sunnuntaina, toukokuuta 28, 2023

Armenia - Sevan, Garni, Geghard, Jerevan


Toinen päivä Armeniassa alkoi odottavissa tunnelmissa.  Olihan ohjelmassa käynti Sevanjärvellä, Garnin temppelialueella, Geghardin luostarissa ja lopulta saapuminen Jerevaniin.

Lauantai 22.4.2023 lähti käyntiin Best Western Plus Paradice Dilijan hotellin runsaalla aamiaisella.  Erilaisia leipätuotteita oli tarjolla kymmenkunta.  Onhan leivällä tärkeä asema jopa armenian kielessä.  Olen kirjoittanut muistiin matkanjohtajan sanat:  Armeniassa sanotaan ruokailuista syödään leipää (aamu, päivä, ilta) ja tuli mieleen englantilaisten tapa puhua teestä vaikka tarkoitetaan iltaruoan syömistä kotona.

Kello 9 aikaan hotellipoika työnsi matkalaukkumme bussiin vaikka jokainen olisi voinut aivan hyvin vetää oman laukkunsa perässään. 25 kilometrin matka Sevanjärvelle alkoi auringonpaisteessa ja upeissa maisemissa vuonna 2002 perustetun Dilijanin kansallispuiston alueella. Dilijan on yksi Armenian neljästä kansallispuistosta. Se on tunnettu metsistään, joissa on ikivihreitä puita ja runsas lintu- ja nisäkäslajisto.  



Osa matkasta taittui 2000 metrin korkeudessa Sevan-Dilijan tunnelissa, jonka rakennustyöt oli aloitettu jo 1970-luvulla, mutta jouduttiin keskeyttämään rahoituksen puutteessa vuonna 1992.  2257 metriä pitkä tunneli valmistui lopulta vuonna 2003. Tunnelin suuaikko poikkesi meillä nähdyistä, joten piti ottaa kuva liikkuvan bussin ikkunan läpi ja jopa tallentaa se.  Eipä meillä olekaan tunneleita yhtä korkealla meren pinnasta, jolloin ilmanvaihtoon on varmaan kiinnitettavä erityistä huomiota.



Maisemat muuttuivat tunnelin jälkeen lähestyttäessä 1900 metrin korkeudessa sijaitsevaa Sevanjärveä. Se on Titicacan jälkeen maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva järvi.  Sen pituus on noin 70 km ja leveys 55 km.  Sevan on tärkeä Armenian taloudelle. Sieltä saadaan kalaa, vettä maanviljelyyn ja karjanhoitoon, vesivoimaa ja se on turisteja kiinnostava kohde, onhan siellä maan ainoat uimarannat sekä Sevanavankin luostari niemimaalla, joka on ollut aikaisemmin saari.  Stalinin aikoina järven pintaa laskettiin noin 20 metriä, jolloin saaresta tuli niemi. 






Kiipesimme puuskuttaen niemen korkeimmalle kohdalle 800-luvun lopulla rakennetun Sevanavankin luostarin luo.  Ihailimme ympärilä levittyviä maisemia ja ihmettelimme niemen kärjessä olevaa aitaa, kunnes kuulimme, että sen takana on Armenian presidentin kesäasunto. 






Kirkossa oli ristikiviä 1100-luvulta.  Näissä Jumala ja Jeesus oli kuvattu mongolien näköisiksi, jotta mongolit eivät tuhoaisi niitä. 




Pääsimme melkein koko ryhmä yhdessä kuvaan ja pukeutumisesta huomaa, että aurinkoisesta säästä huolimatta lähes 2000 metrin korkeudessa ja melkoisessa tuulessa ei ollut kovinkaan lämmintä.  Pitihän sitä ottaa myös yksi selfie, kun muutkin ottivat.




Pysäköintialueen ympärillä levittäytyi taas turisteille runsas matkamuistojen, syötävän ja juotavan tarjonta.  Minulle riitti tällä reissulla valokuvat muistoksi, yhtään tavaraa ei ollut tarpeen ostaa.  Vapaana kulkevista koirista piti toki ottaa valokuvia jokaisella pysähdyspaikalla.





Järvellä oli aikamoinen aallokko ja järven takana saattoivat näkyä jopa Ararat vuoret, olihan kuvaussuunta suunnilleen oikea.



Matkalla kohti seuraavaa tutustumiskohdetta näimme valtavia lammaskatraita tien varrella ja Jerevania lähestyttäessa näkyivät jo Ararat vuoretkin ennen kääntymistä kohti Garnia.


