Nicaragua: Granada

Saavuimme Nicaraguajärven pohjoisrannalle Granadaan etelästä Costa Ricasta. Kaupunki on yksi Amerikkojen vanhimmista.  Se on perustettu jo vuonna 1524 ja siellä on hyvin säilynyt siirtomaa-aikainen keskusta. Kahdeksan hengen turistiryhmämme oli liikkeellä pikkubussilla, jossa kuljettajan lisäksi oli mukana paikallisopas ja suomalainen matkanjohtaja.  Matka Monteverdestä Granadaan kesti 8,5 tuntia pysähdyksineen.

Sunnuntai 18.2.2023

Tuulisen ja sateisen yön jälkeen päivä ei valjennut edes Monteverden hotellimme huoneessa, koska sähköt olivat poikki. Nousimme ylös hieman ennen herätyskellon soittoa viimeistelemään pakkaamisen otsalampun ja fikkarin valossa.  Valot palasivat ennen seitsemää ja aamiaisaikaamme.

Aamiaista syödessämme kuulimme, että pikkubusssimme ei ollut edellisenä iltana päässyt palaamaan kuljettajan ja paikallisoppaan illallisreissulta hotellille viimeisiä kilometrejä huonon tien takia.  Niinpä menimme taksilla bussin luo alas paremman tien varteen.  Taksiin mahtui 4 henkilöä kerralla, joten se joutui tekemään kolme keikkaa, jotta pääsimme bussiin.

Juuri kun koko ryhmämme oli päässyt alas paremman tien varteen oli hotelliin tulossa iso bussi, jonka kuljettajalle ja matkustajille oma bussikuskimme ja paikallisopas kertoivat, ettei bussi pääsisi hotellin luokse.  Tie oli liian huono isolle bussille. Tämäkin väki päätti kulkea hotelliin taksilla.

Matka Monteverdestä Nicaraguan rajalle sujui ilman ongelmia.  Pysähdyimme ennen rajaa pariin kertaan.  Limonalissa Mi Finca ravintolan luona ihmettelimme pihan puissa asuvia ara-papukaijoja.  Nämä ovat helposti kesyyntyviä ja pysyvät paikallaan kaiketi ruokinnan avulla.  Meillä Suomessakin aroja on lemmikkeinä.

Rajalla oli pitkät jonot rekkoja ja ehti käydä mielessä, joudummeko jonottamaan niiden perässä, mutta pääsimme kulkemaan eri kaistaa.  Costaricalainen paikallisopas keräsi passimme ja 10 USD jokaiselta.  Se oli Costa Rican maastapoistumismaksu. Saimme passimme takaisin, ja otimme matkatavaramme costaricalaisesta bussista ja lähdimme kävelemään Nicaraguan rajaviranomaisten luo.  

Nicaraguan puolella ensimmäisessä paikassa ulkona pyydettiin jokaiselta 1,- USD ja saimme tilalle pienen paperilappusen.  Seuraavassa vaiheessa näytimme korona-rokotustodistuksemme.  Maahantuloon vaadittiin kaksi rokotetta. Maahantulorakennuksessa menimme koko ryhmä yhden virkailijan luo, jolle annettiin passit ja yksitellen kävimme virkailijan luona.  13,- USD:n maahantulomaksut kerättiin kaikilta ja saimme takaisin passimme, joiden välissä oli lopulta 4 pientä paperilappusta, jotka kaikki oli hyvä säilyttää.  Sen jälkeen siirryimme virkailijan luo, joka läpivalaisi kaikki matkatavaramme ja vajaassa tunnissa olimme selvinneet maahantulomuodollisuuksista koko ryhmä. Osa lappusista oli tainnut kadota, mutta ei niitä onneksi kyselty enää missään.

Siirryimme uuteen bussiin ja saimme uuden paikallisoppaan.  Opas ja matkanjohtajamme kertoivat monenlaisia yksityiskohtia maasta. Matka rajalta Granadaan tehtiin Pan American valtatietä pitkin.  Osa tiestä näillä seuduilla oli valmistunut vasta hiljattain. Nicaraguassa on Väli-Amerikan paras tieverkosto ja tien käyttäjiä on vähän.  Ihmiset kulkevat busseilla ja varakkaammat moottoripyörillä, autojen ostamiseen ei ole varaa. Maaseudulla kuljetaan hevoskärryillä.  Liikkuvan bussin ikkunan läpi otetut kuvat todistavat vähäisen liikenteen hyvällä tiellä.

