiketta, jossa oli kaikenlaisia ”mykyjä”. Ruokajuomaksi sai pullovettä tai paikallista colajuomaa. Näitä ja vesimelonia sekä ananasta tarjottiin välipaloinakin. Ruokailun jälkeen lautasilta heitettiin jätteet mereen. Tokihan kalat syövät riisiä ja kanaakin luista, mutta tuskin ne luita syövät. Pian on upeat korallit kananluiden peitossa. Tämä ruoan heittäminen mereen ratkaisikin sen pienen ongelman, kun olin miettinyt, että miksi pienten raidallisten kalojen parvi ympäröi aina laivat pysähtyessämme snorklaamaan. Kalathan ovat oppineet, että pysähtyviltä laivoilta saa ruokaa ja tulevat siksi paikalle.

Klo 12.30 rantauduimme Ton Sai Bayn satamaan. Meno oli niin vilkasta, että harvoin näkee. Laivoja kiinnittyi satoine asiakkaineen laituriin. Niistä purkautui suurimmaksi osaksi päiväretkeläisiä, mutta myös paljon reppumatkaajia ja perheitä pienine lapsineen. Rannassa oli vieri vieressä kahviloita ja ravintoloita eikä sekä niiden edessä lukuisia pitkähäntäveneitä.

Uimiseen tarkoitettua rantaa ei ollut näkyvissä. Heti laiturin jälkeen lähti kauppakojujen reunustama tie kannaksen toisella puolella olevalle Loh Dalam Bay rannalle ”shortcut to beach 120 m”. Sekin ranta oli täynnä kauppa- ja ravintolakojuja sekä pitkähäntäveneitä, mutta oli siellä muutaman kymmenen metrin levyinen rantakaistale, joka oli varattu uimiseen. Pitihän senkin rannan kalakanta katsastaa, mutta kuten olettaa sopii, niin ei hiekkarannalla näkynyt juurikaan kaloja.

Paluumatkalle Lantalle lähdettiin hieman kahden jälkeen. Laivamme tuli taas melko täyteen reittimatkustajia. Mukana laivan ohjaamossa kulki lintu häkissä. Täällä on joka paikassa paljon häkkilintuja.
Phi Phin asuttu pääsaari tuhoutui pahoin tsunamissa joulukuussa 2004. Kasvillisuus on kuulemma paljon vaatimattomampaa kuin ennen, mutta uusia rakennuksia on keretty jo rakentaa kuulemma enemmän kuin niitä aikanaan oli ja rakentaminen vain jatkuu. Tulipahan tämäkin nähtyä, mutta vierailukohteena sitä ei kyllä enää voi suositella kenellekään.

Saavuimme Saladaniin ennen neljää ja meillä olisi ollut kuljetus hotelliin. Jäimme kuitenkin ostamaan pientä välipalaa ja palasimme mopotaksilla kotiin. Matkan varrella on ollut mielenkiintoista seurata jalkakäytävän rakentamista. Sitä tehdään isolla työvoimaporukalla ilman koneita, mutta valmista on syntynyt viikon aikana jo muutama kilometri.
Palasimme illalla Saladaniin syömään ja taas oli ravintola täynnä ruotsalaisia lapsiperheitä. Kaikissa ravintoloissa on runsaasti syöttötuoleja lapsille, mutta tämän illan paikassa oli rivi keinuhevosiakin.

Valitsimme iltapalaksi pizzaa, mutta siitä täytyy sanoa, ettei se ollut hyvää. Pohja oli kuin murotaikinasta tehty. Ehkä kannatta Thaimassa keskittyä paikallisiin ruokalajeihin ja jättää muun maalaiset perinneruoat kokeilematta.

Torstai 29.1.2009
Viimeinen kokonainen päivä Lantala kului omassa rannassa uiden ja meloen ja kävellen. Kävimme molemmat myös jalkahieronnassa, joka päätyi niskahierontaan, hinta 350,-. Mikä voisi olla rentouttavampi taustaääni hieronnalle kuin laineiden ja tuulen ääni, joista saimme nauttia näissä rannan hierontapaviljongeissa.

Maistoin hotellin lounastarjouksen, jota ostaessani en tiennyt muuta kuin hinnan 100,- bahtia. Cocis ja jäätee maksoivatkin siihen lisäksi 170,-.

Illalla lähdimme vielä Saladaniin ostoksille ja syömään ja kävipä Ilpo parturissakin.

Hiusten leikkaus olisi maksanut 150,-, mutta parran leikkauksen ja tasoituksen kera hinta oli 250,- eli noin 5,50 eur.

Perjantai 30.1.2009
Aamulla kiertelin vielä hotellimme piha-alueita ja rantaa. Se olisi ollut täydellinen myös sijainniltaan, jos päätiellä, jolta hotelliimme käännyttiin, olisi ollut jotain palveluita. Saladanista etelään vievän tien varrella oli yleensä paljonkin kauppoja, ravintoloita, matkatoimistoja, pesuloita ym., mutta juuri tällä parin kilometrin matkalla meidän risteyksestämme pohjoiseen tai etelään ei ollut oikein mitään, ei ainakaan minimarkettia, josta olisi voinut käydä hakemassa herkkuja. Ehkä hyvä niin.

Vasemmalla näkymä ikkunastamme, oikealla parvekkeemme kolmannessa kerroksessa keskellä. Pohjakerroksen huoneista pääsi suoraan uima-altaalle.

Hotellin piha-aluetta

Ihastuttava rauhallinen rantamme hotellin edessä.

Klo 10.30 lähdimme pikkubussilla hoteliltamme. Olisimme kerenneet kohdallemme osuneeseen ensimmäiseen Saladanista lähtevään lossiin, mutta jäimme odottamaan muita seurueeseemme kuuluneita pikkubusseja. Toiseen lossiin pääsimmekin hienosti heti kaikki kerralla. Meille jäi pari tuntia aikaa kierrellä Tesco Lotus kauppakeskuksessa ennen kuin lähdimme isolla bussilla muutaman kilometrin päähän lentoasemalle.
Lento lähti ajallaan ja nyt meillä oli etukäteen varattuna koneen edestä paikat 2B ja 2C. Kukaan ei ollut varannut ikkunapaikkaa 2A ja koska koneesta oli jäänyt myymättä ainakin yksi paikka, saimme istua kahdestaan näillä kolmella eturivin paikalla. Ruoaksi tarjottiin erittäin mautonta riisiä ja naudanlihaa.
Reilun neljän tunnin kuluttua teimme taas välilaskun Intian Ahmadabadiin. Siellä oli samat rutiinit kuin tullessakin, mutta nyt ehkä hieman nopeammin. Välilaskun jälkeen olisin uvennut nukkumaan, jos esitettävänä filminä ei olisi ollut Mamma Miaa. Eihän elämys ollut ollenkaan samanlainen kuin elokuvateatterissa suurella valkokankaalla ja hyvän äänen kera, mutta auttoi filmin katsominen taas harvinaisen mauttoman kierremakaroni – kana-annoksen syömisessä.
Lauantai 31.1.2009.
Helsinki Vantaan lentoasemalle kone laskeutui klo 01.18 eli 12 minuuttia etuajassa. Ulkona oli sentin lumipeite ja pakkasta toistakymmentä astetta. Lämpötilaero lähtöpaikkaan oli nelisenkymmentä astetta.

