lauantaina, lokakuuta 01, 2022

Wien ja agilityn MM-kisat Schwechatissa 2022

 
Wien on muutakin kuin Ringin varren mahtipontiset museot ja hallintorakennukset sekä Innere Stadtin eli ydinkeskustan palatsit ja kirkot. Uusia kävelyreittejäkin löytyi tällä kahdeksannella Wienin vierailullani, jonka varsinainen syy oli Agilityn MM-kilpailut Schwechatissa 22. - 25.9.2022.

Lähdimme matkaan keskiviikkona 21.9.2022 Helin ja Päivikin kanssa Finnairin iltalennolla. Olin pakannut kaiken mukaanotettavan käsimatkatavarana kulkevaan reppuun.  Finnairilta tuli etukäteen sähköpostiviesti, jossa kerrottiin, että käsimatkatavarat voi laittaa veloituksetta kujetettavaksi koneen ruumaan, niinpä otin matkustamoon mukaan vain pienen olkalaukun ja kaksi Suomen lippua, jotka on ostettu vuonna 2000 ensimmäisiä Suomessa järjestettyjä agilityn MM-kisoja varten.



Wienin Schwechatin lentoasemalla siirrtyimme S1-linjan junaan, joka vei meidät vajaassa puolessa tunnissa Wien Mitten aseman kautta Praterstern-asemalle. Lippu ostettiin asemalaiturin automaatista ja se maksoi kolmelle henkilölle 8,70 eur.  Nopeampiakin junia on olemassa, mutta lippu niihin maksaa toista kymppiä / henkilö. Ajansäästö ei ollut meille tällä kerralla niin tärkeä. Asemalta löysimme helposti Billa-supermarketin, josta saimme ostettua iltapala- ja aamiaistarvikkeet.  Wienissä kaupat eivät ole auki muutamaa poikkeusta lukuunottamatta myöhään iltaisin eivätkä sunnuntaisin, joten Billan aukioloajat olivat iloinen yllätys. Asemarakennuksesta poistuessamme ehdin napata kuvat vuonna 1896 - 1897 rakennetusta Praterin huvipuiston Wiener Riesenradista  ja Tegetthoff muistomerkistä, joka sijaitsee kaupungin suurimmassa liikenneympyrässä etsiessämme Nordbahnstrassea, jota pitkin lähdimme kulkemaan 1,5 kilometrin matkan Booking comin kautta varattuun majapaikkaamme Nordwestbahstrassen varrella.  Toki matkan olisi voinut kulkea raitiovaunullakin, mutta  kävely teki hyvää lentokoneessa ja junassa istumisen jälkeen ja Päivikin matkalaukkukin kulki kevyesti tilanteen mukaan neljällä tai kahdella pyörällään. 




Majapaikkamme My Apartments in Vienna oli uudehko kerrostalo parin vanhemman rakennuksen välissä.  Kaikki huoneistot taisivat olla käytettävissä lyhytaikaiseen majoitukseen. Outoa oli se, että kaikissa pienempien huoneistojen makuuhuoneissa oli vain parivuode ja olohuoneen sohvasta sai parivuoteen kahdelle.  Kysyinkin majoittajalta olisiko makuuhuoneeseen saatavissa kaksi erillistä vuodetta tai lisävuode, ettei kahden mummoikäisen tarvitse nukkua samassa vuoteessa.  Lisävuode järjestyi, mutta lisämaksulla.  Majoituimme lopulta niin, että kannoimme lisävuoteen olohuoneeseen, jossa Päivikki majoittui.  Näin sohva pysyi istumiskäytössä. Me nukuimme Helin kanssa samassa makuuhuoneen parivuoteessa, onneksi eri peittojen alla. Heli oli alkujaan ilmoittanut, ettei nuku kanssani samassa huoneessa, koska nukkumiestani kuuluu kuulemma ääniä ;).