Garnin kylässä huomasi, että emme olleet ainoita turisteja, jotka olivat tulleet katsomaan esikristillisen Armenian tunnetuinta nähtävyyttä, kreikkalaisroomalaista pylväikkörakennelmaa, joka tosin on rakennettu uudestaan vuosina 1969 - 1975 vuoden 1679 maanjäristysten tuhon jäljiltä. Alueella on myös roomalaisen kylpylän jäännöksiä mosaiikkilattioineen.









Paikallisoppaamme kertoi päivän aikana mm. Armenian elinkeinorakenteesta.
1. Maatalous on tärkein elinkeino ja maataloustuotteiden jatkojalostus sekä puunjalostusteollisuus ovat kasvavia sektoreita.   Armenialaisten tuotteiden laatu liittyy korkeaan kasvupaikkaan ja vulkaaniseen maa-ainekseen. Ruoka on puhdasta ja se on tuotettu ilman kemikaaleja.
2. Kaivosteollisuus on nopeasti kasvava ala.  Maassa on paljon mineraalia 480:llä alueella mm. kuparia ja kultaa. Suurimmat kaivostoimijat ovat venäläisiä.
3. Energia-ala on kolmanneksi tärkein sektori.  Maa on lähes omavainen energian suhteen.  Maassa on yksi ydinvoimala. Kaasua tuodaan Venäjältä ja Iranista.
4. Informaatioteknologia, sen kehittäminen on hallitukselle tärkeää.
5. Turismi, Armenia on turvallinen matkailumaa ja ennen koronaa siellä kävi 1,5 miljoonaa turistia vuodessa. Ennuste vuodelle 2023 on 2,5 miljoonaa turistia. 
6. Armenian diasporalla eli ulkomailla asuvilla armenialaisilla on suuri merkitys maan talouteen. 
Kuulimme myös että shakki on pakollinen kouluaine ja muistelimme armenialaista Garri Kasparovia, joka oli aikoinaan (1985) nuorin shakin maailmanmestari. 


Garnin alueella saimme ihailla upeasti kukkivia hedelmäpuita, joista suurin osa taisi olla aprikoosipuita. Tällä kiertomatkalla oli mukavaa kun näimme kevään edistymisen eri vaiheita riippuen siitä, kuinka korkealla olimme meren pinnasta. 
 



Minua kiinnostivat näkymät ympäröiville vuorille ja Garnin rotkoon, jossa oli mielenkiintoisia ja harvinaisia basalttipylväitä, joista olin lukenut Afrikkaan, Afrikkaan blogista. Kartassa alue näkyy nimellä Symphony of Stones ja Garnin pääkadulta ohjasi kyltti sinne. Olisin mielelläni mennyt katsomaan upeita esiintymiä rotkon pohjalta ylöspäin, mutta sinne emme ehtineet mennä tällaisella ryhmämatkalla.  Näimme sentään basalttipylväistä leikattuja siivuja, joita oli käytetty polkujen kiveyksenä.









Lounaalle menimme Garnissa olevaan Sergey´s Place nimiseen hääpaikkaan / ravintolaan pienen puutarhan perälle.  Tarjolla oli taas runsaasti erilaisia salaatteja, kanaa, perunaa, ohutta lavash-leipää, kuplavettä ja jälkiruoaksi makeaa piirakkaa. Luottokorttiveloituksena näkyy kahden kenkilön ateriasta noin 22,- euroa.











Ruokailun jälkeen siirryimme piharakennukseen katsomaan, kuinka armenialaista lavash-leipää valmistetaan.  Taikina tehdään vehnäjauhoista, suolasta ja vedestä.  Kaivomaisessa uunissa oli pidetty tulta ja sen jälkeen savupiippu siirrettiin syrjään ja lattialta lakaistiin luudalla irtoroskat uunin pohjalle.  Puhdistetulle lattialle levitettiin  liina. 




Takana olevalla pöydällä rouva kaulitsi taikinapalloista levyjä ja antoi ne edessä olevalle rouvalle, joka levitteli niitä, kunnes asetti ne edessään olevalle tyynylle.




Tyynyn avulla taikina siirrettiin kaivomaisen uunin seinälle.







Kun leipä oli paistunut, se nostettiin lattialla olleen liinan päälle.


Vatsat täysinä siirryimme Geghardin luostariin. Pyhän lähteen paikalle 300-luvulla perustettu luostari on osittain kallioiden sisällä.  Vanhin luolakirkon osa on valmistunut 600-luvulla, pääkirkko on rakennuttu 1215 - 1225 ja 1240-luvulla rakennettiin luolakappeli, jossa on lähdevesiallas.  Kirkkoja ja kappeleita on alueella useita.