31.8.-3.9.2008 Ateena ja Zakinthos

2008-09-03T19:58:00.100+02:00

Sunnuntai 31.08.2008
Aamulento Ateenaan klo 07.45 – 11.20. Matkatavarat eivät menneet suoraan Helsingistä Zakinthosille vaan ne piti ottaa Ateenassa hihnalta ja kiikuttaa Olympic Airlinesin tiskille. Onneksi lähtöselvityksen saattoi tehdä heti puolilta päivin, vaikka Zakinthosin kone lähti vasta klo 18.40. Lentoaseman infosta hain Ateenan kartan ja tietoa yhteyksistä kaupungin keskustaan. Netistä löytyy myös hyvät ohjeet kuinka lentokentältä pääsee keskustaan: http://www.athensinfoguide.com/arrival_airportocenter.htm. Lipun hinta oli 6,- eur ja matka aika noin 40 minuuttia. Junia kulki suunnilleen puolen tunnin välein. Jäin pois (metro)junasta Syntagma asemalla.

Nautittuani CocaColan mainostajien ilmaiseksi tarjoaman pikkutölkin juomaa huomasin, että lähistöllä kulki ”traktori-veturin” perässä minijuna. Sen pääteasema löytyi aukion länsipuolelta ja kävi ilmi, että junalla saattoi tehdä reilun tunnin kestävän kaupunkikierroksen, jonka aikana näkisi keskustan tärkeimmät nähtävyydet. Kierroksen hinta oli (muistaakseni) 6,- euroa.

Kierroksen jälkeen harhailin Plakan kujilla, joilla oli toinen toistaan mukavamman näköisiä ravintoloita. Siirryin Monastirikin metroaseman lähellä Psirin puolelle, jossa ravintoloita tuntui olevan vähemmän auki näin päiväsaikaan. Sieltä löytyi kuitenkin varjoisa terassiravintola, jolla söin erittäin herkullisen kreikkalaisen salaatin (n. 5,- eur). Vesi tulee vieläkin kielelle, kun muistelen mehukkaita tomaatteja.

Vähitellen oli aika palata lentoasemalle metrolla. Ateenan metroasematkin olivat aikamoisia nähtävyyksiä.

Lento Zakinthosiin kesti noin tunnin. Siellä Leeni ja Henni olivat autolla vastassa ja veivät minut Hotelli Plagos Beachiin. Kerkesin vielä nauttia hotellin tarjoaman buffet puolihoitoillallisen.

Maanantai 01.09.2008
Aamulla lähdin mukaan kauden aikana retkiohjelmaan lisätylle bussi- ja veneretkelle salakuljettajien rannalle. Päivä kului maisemia katsellessa, Välimeren lämpimissä vesissä snorklaillessa ja Leeni oppaan tarinoita kuunnellessa.

Paluumatkalla pysähdyimme lounaalle mukavaan maalaisravintolaan. Illan pimetessä ilmestyi hotellihuoneeni oven yläpuolelle pieni lisko herkuttelemaan hyönteisillä, jotka valo oli kerännyt seinän ja katon rajaan.

Tiistai 2.9.2008
Hotelleihin tutustuminen Fidelity Travelin Nicoleta Kladin kanssa aloitettiin omasta hotellistani Plagos Beachistä. Se sijaitsee parin kilometrin päässä Tsilivin keskustasta länteen pienessä Tragakin kylässä. Hotellin edessä oli kivikkoinen ranta, juuri sopiva pieneen snorklailuun. Lähellä oli pieni hiekkaranta.

Huoneistohotelli Oniro (Unelma) sijaitsee samassa kylässä. Huoneiden tekstiileiden väritys Aurinkomatkojen oranssi.

Huoneistohotelli Tsilivi Admiral sijaitsee Tsilivin länsiosissa. Hotellissa on paljon erilaisia huonetyyppejä, joskin meillä on vain kaksioita, jotka sijaitsevat takimmaisessa rakennuksessa.

Huoneistohotelli Di Palain rakennukset ovat melko ahtaasti tontillaan, mutta välissä solisee nurmikaistaleiden keskellä pieni rakennettu puro. Uima-altaaseen laskeutuu ajoittain mukava vesiputous.

Hotelli Zante Maris sijaitsee aivan rannalla, hienolla paikalla. Ainoa miinus oli näkemämme huoneen kylppäri, jolla oli jo parhaat päivät takanaan.

Park hotelli sijaitsee kauempana rannasta, oikopolkua matkaa on ehkä 900 m, mutta katuja pitkin n. 1,5 km. Omistaja asuu samassa rakennuksessa ja pitää asiakkaita henkilökohtaisina vierainaan. Hotellissa on eri tyyppisiä ja kokoisia huoneita, joita voidaan tilata kiintiön ulkopuolelta. Sieltä löytyy mm. kahden huoneen huoneisto, jossa isohko eteisaula kahden vuoteen kera. Kaikkiaan asiakkaita mahtuu 2 + 3 + 2. Superior huoneessa on liukuoven erottamat 2 huonetta.

Huoneistohotelli Filoxenia sijaitsee Parkin nurkilla eli matkaa on rannalle reilu kilometri. Siellä ollaan rakentamassa väliovia studioiden välille, jolloin huoneet sopivat paremmin perheille.

Siirryimme Tsilivistä Kalamakin kylään, jossa tutustuimme meille uutena tulevaan Meandros hotelliin. Siellä ollaan talven aikana uusimassa huoneita, joiden varustetasoa parannetaan.

Crystal Beach hotelli sijaitsee Kalamakin rannan itäosassa. Respassa työskentelee suomalainen Päivi Andriopoulos. Hän pyrkii antamaan suomalaisille parhaat mahdolliset huoneet.

Hotelli Louros Beach sijaitsee lähimpänä lentokenttää Kalamakin länsiosassa. Piha-alueella on kauniisti leikattuja puita ja pensaita. Huoneet vaikuttivat hiukan pimeiltä.

Päivän lounas nautittiin yhdessä Nicoletan ja Janniksen kanssa ja illallinen AM:n kohdehenkilökunnan kanssa mukavassa rantaravintolassa, jonka puutarhassa asusti kilpikonnia.

Keskiviikko 03.09.2008

Aamulla vielä kävely läheiselle rannalle ja tuliaisostokset Tragakin kylän marketista (oliiviöljyä, oliiveja, mausteita yms.). Aikaa oli myös lyhyeen snorklailuun.

Nicoletan kyydissä lentokentälle, koukaten Tsilivin kukkuloille, josta ohjelmaan tulee St. John Villas & Spa lomahuoneistot omine uima-altaineen. Alueelta on hienot näköalat rantaan ja ympäristöön.

Huoneiden kalusteet olivat tummaa puuta ja lattiat yläkerrassa tummaa parkettia. Alakerrassa klinkkeriä ja master bedroomissa kokolattiamatto. Huoneet olivat tilavia, joten ahtauden tuntua ei ollut. Olohuoneen sohville voi kenties majoittaa pieniä lapsia.

Kentälle ehdin samoihin aikoihin, kun viimeiset asiakkaat jonottivat lähtöselvitykseen. Kotimatka saattoi alkaa.

15.-17.7.2008 Nuuksio - Tikankolo

2008-07-17T18:53:00.031+02:00

Tiistai 15.7.2008
Varasimme toukokuussa Nuuksion kansallispuistosta käyttöömme Tikankolo nimisen kämpän pariksi vuorokaudeksi. Olen viettänyt kämpällä yhden yön 14 vuotta sitten Nuuksion kansallispuiston perustamisjuhlan yhteydessä. Rantamaisemat ja polut kämpälle ovat hiukan muuttuneet. Rantaan ja teiden varsille on kasvanut nuoria puita ja viimeinen 500 metrin polku parkkipaikalle johtavalta tieltä on kunnostettu kivi-/soramurskeella. Kämpän pihapiiriin on rakennettu myös uusi sauna pari vuotta sitten. Saarilampi oli ennallaan vailla muita rakennuksia rannoillaan.

Toni haki meidät Ilpon ja koirien (Ruska ja Metka) kanssa kotoa ja auttoi laukkujen kantamisessa kämpälle. Koirat nauttivat pihapiirin tutkimisesta ja auringossa makoilusta kiinnitettyinä pitkiin "naruihin". Koirien pitää olla kytkettyinä kansallispuistossa ja nämä "rottakoirat" olisivat kyllä lähteneetkin hiirien, lintujen yms. perään, jos olisivat olleet vapaina.