Tilava 54 neliön kahden huoneen huoneistomme sijaitsi kolmannessa kerroksessa.  Molemmissa huoneissa oli ilmalämpöpumppu huoneen viilentämiseksi ja ne olivatkin tarpeen, kun aurinko oli paistanut koko päivän ikkunoiden takana.  Olohuoneen keittiöseinällä oli liesi, mikroaaltouuni, jääkaappi ja kaapeissa astioita olisi ollut muuhunkin tarpeeseen kuin ilta- ja aamupalojen tekemiseen. Wc ja suihkuhuone olivat erikseen ja suihkuhuoneessa oli myös pyykinpesukone. Eteisessä oli kohtuullisesti korkeaa kaappitilaa.  Pienelle parvekkeeelle pääsi kummastakin huoneesta.



Olimme ostaneet kaupasta jokainen itsellemme mieluisia ilta- ja aamupalatarpeita ja iltapalan jälkeen kutsuikin uni kaikkia melko nopeasti.  Molemmissa huoneissa oli myös TV:t, muuta niitä ei ehditty aukaista reissun aikana kertaakaan. 

Torstaiksi 22.9.2022 piti kello laittaa soimaan, jotta ehdimme ajoissa kisahalliin. Tämä toistui kaikkina kisapäivinä, sillä alkoivathan kisat melko aikaisin.  Huoneistomme parvekkeelta näkyi koillisessa Donauturm ja pohjoisessa Wienin kukkuloita ja viinitarhoja.


Rakennus, jossa majoituimme oli osoitteessa Nordwestbahnstrasse 37A kahden vanhemman rakennuksen välissä ja rakennusrivin päädyssä vasemmalla näkyy kuvassa pieni puisto, jonka laidalla oli lähin raitiovaunupysäkki.  Google kartan pysäkkiaikataulujen avulla pystyimme hienosti suunnittelemaan kaikki liikennevälineitä tarvitsevat matkamme.



Aamulla menimme puolentoistakilometrin matkan raitiovaunulla numero 5 Pratersternin juna-asemalle, josta jatkoimme S1 linjan junalla Schwechtiin.  Se oli viimeinen pysäkki, johon sai matkustaa Wienin  kaupungin 17,10 euron viikkolipulla. Pitääkin tässä mainita, että Wienissä on erittäin hyvä ja edullinen julkinen liikenne.  Lippuautomaatteja oli kulkuvälineissä ja isommilla asemilla.  On line lippujakin olisi voinut osataa.  Kulkuvälineissä oli selkeät näyttötaulut, joista pystyi seuraamaan liikkumisen etenemistä.  Julkisissa kulkuvälineissä oli maskipakko 40,- euron sakon uhalla.



 
Kisapaikkana oli Multiversum Arena Schwechatissa.  Naureskelimme, että se oli ikään kuin meillä Vantaan Tikkurilassa oleva halli, koska Wienin lentoasema on Schwechatissa ja meillä Helsingin lentoasema on Vantaalla.  Kun muut suomalaiset agilitykisaturistit kysyivät missä pain kaupunkia majoituimme, kerroimme asuvamme lähellä paikallista Linnanmäkeä eli Praterin huvipuistoa siis asuimme paikallisessa Kalliossa. 

Kisahalli oli valitettavan pieni vain 1330 kiinteää istumapaikkaa ja kaikki kiinnostuneet eivät saaneetkaan kisalippuja. Monet paikalliset olisivat halunneet tulla katsomaan kisoja viikonloppuna, mutta lippuja ei ollut enää saatavissa, sillä ulkomaalaiset kisaturistit olivat ostaneet neljän päivän lippunsa toukokuun alussa, kun liput tulivat myyntiin. Istumapaikkoja ei ollut katsomoissa edes kisaajille ja niinpä Suomen joukkueen jäsenet olivat käyneet ostamassa taittotuoleja paikallisesta Ikeasta ja istuivat katsomoa vastapäätä lasisen kaiteen takana käytävän varrella. Keski-Eurooppalaisilla kisaajilla oli autoissaan mukana retkituolit, joilla istumalla saattoivat katsoa ja kannustaa joukkuetovereitaan.  
 
