sunnuntaina, tammikuuta 29, 2023

Kolme kertaa matkailusta – yhdeksän kysymystä

Blogihaaste "Kolme kertaa matkabloggaajan näkökulmasta - yhdeksän kysymystä" oli vuonna 2017 Unelmatrippi-blogissaReissukuume-blogissa se herätettiin henkiin syksyllä 2022.  Haasteeseen on osallistuttu pitkin syksyä ja alkutalvea ja päätinpä minäkin osallistua.  Ensin tuntui, että on vaikeaa löytää kaikkiin kysymyksiin kolmea vastausta, mutta löytyihän niitä.

 

3 x paha matkatapa

Matkakumppanini ovat sellaisia, jotka eivät itse bloggaa tai pidä matkapäiväkirjaa eivätkä välttämättä ota edes valokuvia muutamaa IG- tai FB-postausta enempää.  Tyttäreni ovat sanoneet ääneen yhden huonon matkatapani.  Liiallinen valokuvaaminen saavuttaessa uuteen hotelliin, ruokailtaessa ja tutustuttaessa matkakohteeseen.



Itse koen huonoksi sen, etten aina tutustu riittävän tarkasti matkadokumentteihin.  Lähtiessämme esimerkiksi TSS:n (Travel Service Scandinavia) kiertomatkalle Arabiemiraatteihin luulin, että lennämme Istanbulin kautta Dubaihin, mutta Vantaan lentokentällä paljastui, että lennämmekin Abu Dhabiin. Onneksi olimme oikeaan aikaan lentokentällä.  On näitä vastaavia ollut vuosikymmenten aikana muitakin, mutta aina on selvitty ilman suurempia ongelmia.

Joidenkin mielestä voidaan kokea huonoksi tavaksi sekin, että otan mielelläni pienet päivänokoset, jos siihen vain on aikaa.  Joskus on järjestetyillä kiertomatkoilla melko tiukka ohjelma ja omaa aikaa vain esimerkiksi vajaa tunti tullessamme uuteen hotelliin.  Silloin en lähde tutustumaan hotellin lähiympäristöön vaan oikaisen itseni vuoteelle. 

3 x outo matkatapa

Olen huomannut, että jotkut matkakumppanit ovat ihmetelleet tapaani pakata vaatteet pieniin pussukoihin.  Jos hotellissa ollaan pidempään, niin nostan vaatteet laukusta pusseineen huoneen vaatekomeron hyllyille tai laatikoihin samalla kun laitan mukana olevat päällysvaatteet roikkumaan vaatepuille.   Minusta on hyvä, että sukat ja alusvaatteet löytyvät yhdestä pussista, toisessa on T-paidat yms., kolmannessa pitkät housut, caprit jne. Pussukat ovat käteviä, jos majapaikassa ollaan vain muutama yö, eikä koko laukkua tee mieli purkaa.


Myönnän, että hieman outo tapa on printata matkadokumentit ja mahdollisten käyntikohteiden osoitteet ja kartat.  Tämän teen siltä varalta, että puhelimesta loppuisi virta tai se jopa varastettaisiin, kuten kävi Ilpolla Napolissa.  


Vessassa käynti aina kun se on mahdollista,  saattaa tuntua oudulta.  Kerran olen työmatkalla joutunut etuilemaan nähtävyyskohteen WC-jonossa, kun pitkän aamupäivän aikana oli saatu juotavaa useammassakin paikassa eikä wc-käynneille oltu varattu aikaisemmin aikaa.

 

3 x paras paikka jossa olen käynyt

Olimme 25-vuotis häämatkalla Egyptissä Niilin risteilyllä lähes 25 vuotta sitten. Heti matkan jälkeen tuntui siltä, että Luxorin ja Niilin varren temppeleitä ja maisemia voisin lähteä katsomaan uudemmankin kerran.