Ilpo kokeili snorklaamista lammessa, mutta vesi taisi olla liian humuspitoista, jotta mitään olisi näkynyt. Koirat olisivat ehkä menneet myös uimaan, mutta niiden olisi ollut hankalaa nousta ylös kallioiselle rannalle, joten joutuivat tyytymään rannalta katseluun.

Lämmitimme illalla saunan ja kävimme pariin kertaan uimassa. Iltapalaksi nautimme nuotiolla paistetut makkarat.

Keskiviikko 16.7.2008

Aamu valkeni hiukan harmaana, mutta päätimme silti lähteä kävelemään lähiympäristöön. Tämän kesän "jokapaikan kengät" eli crocs jäljitelmä puutarhakengät osoittautuivat oivalliksiksi metsäkengiksikin. Ei haitannut vaikka välillä kuljimme kosteikoissa, jalat toki kastuivat, mutta kuivuivat myös nopeasti.

Käväisimme Metsähallituksen edustuskämpän pihalla Valklammen rannalla. Täällä juhlittiin aikanaan kansallispuiston perustamista.

Tien pientareet kasvavat nykyään vesaikkoa ja Tikankolon kämpälle saapuvan polun varteen on rakennettu aita pihapiirin rauhoittamiseksi.

Aidassa on pieni tulitikkuaskin kokoinen kyltti, jota monetkaan eivät ilmeisesti huomaa, sillä pihalle pöllähti kolme eri seuruetta mitään puhumatta ennen kuin laitoimme portin pieleen pahvisen kyltin, jossa luki VARATTU 15. - 17.7. Eräs rouva kertoi, että pihan nuotiopaikalla käydään useinkin, jos kukaan ei ole varannut kämppää.

Otin kampän takapuolelta kuvan koska huomasin, että se on rakennettu isojen kivien päälle ja hirsiä on muotoiltu, jotta tönö pysyy tukevasti ja ilmavasti paikoillaan. Koirat olisivat menneet kämpän alle hiirijahtiin tosi mielellään ja illalla niiden olikin vaikea rauhoittua nukkumaan, koska mieli teki haistella nurkissa hiirten jälkiä.

Kävelyretken jälkeen nautimme gourmet lounaan. Mukana oli valmiiksi kotona uunissa paistettuja broilerin fileitä, nuotiolla keitettyä pastaa, pestokastiketta sekä tomaatteja ja sipulia. Koirat joutuivat tyytymään vieressä katseluun.

Ilpo tasoitti pienellä mukanaan tuomalla sahalla puiden halkomistukin tasaiseksi ja pilkkoi puita valmiiksi seuraavillekin tulijoille.

Illalla käväisivät "Elli" Eija ja pojat Kuutti sekä Osma uittamassa itse rakennettua kauko-ohjattavaa venettään ja paistelemassa nuotiomakkaraa.

Torstai 17.7.2008
Aamulla olikin aika siivota kämppä, pakata tavarat ja kantaa ne parkkipaikalle, josta Pekka haki meidät kotiin.

24.-27.6.2008 Viareggio / Toscana

2008-06-27T22:20:00.018+02:00

Tiistai 24.6.2008
Tutustumismatka Viareggioon alkoi iltapäivällä ja Pisaan laskeuduimme alkuillasta. Huoneeni hotelli Astorissa oli pieni, mutta samaa ei voi sanoa parvekkeesta.

Ranta tuhansine aurinkopeteineen ja varjoineen levittäytyi rantakadun toisella puolella.

Aloitimme Anun kanssa kaupunkiin tutustumisen kävelemällä rantakatua pitkin tapaamiseen Salkan luo. Tällainen kilometrien pituinen hiekkaranta maksullisine "uimalaitoksineen" ja rantakadun merkkiliikkeineen oli minulle uutta.

Rantabulevardin poikkikadut olivat sen sijaan tyypillisiä italialaisille kaupungeille.

Pitsat nautimme entiseen kirkkoon tehdyssä ravintolassa tai oikeammin sen ulkoterassilla. Pitsojen hinnat olivat aivan Suomen tasoa eli vajaan kympin, olut ja viini taisivat olla hiukan edullisempia.

Ennen nukumaan menoa oli mukavaa vielä hetki seurata parveke-terassilta rantabulevardin elämää.

Keskiviikko 25.6.

Aamu valkeni kirkkaana ja lämpimänä. Aamiaisen jälkeen kävin itsekseni tutstumassa hotellimme Astorin http://www.astorviareggio.com/ yleisiin tiloihin ja hiukan hotellin ympäristöön. Varsinaisen hotelliesittelyn saimme myöhemmin päivällä, josta nämä kuvat.

Hotellin kattoterassilta oli upeat maisemat. Rannan rakennukset tässä päässä toivat mieleeni kuvien Miamin Art Deco alueet ja sisämaahan päin katsoessa näkyi Carraran marmorivuoret.

Kattoterassilla saattoi kuvitella olevansa laivan kannella.

Kuntosalin takana näkyi uima-allas ja baarissa oli tunnelmallinen takka.

Yhdeksän jälkeen menimme agenttitoimistoomme, ja sieltä rantakahvilaan toimiston omistajien erittäin herttaisten jo 60 v. ylittäneiden Joen ja Josetten kanssa. Pienen palaverin jälkeen alkoi tutustuminen hotelleihin.

Garden hotelli oli mukavan kodikas ja kattoterassi olisi täydellinen, jos sinne saataisiin pieni kastaustumisallas. :)

Rex hotellin edessä kiinnitin huomiota polkupyöriin ja kuulin, että niitä on vuokrattavana melkein jokaisessa hotellissa. Viareggion alue sopiikin pyöräilyyn erinomaisesti. Rantabulevardilla on pyörätie ja koko alue rannan tuntumassa on tasaista. Vaatimaton hotelli oli iloinen yllätys, hotelli oli kauniisti kalustettu ja pieniä yksityiskohtia oli mietitty. Sininen väri piristi.

Adriana http://www.hoteladrianaviareggio.com/

Esplanade hotelli http://www.hotelresidenceesplanade.it/

leveän esplanadin varrella oli aivan rantakadun kulmassa. Yleiset tilat olivat avarat ja valoisat ja aulabaarissa oli taidemyyntinäyttely.

Aamupäivän kierros päättyi Lido Di Camaioren Riviera hotelliin http://www.grandhotelriviera.it/

Lounaan nautimme Rivierassa ja mukana olivat Joseline, Ester tytär, Joe, Salka ja Anu.

Lounaan jälkeen kävimme vielä katsomassa Grand Hotel Royalin http://www.bwsitemanager.co.uk/websites/98147/htdocs/ , jossa oli ihastuttava vehreä puutarha uima-altaineen ja tyylikkäät avarat yleiset tilat ja huoneetkin olivat korkeat.

Lounaan jälkeen katsastimme vielä yhden mahdollisen uuden hotellin vastapäätä Esplanadea ja huoneistohotellin muutaman kilometrin päässä Viareggiosta.

Myöhään iltapäivällä ranta näytti parvekkeeltani jo rauhalliselta.

Rantabulevardin liikkeiden ja rannan "uimalaitosten" välissä kulki kapea varjoisa kuja.

Rannalla oli kymmeniä maksullisia"uimalaitoksia" pukukoppeineen, suihkuineen, baareineen ja uima-altaineen sekä rannalle suoriin riveihin aseteltuine varjoineen ja rantatuoleineen.

Pistäydyimme rantabaarissa Salkan ja Anun kanssa ennen illallista.

Rantabulevardin eteläisemmässä osassa rakennukset vaikuttivat vanhemmilta ja herkullisen illallisen nautimme aivan huvipursisataman ja veneveistämöiden tuntumassa. Kuvassa alkupaloja.