Olosuhteista ei kuitenkaan suuremmin valitettu, vaan oltiin onnellisia, että kisat saatiin järjestettyä kolmen vuoden koronatauon jälkeen. Edelliset MM-kisat olivat Turussa syksyllä 2019. Alkujaan näiden kisojen piti olla Moskovassa, mutta 24.2.2022 FCI:n agilitykomitea peruutti kisat sieltä ja Itävalta ilmoitti pian ottavansa kisat järjestääkseen.  Suurempia halleja ei varmaankaan ollut enää vapaana kisojen pitopaikaksi, mutta vaikka halli olikin pieni, niin sen sijainti oli hyvä vain muutaman kymmenen metrin päässä Schwechatin juna-asemalta.

Ensimmäisenä kisapäivänä olivat vuorossa joukkueiden hyppyratakilpailut, jotka eivät sujuneet Suomen neljän koirakon mini-, medi- ja maksijoukkueilta aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Minien joukkueella oli kuitenkin hyvät mahdollisuudet parantaa sijoitustaan kokonaiskilpailussa.  Heidän sijoituksensa oli 12 / 28 kahdella 0-tuloksella. 





Kisapäivän jälkeen kävimme syömässä nuudeliateriat aasialaista ruokaa tarjoavassa Hitomi am Tabor ravintolassa kävelymatkan varrella Pratersternistä majapaikkaamme.  Hintataso yllätti edullisuudellaan: vesi, salaatti, nuudelit ja broiler-suikaleet sekä vihannekset maksoivat 16,90 + tippi. Alla kuva myös Helin nuudeli ja broiler-annoksesta.






Perjantaina 23.9.2022 jatkui tuttu päiväohjelma. Lähsimme kisapaikalle puoli tuntia aikaisemmin kuin edellisenä päivänä ja huomasimme, että koirien kuljettaminen oli julkisissa kulkuvälineissä sallittua, kunhan ne pidettiin taluttimissa ja niillä oli kuonokoppa. 

 

Rautatieasemalla koimme yllätyksen. Aikatauluihin merkitty klo 8:15 juna oli peruttu. Päätimme lähteä taksilla kisapaikalle, mutta aseman viereisellä taksitolpalla ei ollut yhtään autoa.   Emme halunneet/ jaksaneet /viitsineet ladata puhelimiin taxi appia, joten odotimme seuraavaa junaa, joka lähti klo 8:45.  Pääsimme sillä perille juuri sopivaan aikaan katsomaan ensimmäisten minijoukkueiden suorituksia ja näimme Suomen joukkueen virheettömät ja nopeimmat radat, joilla joukkue voitti päivän kisan ja nousi kokonaiskisassa toiselle sijalle saadeen MM-hopeaa. Hurrasimme äänet käheiksi, kun joukkue teki kunniakierrosta radalla. Maksijoukkuekin teki hienot suoritukset ja sijoitus päivän agilityradalla oli 4 / 32.

 
Kisapäivä päättyi valoisaan aikaan ja jäimme syömään Schwechatiin Tyroler Stub´n  ravintolaan. Valitsimme listalta Päivikin kanssa Wiener Schnitzelit hapankaali- ja perunasalaatin kera ja Heli otti broilersuikaleita ranskalaisten perunoitten kanssa.








 
Ruokailun jälkeen palasimme junalla "kotinurkille" ja kiertelimme jonkin aikaa Praterin huvipuistossa ihaillen värikkäitä huvipuistolaitteita ennen kävelyä majapaikkaamme.











 
Lauantaina 24.9.2022  jatkui tuttu päiväohjelma: raitiovaunulla majapaikkamme nurkan takaa juna-asemalle ja sieltä junalla kisapaikalle, jossa vuorossa olivat yksilökisojen hyppyradat.


Kun uusia ratoja rakennettiin minien jälkeen medi- ja maksikoirille kävimme ostamassa välipalatarpeita kisahallin vierestä Eurospar-marketista ja käväisimme myös Hauptpaltz-kadulla, jonka varrella oli samana viikonloppuna italialaiset markkinat ja useita ravintoloita sekä kauniita rakennuksia mm. katolinen kirkko.


 
 
 

 






Kisapäivän jälkeen jäimme taas syömään Schwechatiin ja pysähdyinpä minäkin valokuvaan ravintola Castelletto Schwechatin edessä, jonka salaatteja ja jäätelöannoksia meille oli kehuttu.

