Agilityn MM-kisat 2017 pidettiin Tsekin Liberecissä Saksan
ja Puolan rajojen tuntumassa kuten viisi vuotta sitten. Tällä reissulla
järjestimme aikaa käväistä myös Jested-vuorella kaupungin laidalla. Lisää kuvia on metkaamatkustelua kuvat sivustolla.
Keskiviikko 4.10.2017
Lähdimme Helin ja Marin kanssa matkaan CSA:n lennolla klo
15:50 – 17:05 Prahaan. Lentoasemalta olisi päässyt bussi-metro-bussi
yhdistelmällä tai bussillakin Libereciin, mutta emme uskaltaneet tehdä varausta
klo 17:30 bussiin ja 18:30 bussilla olisimme olleet perillä vasta lähempänä
iltayhdeksää. Niinpä varasin kuljetuksen
Airport Transfer Praguelta hintaan 2300,- czk noin 94,- eur.
Lentoasemalla meitä odotti kuljettaja nimelläni varustetun
paperilappusen kera. Kuljettaja puhui
hyvää englantia ja auto oli tilava musta automaattivaihteinen VW, jonka
kojelaudan mittareiden ja karttojen seasta ei kuitenkaan näkynyt nopeusmittaria. Marin puhelin näytti jossakin vaiheessa
nopeudeksemme 160 km/h. Moottoritien varren liikennemerkeissä oli luku 130.
Perillä Liberecin Hotel Stara Pekarnassa olimme ennen seitsemää. Kirjauduimme sisään ja maksoimme kolmen henkilön viiden
vuorokauden majoituksen 252,- euroa. 1700-luvun lopulla rakennetusta pienestä
hotellista saimme kahdesta huoneesta koostuvan majapaikan. Toisessa huoneessa oli parivuode, jossa
kuitenkin erilliset tyynyt ja peitteet, toinen huone oli yhdelle hengelle. Naulakko,
vaatekaappi, TV, jääkaappi, vedenkeitin, pieni ruokapöytä & pari tuolia,
yöpöydät ja niiden lähellä pistorasiat puhelinten lataamiseen olivat tärkeät ja riittävät
yksityiskohdat kalustuksessa.
Kylpyhuoneessa oli suihkunurkkaus ja hyllykkö, johon mahtuivat kunkin
pesutarvikkeet omille hyllyilleen.
Illallispaikkaa lähdimme etsimään kävellen kohti lähellä
ollutta kaupungin keskustaa. Menimme sisään edelliseltä reissulta tuttuun
Balada ravintolaan, jossa söimme valkosipulikeitot ja pääruokasalaatit oluiden kera. Lasku oli kolmelta tippeineen 810,- czk eli
33,- eur. Eipä ole hinnat juurikaan
nousseet Liberecissä.
Paluumatkalla hotellille käväisimme Forum kauppakeskuksen
supermarketissa vesiostoksilla. Ostimme kolme
erilaista ja eri hintaista vesipulloa.
Teimme testin ja totesimme, että makueroja ei ollut, joten minä valitsin
myöhemminkin edullisimman 15,90 czk /
0,65 eur ”apilaveden” ja Heli joi
jatkossakin kalleinta ”lapsivettä” :).
Torstai 5.10.2017 – sunnuntai 8.10.2017
Hotellin aamiaisaika alkoi tavallisesti vasta kahdeksalta,
mutta nyt majoittujina oli muitakin agilitykisaturisteja, joten kisapäivinä saimme
aamiaisen jo klo 7. Tarjolla oli kahvin
ja teen lisäksi, omena- ja appelsiinimehua, jogurttia, muroja, juustoja,
kinkkuleikettä, vaaleita sämpylöitä, hiukan tummempaa leipää, tomaattia,
hedelmiä ja lämpiminä ruokina paistettua kananmunaa / munakasta, pekonia,
makkaroita. Kyllä näillä lähti päivä käyntiin.
Torstaina kisat alkoivat vasta iltapäivällä, joten käytimme aamupäivän kiertelemällä kaupungilla.
Lähdimme raitiovaunulla noin kuuden
kilometrin päähän keskustasta Horni Hanysovin kaupunginosaan, josta olisi pääsy
gondoli-kyydillä Jested-vuorelle. Ilma oli sateinen ja sumuinen eikä
vuorenhuippua näkynyt alhaalta, mutta päätimme kuitenkin odottaa kyytiä, joka
lähtisi noin klo 13. Mari ja Heli lähtivät kävelemään hyppyrimäen alastulorinteelle
ja minä kiertelin alhaalla. Näin puolen päivän tienoissa jonkun lippuluukun
luona kyltin, jossa oli mainittu kellonaika 13:05. Menin sadetta suojaan pieneen kahvilaan,
jonne Mari ja Helikin saapuivat.
Poistuessamme kahvilasta näimme gondolin juuri lähtevän ylös eli se
lähti sittenkin tasan klo 13. Emme jääneet
odottamaan seuraava kuljetusta vaan palasimme raitiovaunulla keskustaan.