Torstai 26.6.2008

Aamupäivällä kiertelin hetken tutustuen rantakadun markkinoihin ja varsinaiseen markkinatoriin. Jotakin pientä löytyi tuomisiksi. Tokihan täälläkin törmäsin muutamaan russeliin :).

Rantabaarissa nautitun herkullisen sallaattilounaan jälkeen lähdimme retkelle.

Aurinkoenergialla toimivasta parkkimittarista oli pakko napata kuva...

....samaten muutama kuva bussin ikkunasta Viareggiosta poistuessamme...

Retki suuntautui Chiantin maakuntaan Verrazanon tilalle. Linkki tilan kotisivuille, jossa myös video, jolla kerrotaan tilan historiasta ja nykypäivästä. http://www.verrazzano.com/en/index.php

Illallisen nautimme hotellimme ravintolassa samaan tapaan kuin puolihoidon ostaneet asiakkaat saavat illallisensa. Siihen kuului alkupaloja noutopöydästä. Alkuruoan ja pääruoan sai valita listalta muutamasta vaihtoehdosta ja jälkiruoan sai valita pöydän viereen tuodusta jälkiruokakärrystä.

Perjantai 26.6.2008

Lähtö hotellilta oli hiukan kahdeksan jälkeen ja lentokentällä oli Finnairin konetta lähtöselvittämässä ensin vain kaksi virkailijaa, mutta sitten kolmaskin otti meikäläisiä vastaan, joten odotusaika ei ollut mitenkään mahdoton. Turvatarkastukseen sai jonottaa tuttuun tapaan, mutta kansainvälisellä puolella jäi vielä aikaa tuliaisostosten tekemiseen.

Kotiin laskeuduimme hiukan aikataulusta jäljessä ja matkatavaroita sai taas odottaa luvattoman kauan.

13.-15.6.2008 Varkaus

2008-06-16T10:36:00.011+02:00

Perjantai - sunnuntai 13.6.- 15.6.2008
Lähdimme Annikan ja Iipun kyydissä Helin ja Vinhan kanssa kohti Varkautta ja agilityn SM-kisoja ennen viittä. Perillä Hotelli Kuntorannassa olimme vasta kellon lähennellessä kymmentä.
Hotellin ravintolassa olivat humpat parhaimmillan kirjautuessamme sisään. Majoitustiloja oli useammassa rakennuksessa, käytävillä oli tunkkaiset kokolattiamatot, mutta itse huoneet olivat siistit joskin kovin askeettisen tuntuiset. Mieleen tulivat jotkin opiskeluaikojen kurssipaikat.

Pihapiiri oli toki vehreä ja ulkoilumaastot koirien kanssa olivat mahtavat.

En ollut lainkaan tarkistaut Heiltä minkälainen majaaikkamme on. Kyseessä oli kylpylähotelli, jonka alueella oli myös mökkejä. Siellä asui muitakin ATD:n jäseniä joiden kyydissä pääsimme aamulla kisapaikalle, sillä Annikan majoitus oli tuttujen luona Pieksämäellä, emmekä voineet ajatellakaan, että hän olisi tullut aamuisin kuljettamaan meidät kisoihin.

Hotellin aamiainen oli runsas ja maittava ja sopi mainisti lomalaiselle, joka ei kisannut. Lauantaina sää suosi kisoja. Aurinko paistoi, mutta ei ollut liian kuumaa.

Sunnuntaina sen sijaan satoi välillä kaatamalla. Onneksi iltapäivällä oli hetki sateetonta, jolloin sain purettua ATD:n teltan. Kisamenestys ei ollut tälläkään kertaa päätä huimaava, mutta ei toki ole mitään syytä painaa päätä pensaaseenkaan.

4.-11.6.2008 Sardinia Alghero

2008-06-12T14:11:00.025+02:00

Ilpo oli tilannut kirjastosta lainaksi Sardiniaa käsitteleviä kirjoja. Yksi niistä oli: "Gadolin, Birgitta: Salaperäinen Sardinia, Gummerus 1965. 192 s. Sid 8-sivuinen kuvaliite sekä kartta" . Se oli mielenkiintoinen kertomus yksinäisen rouvan muutaman kuukauden pituisesta kiertomatkasta yli 40-vuoden takaa. Tässä meidän seitsemän päivän kokemukset.

Keskiviikko 4.6.2008
Matkaan kohti Sardinian Algheroa lähdettiin kotoa taksilla noin klo 16.30. (Vielä viime viikolla samaan aikaan kuvittelin lähdön olevan tiistaina, mutta onneksi asia selvisi emmekä lähteneet kentälle vuorokautta etuajassa.) Lentokone nousi noin 18.35, laskeutui hiukan etuaikaan klo 20.58 ja hotellissa olimme noin klo 22.30 (Suomen aikaa 23.30) eli 7 tuntia hurahti siihenkin siirtymiseen.
Hotellimme Calabona sijaitsee noin kilometrin päässä vanhasta kaupungista etelään. Pihalla on reilun kokoinen uima-allas, edessä on hotellin oma maksuton ranta ja kylpyhuoneissa on amme.

Nämä olivatkin pääsyyt tämän hotellin valintaan. Huoneet ovat pienet ja melko vaatimattomasti kalustetut, kaikki tarpeellinen toki löytyy.

Ennen nukkumaan menoa nautimme hotellin baarissa pienen pienet pizzat ja teekupilliset hintaan 7,- euroa eli ei ollenkaan paha hinta.

Torstai 5.6.2008
Herätyskello oli soimassa hieman ennen kahdeksaa, mutta Ilpohan nousi taas kukonlaulun aikaan, joten olimme jo heti kahdeksalta aamiaisella. Kahvit sai valuttaa koneesta, teetä sai liottamalla pussia haaleassa vedessä. Tarjolla oli muutamaa leipää / sämpylöitä, juustoa, kinkkua, makkaraa, keitettyjä kananmunia, erilaisia muroja, purkkijogurtteja, säilöttyjä päärynöitä ja persikoita, persikoita, aprikooseja ja kiivejä sekä monia erilaisia makeita leivonnaisia. Tuoreita vihanneksia ei ollut, mutta sehän on Etelä-Euroopassa usein tapana. Lisämaksusta olisi voinut tilata varmaankin munakkaita yms., mutta emme vielä tutustuneet menuun.
AM:n asiakkaita oli hotellissa kolme pariskuntaa ja äiti tyttärineen, infoon tuli lisäksemme vain äiti.

Infon jälkeen lähdimme kävellen vanhaan kaupunkiin kiertäen sen rantaa pitkin. Ilma oli hiukan epävakainen ja suorastaan viileä. Onneksi olin pakannut mukaan ”kalvotakin” se päällä oli hyvä kulkea.

Algheron ja Sassarin maisemissa ajettiin perjantaista sunnuntaihin Korallirannikon ralli. Sen kumemmin emme asiaan perehtyneet tai autoja nähneet, kuin muutamia jo torstaina kadun varrella. Rallin lähtö- ja maalirakennelmat ohitimme Piazza Sulisilla päivittäin.

Lounaaksi nautimme viileydestä huolimatta jäätelöannokset huvipursisataman kupeessa. 3 jäätelöpalloa 5,- euroa ja 3 palloa + kermavaahtoa 7,- euroa. Paluumatkalla pistäydyimme kaupassa ja välipalan jälkeen oli siestan aika.

Kannoin läppärin mukaan matkalle ja avasin huoneeseen langattoman yhteyden hintaan 20,-eur/ viikko, mutta yhteyden muodostuminen ei onnistu. Onneksi konetta voi käyttää tekstinkäsittelylaittena ja kuvat voi tallentaa päivittäin koneen muistiin. Siestan jälkeen oli aika lähteä tutustumaan hotellin ympäristöön ja illallisen söimme lähellä sijaitsevan hotelli Piraksen viehättävässä terassiravintolassa, jossa oli muutakin hotellimme väkeä. Kahdelle yhteinen tomaatti – mozarella -salaatti, pari herkullista pasta-annosta, pullo mineraalivettä ja kahvi/ tee, lasku 39,- eur + tippi.

