maanantaina, helmikuuta 01, 2021

Kympillä ruokamatkalle Etiopiaan



Cityn syö!-viikot veivät meidät ruokamatkalle toistaiseksi Suomen ainoaan etiopialaiseen ravintolaan Addis Etiopian Kitcheniin Vallilaan Sturenkadulle.  Ravintolat ovat tarjonneet 20 vuoden ajan kolme kertaa vuodessa pääkaupunkiseudulla sekä Turussa ja Tampereella ravintola-annoksia kympillä. Kampanja kestää kerrallaan pari viikkoa ja tällä kerralla se on voimassa 11.2.2021 asti. 


Vallila ei ole kaupunginosana minulle uusi tuttavuus, sillä asuinhan siellä elämäni 23 ensimmäistä vuotta niin kuin äitinikin asui elämänsä ensimmäiset 87 vuotta. Loput viisi vuottaan äitini asui Viikissä, jossa mekin olemme viihtyneet jo 13 vuotta. 
Mainitaanpa tässä kohdassa, että maksaessamme laskua toivotti ystävällinen henkilökunnan edustaja meidät tervetulleeksi uudestaan Vallilaan ja silloin mainitsin, että Vallilla on tuttu sillä olen toisen polven paljasjalkainen vallilalainen.  Erittäin hyvää suomea puhunut mies kysyi kuitenkin:"mitä tarkoittaa paljasjalkainen" ja minäpä tarkensin. Tällaiset sanonnat eivät tosiaankaan ole itsestään selvyyksiä eri kieliä puhuville.   

Mäkelänkadun bussipysäkiltä otin kuvan entisestä Mäkelän kansakolusta, jossa kävin luokat 1 - 4 ennen siirtymistä oppikouluun Hallituskadulle (nykyisin Yliopistonkatu). Entisessä koulurakennuksessani  toimii googlen kartan mukaan Stadin ammattiopisto


Vielä hiukan historiaa, sillä heti kadulla muistin, että ravintolan tiloissa toimi lapsuudessani joku pankki, ei STS, KOP eikä PYP vaan olisiko ollut HOP eli Helsingin osakepankki.  Kaikilla näillä oli liiketilat tässä Mäkelänkadun ja Sturenkadun avarassa risteyksessä.  


Sisällä näkyikin, että ravintolan keittiö tai muut takatilat toimivat entisessä pankkiholvissa.  Ravintolan sistustukseen oli saatu afrikkalaista tunnelmaa seinämaalauksilla,  palvelutiskin ruokokatoksella ja seinämällä sekä erilaisilla koriste-esineillä. Pyörätuolilla liikkuville ravintolaan saapuminen ei ole aivan esteetön, sillä sinne laskeudutaan muutamia portaita, mutta eiköhän liikkumiseen löydy apua. 




Mennessämme ravintolaan siellä oli yksi neljän hengen seurue ja enimmillään meitä asiakkaita oli yhtä aikaa kahdeksan henkilöä, joten turvavälit pystyttiin pitämään hyvin ja käsihygienia hoitui pöydillä olevien käsidesipullojen avulla. Osa henkilökunnasta käytti kasvomaskia liikkuessaan ravintolasalissa. 


Kympin annoksia oli tarjolla kolme erilaista.  Minä valitsin vegaaniannoksen ja Ilpo kasviksia ja naudanlihaa.  Tein heti pienen "mokan", kun ruoka-annokset oli asetettu eteemme.  Kysyin, missä ovat ruokailuvälineet.  Ystävällinen tarjoilija asetti eteeni lappusen ja kertoi, että Etiopiassa syödään ruoka käsin eli otetaan pieni pala sienimäistä injera-lettua, joka oli tällä kerralla valmistettu ohrasta eikä teff-jauhosta, kuten yleensä. Hiukan happaman makuisen letun toisella puolella on pieniä reikiä ja se puoli asetetaan ruokaa vasten ja sen avulla noukitaan muhennosta tai salaattia suuhun.  Toki saimme haarukat ja veitset käyttöömme, mutta ruoka todella maistui hyvältä, kun suuhun laittoi yhtä aikaa injera-lettua ja jotakin lautasen muhennoksista. Kaikki ruoka-annoksen osaset olivat maukkaita, mutta varsinkin kasvispaistos, jossa oli punajuurta sekä tomaattisalaatti olivat raikkaan ja herkullisen makuisia. 


Vegaaniannos

Kasvis- ja naudanliha-annos


Jälkiruoaksi Ilpo otti vain kupillisen etiopialaista kahvia, mutta minä en voinut vastustaa kiusausta vaan tilasin myös suklaakakkua ja jäätelöä etiopialaisen teekupposen seuraksi.  Teen tuoksu vei mielen jonnekin kaukomaille.  Kysyin mitkä mausteet saivat tuoksun aikaan ja sain tietää, että kaneli ja inkivääri.  

Kokonaishinnaltaan 35,- euron etiopialainen sunnuntaiateria toi erittäin hyvän mielen ja innoitti tutkimaan Etiopiasta kertovia blogeja ja matkustusmahdollisuuksia tähän yli kolme kertaa Suomen kokoiseen ja lähes 110 miljoonan asukkaan maahan, joka ei ole koskaan ollut minkään toisen valtion siirtomaa, lukuunottamatta vuosia 1936-1941,  jolloin se oli italian miehittämä.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti