Elämä on muuttumassa vähitellen uuteen normaaliin. Pyöräretkillä ei ole enää tungosta Malmin lentokentän ympäristössä, Vantaan- ja Keravanjoen varsilla, Viikin pelloilla tai arboretumissa eikä Vanhankaupunginlahden kiertävillä kevyenliikenteen reiteillä, kuten oli ensimmäisinä etätyöviikkoina koronakevään aikana.
Haagan Alppiruusupuisto keräsi ihailijoita entiseen tapaan. Uutta olivat sinne ilmestyneet kahvin ja virvokkeiden myyjät.
Uimarannat houkuttelivat virkistäytymään ennen sinilevän ilmestymistä rantavesiin.
Lapinlahden sairaala-alueen kohtalo on ollut esillä tiedotusvälineissä. Jostakin ihmeellisestä syystä en ole käynyt siellä koskaan aikaisemmin vaikka siellä on tarjolla monenlaista toimintaa ja palveluita mm. hävikkiruokaravintola
Loop.
Juhannusaattona vei pyöräretkemme toiseen paikkaan, jossa en ole käynyt koskaan aikaisemmin eli Kruunuvuoren huvila-alueelle. Alueella on pystyssä enää yksi ainoa huonokuntoinen rakennus ja toisesta on näkyvillä palaneen rakennuksen rauniot. Pari vuotta sitten tulin bussilla Laajasaloon koirien kanssa ja tarkoituksena oli kävellä Kruunuvuoren lammelle ja katsoa vieläkö huviloita on jäljellä. Löysin portilla suljetun polun pään, mutta ajattelin, ettei sinne sovi mennä. Kruunuvuoren alueesta löytyy
esittely linkin takaa ja sieltä selviää, että portin taakse voi ja kannattaa mennä.
Juhannusaaton lounaan säimme Tullisaaren rantakallioilla ja retkellä "juhlimme" myös 3000 kilometrin täyttymistä sähköpyöräilijänä. Tämän lukeman kertymiseen meni hiukan vajaa kaksi vuotta. En ole ollut koskaan intohimoinen pyöräilijä, sillä aikaisemmin on tuntunut siltä, että pyöräily vie aikaa, joka pitäisi käyttää koirien kanssa lenkkeilyyn tai harrastamiseen. Nyt on minulle käynyt sama kuin muillekin sähköpyörän hankkineille, että pyöräilymatkat ovat pidentyneet ja himo kilometrien kerryttämiseen kasvaa.
Ennen sähköpyörän hankkimista ei olisi tullut mieleenkään hurauttaa pyörällä Helsingin kauppatorille kahvillle, mutta nyt sekin on jo tapahtunut tänä kesänä useampaan kertaan.
------
Talvella päätetty perinteinen kesän pyöräretki Viroon toisen eläkeläispariskunnan kanssa on toteuttamista vajaa valmis.
Majoituksen varasimme Valkan Metsis hotellista, kun Ilpo huomasi, että sähköjunalla pääsee nykyään Viron ja Latvian rajalle kaksoiskaupunki Valga/Valkaan asti.
Aikaisemmista reissuista poiketen varasimme laivalta hytin, jotta voimme välttää mahdolliset ruuhkat laivan yleisissä tiloissa. Pyörillä pääsemme ajamaan laivan autokannelle ja sieltä pääsemme myös poistumaan ilman terminaalin tungosta.
Toisen muutoksen rutiineihin teimme varaamalla junasta istumapaikat 1. luokasta. Onhan hinta lähes kaksinkertainen verrattuna eläkeläislipun hintaan 10,54 eur/ suunta, mutta eipä ole valittamista, jos 250 kilometrin ja 3,5 tunnin matkasta maksetaan 19,04 euroa istuen väljästi ilmastoidussa junassa ja hintaan sisältyy polkupyörän kuljetus.