Erinäköisiä russeleita näkyi kaduilla joka päivä. Ne saatettiin päästää auton ovesta juoksemaan vapaasti asioilleen tai ne muuten vaan kulkivat ihmis- ja autovilinässä taluttimetta omistajansa läheisyydessä.

Perjantai 6.6.2008
Aamu valkeni sateisena. Nyt huomasimme aamiaisella, että kahvi ja tee tuodaan keittiöstä pöytään, kunhan vain malttaa odottaa, että tarjoilija tulee kysymään toiveita. Aamiaisen jälkeen kävimme rannassa.

Ilpo kävi jopa snorklamassa ja sen jälkeen uimassa myös hotellimme altaassa. Ranta olisi ihastuttava snorklaamiseen ja rauhalliseen auringonottoon, kunhan vain aurinko paistaisi. Hotellin uima-altaalla on kokoa 25 x 12 m, eli siinä olisi hyvä harrastaa kuntouintia, jos ilma olisi hiukan lämpimämpi.

Iltapäivällä lähdimme AM:n retkelle Algheron ympäristöön. Käväisimme Stella&Moscan viinitilalla.

Ajoimme Mussolinin perustaman Fertilian läpi.

Tarkoitus oli ihailla Algheroa Capo Caccialta eli ”makaavan jättiläisen” päältä, mutta ilma oli niin harmaa, ettei kaupunkia näkynyt, vaikka välimatkaa on vain viitisen kilometriä. Maisemat alas vuorenseinämää olivat tosi upeat. Neptunuksen tippukiviluolille olisi voinut kulkea vuorenseinämään rakennettuja rappuja pitkin.

Retken päättyessä jäimme bussista pois Lidolla ja kävelimme Vanhankaupungin kujilla, jossa pistäydyimme myös illastamassa ennen paluuta hotellimme.

Lauantai 7.6.2008
Aamiaispöydässä päätimme lähteä käymään Sassarissa. Junia näytti menevän sinne noin puolentoista tunnin välein. Klo 9.47 lähti seuraava ja siihen ehdimme mainiosti taksilla hotellista. Taksin hinta oli noin 15,- + tippi. Edestakainen junlippu maksoi 3,80. Junanvaunussa oli suomalaisia varmaankin yli puolet väestä.

Sassarissa rautatieasemalta kävelimme ensin Piazza Tolalle, jossa oli vaatimattomat markkinat, muutama vaatteita-, kenkiä- ym. myyvä koju sekä aukion laidalla jokusia kauppaliikkeitä.

Sieltä jatkoimme katedraalille.

Giardini Pubblicon eli keskuspuiston lähellä poikkesimme kahville ja sieltä jatkoimme Emiciciclo Garibaldi aukiolle, josta hyppäsimme raitiovaunun kyytiin ja ajoimme takaisin rautatieasemalle. Meillä oli vielä aikaa, sillä olimme päättäneet palata klo 13.17 lähtevällä junalla. Lähdimme raitiovaunulla takaisin samaa reittiä. Jäimme pois viimeistä edellisellä pysäkillä, jonka lähellä oli paljon kauppoja. Etsimme ruokakauppaa, jotta olisimme saaneet lounastarpeita, mutta sellaista ei löytynyt, joten ostimme ”kahvilasta” pari mielenkiintoisesti täytettyä sämpylää ja juomia.

Sassari vaikutti tyypilliseltä italialaiselta pikkukaupungilta kapeine kujineen ja ikkunoiden pielissä riippuvine pyykkeineen. Siellä kannatti ehdottomasti pistäytyä. Palasimme lopulta raitiovaunulla asemalle ja junalla Algheroon.
Algheron aseman kupeessa hyppäsimme bussiin, jonka määränpäätä emme oikein tienneet. Jäimme bussista sataman lähellä ja tulimme loppumatkan taksilla hotelliin. Hinta 6,- euroa eli aikamoinen säästö kun kuljimme osan matkaa bussilla.
Aurinko pilkahteli pilvien välistä, joten menimme hotellimme rantaan päiväunille. Ilpokaan ei mennyt tällä kertaa mereen uimaan vaan tyytyi muutamaan altaanmitalliseen hotellin pihalla.

Emme jaksaneet lähteä illalla keskustaan vaan menimme toistamiseen hotelli Piraksen ravintolaan. Otimme alkupaloiksi Ilpolle merirapucocktalin ja minulle paikallisia leikkeitä ja juustoa, pääruoaksi grillattua kalaa ja lisukkeiksi sekasalaattia sekä grillattuja vihanneksia, jälkiruokasi nuori tarjoilijatyttö ehdotti Catalonian cremeä se oli jonkinlainen creme caramelle ja tosi herkullinen, kuten koko ateria. Lasku kahveineen ja mineraalivesineen 105,- euroa, josta kalan osuus 60,-.

Sunnuntai 8.6.2008
Olimme ilmoittaneet edellisenä päivänä haluavamme aamiaisen ennen kahdeksaa, jolloin tarjoilu vasta alkoi. Kuvittelin, että saisimme mukaamme aamiaistarvikkeet pussissa, kuten oli tapahtunut joskus aikaisemmin. Meille oli katettu muutama sämpylä, rasvaa ja jugurttia yhteen pöytään. Kahvia ja teetä sai valuttaa samasta koneesta, johon olimme tutustuneet jo torstaina. Noutopöytään kannettiin leikkeitä, joten saimme niitäkin sämpylöihimme ja evääksi otimme muutaman hedelmän.
Klo 8.10 nousimme bussiin, joka vei meidät AM:n retkelle tutustumaan smaragdirannikkoon. Ajoimme ensin Tempo Pausanian kaupunkiin, jossa pysähdyimme kahville komean graniittisen hotelli Parkin viereen. Hotelli oli tosin lopettanut toimintansa jo vuosia sitten.

Aikaa oli pieneen kiertelyyn graniittirakennusten reunustamilla kujilla.

Sieltä jatkoimme bussin ikkunasta mm. nurageja ja korkkitammikaarnakasoja ihastellen eteenpäin.

Pysähdyimme ihastelemaan Porto Cervon maisemia korkealta mäeltä.

Perillä kiersimme minijunalla kaupunkia ja kuuntelimme nauhalta tulevaa selostusta huviloiden omistajista. AM:n kp oli tutustunut junankuljettajaan ja sai luvan kertoa aina välillä suomeksi tarinoita ohittamistamme kohteista, olihan koko junan väki bussimme porukkaa. Alue on rakennettu hienosti luontoa ja paikallisia rakennusperinteitä kunnioittaen. Ulkoapäin huvilat eivät näyttäneet ollenkaan sellaisilta ”ökyrikkaitten” taloilta, joita olin odottanut. Paikallisessa ostoskeskuksessa oli toki tarjolla kattava valikoima vaate- ja korualan huippumerkkiliikkeitä.

Satamassa oli parkkeerattuna mukava kokoelma Ferrareita. Kyseessä oli ehkä joku myyntinäyttely.

Bussien ja muidenkin autojen parkkipaikalla oli maksullinen wc (0,50), rahat sai tiputtaa ovessa olleeseen laatikkoon. Yllätys oli suuri, kun siellä ei ollutkaan pönttöjä vaan vain lattiassa posliiniallas. Onhan näitä nähty muuallakin, mutta ei ollut tullut mieleen, että täälläkin voisi törmätä tällaiseen.

Baia Sardinia oli seuraava pysähdyspaikkamme. Se oli viehättävä pieni kylä, jossa oli mukava ranta ja sen tuntumassa ravintoloita ja kauppaliikkeitä.

