lauantaina, syyskuuta 16, 2023

Meri-Rastilan ja Ramsinniemen luontopolut Helsingissä


Meri-Rastila ja Ramsinniemi ovat vähemmän tunnettuja luontokohteita Vuosaaressa, joka on 17 neliökilometrin ja 40 000 asukkaan kaupunginosa Itä-Helsingissä merenrantojen äärellä ja metsien keskellä. Siellä on rannikkoa kaikkiaan 30 kilometrin verran.  Kallahdenniemi, Uutelanniemi ja Mustavuori ovat monille ei vuosaarelaisille tutumpia käyntikohteita.  

Meri-Rastilan luontoalueista on tehty Helsingin Yliopistossa Kulttuurimaantieteen pro gradu -tutkielma: Meri-Rastilan luontoalueet asukkaiden, ekologisen tiedon ja kaavoittajien näkökulmasta, Pavel Ruotsi 2020

Vuosaari-seura ry on julkaissut kuusi erilaista kaupunkipolkua, joista lähdimme tutustumaan osaan Meri-Rastilan ja Ramsinniemen polusta. Linkit vievät seuran esitteisiin.

Teimme syyskuun toisella viikolla hieman utuisessa säässä koirien kanssa parin tunnin kävelylenkin näissä meille uusissa maastoissa. Pyörällä olen kyllä ajellut Ramsinniemen teillä ja Rastilan kaduilla.  Jätimme Päivikin auton Ramsinniementie 33:n kohdalle googlen kartassa merkitylle pysäköintipaikalle ja lähdimme kulkemaan Ramsinniemen lehtoa sivuten kohti rantaa.  "Helsinki Kävely"-kartta näyttää päivän lenkkimme.  

Vuosaari-seuran esitteessä kerrotaan:  "Ramsinniemen lehto kuuluu pääkaupunkiseudun edustavimpiin rannikkolehtoihin. Se on rauhoitettu vuonna 1990 ja on myös mukana valtakunnallisessa lehtojensuojeluohjelmassa. Vartiokylänlahteen rajoittuva rantametsä sulkee sisäänsä varjoisan kuusikon ja valoisan männikön, jotka muodostavat lehdon suojavyöhykkeen. Kalkkipitoinen maaperä ja lahoava karike vauhdittavat lehdon puita mahtavaan kasvuun, jotkut humisevat lähes 30-metrisinä."



Ramsinniemellä polkuja ei ole merkitty mitenkään ja ne hävisivät välillä kasvillisuuden sekaan.  Naureskelimme meille tuttuun tapaan, että onneksi emme pääse täällä kokonaan eksymään, koska meri on joka puolella aika lähellä.










Ramsinniemen luonnonsuojelualueella tiesimme taas kulkevamme oikeaa polkua, kun kostean maapohjan päälle oli rakennettu pitkospuut. 





Pääsimme takaisin Ramsinniementielle ja tarkoitus oli lähteä kukemaan kohti etelää ja alueen vanhaa huvila-asutusaluetta, mutta muutaman kymmenen metrin päässä oli paikallisia asukkaita ja heillä oli kytkemätön koira, joka oli tulossa meitä kohti.  Silloin muistin, että kesän pyöräretkellä Ramsinniementietä pitkin, jouduimme Ilpon kanssa kääntymään tien päässä takaisin, kun portin takana ollut vanhempi rouva kertoi, että siitä eteenpäin alue oli yksityisomistuksessa.  Rouvalla oli mukanaan rauhallinen isokokoinen australianpaimenkoira. Taisimme nähdä nyt saman koiran. 

Käännyimme suosiolla takaisin ja nyt on tyytyminen vain esitetekstin lukemiseen ja kartan katsomiseen Ramsinniemen huviloista: "Ramsinniemi on Kallahdenniemen ohella merkittävä vanha vuosaarelainen huvila-asutusalue. Rastbölen kartano myi tontteja alueelta erityisesti 1900-luvun alussa. Huvilarakentamisen vilkkain kausi oli vuosina 1907–12, jolloin rakennettiin kuusi huvilaa niemen kärjen puolelle. Suurin osa niemen huviloista on rakennettu 1940-lukuun mennessä.

Ramsinniemen huviloista merkittävimpiin kuuluvat Ramsinniemen kärjessä arkkitehti Lars Sonckin alun perin Karl Stockmannille 1907 suunnittelema kansallisromanttinen Soldis-niminen tumma hirsihuvila (kartalla a), joka uuden omistajan aikana on saanut nimen Ramshyttan, sekä arkkitehti Selim A. Lindqvistin apteekkari Gustaf Fuest Wallinille suunnittelema jugend-tyylinen rapattu nykyään keltainen Villa Tallvik (b) myös vuodelta 1907. Huvilat ovat yksityisomistuksessa.

Merihiekka (c) eli Villa Torshag eli Villa Procopé on lohkottu Rastbölestä 1910. Tilan osti liikemies William ”Fedi” Procopé, joka rakennutti tontille huvilan. Huvila siirtyi kuitenkin jo 1914 Å.P. Åkerssonille, ja edelleen 1918 Rudolf Geselliukselle ja edelleen 1924 Karl Stockmannille hänen sukunsa käyttöön. Huvila on todennäköisesti rakennettu vuosina 1910–11. Sen erikoispiirteenä on suomukuvioinen jyrkkä mansardikatto, joka peittää toisen kerroksen pitkät sivut seinämäisesti. Hirsirakenteinen sauna on valmistunut samoihin aikoihin huvilan kanssa ja sopii tyylillisesti hyvin yhteen sen kanssa. Sauna on ollut alun perin palvelusväen asuntona. Villa Torshag siirtyi Helsingin seurakuntayhtymälle 1968 ja siitä lähtien se on ollut Vuosaaren seurakunnan käytössä Merihiekka-nimisenä seurakunnan päiväleiri-, kokous- ja virkistyspaikkana. Tontilla on lisäksi 1976 rakennettu kokousrakennus ja vahdin asunto.

Merihiekan naapurissa etelässä sijaitsee arkkitehti Magnus Schjerfbeckin suunnittelema Villa Soldis II eli Villa Gertebo (d). Myös se kuului aikanaan Karl Stockmannin perheen alueeseen. Huvilan aluekokonaisuus lukuisine uudisrakennuksineen on ollut Suomen Pankin edustuskäytössä vuodesta 1974.

Uudempaa arkkitehtuuria edustavat Enso-Gutzeitin eli nykyisen Stora Enson alueella oleva yhtiön henkilökunnan vapaa-ajanrakennus (”Country Club”) ja rantasauna. Rakennukset ovat Alvar Aallon suunnittelemia ja ne rakennettiin vuonna 1952 silloisen Enso-Gutzeitin johtajan vuorineuvos William Lehtisen aloitteesta Helsingin olympialaisten vieraiden käyttöön."


Meri-Rastilan ulkoilualueella on puissa maalatut merkit ja leveät kevyenliikenteen väylät, joten siellä eksymisvaaraa ei ole ja alue sopii myös huonommin liikkuville sekä pyöräilijöille.  Vuosaaren kaupunkipolkujen esite kertoo alueesta: 
"Meri-Rastilan ulkoilualue ulottuu Ramsinniemestä Vuosaaren sillalle ja liittyy Vartiokylänlahden itärantaa seuraten Broändan viheralueisiin jatkuen aina Mustavuorelle ja Östersundomiin asti. Helsingin kaupunki perusti vuonna 1951 Rastilan ulkoilualueena tunnetun retkeilyalueen ostaessaan tuolloin vielä Helsingin maalaiskuntaan kuuluneen Rastbölen kartanon. Aluksi telttailu oli sallittua koko alueella, mutta 1970-luvun alussa se rajattiin aidatulle leirintäalueelle.

Ulkoilualueelle ovat ominaisia kallioiset vapaat merenrannat, jotka ovat paikoin jyrkkiä. Meri-Rastilan metsäinen länsirinne on erityisen arvokas. Monipuolinen linnusto viihtyy maastossa, jossa kuivat männiköt vuorottelevat kuusivoittoisten, rehevienkin metsäosuuksien, suopainanteiden ja tervaleppälehtojen kanssa. Lounaisosa on metsäistä kalliomaastoa, jota sävyttävät kookkaat muinaisrantakivet pääosin tasolla 10–15 metriä nykyisestä merenpinnasta. Polut ovat valaistuja ja talvisin niitä kiertää liikuntaviraston hoitama hiihtolatu. Ulkoilualueella on myös grillikatos."








Syksyllä 2022 teimme useampia koiralenkkejä Vuosaaren luontopoluille ja niistä voi lukea linkkien takaa

Kallahdenniemi

Mustavuori 

Uutela

4 kommenttia:

  1. Kivalta kuulostavia kohteita! On mukavaa, että kivoja luontokohteita löytyy kaupunkien läheisyydessä ja luontoon pääsee liikkumaan matalalla kynnyksellä. Meillä on ollut tapana usein lähteä aina pidemmälle, mutta muutama viikko sitten kiersimme mukavan patikkareitin kotimme läheisyydessä: https://www.matkallamissamilloinkin.com/salpausselka-geopark-pirunpesa-ja-muita-hollolan-geopark-nahtavyyksia/

    VastaaPoista
  2. Hei Mikko, on tosiaan hienoa, että monipuolisia luontokohteita on jätetty myös taajamien lähelle, jolloin niihin tulee lähdettyä ilman suurempaa suunnittelua. Salausselkä geopark tunnin ajomatkan päässä kotinurkilta voisikin olla kiva päiväretkikohde.

    VastaaPoista
  3. Kivan näköisiä paikkoja, ja ihan kaupungin lähellä! Kuvien perusteella voisi olla kauemminkin, ihana pakopaikka luontoon.

    VastaaPoista
  4. Kiitokset Irina kommentista! Helsingistä ja sen läheltä löytyy vielä runsaasti hienoja luontokohteita. Täytyy vain toivoa, että päättäjät ymmärtäisivät pakopaikkojen tarpeen eikä kaikkia rakennettaisi täyteen.

    VastaaPoista