perjantaina, marraskuuta 13, 2020

Italian Gardajärvi 1978

Vanhan matkapäiväkirjan löytyminen oli iloinen yllätys ja Gardajärven Malcesineen tehdystä Tjäreborgin seuramatkasta tulvahti mukavia muistoja, kun rupesin naputtelemaan päiväkirjan tekstiä Matkustelua-blogiin, josta se löytyy vuosiluku 1978 otsikon alta.  

Kirja löytyi pahvilaatikosta, jossa oli reilut 2000 diaa muovitaskuissa. Suurin osa kuvista oli Ilpon suoretkiltä,  ajalta jolloin 1970-luvulla tehtiin soidensuojeluohjelmaa.  Pari filmirullallista dioja löytyi myös Gardajärveltä, mutta ne saavat odottaa digitointia. 

Meillä on kymmeniä tuhansia dioja ja paperikuvia niin kotimaan kuin ulkomaankin reissuilta ja kuvia on myös paljon arkisista touhuista omien ja sukulaisten lasten kanssa.  Paperikuvat ovat onneksi jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta diakansioissa, -laatikoissa ja -koteloissa ei valitettavasti lue, mitä ne sisältävät. Työvuosina muistan ajatelleeni, että sitten eläkkeellä laitan kuvat järjestykseen ja rupean myös digitoimaan niitä.  Sitä aikaa saadaan edelleen odottaa.  

Gardajärven reissusta kirjoitetun päiväkirjan sivuilta löytyy myös matkaesitteestä leikattuja kuvia.  Otin sellaisista sivuista kuvat blogiin.  Tuohon aikaan en tehnyt montaa matkaa vuodessa.  Gardajärven reissu oli ainoa sen vuoden ulkomaanmatka.  Matkakumppanina oli useimmiten joku muu kuin Ilpo, koska hän ei siihen aikaan ollut kiinnostunut matkustelusta.  

Gardajärvellä olin yhdessä edelleen hyvän ystäväni Kaijan kanssa.  Tutustuimme toisiimme lukion luontokerhossa ollessamme koulussa rinnakkaisluokilla. Kaijan kanssa kävimme ulkomaanmatkoilla myös Lofooteilla vuonna 1973 ja Rhodoksella 1975. Kotimaan reissuja Luonto-Liitosta tuttujen kavereiden kanssa tehtiin useampiakin. Lasten synnyttyä yhteiset matkat valitettavasti loppuivat. 

Oli mielenkiintoista huomata, että jo tuohon aikaan halusin etelän reissuilta muutakin kuin vain rannalla makoilua.  Osallistumme matkanjärjestäjän retkille: iltaretki Arcon Cantina Marchettiin, kierros Gardajärven ympäri, retki Dolomiiteille, ostosretki Veronaan, retki Venetsiaan.  Omin päin kävimme Torri del Benacon markkinoilla ja  Monte Baldo vuorella. Toki viikon aikana tuli myös uitua Gardajärvessä ja hotellin pienessä uima-altaassa.  
Matkatuliaiseksi ostin Gardajärvestä kertovan kirjan.  Sen välissä on alueen kartta.  Kirja ja kartta löytyvät edelleen kirjahyllystämme.

tiistaina, marraskuuta 10, 2020

Kesäpyöräilyä Espoon rantaraitilla

Espoon rantaraitti on reilun 40 kilometrin ulkoilureitti, jonka varrella on useita mielenkiintoisia pistäytymiskohteita. Olemme parina edellisenä kesänä ajaneet metrolla Matinkylään ja sieltä sähköpyörillämme eri reittejä pitkin kotiin Viikkiin, mutta elokuun toisella viikolla päätimme ajella Matinkylästä kohti länttä.

Ensimmäinen yrityksemme kutistui kymmenen kilometrin pyöräilyyn Espoossa, sillä olin unohtanut ladata pyöräni akun.  Onneksi tulin katsoneeksi pyörän ajotietokonetta heti poistuttuamme metrosta Matinkylässä.  Päätimme ajaa suorinta reittiä päiväkahveille Villa Rulluddiin, jossa on kahvilan lisäsi Espoon kaupunginmuseoon kuuluva Huvilamuseo. 