Nautimme maittavan pastalounaan ja sen jälkeen oli tarkoitus mennä uimaan, mutta minulla tuli taas pupu pöksyyn eli ei ollut tarpeeksi lämmintä, jotta olisin kastautunut. Ilpo kävi uimassa.
Paluumatkalla pysähdyimme vielä yksinäisen graniittikirkon luona, jossa on aikaisemmin ollut myös luostari. Nyt oli vain rauniot jäljellä. Kirkon vieressä oli myös kahvila ja matkamuistomyymälä.

Algherossa jäimme bussista vanhan kaupungin porteilla. Ilpo halusi sellaiseen pizzapaikkaan, josta olisi näkynyt meri.

Vanhasta kaupungista sellaista ei löytynyt, joten kuljimme rantaa pitkin kohti omaa hotelliamme ja viimein löytyi pizzeria vajaan kilometrin päässä hotellista. Rantakadulle olivat afrikkalaiset rihkamakauppiaat tuoneet kaupan erilaisia koruja,laukkuja, vöitä, aurinkolaseja, tauluja ym. ja niinpä ranta kuhisi väkeä. Mitään ostettavaa ei monille kuten ei minullekaan löytynyt.

Maanantai 9.6.2008
Lähdimme heti aamulla taksilla pyörävuokraamoon ja vuokrasimme pyörät loppuajaksi eli 3 päiväksi. 7 vaihteinen city bike maksoi 8,- euroa / päivä ja 21 vaihteinen mountin bike 15,- euroa. Pyörät olivat hyvässä kunnossa ja mukaan saimme myös lukot sekä yhden pumpun ja korjausvälineet siltä varalta, että kumi puhkeaisi.
Ajoimme takaisin hotellimme rantaan ja nyt oli jo niin lämmintä, että minunkin piti laittaa snorklausmaski ja hengitysputki päähän ja lähteä snorklaamaan. Käväisin myös hotellin altaalla. Käytyämme pyörillä kaupassa teimme pienen lenkin hotellilta hiukan etelään ja söimme picnic lounaan rantakallioilla.

Siestan jälkeen alku illasta lähdimme pyörillä Lido alueelle, ajoimme sen päästä päähän. Vanhassa kaupungissa oli toinen toistaan mukavampia terassiravintoita, joista valitsimme sellaisen, jonka viereen saatoimme jättää pyörät näköetäisyydelle. Alkupaloiksi valitsimme savulohta, cottage cheese ja rackota salaattia sekä mixed seafood, lpo otti lämpimäksi ruoaksi merenelävä risottoa ja minä otin talon cannellonia, juomina iso vesipullo sekä pieni karahvi punaviiniä ja Ilpolle kahvi. Olisin ottanut teetä, muta sitä ei ollut saatavissa. Illan lasku 50,- euroa. Paluumatkalla piti vielä ottaa herkulliset italialaiset jäätelötötteröt. Niitä sai hintaluokissa 1,50; 2,00; 3,00; 3,50; 4,00.
Nyt on hyvä käydä nukkumaan, kun selkä ja olkapäät kuumottavat eli aurinkoa on saatu hieman liikaa. Tänään olikin ensimmäinen päivä, jolloin lämpötila nousi yli 25 asteen eikä tuuli tuntunut kylmältä.

Tiistai 10.6.2008
Tuliaisostokset lähimmästä supermarketista osoitteessa Via Sassari 151 tuli tehtyä heti aamusta. Reppuihin pakattiin mm. viiniä, oliiviöljyä, herkullista balsamicoa (samaa merkkiä jota saimme Piras ravintolassa), paria erilaista pastaa, ”kuivattuja pizzan reunoja” eli paikallista leipää sekä korkkipohjaisia varvastossuja. Onhan Sardinia yksi merkittäviä korkkitammen kasvattajia ja korkin tuottajia.

Hotellin rannalla sain vihdoin napattua muutaman kuvan "makaavasta jättiläisestä". Siellä kului leppoisasti pari tuntia. Lämpötila oli ihanteellinen ja vesikin tuntui jo lämpimältä. Rannan tuntumaan oli ilmaantunut kymmeniä meduusoja. Emme onneksi joutuneet kokemaan polttivatko ne, mutta sen verran ikävältä tuntui snorklaaminen niiden välissä, että siirryimme uimaan hotellin altaalle.

Siestan jäkeen pyöräilimme taas vanhaan kaupunkiin. Ilpo jäi ensin istumaan kirjaa lukien jollekin aukiolle, jotta pääsin rauhassa ikkuna ym. ostoksille.

Seinille olisi löytynyt sekä paikallista että mm. Tukholman käynneiltä tuttua taidetta.

Olisimme olleet valmiita jo illalliselle hieman ennen seitsemää, mutta monet ravintolat aloittivat ruokatarjoilun vasta klo 19.30. Istahdimme aperitiiville mukavaan baariin rantakadun varrella, jossa osoittautui olevan ilmaiseksi tarjolla buffetpöydässä pieniä suolapaloja mm. paria erilaista lihaa, juustoa, pieniä pizzaviipaleita ja ohutta pizzataikinaleipää.

Siirryimme illalliselle viereiseen ravintolaan. Alkupaloiksi otimme annokset simpukoita ja paahdettua juustoa. Pääruoaksi otin grillattua miekkakalaa ja Ilpo otti grillattua lammasta, joka oli kuulemma parempaa kuin koskaan ennen. Lisukkeiksi otimme sekasalaatia ja grillattuja vihanneksia, juomana mineraalivettä ja lopuksi kahvi / tee. Lasku tästä herkuttelusta 59,50.

Tokihan meidän oli vielä otettava matkan varrelta jäätelötötteröt, Ilpolle vanilja + pistaasi ja minulle Catalonian creme caramelle + tiramisu.

Keskiviikko 11.6.2008
Viimeinen aamu Sardiniassa valkeni taas sateisena. Pakkasimme tavarat aamiaisen jälkeen ja luovutimme huoneen klo 11. Lähdimme pyörillä kohti markkinakatuja Via Europaa ja Via Corsicaa. Tarjolla oli kaikenlaista tavaraa niin ruokia kuin vaatteita, kankaita, kotitaloustavaroita, koruja ym. Ilpo näki jotenkin ihmeellisesti, että yhdellä myyjällä oli miesten boxeri-kalsareita ja niitähän sitten ostettiin neljät kympillä. Saa nähdä kuinka hyvin sellaiset kestävät. Toiselta kauppiaalta ostettiin pecorino juustoa ja pari makkarakiekuraa kympillä.

Ostoksilta palasimme hotellin rantaan syömään picnic-lounaan ja Ilpo meni taas uimaan. Pieni sade ei haitannut.

Meduusat olivat hävinneet suurimmaksi osaksi. Snorklailun jälkeen oli aika vetää altaassa muutama sata metriä. Ilpo naureskeli, ettei ole koskaan aikaisemmin uinut niin montaa päivää peräkkäin yksikseen 25 metrin uima-altaassa
Palautimme pyörät vuokraamoon heti siestan jälkeen eli neljäksi ja palasimme taksilla hotellin läheiseen rantaravintolaan, mutta siellä oli louastarjoilu jo loppunut. Täällä ruokaa sai ravintoloissa tosiaankin vain lounas- ja illallisaikaan eikä niiden välillä. Oli tyydyttävä kahveihin. Toisessa hotellimme läheisessä ravintolassa eli Piraksessakaan ei saanut ruokaa puoli kuuden tienoissa vaan vasta seitsemältä. Ei auttanut kuin palata hotellin baariin, jossa nautimme samanlaiset pienet pizzat kuin viikko sitten myöhään illalla.

