lauantaina, marraskuuta 17, 2018

Oman, Musadam niemimaa ja loput emiraatit 2018

Retki Omanin sulttaanikuntaan kuuluvalle Musadamin niemimaalle täydensi mielenkiintoisen TSS:n eli Travel Service Scandinavian kiertomatkan Yhdistyneisiin arabiemiraatteihin. Lisää kuvia löytyy Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta.  Musadam on Hormuzinsalmen rannalla sijaitseva kuvernoraatti, joka on täysin erillään emämaasta. Aluetta kutsutaan Arabian Norjaksi, koska siellä on vuonojen kaltaisia lahtia vuorien välissä. 

Musadamin retkiä olisi netistä varaamalla saanut monenlaiseen hintaan, mutta helpointa oli ostaa retki oppaalta.  Se maksoi 510,- AED eli noin 128,- euroa ja hintaan sisältyi myös Omanin viisumi arvoltaan noin 50,- euroa. Olimme retkellä keskiviikkona 31.10.2018.  Päivä oli viikon matkalaisille viimeinen kokonainen päivä Arabiemiraateissa.  Hotellihuone piti luovuttaa klo 12, mutta lentokenttäkuljetus lähti vasta klo 19:15.  Tällainen retki oli mainio tapa viettää viimeinen lomapäivä. Me jatkoimme oleskelua Ajmanissa sunnuntaihin asti, kuten aiemmin on tullut kerrottua.

Musadamin retkellä oli mukana reilut 30 RDS:n / TSS:n asiakasta Saksasta ja Brittein saarilta ja ainoastaan me kaksi Millan kanssa Suomesta.  Retken oppaan nimi jäi kirjaamatta ylös, mutta hän oli erittäin asiantunteva, huumorintajuinen ja kielitaitoinen noin kolmekymppinen mies.  Kuskin kanssa hän puhui arabiaa, retken varsinainen selostuskieli oli englanti, mutta saksalaisille hän selitti jotkut asiat näiden äidinkielellä ja mukana olleille parille Saksassa asuvalle venäläispariskunnalle hän puhui venäjää. 
Parin tunnin matkan aikana Ajmanista Dibbaan bussi ajoi osan aikaa Umm Al Quwainin emiraatin alueella, jolloin opas kertoi tämän emiirikunnan olevan väkimäärältään pienin.  Sieltä ei ole löydetty öljyä eikä kaasua.  Aikaisemmin helmenkalastus on ollut merkittävä elinkeino, mutta nykyään sitä ovat kalastus, turismi ja kaupankäynti. 
Tie kulki jossain vaiheesssa myös pohjoisimman emiirikunnan Ras al Khaimahin alueella, jonka väestöstä jopa 30 % on emiraatteja. Tällä vuoristoisella alueella maa on viljavaa, koska siellä sataa eniten ja siellä on myös maanalaisia vesivirtoja Hajar vuoristosta. Rannikolla on lapsiperheiden suosimia hotellialueita. 
Hajarvuoriston itäpuolella Omaninlahden rannalla on seitsemäs emiirikunta Fujairah. Siellä asuu eniten paikallista väestöä jopa 50 - 60%. Alueella ei ole öljyä, mutta sielläkin maaperä on viljava läheisen vuoriston ja sateiden ansiosta. 














Tien varrella hiekkaerämaassa oppaamme huomasi kameleita ja pysäytti bussin. Kamelit olivat muutaman kymmenen metrin päässä verkkoaidan takana, sillä aidathan on pystytetty teiden varsille liikenteen turvaamiseksi. Oli jotenkin eksoottista päästä näkemään tällainen vapaana laiduntava kamelilauma.  
Aivan jalkojeni vieressä vilahti myös joku lisko.  Koitin saada siitä kuvan, mutta se piiloutui ruohomättään sekaan.  Vain hännän laahausjäljet jäivät näkyville.   
Hajarvuoristosta olisi ollut mukavaa saada rapsäistyä muutama kännykkäkuva auton ulkopuolelta, mutta tyytyminen on liikkuvan auton ikkunan läpi otettuihin kuviin. 

Fujairahiin kuuluva Dibban kaupunki Omanin rajalla oli rakennettu perinteiseen arabityyliin.  Kaupunki on jaettu kolmeen osaan (tekstilainaus Wikipediasta): 
Dibba Al-Fujairah (دباالفجيرة), ruled by the Emirate of Fujairah, UAE
Dibba Al-Hisn (دباالحصن), ruled by the Emirate of Sharjah, UAE
Dibba Al-Baya (دباالبيعة), ruled by the Governorate of Musandam, Oman
Rajan ylitys Omaniin mentäessä tapahtui ennätysnopeasti.  Olimme Millan kanssa varautuneet pariin tuntiin rajalla, kuten Ilpon veli ja vaimonsa sekä veljenpoika ja vaimonsa olivat vuosi sitten viettäneet.
Meillä opas keräsi jo hotellissa jokaisen passit.  Niistä otettiin valokopiot ja joku näppärä jossakin naputteli passitietojen avulla rajanylityslistat.  Rajalla bussiin nousi tarkastaja, jolle lista annettiin. Jokainen avasi passinsa ja tarkastaja kulki bussin käytävällä tehden listaansa ruksin nähtyään passit.  Sanaakaan ei vaihdettu,  Aikaa kului muutama minuutti.
Palatessamme Omanista Arabiemiraattien Fujairahin puolelle jouduimme nousemaan bussista ja kuljimme jonossa passintarkastusluukun ohi, jossa virkailija taas vertasi listassaan olevia nimiä ja passien nimiä tehden sitten merkinnän listaansa. Nopeasti sujui tämäkin tarkastus. 

Omanista opas kertoi, että se on sulttaanikunta ja johtajana on sulttaani eikä sheikki, kuten muualla Arabiassa. Se on ollut hyvin sulkeutunut arabiyhteiskunta, mutta nykyinen sulttaani on  edistyksellinen ja pyrkii hyviin suhteisiin naapurimaiden kanssa.  Maassa on vain 35 % ulkomaalaisia ja lukutaito on 100 %.  Kaasu, öljy ja turismi ovat tärkeitä, mutta maanviljely ja kalastus ovat täällä suuremmassa asemassa kuin naapurimaissa. Elämäntyylissä on suuri ero naapurimaihin.  Täällä ei ole ruuhkia ja elämä on helppoa.  Veroja ei tarvitse maksaa ollenkaan.
Bussi ajoi rajalta muutaman minuutin matkan risteilylaivaterminaaliin / -laiturille. Paikalla oli useita perinteisiä arabialaisia dhow-aluksia.  
Kuljimme useamman dhow-aluksen läpi kunnes pääsimme siihen, joka lähti kuljettamaan ryhmäämme. 

Kuulimme, että alukseen mahtuisi noin 120 matkustajaa, mutta meitä oli kaikkiaan vain 35. Meille tarjottiin heti juotavaa ja sitä oli tarjolla koko päivän ajan.  Aluksessa oli kaksi kantta ja yläkansi oli osittain suojattu pressulla.  Kaikille riitti mainosti tilaa joko auringonpaisteessa tai varjossa. 

Rannikkoa pitkin kulkiessamme ohitimme vain muutaman kylän ja lomakeskuksen.  Kaikkiin kyliin ei ole edes teitä vaan yhteydet hoidetaan meriteitse.