 

Keski-Aasian Stan-maat: Kazakstan, Kirgisia (Kirgistan), Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan tekivät vaikutuksen upeilla Silkkitien aikaisilla rakennuksillaan ja luonnollaan.  Reissun täydensi se, että Kazakstanissa osuimme paikalle, kun meneillään oli  kokpar / kok boru / kupkari / buzkashi ottelu, joka on Keski-Aasiassa hyvin suosittu hevosurheilulaji.  Siinä kuljetetaan päätöntä, sisuskalutonta ja sorkatonta vuohen, lampaan tai vasikan ruhoa ja yritetään viedä se hevosen selässä maaliin.

 

 

Kanadan Kalliovuoriin pääsin tutustumaan sukulaisvierailulla kesällä 1976 ja kyllä sielläkin upea luonto teki vaikutuksen.  

 

3 x paikka johon haluaisin matkustaa

Kaukasuksen maat, Georgia, Armenia, Azerbaidžan ovat olleet matkahaaveena viitisen vuotta ja matkavarauksiakin on ollut tehtynä useampia, mutta matkat ovat peruuntuneet syystä ja toisesta. Toivottavasti matka vihdoin toteutuu jo parin kuukauden kuluttua.

Japani on kiinnostanut myös pidempään, saa nähdä tuleeko sinne koskaan lähdettyä.

Englannin maaseutu on ruvennut kiinnostamaan viime aikoina erilaisissa TV-sarjoissa näkyneiden maisemien myötä. 

 

Kuva Albatros-travelin sivuilta


3 x inhokkipaikka

On aika jyrkkää sanoa inhokkipaikka, mutta sanotaan nyt paikat, joihin en ole heti lähdössä uudestaan, jos ei joku tarjoa ilmaista matkaa. 

Cran Canarian Puerto Ricossa olin tyttärien kanssa talvella yli 30 vuotta sitten.  Rinteet oli rakennettu täyteen hotelleja, ranta oli ruuhkainen vaikka vesi olikin niin viileää, etteivät siellä viihtyneet kuin Pohjoismaista tulleet lapset.  Kanarian saaret eivät ole päässeet suosiooni vaikka kävinkin siellä myöhemmin työmatkalla ja näin rauhallisempiakin ympäristöjä. 

 


Olen käynyt Maltalla vuosina 1993 ja 2018. Jälkimmäisellä kerralla olimme suurimman osan ajasta rauhallisemmalla Gozon saarella.  Maltan saaren ruuhkista ja täyteen rakennetuista rannoista tuli mieleen, ettei sinne tarvitse enää matkustaa, vaikka siellä onkin paljon mielenkiintoista nähtävää.
 

 

Napoli oli myös kokemus, jota yksi kerta riittää.  Itse kaupunki ei jättänyt sellaista kaunista muistikuvaa kuin monet muut Italian suuretkin kaupungit ja toki ikävään mielikuvaan vaikuttaa sekin, että minulta varastettiin kukkaro ja Ilpolta puhelin.  Varkauksien kohteeksi emme ole joutuneet missään muualla vuosikymmenten aikana.


3 x eniten matkalla ärsyttää


Minua eivät asiat yleensä kovin paljoa ärsytä, mutta ei ole mukavaa, jos joku kanssamatkustaja puhuu opastetulla matkalla bussissa koko ajan niin kuuluvalla äänellä, että oppaan puhetta ei kuule.  Tätä onneksi tapahtuu hyvin harvoin kauemmaksi suuntautuvilla kiertomatkoilla.


Lentokentillä ei ole mukavaa, kun matkalaukkuja odotettaessa ahtaudutaan lähelle matkalaukkuhihnaa, vaikka oma laukkua ei vielä näy.  Kun kaikki odottaisivat hieman kauempana niin laukun saisi näppärästi napattua, kun se tulee kohdalle.


Penkinkallistajatkaan eivät ole kovin mukavia matkakumppaneita ahtaissa lentokoneissa.