Katselimme tripadvisorin
ravintola-arvosteluja ja löysimme
Forum kauppakeskuksen läheltä sijalla 10/127 olleen Potrefena Husa Ravintolan,
jonne päätimme mennä. Söin maittavan ja
täyttävän gulassikeiton sekä valkosipulipatongit.
Lounaan jälkeen olikin aika kävellä kisapaikalle, jossa
avajaisten jälkeen oli vuorossa maksijoukkueiden hyppyrata. Kisan alku venyi ja
puolentoistasadan koiran suorituksetkin kestivät sen verran kauan, että emme
ehtisi illastamaan puhelimen netin kautta varattuun aikaan Chigaco Bar&Grill ravintolaan tripadvisor 4/127.
Peruimme varauksen, mutta käveltyämme kisapäivän jälkeen keskustaan
koitimme onneamme ja pääsimme sittenkin ravintolaan sisään. Ruoka oli hyvää:
niin alkupalat, pääruoka kuin valtava bananasplit-annoskin.
Perjantain kisapäivä alkoi medijoukkueiden
rataantutustumisilla klo 7:30. Halusimme
olla kisapaikalla ennen kahdeksaa, sillä kisan aloitti Suomen joukkue. Hallipäivän katkaisi vain käynti läheisessä
supermarketissa. Suomen maksikoirien
joukkue onnistui hienosti agilityradalla saaden pronssia. Iltayhdeksän jälkeen hyppäsimme hallin edessä
vesisateessa päivystäneeseen taksiin, jolla ajoimme taas Chigaco Bar &
Grillin luo, koska olimme edellisenä päivänä tehneet varuiksi uuden varauksen
perjantaiksi. Onneksi varaus oli olemassa sillä, ravintola oli aivan täysi.
Lauantai kului tuttuun tapaan kisahallissa. Suomalaiset jäivät ilman suurempaa
menestystä. Kisapäivän jälkeen kävelimme
keskustaan ja jännitimme mahdummeko sisään The Royal Maharaja ravintolaan
tripadvisor 14/127. Hyvin mahduimme, sillä olimme aluksi ainoat asiakkaat. Pari norjalaista agilityseuruetta saapui
paikalle, kun me olimme jo tekemässä lähtöä.
Sunnuntaina oli vuorossa kaikkien säkäluokkien yksilökisojen
finaaliradat. Menestystä ei Suomelle
tällä kerralla tullut. Kävelimme kisapäivän jälkeen taas keskustaan, joimme
jättiläiskahvit Forumin Costa Cafessa ja kävimme hotellissa vaihtamassa
juhlavaatteet eli farkut tuulihousujen tilalle ennen päättäjäisillallista. Tällä kerralla oli suomalaisille varattu
Hotelli Babylonista mahdollisuus osallistua buffet-illalliseen, johon saapuikin
joukkueen ja SAGI:n edustajien lisäksi reilut sata kisaturistia. Samassa
juhlasalissa oli omissa pöydissään myös muutama kymmen norjalaisia ja brittejä.
Viisi vuotta sitten oli päättäjäisillalliselle varattu niin pieni paikka, että
kisaturistit eivät mahtuneet mukaan ja se oli meillä monilla muistissa
edelleen.
Maanantai 9.10.2017
Päivä valkeni melko kirkkaana ja päätimme mennä vaihtamaan
bussivarauksemme myöhäisemmäksi, jotta ehtisimme käydä Jested-vuorella. Kolmen hengen lippujen hinta oli 300,- czk,
reilut 12,- euroa. Varauksen muuttaminen
maksoi 30,- czk.
Menimme taas raitiovaunulla Horni Hanysoviin, jossa olimme
yhdentoista jälkeen. Mari ja Heli
lähtivät heti kiipeämään 1012 metrin korkuiselle vuorelle, jonka huipulla on 94
metriä korkea television lähetystorni, Jested-torni. Rakennuksessa on myös hotelli ja
ravintola. Liberecin keskusta sijaitsee
noin 400 metrin korkeudessa ja Horni Hanysovin kaupunginosa sitäkin
korkeammalla, joten kiipeämisreitin korkeusero oli ehkä reilut viitisensataa
metriä. Minä menin lippukassalle kuullakseni, että seuraava gondoli menisi ylös
vasta klo 13.
Kiipesin katsomaan mäkihyppystadionia, josta Wikipedia
kertoo 14.10.2017: ”In Jested there are two ski jumping hills, The World
Championships 2009 were hosted there. The K-134 and the K-90. Roman Koudelka
has the hill record in the K-134, with 143 metres. Anssi Koivuranta jumped
106,5 metres in the K-90, which is the hill record on this hill.”
Ostin itselleni meno-paluuliput 146,- czk ja Marille ja
Helille paluuliput yht. 198,- czk. Menin
gondolilla ylös muutaman minuutin matkan.
Kiersin rakennuksen ja napsin kännykkäkuvia, sillä näkyihän ylhäältä
sekä Puolaan että Saksaan Tsekin Liberecin seutujen lisäksi. "Vuorikiipeilijät" odottivat minua
jo kahvilassa, sillä heidän kävelymatkansa ylös oli kestänyt vain tunti 15
minuuttia.