Tarjoilija kysyi: ”oliko hyvää?” Sanoin, ettei ollut ainakaan mikrolla lämmitettyä ja miekkonen kauhistui ja sanoi ettei tietenkään vaan grillissä.
Viimeiset pari tuntia norkoilimme sadetta pidellen hotellin aulassa kuin ketkä tahansa keskivertoturistit. Olisi ollut hienoa, jos ohjelmassa olisi ollut joku retki juuri ennen lentokentälle lähtöä.
Lentokentälle saavuimme puolisentoista tuntia ennen koneen arvioitua lähtöaikaa. Ensin jonotimme lähtöselvitykseen, tiskejä oli Finnairille 5. Ilpon laukku painoi tasan 20 kg, minun isompi laukkuni painoi hieman yli 13 kg ja pikkulaukku 9 kg. Nämä 3 menivät siis ruumaan. Pelästyin, että tuleekohan lasku parista ylikilosta, mutta virkailija ei sanonut mitään. Kun laukkuihimme oli laitettu matkatavaralaput veimme ne itse läpivalaisuun, josta ne lähtivät sitten hihnaa pitkin pakattavaksi koneen ruumaan.
Tämän jälkeen siirryimme turvatarkastukseen. Siellä oli kyltit, joissa matkustajia pyydettiin laittamaan erikseen tarjotinkaukaloon puhelin, lompakko, avaimet, kolikot, vyö, tupakansytytin, takki jne. Kaikkihan eivät tätä tehneet ja niinpä piippausta kuului matkustajien ohittaessa turvaportit ja heitä tutkittiin erikseen kädessä pidettävällä laitteella. Naiset saattoivat tutkia miehiä ja miehet naisia. Ilpokin oli kovasti tyytyväinen kun nuori nätti tyttö hiveli hänen selkäänsä, jossa piippasivat henkseleiden metalliset kiinnityspidikkeet. Jaloissa taas piippasivat polvien tekonivelten metallit.Onneksi ei sitten tullut kiire taxfree kaupoissa kierrellessä. Siellä on tasan kaksi kauppaa, koko noin 25 m2. Toisessa myydään kallita T-paitoja, lippiksiä, avainpidikkeitä, muutamia kasseja sekä magneetteja, tupakansytyttimiä, snapsilaseja yms. matkamuistokrääsää.Toisessa kaupassa oli kalliita viinejä, liköörejä, säilykepurkeissa joitain herkkuja, oliiviöljyä, paikallisia mantelimakeisia, pastapusseja, pizzanpohjaleipää yms. Valikoimat olivat tosi suppeat. Kaupan kylmähyllyssä oli myös valmiiksi pakattuja tortilla rullia vai mikä niiden nimi nyt onkaan. Näiden lisäksi siellä oli 4 automaattia, joista sai kylmiä juomia, makeisia ja kuumia juomia. Aikaahan meillä olisi lopulta ollut vaikka millaisiin ostoksiin, sillä kone lähti myöhässä ja se johtui ukkosen aiheuttamista liikennerajoituksista Saksan ilmatilassa. Tokihan piti käväistä myös wc:ssä ja täälläkin toisessa naisten wc:ssä ei ollut pönttöä vaan posliinireikä lattiassa.
Kotona olimme lopulta torstai aamuna noin klo 4. Ilpolla olisi ollut työmatka Poriin ja lähtö noin klo 7, mutta hän jätti sen väliin. Minä hain Heliltä Ruskan ja Metkan ennen seitsemää hänen lähtiessään töihin. Otin Vinhankin päivähoitoon. Muutaman tunnin nokosten jälkeen alkoi pyykinpesu, sillä huomenna perjantaina on lähtö Varkauteen agilityn SM-kisoihin.

8.-9.3.2008 Pietari

2008-03-10T13:09:00.017+01:00

Edellisessä entisten Etumatkalaisten tapaamisessa joulukuussa päätimme lähteä keväällä Pietariin. Päiväksi valikoitui 8.3. eli naistenpäivä, koska se sattui olemaan lauantai ja alkoivathan ikävästi päättyneet tapahtumat Etumatkoissa 8.3. kaksi vuotta sitten.

Mukaan oli ilmoittautunut 19 innokasta ja viime hetken sairastumisesta johtuen oli matkalla mukana 18 henkilöä. Kuvia mukana olleista löytyy toisesta blogista.

Junamatka sujui leppoisasti suurimmaksi osaksi ravintolavaunussa rupatellen. Lumisia Karjalan kannaksen maisemia oli mukavaa seurata junan ikkunasta.

Suomen juna-asemalla meitä oli vastassa bussi, jonka kyydissä pääsimme Hotelli Dostojevskyyn Nevan valtakadun kupeessa. Läksimme pienissä porukoissa kävelemään ja ihailemaan Naistenpäivän kunniksi koristeltua Pietaria.

Mukana matkalla oli muutama ensi kertaa Pietarissa vieraileva, joten osa päätti lähteä kävelemään kohti Nevan rantaa ja Eremitaasi-museota. Suurin osa porukasta on toki käynnyt vuosien varrella Leningradissa / Pietarissa useinkin, jotkut jopa kymmeniä kertoja. Pysähdyimme "kauppahalliin", jossa oli hienoja merkkitavaraliikkeitä, mutta myös paikallisia matkamuistoputiikkeja, joista muutama maatuskanukke lähti tuliaisiksi.

Stockmannin näyteikkunoissa olevat tuotteet poikkesivat hiukan kotoisista, mutta eroaahan paikallisten naisten pukeutuminenkin meikäläisten toppatakeista ja läskipohjakengistä. :)

Eremitaasi eli tsaarin talvipalatsi oli tutun vihreä ja vesi kanavissa oli jäätymispisteessä.

Kuvia tuli napsittua tutuista nähtävyyspaikoista.

Eremitaasin takana olevalla aukiolla oli tekojäärata aivan kuten Helsingin Rautatientorillakin.

Kaduilla myytiin ilmapalloja ja näytteille oli tuotu lapsen vaatteisiin puettu pieni apina.

Näimme muutamaankin kertaan bussin kokoisia limusiinejä tyylikkäine matkustajineen.

Eremitaasin taidekokoelmat jäivät tällä kerralla katsastamatta, mutta kadullakin oli kaupan taidetta.

Illalliselle läksimme kaikki St Petersburg ravintolaan, jossa oli myös show-ohjelmaa. Siellä esiintyi mm. Venäjän Tomi Metsäketo.
Kolmen ruokalajin illallinen oli maittava ja hintaan n. 34,- euroa sisältyi myös lasillinen kuohuviiniä.

Hotellille kävelimme takaisin ihaillen kauniisti valaistua kaupunkia.

Sunnuntaina meillä oli aamupivällä aikaa tutustua hotellimme ympäristöön. Käväisimme mm. vastapäisessä kirkossa sekä lähellä olevassa kauppahallissa, josta sain itselleni tuliaisiksi toisella käynnillä Faberge tyylisesti koristettuja pääsiäismunia, joita voi ripustaa koristeeksi oksiin.

Samassa rakennuskompleksissa hotellimme kanssa oli tyylikäs tavaratalo. Kaikki liikkeet olivat auki myös sunnuntaisin.

Sama bussi kuljettajineen tuli hakemaan meitä hotellista juna-asemalle, jolla olimme tulleet lauantaina. Ensin kuljettaja sanoi, ettei hänellä ole aikaa kierrellä kaupungillaa vaan hänen on vietävä meidät suoraan asemalle, mutta kerättyämme pienen kolehdin ajoi hän kuitenkin keskustan nähtävyyksien kautta.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Pääasia oli toki saada tavata ihmisiä, joiden kanssa tuli työskenneltyä parikymmentä vuotta, mutta ainahan on myös mukavaa matkustella ja ostaa pieniä tuliaisia kotiin. Kuvassa "Faberge" munat. :)

19.-26.10.07 Fuerteventura ja Lanzarote

2007-10-27T20:45:00.000+02:00

Perjantai 19.10.2007
Aamupäivälento Riikan kanssa Lanzarotelle. Lentokentältä meidät kuljetettiin kuumaisemien läpi Playa Blancan satamaan ja sieltä matkustimme ARMAS-laivan kyydissä Corrallejoon.
Matkan tarkoituksena oli tutustua Fuerteventuraan ja Lanzaroteen sekä näiden hotelleihin.