 

3 x matkatavara, jota ilman en voi matkustaa

Otain aina matkalle mukaan eri kokoisia muovipusseja.  Niihin on hyvä pakata pieni määrä pähkinöitä, makeisia, hedelmiä tms. ja roskapusseina sellaisia tarvitaan myös.

Maitohappobakteerit ja ripulilääkkeet  ovat aina myös mukana matkoilla.   Onnekseni olen itse säästynyt pahoilta vatsataudeilta.

Edelliseen liittyy se, että olen lähes parikymmentä vuotta ottanut matkalle mukaan pikkuhousunsuojia vatsatautien varalle.  Itse en ole niitä tarvinnut, mutta kaukokohteiden kiertomatkojen matkakumppaneille olen niitä antanut hädän hetkillä. 

 

3 x turhin matkatavara

 

Vuosikymmeniä sitten olen ostanut matkasilitysraudan, mutta se ei ole ollut mukana reissuilla pitkiin aikoihin.  Jos jostain syystä vaatteisiin painuneet saumat häiritsisivät niin majapaikasta saisi varmasti lainaksi silitysraudan. 

 

Meikkejäkään en ole tarvinnut matkoilla vuosikausiin vaikka niitä joskus tuli pakattua mukaan.

 

Lähes sadan artikkelin tarkka pakkauslista pitää nykyään huolen, että matkaan lähtee mukaan juuri kyseisellä reissulla tarpeelliset tarvikkeet.  Esim. pyöräilykypärä, sadetakki, sadeviitta, saappaat, taakkasitojat jne. ovat tarpeen vain pyöräilyreissuilla ja ne voidaan yliviivata lähdettäessä reissuille, joille otetaan mukaan uimalasit, snorkkeliputki ja maski, uimapuku, uimakengät jne.

 

3 x ihanimmat kokemukset matkalla


Kilpikonnien kuoriutumisen seuraaminen aurinkolavitsani vieressä Barbadoksella.


Ensimmäinen snorklauskokemus Välimerellä vuosikymmeniä sitten ja kaikki muutkin snorklauskerrat sen jälkeen.



Upeat auringonlaskut Afrikassa

perjantaina, tammikuuta 20, 2023

Matkamessut 2023

 


Matkamessut kokosi väkeä ammattilaispäivän viettoon Helsingin Messukeskukseen torstaina 19.1.2023. Kiitokset Messukeskukselle jälleen kerran mahdollisuudesta päästä tutustumaan näyttelyyn bloggaajana content creator-lappu rinnassa. Yleisölle messut ovat avoinna 20. - 22.1.

Rovaniemen ja muutkin Lapin osastot ottivat messukävijät vastaan heti pääoven jälkeen portaita halliin laskeuduttessa. Rovaniemeltä ja Saariselältä alkaa omakin kesänviettoni ja agilitykisojen merkeissä tietenkin.


Viron osasto näkyi myös hyvin ja kauas kattoon ripustettujen mainoslakanoiden ansiosta.  Sieltä kävin hakemassa vinkkejä tulevan kesän pyöräretkeä varten.  

Olisikohan suuntana junalla Tartto ja sieltä pyöräily Peipsijärven rannalle ja tutustuminen Sipulitiehen.  Nyt kuulin, että polkupyörille pitäisi varta junasta ennakkoon paikka.  Se olisi sinänsä hyvä uudisus, ettei käy niin kuin kesällä 2022,  jolloin Rakveren matkallamme junissa oli enemmän polkupyöriä kuin sinne oikeastaan olisi pyöräpaikoille mahtunut. 

Saarenmaa on toinen houkutteleva pyöräilykohde.  Sinne pitäisi mennä bussilla ja busseissa on vähemmän tilaa polkupyörien kuljettamiseen kuin junassa.  Polkupyörien vuokraaminen perillä voisi olla myös hyvä vaihtoehto.