Kuulimme, että Nicaragua on nykyään turvallinen maa, siellä ei ole huumejengejä eikä kartelleja. Maan väkiluku on 6,5 miljoonaa.  Se on pinta-alaltaan Keski-Amerikan suurin n. 130 000 km2 ja asukastiheys on pienin.  Maatalous ja turismi ovat tärkeitä elinkeinoja.  Maassa on käytössä tuuli-, vesi ja geotermistä energiaa.  Nicaragua on tärkeä sikarintuottajamaa, siellä tuotetaan myös banaania, mangoa ja kaakaota.  Kultaa kaivetaan pohjoisessa ja se on tärkein vientituote, mutta maasta viedään myös sikareita, kahvia, lihakarjaa, rommia ja mereneläviä.  Paikalliset juovat pikakahvia, sillä kaikki parempi kahvi menee vientiin.

Nicaraguaan ei ole tullut lentoja neljään vuoteen ja turistit ovatkin tulleet maahan lentäen naapurimaiden kentille. Nyt ovat lennot alkaneet. Wikipedia kertoi, että maassa on toistasataa lentokenttää, mutta vain kymmenkunta päällystettyä kiitotietä.

Maan väestöstä on intiaaneja Wikipedian mukaan noin 5 %, oppaat taisivat mainita suuremman luvun. Mestitsejä on 69 %, eurooppalaisperäisiä 17 % ja afrikkalaisperäisiä itärannikolla 9 %.

Pikkutietojen kerronta jatkui: Nicaraguassa ei ole yleistä mennä naimisiin tai vaikka mies olisi naimisissa niin hänellä saattaa olla 4-5 rakastajatarta. 

Lapset saavat nykyään ensimmäiselle luokalle mennessään koulurepun ja tarvikkeet ensimmäisille kouluvuosille. Pakollista oppivelvollisuutta ei ole.  Lukutaito on 90%:lla ja päästäkseen parempiin töihin vaaditaan lukion todistus.  Koulut antavat riisiä ja papuja isille, niin että nämä tekevät ruokaa koko luokalle tietyksi ajanjaksoksi, kunnes kokki vaihtuu.

Paikallisopas ja matkanjohtaja kertoivat laajahkosti maan viime vuosikymmenten tapahtumista entisen presidentti Somozan suvusta ja nykyisestä presidentti Ortegasta ja siitä kuinka Nicaragua oli ennen hyvin kehittynyt. Siellä oli yksi Latinalaisen Amerikan ensimmäisistä yliopistoista. Maanjäristykset ja poliittiset konfliktit ovat kääntäneet tilanteen huonoksi. 

Pysähdyimme El Coco kylän kohdalla Nicaraguajärven rannalla ja valokuvauskohteeksi pääsi Ometepesaari ja sen tulivuoret sekä elämä rannalla. Vasemmalla oleva 1610 metriä korkea Concepsión on vielä aktiivinen, viimeisin purkaus tapahtui vuonna 2010. Oikealla puolella oleva 1394 metrinen Maderas on sammunut.  Ometepe on nykyään turistien keskuudessa suosittu saari.  Rannalla näkyi myös suuri tuulivoimapuisto.

 

Ilma alkoi olla jo niin lämmin, että olisi tehnyt mieli jäätelöä, mutta sitä ei rantakadun kahviloista saanut, mutta tuttuja merkkijuomia löytyi.

Matkanjohtaja jatkoi jutustelua kertoen, että maassa on 27 tulivuorta, joista 7 on edelleen aktiivisia.  Hän  näytti kirjastaan kuvan maan kaakkoisosan tulivuoriketjusta ja seuraavaksi mekin näimme Zapetera saaren 629 metriä korkean El Cerro tulivuoren.

 

 

Jäätelö- ja muille välipalaostoksille  pysähdyimme Rivasiin hyvin varusteltuun La Colonia supermarkettiin. Jauheliha oli esillä kylmävitriinissä kauniina "donitseina" ja punaisia papuja sekä riisiä sai ostaa irtotavarana.