Yksi tärkeä osallistumissyy tälle retkelle oli mahdollisuus päästä ihailemaan kauniita meri- ja vuorimaisemia sekä mahdollisuus snorklailuun. Meillä oli mukana omat snorklailuvälineet, kuten aina matkoilla vesien äärellä. Aluksella oli myös lainattavissa snorklausvälineitä ja puhtaita pyyhkeitä, joten sellaisia ei tarvinnut ottaa mukaan hotellista tai peräti kotoa asti. Päivän aikana pysähdyttiin uimaan kahteen kertaan.  Toisessa pysähdyspaikassa oli lähellä pieni hiekkaranta, jonne retkeläisiä vietiin uimaan, jos he eivät halunneet uida syvemmissä vesissä aluksen lähellä. 





Retken hintaan sisältyi maittava ja monipuolinen lounas, josta kasvissyöjä Millakin löysi hyvin syötävää. Lounaan jälkeen oli tarjolla kahvia ja keksejä.  Toki kahvia sai myös muulloin halutessaan kuten myös virvoitusjuomia, mehuja ja vettä. 

Lounaan jälkeen ilmestyi alakannelle pieni matkamuistomyymälä.  Tarjolla oli tuoksuja, koruja, huiveja ja monenlaista muuta matkamuistotavaraa. Myynti ei ollut mitenkään agressiivistä.  Tavaraa sai jopa koskea eikä sitä ollut "pakko" ostaa sen jälkeen :). 
Tarjolla oli myös pikaveneretki.  Sama vene, joka oli kuljettanut halukkaat pienelle hiekkarannalle vei ryhmäläisiä ajelulle läheisiin luoliin. 





Paluumatkalla dhow alukseen sain napattua siitä myös kuvan. 
Kaikki mukava loppuu aikanaan ja aluksen keula käännettiin kohti Dibbaa.  5 - 6 tunnin veneretki päättyi samaan rantaan, josta lähdimme liikkeelle. 


Rajanylitys sujui taas joutuisasti kuten jo aikaisemmin kirjoitin. Napsin muutaman kännykkäkuvan Dibbasta bussin ikkunan läpi. 


Yhdessä kaupungin laidalla olevassa liikenneympyrässä oli suihkulähde ja siinä seitsemän delfiiniä, jotka kuvaavat Yhdistyneitten Arabiemiraattien seitsemää emiirikuntaa. Meiltä jäivät Omaninlahdella asuvat delfiinit veneretken aikana näkemättä, mutta nähtiinpä nämä. 
Dubaita lähestyttäessä näkyi maanteillä kilometrien pituisia kuorma-autojonoja.  Kysyin oppaalta, mihin jonot liittyvät, mutta en sanut vastausta, jonka olisin ymmärtänyt. 

Retki kannatti tehdä ja päivä oli mukava.  Vielä mukavampaa oli, ettei meidän kotimatkamme alkanut vielä tämän retken jälkeen vaan jatkoimme oleskelua Ajmanissa sunnuntaihin asti. Muut Arabiemiraattien matkan postaukset löytyvät linkkien takaa: Abu DhabiDubaiSarjahAjman,  Lennot Arabiemiraatteihin

keskiviikkona, marraskuuta 14, 2018

Lennot Arabiemiraatteihin


Lähtö TSS:n eli Travel Service Scandinavian matkalle Abu Dhabi -  Dubai tapahtui torstaina 25.10.2018. Matkat oli ostettu jo kesäkuussa Avotakka-lehden välissä tulleen mainoskirjeen innoittamana.  Matkakertomukset löytyvät linkkien takaa: Abu Dhabi, Dubai, Sarjah, Ajman, retki Omaniin