Corallejon satamassa meitä vastassa oli Tuulikki, jonka kyydissä pääsimme pimenevässä illassa Costa Caletan 3 golfhotellia katsottuamme Jandiaan.

Majoittuminen Faro Jandia hotelliin ja nautimme hotellin ravintolassa meille katetun kylmän iltapalan Annan, Sannan ja Hennin seurassa. Uni maittoi monivaiheisen matkustuspäivän jälkeen.

Lauantai 20.10.2007
Aamu valkeni kahdeksan tienoissa ja maisemista superior huoneen parvekkeelta ei voinut valittaa. Aamiainen oli maittava ja asiakaskunta hotellissa nuoria eläkeläisia tai työelämän viimeisiä vuosia viettaviä pariskuntia.

Tutustuimme aamupäivällä oman hotellimme lisäksi neljään muuhun hotelliin ja nautimme all inclusive asiakkaille kuuluvan lounaan Jandia Luz hotellissa. Teimme pienen kävelykierroksen Morro Jablen puoleisessa hiekkarannan päässä.

Iltapäivällä meille jäi aikaa lähteä hotellimme edessä olevalle rannalle. Hiekkarannan ja tien välissä oli parinsadan metrin levyinen luonnosuojelualue (kuivaa pensaikkoa). Majakan kohdalla rannalle vei puinen kävelysilta. Saarella tuulee yleensä voimakkaasti ja rannalla ihmisillä oli suojanaan samanlaisia rantatelttoja, joita meillä käytetään agilitykisoissa koirien häkkien suojana ja reppujen ym. tavaroiden säilytyspaikkana. Olin ottanut varmuuden vuoksi mukaan matkalle uimapuvun lisäksi snorklausmaskin ja putken ja nyt pääsin niitä käyttämään. Vaikka olimme hiekkarannalla niin eri kokoisia kaloja näkyi ihmeellisen paljon. Parvet olivat paljon isompia kuin olin nähnyt missään aikaisemmin ja lajejakin oli viitisen erilaista. Väki rannalla oli pääasiassa saksalaisia nudisteja, mutta toki siellä näkyi muitakin uimapuvuissaan kuin me Riikan kanssa.

Illalla jätimme nauttimatta hotellin puolihoitoaterian ja menimme illalliselle Morro Jablen rantakadulle.

Sunnuntai 21.10.
Aamupäivällä kävelyretki hotellin ympäristössä.

Läheltä löytyi pieni eläintarha ja hotellialue, jonka asiakkaita palveli minijuna, sen kyytiä piti tietenkin kokeilla.

Puolilta päivin lähdimme ensin AM toimistoon tutustuttamaan Annaa mars-järjestelmän saloihin. Sitten lähdimme kohti Corrallejoa.
Liikenneympyröissä oli hauskoja taideteoksia.

Pydähdyimme ihastelemaan dyynialuetta Corallejon ulkopuolella.

Iltapäivällä majoituimme Suite Hotel Atlantis Fuerteventura Resortin huoneistoihin.

Tutustuimme alueeseen ja nautimme all inclusive hotellin tarjontaan kuuluvat tuoreet täytetyt patongit. Leivät tulivat suoraan uunista ja täytteen sai valita toiveidensa mukaisesti.

Lähdimme vielä etsimään uimarantaa, mutta sellaista ei löytynyt läheltä. Corallejossa on on pari pientä uimarantaa ja dyynialueella on sitten valtavat hiekkarannat, mutta sinne on muutaman kilometrin matka.

Alkuillasta lähdimme keskustaan Mian kyydissä...

Saimme pienen aavistuksen kaupungin elämästä...

Nautimme maittavan tapas iltapalan rantaravintolassa Mian, Riikan ja Tuulikin seurassa.

Hotellissa menimme vielä katsastamaan illallisravintolan tarjonnan. Meno meluavien lapsiperheiden seurassa ei oikein miellyttänyt täti-ihmisiä.

Maanantai 22.10.2007
Aamupäivä kului Corallejon hotellitarjontaan tutustuessa (5 hotellia). Iltapäivällä kantosiipialuksella Lanzaroten Playa Blancaan.

Ensimmäisenä käväisimme villa-alueella, joka ei olisi ollenkaan hassumpi lomanviettopaikka. Osa villoista sijaitsi rantaviivan tuntumassa, ranta vaikutti täydelliseltä snorklailuun. Villojen pihalla oli oma uima-allas ja sisällä varustelu oli "täydellinen".

Toki katsastimme pari muutakin majoitusvaihtoehtoa ennen viinilasillisia rantakadun kahvilassa ja majoittumista sekä illallista.

Majoituimme Rio Playa Blanca bungaloweihin.

ja menimme illalliselle oman hotellimme ravintolaan. Meno ei ollut aivan yhtä äänekästä kuin edellisenä iltana, mutta eivät nämä all inclusive perhehotellit ole meikäläistä varten.

Tiistai 23.10.
Aamupäivällä jatkoimme Playa Blancan hotellikäyntejä (5 kpl) ja iltapäiväksi saavuimme Puerto del Carmeniin, jossa lounastimme agenttitoimiston väen ja edustajiemme kanssa.

Hiukan ennen auringonlaskua majoituimme rantahotelliimme San Antonioon. Näkymä huoneeeni ikkunasta allasalueelle ja rantaan ei ollut ollenkaan hassumpi. Kävin pulahtamassa uima-altaassa ennen kaupungille lähtöä.

Iltaa läksimme viettämään keskustaan Mirkun ja Pian kanssa.

Keskiviikko 24.10.
Aamiaisen jälkeen tutustuimme agenttitoimiston varaustenhoitaja Janan kanssa kymmenkuntaan hotelliin. Hotellikierroksen jälkeen palkitsimme itsemme uintihetkellä rannassa. Täällä olivat kalaparvet vielä isompia ja lajeja oli enemmän kuin Fuerteventuralla.
Ennen auringonlaskua läksimme kävelemään keskustaan.

Nautimme valkoviinilasilliset sataman tuntumassa ja palasimme hotelliimme taksilla. Nautimme all inclusive illallisen hotellin ravintolassa. Tämäkin hotelli oli vanhemman väen suosiossa ja siksi illallistunnelma oli rauhallisempi kuin parissa aikaisemmassa hotellissa.

Torstai 25.10.
Aamupäivällä tutustuimme vielä kolmeen hotelliin ja sen jälkeen lähdimme Janan kanssa retkelle saaren keskustaan.

Kävimme "Timanfayan kuulussa luonnonpuistossa, näimme laavameren ja Pirun grillin. Luna Rutan kuuajelulla ihailimme luonnonpuiston ainutlaatuisia aavemaisia maisemia."

Pysähdyimme viininviljelysalueella ja maistelimme valkoviiniä.

Lounaaksi nautimme tapaksia maan alle rakennetussa ravintolassa.

Retken jälkeen pulahdin vielä kerran mereen katselemaan monisatapäisiä kalaparvia. Iltaa läksimme viettämään kohdehenkilökunnan kanssa läheiselle ranchille, jossa nautimme herkullisen illallisen ja seurasimme flamencoesitystä.

Ilta päättyi yhteistanssiin.

Perjantai 26.10.
Viimeisen aamun valjetessa näkyi merellä rantaan palaavia kalastajia. Uima-allasalue ja ranta jäi houkuttelevana odottamaan mahdollista seuraavaa käyntiä.