J

Saavuimme Granadan keskustaan Hotelli Colonialiin neljän tienoissa ja majoituimme siellä kolme yötä sunnuntaista keskiviikkoon 19. - 22.2.2023. Laitan tähän muistiin kuvin ja sanoin tekemisiämme Granadan keskustan tuntumassa  ja siirrän seuraavaan juttuun retket kaupungin ulkopuolelle. 

Hotellimme sijaitsi aivan Granadan keskustassa, keskuspuiston nurkan takana. Saimme tilavan huoneen, jossa oli kaksi pylvässänkyä sekä wc/suihkuhuone. Ainoana mukavuutena oli tuuletin katossa.  Onneksi huone sijaitsi rakennuksen ja korttelinkin sisäosissa, joten siellä ei ollut yöllä liian kuuma.  Eipä sinne paistanut aurinko, koska oven vieressä oli ainoastaan pienet ikkunat.

Heti huoneemme oven ulkopuolella oli yksi hotellin pienistä uima-altaista ja kahden muun ryhmäämme kuuluvan pariskunnan huoneet olivat uima-altaan toisella puolella.  Ryhmämme kahden yksinäisen miehen sekä oppaiden yhden hengen huoneet olivat jossakin muualla. Hotellin pienet pihat ja käytävät oli kalustettu kauniisti siirtomaa-aikaiseen tyyliin.

Granadan keskusta toi mieleen Kuuban Havannan ja jopa Cienfuegosin värikkäine rakennuksineen.  Kuubassa kävimme 11 vuotta sitten. 

 

Sitten pari ravintolakokemusta aivan hotellimme ja keskuspuiston läheltä.  Yhden illallisen söimme Pueblo Cocina de Mexico ravintolassa ja tarkoitus oli tilata tortillojen ja sipulipihvin jälkeen jälkiruoaksi kuumaa kaakaota, mutta kieliongelmien takia saimme kylmää juomaa jääpalojen kanssa.  Sehän oli jätettävä juomatta, mutta onneksi kuuman kaakaon tilaus onnistui lopulta.

Toisena iltana kävimme La cocina de Doña Berna ravintolassa ja olimme yrittäneet tilata tuoremehut ilman jäitä, mutta se ei onnistunut.  Niinpä tyydyimme mineraaliveteen.  Pitäisi siis opiskella edes muutama sana espanjaa, kun käy tällaisissa maissa.  Tai hyvä olisi ottaa ravintolaan mukaan se sanakirja, joka kulki koko reissun ajan matkalaukun pohjalla. 

Laskut sai maksaa dollareilla tai joissakin paikoissa luottokortilla ja hinnat olivat edullisia.  Molempien kuviin päässeiden aterioiden ja juomatta jääneiden juomienkin hinnat olivat kokonaisuudessaan pankkikorttitositteiden mukaan hieman alle 25,- euroa / ilta.

Granadan hotelli Colonialissa tarjottiin aamiainen valmiina annoksena pöytään eikä ollut ensimmäisenä aamuna runsaudella pilattu, mutta myöhemmin lautaselle oli lisätty riisipapusekoitusta matkanjohtajamme toiveesta.

Yhden lounaan kuittasin kahvilla ja valtavalla suklaavohvelilla, joka oli sikäläisittäin arvokas, mutta lasku taisi olla lopulta 5-6 euroa. Kathy´s Waffle House sijaitsi Iglesia San Francisco kirkkoa vastapäätä.

Matkaohjelmaan sisältyi mukava retki, joka alkoi hevoskärrykuljetuksella  satamaan, josta Isletas de Granada turistikierrokset alkoivat.

 

 

Lähdimme parin tunnin veneajelulle Nicaraguajärvelle Granadan saaristoon. Osa saarista on suojelualueita ja osa yksityisiä hienoine huviloineen ja osassa oli turisteille majoituspaikkoja sekä ravintoloita.  Matkan varrella näimme lepakoita, monenlaisia lintuja ja Costa Ricasta tuttuja apinalajeja: hämähäkkiapina, kapusiiniapina ja mölyapina. Näimme myös meille uuden tulivuoren Mombachon.   