Jested-torni, jossa TV:n lähetystorni, hotelli ja ravintola |
Palattuamme alas ja käveltyämme noin kilometrin matkan
raitiovaunupysäkille huomasimme pysäkkiaikataulusta, että seuraava raitiovaunu
menisi vasta puolen tunnin kuluttua.
Tuli tarve wc-käynnille ja menin sisään Sport Cafe pizzeriaan. Kysyin nuorelta naistarjoilijalta voisinko
käyttää wc:tä ja hän ohjasi minut ystävällisesti oikeaan suuuntaan. Samalla
huomasin, että ravintolassa oli puilla lämmitettävä pizza-uuni. Palatessani kadulle ehdotin, että syödään
täällä lounas, koska olin saanut niin hyvää palvelua ja aikaa oli vielä bussin
lähtöön Prahaan. Niinpä söimme hyvät pizzat ja päätimme kävellä takaisin
Liberecin keskustaan.
Reitti oli lievää alamäkeä ja sen varrella oli mukavan
näköistä paikallisasutusta. Keskustassa
käväisimme vielä kerran Forum-kauppakeskuksessa. Muistoksi haluttiin valokuva Lego-ukosta. Haimme laukkumme hotellilta ja lähdimme klo
17 Fügnerova-bussiasemalta Prahaan.
Prahan Cerny Mostissa siirryimme metroon ostettuamme
automaatista liput. Narodni tridan
asemalta kävelimme Karoliny Svetle-kadun varrelle Prague Old Town
apartment-huoneistoon, jonka olimme varanneet booking.comin kautta.
Nuori nainen oli meitä vastassa, esitteli huoneiston, antoi
avaimet ja rahasti majoituksen hinnan
131,- euroa. Olimme tehneet
ensimmäiseksi yöksi varauksen kolmelle henkilölle ja toiseksi yöksi
kahdelle. Hiukan jännitti joutuisimmeko
Helin kanssa vaihtamaan majapaikkaa, mutta onneksi saimme olla molemmat yöt
samassa reilun sadan neliön asunnossa. Makuuhuoneita oli kaksi ja
olohuoneessakin oli kulmasohvan lisäksi parivuode, joten saimme kaikki omat
huoneet.
Olohuone |
Reilun kokoisessa keittiössä oli normaali varustus, joten
aamiaisen loihtiminen onnistui mainiosti.
Kylpyhuone ja wc olivat erikseen.
Keittiö |
Illallispaikaksi ehdotin Sininen Ruusu ravintolaa, jossa
tutut olivat käyneet jokin aika sitten syömässä perunakeittoa leivässä.
Kävelimme ravintolan luo ja näimme vain suurien ikkunoiden läpi putkikalustein
varustetun tilan ilman asiakkaita. Emme
menneet sisään ja niinpä meiltä jäi löytämättä kellariravintola vuodelta 1364.
Triadvisor auttoi ravintolavalinnassa ja lähdimme kulkemaan
kohti mexikolaista Agave ravintolaa , jossa valitsimme alkupaloiksi: Nachos
starter ja mustia papuja + paahdettua valkosipulia ja pääruoaksi quesadilloja
ja tacoja. Palvelu pelasi ja ruoka oli maittavaa.
Keskustassa kävellessämme osui kohdalle Captain Candymakeiskauppa, jonka arvostelut olisi kannattanut lukea tripadvisorista. Olihan
siellä monen näköisiä herkkuja, mutta hintoja ei ollut esillä, joten laskuista
tuli odottamattoman suuria. Heli maksoi
ostoksensa 500 czk:n setelillä (noin 20,- eur) ja oli lähellä, että osa
vaihtorahoista olisi jäänyt saamatta. Valokuvaaminen oli kiellettyä kaupassa,
mutta kuvia löytyi googlaamalla.
Tiistai 10.10.2017
Ennen Marin lähtöä kotimatkalle nautimme hänen valmistamansa
aamiaisen. Helin kanssa lähdimme kävely-
ja shoppailukierrokselle. Kävellessämme
vanhankaupungin kapeilla kujilla huomasin, että Gastrobar 1402 tarjosi
perunakeittoa leivässä 6,- eurolla, joten olihan sellainen nautittava luonaaksi
ravintolan terassilla eli pienellä aukiolla, jonne aurinko paistoi.
Tuliaiset saatiin hankittua
ja koirienhoitaja Millakin sai toiveidensa mukaiset nilkkurikumisaappaat
Paladium kauppakeskuksesta.
Obecni Dum |
Prahan vanhankaupungin aukio ja Tynin kirkko |
Valkosipulileivät eli pizzaa valeltuna öljyllä ja
valkosipulilla sekä pasta-annokset kävimme syömässä illan pimennyttyä
Ristorante pizzeria Giovannissa.
Keskiviikko 11.10.2017
Matka majapaikasta lentoasemalle sujui meilläkin melko
samaan tapaan kuin Mari kertoi omasta matkastaan tiistaina: ”Melko täydellistä. 10.15 lähtö, 10.30
Mustek, 10.44 bussipysäkillä, 11.05 terminal 2, 11.17 turvatarkastuksesta.” Lento Helsinkiin lähti klo 12:05.