Kotimaisella Mandala Travelilla oli pieni osasto Thaimaan osaston yhteydessä.  Kävin sielläkin juttelemassa, sillä olemmehan lähdössä heidän matkoilleen Costa Ricaan ja Nicaraguaan helmikuussa ja huhtikuussa Armeniaan, Georgiaan ja Azerbadzaniin. Heidän ohjelmastaan löytyy tosi monenlaisia mielenkiintoisia kierroksia, joten muitakin matkoja saatetaan vielä varata .


Georgialla oli oma osaasto, josta sain mukavaa luettavaa valmistautuessamme Kaukasuksen kierrokselle.


 Georgialaisia herkkuja, hatsapuri juustoleipiä, olisi saanut Ville Haapasalon ruokavaunusta, mutta sellaisen jätin tällä kerralla ostamatta.
 
 
 
Suuntasin tieni kohti messujen partnerimaa Kreikan osastoa ja siellä Gavrielides Foodsin herkkuja, jotka olivat tuttuja edellisiltä Matkamessukäynneiltä. 

8,- euron Meze-lautaseen sai valita kuusi erilaista herkkua ja lisäksi tuli pita-leipää ja lämmintä halloumi-juustoa.

Kaikkiin yli 70:en maan ja 850:en näytteilleasettajan osastoon ei tullut todellakaan tutustuttua, mutta pysähdyin myös Etelä-Korean osastolle, josta otin Millalle tuliaiseksi materiaalia.  Hänellä on lennot varattuna ystävänsä kanssa maaliskuussa Souliin ja lähtevät sieltä tutustumaan omatoimisesti maahan.


Kahvit join vielä lehdistökeskuksessa, jonne bloggaajat saivat jättää päällysvaatteensa ja jätin hyvästit tämän vuoden Matkamessuille.

keskiviikkona, tammikuuta 11, 2023

Matkamessut 2023 - lippuarvonta

 
Matkamessut 2023
avaa pian ovensa ja olen saanut blogin lukijoille arvottavaksi kaksi lippua yhdeksi messupäiväksi.  Kerro jutun kommentissa sunnuntaihin 15.1.2023 klo 21 mennessä, mikä sinua messuilla kiinnostaa niin osallistut lippujen arvontaan

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT JA LIPUT ON TOIMITETTU.  ONNITTELUT VOITTAJALLE!

Edellisillä Matkamessuilla 2020 emme osanneet aavistaa mitä tapahtuu parina seuraavana vuonna maailmalla ja matkailualalla ja niinpä messuja ei järjestetty vuosina 2021 ja 2022. 

Helsingin Messukeskus on tarjonnut minulle mahdollisuuden tutustua messuihin matkabloggaajana jo vuodesta 2014 alkaen ja työvuosinani messuviikonloppu oli yksi mukavimmista töihin liittyvistä tapahtumista.  Tapasinhan siellä kasvokkain niitä asiakkaita, jotka kävivät entisten työnantajieni matkoilla ja matkatoimistojen myyntivirkailijoita, joiden kanssa olin puhelimitse tai sähköpostitse yhteydessä vuoden aikana. Matkamessuilla tapasin myös paljon ulkomaisten yhteistyömatkatoimistojemme edustajia.

Nyt messuilla on mukavaa käydä tutustumassa sellaisten matkakohteiden osastoihin, joihin olen suunnittelemassa tai haaveilemassa matkustamista ja myös sellaisten matkanjärjestäjien osastoihin, joiden tarjonnassa on kiinnostavia kiertomatkoja.  Entisten kollegoiden tai mahdollisesti muiden bloggaajien tapaaminen Messuhallin käytävillä on myös iloinen yllätys.

Matkamessut on Wikipedian mukaan järjestetty vuodesta 1987 alkaen.  Muistan käyneeni jonkinlaisilla pienimuotoisilla Matkamessuilla jo paljon aikaisemmin ennen työskentelyäni matkailualalla.  Paikkana oli silloisen Hotelli Intercontinentalin nykyisen Scandic Parkin pohjakerroksen juhlatilat.