 

Söimme herkulliset ja runsaat salaattiannokset, mutta tilaa jäi myös valtaville jäätelöannoksille, joiden hinnat olivat vain kuuden euron tietämissä.






Jos Suomessa annetaan tarkkoja toimintaohjeita ja määräyksiä erilaisista asioista, niin Itävallassa on huomioitu juna-asemien laitureilla se, että ohi saattaa kulkea junia kovaa vauhtia ja lastenvaunut voivat joutua ilmavirran mukana junan alle.  Schwechatin asemalla oli erillinen odotustila lastenvaunujen kanssa matkustaville ja Wien Mitte asemalla oli kiinnityshihna, jolla vaunujen liikkumisen voi estää.



Vatsat täynnä herkullista salaattia ja jäätelöä lähdimme kuljeskelemaan Wienin keskustaan kohti Stephansdomia eli Pyhän Tapanin tuomiokirkkoa.




Sieltä jatkoimme mutkitellen keskustan katuja mm. pitkin Grabenia, ohittaen Peterskirchen (Pyhän Pietarin kirkko) ja 1600-luvun lopulla pystytetyn Ruttopylvään, jonka Keisari Leopold I lupasi pystyttää,  jos ruttoepidemia talttuu.

Kuuluisassa Julius Meinl -kahvilassa emme pistäytyneet tyhjentymässä, sillä onneksi läheltä löytyi tyylikäs yleisö-wc, jota pääsi käyttämään 50 sentin hintaan.



Kävely jatkui kohti Hofburgin palatsia, jossa on mm.  vuonna 1572 perustettu Espanjalainen ratsastuskoulu.  Maailman vanhin yhä toiminnassa oleva kouluratsastusta harjoittava koulu on saanut nimensä alkujaan Espanjasta kotoisin olleista Lipizzan-hevosista.  Hofburgin saleissa on tarjolla myös monenlaisia konsertteja.  Rakennuksen edessä on Fiaker-asema. 




 
Kirkkoja, palatseja ja muistomerkkejä riittää Wienin keskustassa ennen siirtymistä Burgringille eli sisemmälle ympyräkadulle. 







Burgringiltä otettu panoraamakuva Taidehistoriallisesta museosta ja Luonnonhistoriallisesta museosta Maria-Theresien-Plazin vastakkaisilla sivuilla ei aivan pääse oikeuksiinsa pienessä blogikuvassa.  Aukion keskellä seisoo Maria Theresan muistomerkki


Kuljettaessa kohti pohjoista jää kadun varteen vasemmalle puolelle Parlamenttitalo. Rakennuksen ja kaikki sen ulko- ja sisäpuoliset koristepatsaat, maalaukset, kalusteet ja kattokruunut on suunnitellut syntyjään tanskalainen, mutta myöhemmin Itävallan kansalainen arkkitehti Theophil Hansen.  Parlamenttitalo valmistui vuonna 1883.




Seuraavana on Parlamenttitalon kanssa samana vuonna valmistunut uusgoottilainen Wienin Raatihuone.  Rakennuksesta oli järjestetty kansainvälinen arkkitehtikilpailu ja suunnittelusta vastasi Friedrich von Schmidt. Raatihuoneen edessä on aina joulun alla joulumarkkinat ja taitaa olla luistinratakin.  Nyt siinä oli myyntikojujen lisäksi Roncalli sirkuksen esiintymisteltta.

 
Kadun vastakkaisella puolella on Itävallan kansallisteatteri - Burgtheater.


 
Illan viimeistä edellinen kuva tuli otettua Deutschmeister palatsista, jonka on suunnitellut sama arkkitehti Theophil Hansen, joka suunnitteli parlamenttitalon.  Rakennuksella on ollut monta käyttöä sen yli 150 vuoden elinaikana ja nyt siellä on OPECin toimitiloja. Rakennuksen edessä on Deutschmeister muistomerkki. 

Illan viimeinen kuva on sitten Augarten sillalta kohti kaakkoa.