Villa Rulluddin kahvilassa oli tarjolla makeiden leivonnaisten lisäksi myös täytettyjä croisantteja, joten nautimme kahvilounaan, jonka turvin olisi voinut tehdä pidemmänkin lenkin. Kahvit saattoi nauttia ravintolan terassilla, aurinkoisella pihalla tai sisällä salissa.  


Kesällä kahvila oli avoinna joka päivä, mutta muulloin se on auki vain museon aukioloaikoina eli joka kuukauden  ensimmäisenä sunnuntaina. 



Kahvittelun jälkeen ajoimme Suomenojan voimalaitoksen ohi ja ihailimme 40 metriä korkean lämpöakun kylkeen maalattua Suomen toiseksi korkeinta muraalia, jonka aiheena ovat harmaasorsat ja nimenä  on "muutoksen siivet".  Voimala sijaitsee Suomenojan lintukosteikon vieressä.  Se oli Ilpolle tuttu paikka jo kouluvuosina, jolloin hän muistaa kävelleensä sinne 15 kilomterin matkan kotoaan Pikku Roobertinkadulta ja nähneensä siellä mm. tukkasotkan, kaulushaikaran ja ruskosuohaukan.     

Kotimatka Matinkylästä Myllypuroon tehtiin melkein tyhjällä metrolla ja pyöräni akun varaus riitti juuri ja juuri Myllypuron metroasemalta kotiin. 


Elokuun puolenvälin jälkeen suuntasimme uudestaan metrolla Matinkylään ja nyt oli pyöräni akku saanut täyden latauksen. Ajoimme Vanhaa Jorvaksentietä Kivenlahden perukoille ja pistäydyimme Kivenlahden uimarannalla, jossa oli vielä muutama uimari ja auringonpalvoja. 


Jatkoimme Kivenlahden ja Laurinlahden rantareittejä pitkin Klobbenin uimarannalle, joka oli tuttu paikka 70-luvun alussa myös minulle, sillä asuihan Ilpon perhe Soukassa seurusteluaikoinamme.  Jotakin tuttua Klobbenilla vielä oli.  Rannassa oli veneitä ennenkin, sillä Soukan venekerho on perustettu 1970.  Kallion päälläkin oli punamullalla maalattu rakennus, mutta jotenkin tuntuu, että se oli pienempi kuin nykyinen juhlatilaksikin vuokrattava venekerhon paviljonki.  Hiekkarantakin näytti isommalta kuin aikaisemmin.   Nykyistä rannassa olevaa Alkan rantacafe-rakennusta en muista.  Siellä joimme tällä reissulla pullon limua ja söimme jäätelöt ihan vain siksi, että sellaisia oli tarjolla. 
Klobbenin rannalta näkyi 44 metriä korkea Soukan Kasavuori, joka on yksi Espoon hienoimmista näköalapaikoista.  Sinne emme tällä reissulla nousseet.  

Uimarannan laiturilta näkyi myös vuosina 1903 - 1904 rakennettu Eliel Saarisen suunnittelema jugend-tyylinen huvila Villa Miniato.  Sitä pidetään Espoon rakennustaiteellisesti arvokkaimpana asuinrakennuksena.  
Soukanrannantiellä Kasavuoren alapuolella Ilpo muisteli juoksulenkkejä veljensä kanssa näissä maisemissa. 


Polkeminen jatkui Suvisaarentietä pitkin yli Suinonsalmen Saaristokauppaan.  Se oli mielenkiintoinen pistäytymispaikka.  Oli vaikeaa kuvitella olevansa Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa. Kaupan lisäksi rakennuksessa oli lounaskahvila, joka näytti olevan  paikallisten kokoontumispaikka.  Tarjolla olisi ollut mm. lohikeittoa, mutta sokerinen munkkipossu kahvin kanssa houkutteli enemmän. 


Polkeminen jatkui kaunista ja hyvin merkittyä rantaraittia pitkin Matinkylän Metroasemalle, josta pääsi taas mukavasti kotinurkille.