Kirjautuminen Turkish Airlinesin lennolle  Helsinki-Vantaan lentoasemalla sujui mukavasti Star Aliansin virkailijan hoitaessa tehtävän. Koimme Millan kanssa pienen yllätyksen, kun virkailija kertoi matkamme jatkuvan Istanbulin jälkeen Abu Dhabiin. En ollut tarkistanut pari viikkoa ennen lähtöä tulleista matkadokumenteista muuta kuin lähtöajan ja eipä ollut Millakaan.  Luulimme, että lennämme Dubaihin, josta sitten olisi  bussikuljetus ensimmäiseen majoituspaikkaamme Abu Dhabiin. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun en ollut tarkistanut lennoista saatua vahvistusta huolellisesti. Syksyllä 2002 olimme palaamassa kotiin Helin ja kavereiden kanssa kannustusmatkalta agilityn MM-kisoista Dortmundista. Kollega oli varannut lennot useita kuukausia aikaisemmin lomani aikana, kun kisapaikka ja -aika oli varmistunut. En ollut lukenut lähes vuoden aikana mitä silloin käytössä olleissa pahvilipuissa oli lukenut. Seistessämme lähtöselvitysjonossa 7.päivä lokakuuta (07 OCT) sanoi virkailija:"teillä on paikat lennolle 7.päivä joulukuuta" (07 DEC). Onneksi työtehtäviini kuului siihen aikaan päivittäinen yhteydenpito Finnairin paikkavaraamoon ja kännykätkin olivat jo yleisiä ja puhelinnumeronkin muistin.  Soitin paikkavaraamoon ja kerroin, että olemme lähtöselvitysjonossa ja varaus on tehty vahingossa väärälle päivälle. Koneessa oli tilaa ja varauksemme vaihdettiin oikealle päivälle.       

Saimme Helsinki - Istanbul lennolle vierekkäiset paikat koneen riviltä 24 ja ympärillämme oli muitakin samalle kiertomatkalle lähtijöitä. Jatkolennolle Istanbul - Abu Dhabi lähtöselvitysvirkailijan kone antoi meille ensin peräkkäiset paikat, mutta hetken tutkittuaan virkailija löysi vierekkäiset paikat vaikka kone oli kuulemma täynnä.
Ensimmäisellä lennolla lämpimän ruoan vaihtoehtoina olivat kana ja pasta. Millalle olin tilannut etukäteen matkanjärjestäjältä sähköpostitse kasvisruoan.  Sain viestiin hiukan epämääräisen vastauksen, joten oikeastaan yllätyin, kun kasvisruoka tai oikeastaan vegaaniruoka tuotiin tarjolle. Oma ateriani sisälsi pennepastaa tomaattikastikkeessa, pienen kreikkalaisen salaatin ja jälkiruoaksi mokkavaahtoa.
Istanbulissa vaihdoimme lentokonetta portilta 200 ja jotakin portille 702. Matka porttien välillä oli melkoinen. Tämä Istanbulin vanha lentokenttä oli tuttu parilta käynniltä, joten suunnistaminen ja välipalapaikan etsiminen sujui helposti. Kaupoissa oli loppuunmyyntialennuksia, sillä Istanbulissa otettiin käyttöön uusi lentoasemarakennus 29.10.2018.
Kävimme syömässä pientä välipalaa, Millalle salaatti ja mehu, minä otin mansikkarahkaa, mysliä ja vettä. Mukava yllätys oli se, että salaatti ja rahka olivat tarjolla lasiastioissa, joita voitiin käyttää uudestaan kerta toisensa jälkeen. 
Jostain syystä lähtöportilla piti olla tunti ennen lähtöä, mutta matkustajia ruvettiin ottamaan koneeseen vasta puolisen tuntia ennen lähtöaikaa ja niinpä lähtö viivästyi hiukan. 
Päästyämme koneeseen oli siellä aikamoinen hulabaloo. Ihmisillä oli samoja paikkanumeroita tai sitten he eivät osanneet katsoa, mitä maihinnousukorteissa luki. Meidänkin paikoillamme istui kaksi saksalaista rouvaa, jotka olivat puheidensa mukaan tulossa samanlaiselle kiertomatkalle. Toinen rouva siirtyi eteemme ja lopulta toinenkin pääsi hänen viereensä ja meille jäi Millan kanssa kolmen henkilön paikat.
Lennon etenemistä saattoi seurata istuimen edessä olleelta näytöltä ja tarjolla oli myös suuri määrä erilaisia filmejä ja musiikkia.
Tälläkin lento-osuudella Milla sai vegaaniruoka-annoksensa. Se sattui olemaan aivan samanlainen kuin ensimmäisellä lennolla, mutta onneksi ruoka oli maistuvaa. Minä valitsin tällä kerralla liharuokaa, jossa oli grillattuja jauhelihapötkylöitä ja grillattua kesäkurpitsaa sekä riisiä. Ruoat maistuivat mukavasti grillatuille. Salaattina oli tatsikia, jonka kaasin kastikkeeksi riisille. Jälkiruokana oli suklaavaahtoa.