Sunnuntai 25.9.2022 oli viimeinen kilpailupäivä ja silloin kisattiin yksilömaailmanmestaruuksista. Päivä alkoi jännittävästi.  Edellisenä päivänä hyppyradalla hylkääntynyt suomalaispari sheltti Helka ja Ida Vakkuri olivat suoritusvuorossa ensimmäisten joukossa.  He tekivät nopean virheettömän tuloksen ja pysyivät Saksan sheltti Dörten ja Tobias Wüstin kanssa kärjessä koko kisan ajan saaden agilityradalta sijoituksen 2.  Muutkin suomalaiset minikoirakot onnistuivat hienosti agilityradalla sijoituksilla 9. ja 11.   Lopullisissa tuloksissa nuori Maria Sori ja sheltti Malla olivat kahden radan tuloksellaan sijalla 5.  Minikokoisia eli säkämitaltaan alle 35 cm:n koiria oli kisassa 83. 

Sunnuntain radanrakennusten ja rataantutustumisten aikana teimme pieniä kävelylenkkejä Schwechatin keskustassa. Välipalasyötävää ja -juotavaa sai toki ostaa hallista, mutta hinnat olivat korkeampia kuin kaupoissa ja siksi lähdimme etsimään olisiko kaupungissa avoinna olevaa kauppaa. Kisahallin vieressä oleva Eurospar-supermarket oli sunnuntaisin suljettu, kuten useimmat kaupat Itävallassa. Läheisen huoltoaseman yhteydessä oli pieni Billa-market, joka oli onneksi avoinna.


Tonavan pieni sivujoki nimeltään Schwechat menee kaupungin läpi ja siitä kaupunki on saanut nimensä.  Kaunis Rathauspark on joen rannalla. Puistossa on hauskoja laattoja, joihin on taidettu kaivertaa kunakin vuonna syntyneiden lasten nimiä ja syntymäpäiviä. Näimme myös kerrostalon, jonka seinässä oli hauska muraali hevosista ratsastajineen.







Kaupungin Rathaus eli kaupungintalo ei ollut aivan sellainen, joksi sen kuvittelin etukäteen, mutta se oli varmasti toiminnoiltaan käytännöllisempi kuin joku vanhempi ja koristeellisempi rakennus. Kaupungin nimi on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1334.  Sinne perustettiin jo 1700-luvun alkupuolella tekstiilitehdas ja lopulta vuonna 1954 siitä tuli itsenäinen kaupunki. Schwechat on siis muutakin kuin lentoasema.


Kisat jatkuivat.  Medi-koirakkomme eli keskikokoiset koirat ohjaajineen eivät tällä kerralla hätyytelleet maailman kärkeä vaikka upeita virheettömiä suorituksia nähtiin heiltäkin.  Maksi-koirien (säkämittä yli 50 cm) luokassa saatiin taas jännittää. Jaakko Suoknuuti ja bordercollie Wow lähtivät agilityradalle hyppyradan jälkeen sijalta 32.  Luokassa oli 128 koirakkoa. He tekivät hienon virheettömän suorituksen agilityradalla ja lopullinen sijoitus oli 8. Kokonaiskisassa sijoitukseksi tuli upeasti MM-4.  Elina Jänesniemi ja bordercollie Etna tekivät myös hienon agilityradan ja saivat sijoituksen 11. 

Kisojen päätteeksi jaettiin sekä joukkue- että yksilökisojen MM-mitalit.  Jukka Pätysen Koirakuvat.fi kuva-arkistossa on  ruunsaasti kuvia kisoista.  

Me menimme jälleen kerran junalla Pratersternin asemalle ja kävelimme tuttua reittiä majapaikkaamme kahden hiukan kotoisesta poikkeavan kirkon ohi. Ensimmäinen on katolinen Pfarrkirche Am Tabor Leopoldstadt ja seuraava Protestant parish AB Vienna-Leopoldstadt


Ilta oli vielä nuori ja sitä lähdettiin jatkamaan Novotel Wien Hauptbahnhof hotellin The Flave ravintolaan. Siellä suomalaiset kisaturistit juhlivat yhdessä maajoukkueen jäsenten kanssa saavutettua minikoirakoiden joukkuehopeamitalia ja muita hyviä tuloksia. Ruoka oli hyvää, mutta buffet-pöydästä savulohi loppui kesken ja useamman kymmenen henkilön rymää taisi palvella vain kaksi henkilökunnan edustajaa. Puhtaita lautasia ja juomia sai odottaa luvattoman kauan, jos niitä edes saatiin. Ilta oli kuitenkin mukava hyvässä seurassa vaikka yhtään valokuvaa ei tullut otettua tai ehkä juuri siksi. 