Aprikoosipuut kukkivat kauniisti alueella, jolla näkyi hääparien lisäksi myös itsekseen vaeltelevia nautoja ja tietysti lukuisia matkamuistokauppiaita.















Jerevaniin saavuimme puoli viiden tienoissa ja kuulimme, että kaupunki on perustettu vuonna 782 eaa eli se on vanhempi kuin Rooma. Ohitimme suuren Shahumyan puiston,  joka oli täynnä suihkulähteitä.  Karamelli- ja tupakkatehtailijaveljekset Mikayel ja Karen Vardanyan olivat lahjoittaneet sen kun kaupunki täytti 2800 vuotta.


Kävimme tutustumassa Jerevanin historian museossa parin kerroksen kokoelmiin ja pääsimme koko ryhmä matkanjohtaja Elinan ottamiin valokuviin, kun katselimme alemmassa kerroksessa näkyvää animaatioesitystä Jerevanin kehittymisestä nykyiseen muotoonsa.




Puoli kuuden jälkeen majoituimme Tasavallan aukion nurkan takana olevaan Holiday Inn Yerevan Republic Square hotelliin. Huone oli täälläkin pienehkö, mutta asiallinen ja kaikki tarpeellinen löytyi lyhyeen oleskeluun.  Hotellissa oli kuntosali, uima-allasosasto ja muitakin palveluita, joihin emme Ilpon kanssa ehtineet tutustua.




Puoli seitsemältä lähti suurin osa ryhmämme jäsenistä yhdessä etsimään illallispaikkaa.  Tasavallan aukiolla oli tuttu näky, vapaana olevia rauhallisia koiria, mutta nyt näkyi myös taluttimissa olevia koiria omistajineen. Kuonokoppa koiralla ei ollut mitenkään tavallinen näky vaikka sellainen pääsikin valokuvaan.




Lähdimme kulkemaan pitkin Abovyan kävelykatua, jonka varrella ja sivukaduilla oli paljon ravintoloita. Kerroin, että olin lukenut jostakin blogista mukavasta ravintoloista nimeltä Dolmama.  Pushkin kadun kulman tuntumassa näimme ravintolan ja menimme sinne. 



Onneksemme useammasta huoneesta koostuneesta ravintolasta löytyi tilaa ja meille järjestettiin pitkä pöytä yhden huoneen perälle. Ravintolan hinnat eivät olleet edullisimmasta päästä, mutta ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Yksi ryhmän herroista tilasi pääruoaksi täytettyä kesäkurpitsaa, mutta hänelle tuotiin alkupala-annos neljä kesäkurpitsarullaa.  Varttuneempi tarjoilijarouva, joka saattoi olla omistaja, pahoitteli tilannetta ja jätti annoksen pöytään sanoen, että jakakaa annos, hän tuo hetken kuluttua oikean ruoan. Ruoan tilaaja ehdotti kohteliaasi meille muille, että ottakaa maistiaisia ja hän jäi lopulta itse ilman mitään.  Tarjoilija huomasi tilanteen ja toi nopeasti hänelle kaksi kesäkurpitsarullaa ennen oikean pääruoan valmistumista.  Meillä ahneilla riitti hauskuutta tästä tilanteesta. 



Uusi alkupala-annos

Ruoka-annokset olivat herkullisuuden lisäksi kauniita.  Olen kirjoittanut pieneen muistikirjaani, että oma yhden hengen ateriani koostui kanasalaatista, leivästä, lasillisesta viiniä ja jälkiruokana oli jugurttia ja karhunvatukkaa.  Aterian hinta oli noin 30,- euroa eli ei ollenkaan paha, jos vertaa Suomen hintoihin, mutta olihan se huomattavasti arvokkaampi kuin muut Armeniassa nautitut ateriat.  Alla pari kuvaa myös matkakumppaneiden jälkiruoka-annoksista.

Kanasalaatti

Jugurtti - karhunvatukka jälkiruoka


Tasavallan aukion rakennukset loistivat upeina iltavalaistuksessaan palatessamme takaisin hotelliimme.


Seuraavina päivinä tutustuimme vielä laajemmin Jerevaniin ja Etelä-Armenian luostareihin sekä muihin maailmanperintokohteisiin.  Nykyään Turkin puolella sijaitsevat Ararat vuoret näimme myös pariin kertaan upeina edessämme.  Näistä on tulossa uusia matkakertomuksia. 

Armenia - Jerevan, Ararat 

Armenia - Zvartnots, Ejmiatsin, Khor Virap, Noravank

18 kommenttia:

  1. Varsin paljon ehdittekin tämän päivän aikana näkemään! Vaikka Ararat-vuoret näyttävätkin upeilta, niin tykkään myös tuosta vehreydestä, joka monissa kuvissa on näkyvillä. Muutenkin näyttää päivä sisältäneen paljon mielenkiintoisia kohteita!