Pysähdyimme yhden yksityisen pienen tilan luo, josta oppaamme kertoi, että alueella asui kaksi perhettä, joiden vanhemmat ovat töissä hotelleissa, mutta pitävät myös pientä ravintola-baaria turisteille. Kahvit ja muutkin juomat maksettiin dollareilla.

 

Veneajelun jälkeen pääsimme taas hevoskuljetuksella rantakadun kautta keskustaan, jossa kiertelimme kärryjen kyydissä jonkin aikaa.

 

Jalkauduimme Parque Xalteva-puiston vieressä,  josta kävelimme korttelin verran pieneen Doña Elba Cigars tehtaaseen ja myymälään. Täällä kuulimme, että jossakin testissä nicaragualaiset sikarit oli arvostettu maailman parhaiksi.  Kuubalaset olivat vasta sijalla neljä ja näiden välissä olivat sikarit Hondurasista ja Dominikaanisesta tasavallasta.  Ilpon Pekka veli sai pari sikaripakkausta tuliaisiksi ja Nopsa-koiramme hoitopalkkioksi. Sikarit sai maksaa kortilla ja veloituksena näkyy 31,- euroa, dollarihinnat olivat 25,- ja 8,-.

 

Kävellessämme Granadan keskustassa oppaiden kanssa pistäydyimme yksityisten ylläpitämällä vajaakuntoisten työpajalla. Siellä tehtiin mm. riippukeinuja.  Paikassa oli myös kahvila, jonka työvoimana oli kuulovammaisia ja niinpä seinillä ja pöydillä oli kuvia viittomista ja ruokalistalta pystyi näyttämään kuvina, jos jonkin allergian takia oli syömisessä rajoitteita.   

 

 

Ohitimme myös juhlatarvikkeita myyvän liikkeen.  Ihan heti ei olisi tullut mieleen, että tässä Haitin jälkeen Väli-Amerikan toiseksi köyhimmässä maassa riittäisi asiakkaita tällaiseenkin liikkeeseen. Toisella myyjällä näkyy hengityssuojain ja niiden käyttö olikin Nicaraguassa vielä melko yleistä, mutta ei niitä vaadittu missään ainakaan meiltä turisteilta.

Kävimme pariin kertaan kiertelemässä kaupungin business centerissä eli basaarikaduilla, jossa myynnissä oli kaikkea mahdollista. Paikalliset voivat osataa kaupasta esimerkiksi yhden  laastarin, yhden tupakan ja yhden pastillin kerrallaan, koska rahaa ei ole suurempien määrien ostoon.  Vanha komea vihertävä hallirakennus oli jo nähnyt parhaat päivänsä.
 

Värikkäitä paikallisliikenteen busseja kulki kaupungin kaduilla.

Granadan vanhan rautatieaseman ohitimme illan pimeydessä.  Maassa ei ole enää toimivaa rautatieverkostoa. 

Kävimme paikallisoppaan ja matkanjohtajamme kanssa parissa museossa ensimmäinen oli  Xalteva Galerias de Arte / El Antiquario ja toinen oli Centro Cultural Museos Convento San Francisco, jossa oli uudemman taiteen lisäksi esillä myös intiaanien asuttamilta saarilta löytyneitä astioita ja petroglyyfejä.

Granadan keskuspuistossa ja sitä ympäröivillä kaduilla riitti kuvattavaa useampana päivänä.

Kävimme katsomassa kaupunkia myös lintuperspektiivistä La Merced kirkon tornista.

 

Granadasta poistuessamme pysähdyimme varakkaiden hautausmaalla, jossa 94-vuotias mies istui erään pienen hautamausoleumin edessä.  Hän oli ollut hautausmaalla töissä 70 vuotta. 

 

 

 

Matka jatkui ja Mandalatravelin kiertomatkan muista kohteista on jo olemassa jutut:

Costa Rica: Arenal - La Fortuna - Caño Negro - Los Chiles

Costa Rica: Monteverde

Nicaragua: Granada 

Nicaragua: Masaya - Catarina

Costa Rica: Rincón de la Vieja 

Costa Rica: Samara - Carrillo

Air Francen lennoista Pariisin kautta sekä lentokentistä on vielä tulossa pieni juttu.