Maanantai 26.9.2022 oli täydellinen turistipäivä. Päivikki ehdotti, että lähtisimme jonnekin "vuorille".  Yhden päivän aikana ei aivan ehditty vuorille, mutta Google auttoi ja kartasta löytyi Stadtwanderweg 1, puolen tunnin raitiovaunumatkan päässä. Sinne päätimme lähteä ja menimme raitiovaunuilla 5 ja D Nussdorfiin. 






D-linjan raitiovaunun päätepysäkiltä oli hyvät merkinnät kävelyreitille ja karttakin löytyi. Emme aivan seuranneet kartan reittejä, mutta viinitiloja ja kauniita maisemia näimme kävelymatkamme varrella.


































Kävelyreittimme Nussbergin - Nussdorfin alueella näkyy otettujen valokuvien sijantimerkkeinä Googlen kartalla.  Ajatuksemme oli ensin jäädä lounaalle johonkin Nussdorfin - Grinzingin alueelle, mutta mukava ilma sai meidät jatkamaan kävelyä. 










Pysähdyimme Tonavan rannan kevyenliikenteenväylän vieressä olevalle penkille syömään pieniä eväitämme ja päätimme kävellä takaisin majapaikkaame,  jonne olimme jättäneet matkatavaramme säilöön.






Kevyenliikenteenväylä kulki yläpuolella olevan moottoritien rampin alla.  Rampin tukirakenteisiin oli maalattu monenlaisia hienoa graffiteja/ muraaleja, joten koimme kävelymme aikana myös taidenäyttelyelämyksen.









 
Ohitimme kävelymme aikana myös Wien Energien jätteenpolttolaitoksen, joka on upea  Friedensreich Hundertwasserin taideteos. Varsinainen Hunderwasserhaus - vuokratalo Wienin keskustassa jäi tällä reissulla näkemättä.
 

Samoilla kulmilla oli myös hieno viherseinä juna-asemalla.



Kävely jatkui kaupunkimaisemissa ja muistan ennenkin nähneeni näitä sodan jälkeisen kauden kaupungin vuokra-asuntorakennuksia, joiden seinissä lukee niiden rakennusvuosi.



Hauskoja penkkejäkin näkyi matkan varrella.  Mahdolliseen symboliikkaan en ole tutustunut.

Noudettuamme matkatavaramme söimme myöhäisen lounaan Am Tabor ja Nordbahnstrassen kulmassa Dolce Vita Pizzeria Ristorantessa, jonka ohi olimme kulkeneet monet kerrat. Aterian hinta oli jälleen hyvin kohtuullinen.





Matkaa Praterstern asemalle jatkettiin edelleen kävellen vaikka julkinen liikenne toimi mainiosti ja oli edullista.  Pyöräilijätkin oli huomioitu Wienissä hienosti.  Keskustassa näytti olevan paljon pyöräteitä ja pyöräparkkeja.



Mukavan reissun päätteeksi otettiin vielä valokuvat juna-asemalla. Lentoaseman Bieder & Maier kahvilassa käytiin nauttimassa Sachertortut ja melange kahvit (maitokahvit) ennen Finnairin iltalentoa kotiin. 




Tuliaisiakin tuli hankittua lentoasemalta koiranhoitajille: Mozartinkuulia ja Nussbergin alueelta Mayer viinitilan viiniä.  Olimmehan kävelleet muutamia tunteja aikaisemmin tämän viinitilan mailla.