Messujen aikana voi näyttelyosastoilla kiertelyn lisäksi käydä kuuntelemassa mielenkiintoisia esityksiä, kuten esimerkiksi Etiopiasta, jossa on paljon katseltavaa ja maalla on pitkä ja kiinnostava historia.  Sinne matkustamisessa hiukan mietityttää Ulkoministeriön matkustustiedotteen sanat: "Vältä kaikkea matkustamista".

Virossa olemme käyneet pyöräilemässä jo toistakymmentä kertaa, mutta Tartton ympäristössä ja Saarenmaalla en ole pyöräillyt.  Näihin kohteisiin ei pääse junalla, joten oman polkupyörän mukaanottaminen on haastavaa.  Pitää vähitellen tutustua paikallisiin pyörävuokraamoihin tai siihen, miten voi varmistaa oman polkupyörän ottamisen mukaan bussiin. 




Lauantaina olisi tarjolla myös entisen pomon eli Aurinkomatkojen ex-tj Tuomo Meretniemen  haastatteluhetki ulkoministeri Pekka Haaviston kanssa.  Pekkahan on entinen Luonto-Liittolainen niin kuin minä ja Ilpokin olemme.

Messulippuja arvotaan muissakin matkablogeissa, joten kannattaa tutustua niihin esimerkiksi blogit.fi sivuston kautta. 

lauantaina, tammikuuta 07, 2023

LUX Helsinki 2023 Vuosaari ja Töölönlahti


Valotaidetapahtuma LUX Helsinki on järjestetty tammikuun alussa vuodesta 2009 lähtien.  Sen perustivat aikoinaan Helsingin kaupunki ja Helsingin energia. Tänä vuonna teokset ovat esillä 4. - 8.1. ja niitä on keskustan Töölönlahden ympäristön lisäksi monessa muussakin paikassa. 

Kävin Vuosaaressa iltakävelyllä Nopsa-koirani kanssa heti ensimmäisenä iltana keskiviikkona 4.1.  Olin lukenut, että ulkona Vuotalon ympäristössä on yksi teos, mutta näin heti ensimmäisenä rakennuksen ikkunoiden läpi Greta Salosen Talventörröttäjät teoksen.  Uskaltauduimme Nopsan kanssa astumaan sisälle katsomaan syksyn aikana työpajoissa tehtyjä valaistuja kasveja, eikä kukaan suonut meihin paheksuvia katseita.


 
Vuotalon Vuohallissa oli nähtävillä myös Tero Jarttin teos Kylmä Nuotio.  Sitä kävin kurkkaamassa vain lyhyen hetken hallin oven raosta.  Valkokankaalla näkyi sillä hetkellä ikään kuin liekkien varjokuvia.  Ehkä siellä olisi näkynyt muutakin, mutta en halunnut koiran kanssa viipyä sisällä kovin pitkää aikaa.

Rakennuksen edessä oli pihlajapuiden oksilla Päivi Raivion valoteoskokonaisuus Säätiloja. Vuosaaressa oli valotaideteoksia katsomassa kanssamme seitsemän tienoissa vain 10 - 20 muuta iltakävelijää.

Perjantaina 6.1. lähdimme Helin, Sisun ja Nopsan kanssa bussilla keskustaan katsomaan Töölönlahdenrannan teoksia.  Siellä tuntui, että puolet pääkaupunkiseudun asukkaista on ottanut iltakävelykohteeksi näiden valoteosten katselun.  Hyvä sinänsä, että tällaiset tapahtumat houkuttelevat ihmisiä ulos kävelemään.

Ensimmäinen teos Rautatientorilta lähdettyämme olisi ollut tsekkiläisen Maxim Velcovskyn installaatio Ukrainan sodan aikana palaneista autoista.  Sen ohitimme tarkoituksella pysähtymättä.

Oodi kirjaston edessä oli ranskalaisen Maxime Houotin teos Abstract, mutta eipä sitäkään jääty katsomaan 20 minuuttia enkä oikein saanut valokuvaakaan, kun kiiruhdin Helin ja Sisun perään. On muuten hankalaa "leikkiä bloggaajaa" ja ottaa valokuvia, kun on liikenteessä sellaisten henkilöiden kanssa, joilla ei ole sama harrastus.