    Näköjään samanlaisia valvontakameroita näyttää olevan kuin Suomessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tulee tosiaan nähtyä paljon kaikenlaista tällaisilla valmiilla kiertomatkoilla. Omatoimisesti reissaten oltaisiin ehkä menty vain Jerevaniin ja käyty sieltä taksilla katsomassa muutama paikka. Tosin Jerevn on sellainen kaupunki, että sinne voisi kyllä mennä uudestaankin, jos sattuisi löytymään sujuvat lentoyhteydet.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen fakta, että koulussa shakki on oppiaine. Ei huono idea, voisi olla Suomessakin osa matikkaa tai liikuntaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari kommetista! Shakki kehittäisi kyllä loogista ajattelukykyä, joten sopisi mainiosti kouluun oppiaineeksi. Minä olen joskus juuri juuri oppinut, miten eri nappuloita liikutellaan, mutta siihen sen asian harrastaminen on jäänyt.

      Poista
  3. Jerevan on mahtava kaupunki, siellä on tosi paljon nähtävää. Nuo basalttipylväät olisi kyllä hieno nähdä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentista Tea! Muistan vuosien varrella käyneeni lukemassa blogistasi juttuja bussimatkaltasi samoilla seuduilla. Pitääkin käydä uudestaan vertaamassa kokemuksia.

    VastaaPoista
  5. Erittäin kiinnostava kurkistus vähemmän yleisesti tunnettuun maahan ja kaupunkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista. Armenia kuten muutkin Kaukasuksen maat, olivat tosi mielenkiintoisia.

      Poista
  6. Oi, olette ehtineet nähdä ja tehdä vaikka mitä! Armenia vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta matkakohteelta. Etenkin luontokohteet kiinnostaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Eveliina kommentista! Kaukasuksen maissa riittää luontokohteita ja muutakin mielenkiintoista katseltavaa.

      Poista
  7. Noita luostareitahan tuolla seudulla riittää ihan kiitettävästi :-) Näytti teitä onnistaneen sään suhteen sikäli, että olitte ainakin yhtenä päivänä nähneet vilauksen tuosta tärkeästä Ararat-vuorestakin.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Pirkko kommentista! Meitä tosiaan säät suosivat reissullamme vaikka välillä vähempikin tuuli olisi riittänyt. Ararat vuoret näimme kaikkina kolmena päivänä, kun niiden näkemiseen oli mahdollisuus.

    VastaaPoista
  9. Olipa kiva palata Armenian tunnelmiin. Sevan-järvellä puhaltava kylmä tuuli tuntui kyllä luissa ja ytimissä.

    VastaaPoista
  10. Hei Merja, juttuja naputtelemalla ja kuvia valitsemalla pääsee itsekin taas uudestaan reissun tunnelmiin ja myöhemmin voi sitten tehdä saman muiden bloggareiden postauksia lukemalla.

    VastaaPoista
  11. Armenia on jäänyt itselle varsin tuntemattomaksi kohteeksi, mutta on aina kuulostanut jotenkin mielenkiintoiselta. Nuo vuoristot siellä kiinnostaisi eniten. Te ootte ehtineet kokea maasta tosi mukavasti :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos Elina kommentista! Tällaisella valmiiksi suunnitellulla kiertomatkalla ehti todella nähdä ihmeen paljon lyhyessäkin ajassa. Armenia kuten muutkin Kaukasuksen maat ovat mielenkiintoisia, luonnoltaan kauniita ja turisteille turvallisiakin matkakohteita, joten suosittelen lähtemään.

    VastaaPoista
  13. Näin neljältä aamuyöstä Tampereen lentoasemalla on taas hyvä lukea ensimmäinen blogipostaus varmaan kuukauteen ja katsella armenialaisten ruoka-annosten kuvia! Jokos olette matkan jälkeen käyneet nauttimassa armenialaisia ruokia Armenian Housessa Helsingissä?

    Ohhoh, vai että toiseksi korkein järvi Titicacan jälkeen. Varmaan mulla mennyt tuo fakta ohi!

    VastaaPoista
  14. Matkan jälkeen ei olla vielä ehditty käydä Armenian House ravintolassa, mutta kävimme siellä ja Hämeentien georgialaisessa ravintolassa syksyllä 2020, kun toinenkin yrityksemme lähteä Kaukasukselle peruuntui. Pitääkin muistaa se, kun kokkia kyllästyttää ruoanlaitto.

    VastaaPoista