Tiistaina paljastui kotona, että muitakin tuliaisia tuotiin.  Heli laittoi ensin viestin, että hänellä on lihassärkyä ja kurkku kipeänä ja kysyi onko meillä hänelle koronatestiä.  Olin ostanut kaksi testiä joskus kauan sitten ja annoin toisen Helille.  Pienen hetken kuluttua häneltä tuli valokuva testikasetista, jossa näkyi kaksi viivaa.  Minulla oli kurkussa hiukan outo tunne ja tuskin olisin tehnyt testiä ilman Heliltä tullutta viestiä.  Muutamassa minuutissa ilmestyi minunkin testikasettiini kaksi viivaa.  Laitoin kuvan FB-seinälleni ja suomalaisten agilitaajien FB-ryhmään ja moni muukin kertoi saaneensa samanalaisia tuliaisia MM-kisareissulta. Juttelimmekin reissun aikana, että jos nyt emme saa koronaa, niin sitten sitä ei tule koskaan.  Hallissahan oltiin hyvin lähekkäin, hurrattiin kovaan ääneen hyvien suoritusten jälkeen niin että ilma oli varmasti sakeana korona-virusta, jos joillakin oli tauti tietämättään. 

Onneksi tautini tuntuu nyt olevan tavallisen lievän kuumeisen flunssan tapainen.  Tuntuu oudolta, että minulla oli viimeksi flunssaa ja yskää helmikuussa 2020, kun palasimme Sansibarilta, eikä kertaakaan sen jälkeen.  Silloin yskä olikin aika paha ja kesti melko pitkään.  Korona toki tiedettiin silloin, mutta ei siihen niin kiinnitetty huomiota. 

Ilpokin sai eilen perjantaina samanlaisen tuloksen, kun teki ensimmäisen koronatestinsä, mutta vielä ei tauti ole äitynyt kovin pahaksi.  Toivottavsti neljä rokotusta suojaavat meitä pahimmalta.

Laitanpa tänne muistiin Agility Suomi FB-ryhmässä esitetyn kyselyn ja vastaustilanteen 6.10.2022. 58:sta vastanneesta 36 % eli 21 henkilöä sai tartunnan kisareissulta ja aika moni tartutti sen sitten kotona perheenjäsenilleen. 


Kisapaikalla varmistui, että vuoden 2023 agilityn MM-kisat pidetään lokakuun alussa taas Tsekin Liberecissä kuten vuosina 2012 ja 2017.  Niinpä hotelleiden varaussivustot olivat kovassa käytössä ja mekin varasimme jo majoituksen ensi vuoden kisojen ajaksi.

4 kommenttia:

  1. Wien on ylipäätään minusta upea kaupunki, vaikka käsittääkseni hieman mielipiteitä jakaakin. Tuo Praterin huvipuiston iltavalaistus näyttää hienolta, en itse ole sitä iltavalaistuksessa nähnytkään.

    Varsin hyvin meni kilpailut, sanoisin!

    Toivottavasti rokotukset suojaavat ja tauti tosiaan on lievä!

    VastaaPoista
  2. Wienissä oli jälleen mukava käydä ja onkin aina hauskaa, kun voin yhdistää kaksi harrastustani agilityn ja matkustelun. On myös OK, että saatiin reissulta korona-tartunta. Nyt ei tarvitse sitäkään enää pelätä. Some-keskustelujen mukaan eri puolilta maailmaa tulleet ja paikalla tartunnan saaneet ovat selvinneet lievillä oireilla ilman sairaalahoitoa.

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava lukea tämä poustauksesi ja miten kivoja kuvia! Näköjään pääsittekin nauttimaan viinivaelluspäivien maisemista. :) Meidänkin ryhmä osti Mayer viinitilan viinejä ja taisimme palata Suomeen samalla Finskin lennolla.
    Oli hauska myös lukea poustauksiasi Roomasta ja Prahasta, entisistä kotikaupungeistani. Aivan mahtava blogi sinulla!

    VastaaPoista
  4. Hei Helena, kiitokset kommentistasi! Oli tosiaan mukavaa tehdä pieni kävelylenkki Nussbergin ja Grinzingin alueella ja löytää blogistasi juttu viinivaelluspäivistä.

    VastaaPoista