 

Ranskalaisen Pitayan Whale Ghost ohitettiin  myös kaukaa ja nopeasti. Ehdin kuitenkin nähdä ikäänkuin ilmassa liikkuvan luurangon.  Pitaya on David Lesortin ja Arnaud Giroudin vuonna 2006 perustama luova studio.

Hesperian puistossa oli toinen Pitayan teos Muuttolintuparvi ja se tuntuu olleen tuttavapiirissä Töölönlahden eniten  kuvattu kohde ja miellytti minuakin. Sen soisi olevan paikalla pidempäänkin.


Lucid Creates studion Beam oli lähellä Paavo Nurmen patsasta ollut led-valoinstallaatio.



Kävellessämme kohti Olympiastadionia kiinnitti huomiota Töölön pallokentällä olleet pikkupojat jalkapallotreeneissä lähes 10 asteen pakkasessa.  Urheaa porukkaa.  Olen kuvitellut, että jalkapallon harrastamiseen on nykyään halleja talviaikaan, mutta ilmeisesti ei ole ainakaan riittävästi.

Viimeinen teos oli olympiastadionin sivussa kulttuurikeskus Tahdon seinään heijastettu Mauri Aholan ja Teemu Kokkosen Suurkaupungin kasvot, neljän minuutin videoteos.

 
Yhdyn Helin mainitsemaan kommenttiin, että Espoon Rainbow River oli kokonaisuudessa  enemmän oman maun mukainen ja mieleenjäävämpi teos. 

Kahden ja puolenkilometrin iltakävely lähes 10 asteen pakkasessa riitti ja kotiin tulimme Oopperan kulmalta raitiovaunu - bussi yhdistelmällä.  Koiratkin selvisivät lenkistä takit päällä ja tossut jalassa.


keskiviikkona, tammikuuta 04, 2023

Espoon valoshow Rainbow River

Espoon keskuksen kirkkopuistoon on rakennettu upea valoteos "Espoo 50-vuotta kaupunkina" juhlavuoden huipennukseksi.  Rainbow River on esillä ympäri vuorokauden 6.1.2023 asti, mutta elämyksellisin se on pimeään vuorokaudenaikaan. 

Taiteilijaryhmä Flowers of Life on suunnitellut teoksen juuri Espoon tuomiokirkon puistoon saatuaan inspiraation maastonmuodoista, puustosta ja alueen läpi virtaavasta Espoonjoesta. Teoksessa on käytetty tekstiilimateriaaleja ja ultravioletti-valotekniikkaa, se sijoittuu eri tasoille  ja sitä pääsee tarkastelemaan eri kuvakulmista. 

Kävimme koko perhe ja koirat Helin kyydillä Espoossa Uudenvuodenpäivänä heti kello neljän jälkeen, emmekä olleet ainoita Kirkkopuistossa kävelleitä.  Koiran kanssa kulkiessa ihmisruuhkassa  ja valokuvien napsiminen taisivat häiritä teoksesta nauttimista, sillä vasta kuvista huomasin, että värisävyt olivat vaihtuneet samassakin paikassa otetuissa kuvissa. Useita kuvia tuli otettua lähinnä siksi, että toiveissa oli edes jonkun kuvan onnistuminen, koska koira remmin päässä toisessa kädessä heilautti usein toisessa kädessä ollutta kännykkää.

 
Tällaiset kaupunkien rahoittamat muutamia viikkoja kestävät valoshowt saisivat vähitellen syrjäyttää vuodenvaihteen ilotulitukset kokonaan.  Helsinkihän joutui peruuttamaan tänä vuonna omat uudenvuoden ilotulituksensa tuuliolosuhteiden takia. 












Noin kilometrin kävelykierros valotaideteosten keskellä Espoon Kirkkopuistossa oli mukava tapa aloittaa vuosi 2023.