Turvallisuusvideo oli hauska animaatio, jossa legohahmot olivat pääosassa.  Abu Dhabiin laskeuduimme kutakuinkin aikataulun mukaan. 


Muut pakettimatkalla olleet lähtivät hotellista kotimatkalle 31.10.2018 keskiviikkona klo 19:15 ja olivat Helsingissä torstaina puolen päivän aikoihin.  

Me peruutimme paluulennon oppaalle ja jäimme hotelliin vielä neljäksi yöksi. Sunnuntaina 4.11.2018 olisi huone pitänyt luovuttaa klo 12.  Tarkistin vastaanotossa olleelta virkailijalta, mihin aikaan Dubain lentokentälle terminaaliin 1 olisi hyvä lähteä, kun Finnairin lento lähtisi klo 17:50. Virkailija ehdotti klo 14:30. Päätimme kuitenkin lähteä jo klo 14:00 ja tilasimme taksin noutamaan meidät siihen aikaan.  Sen jälkeen kysyin mahdollisuutta pitää huonetta hiukan pidempään ja saimmekin luovuttaa sen vasta lähtiessämme klo 14. 

Matka hotellistamme lentokentälle oli noin 30 km, mutta aikaa kului reilu tunti, sillä varsinkin Sarjahin keskustan tuntumassa, jopa monikaistaisilla moottoritien näköisillä väylillä liikenne oli aivan seisoksissa. Lähestyttäessä lentokenttää liikenne rupesi rullaamaan ja pääsimme perille hyvissä ajoin.  Olin saanut hinta-arvion taksimatkalle 100,- - 150,- AED, mutta matka maksoi vain 89,- AED.

Lentoasemalla näimme heti infotaulusta, että Finnairin koneeseen on lähtöselvitys alueelta 1 ja sinne löysi helposti perille seuraamalla opasteita.  Tuolla alueella oli lähtöselvitys käynnissä vain muutamalla pisteellä.  Olimme tehneet puhelimella lähtöselvityksen ja saaneet paikat riviltä 45.  Jätimme matkalaukkumme pagage drop -pisteeseen ja siirryimme turvatarkastuksen ja passien tarkastuksen kautta juna-asemalle.


Opasteet olivat selkeitä ja liikkuminen oli helppoa.  Juna vei meidät D-porttien alueelle, jossa kävimme McDonaldsilla syömässä intialaismausteiset kasvishampurilaiset ja joitain pieniä tuliaisostoksiakin tuli tehtyä.

Reilua tuntia ennen lähtöä tarkentui, miltä portilta koneemme olisi lähdössä.  Portilla oli jo nähtävissä, että kone ei tulisi olemaan täynnä. Saimme käyttöömme koneen keskeltä kolme penkkiä ja tilaa oli koneen perällä niin, että sinne olisi voinut mennä pitkäkseen kolmelle penkille.
Koneen lähtiessä liikkeelle, tuli näyttöön teksti, jonka ymmärsimme niin, että koneessa olisi ollut nettiyhteys.  Sitä siellä ei ollut ainakaan meidän puhelimiimme ja emmehän me tietenkään voineet paljastaa lentohenkilökunnalle, ettemme ymmärtäneet mitä tuo viesti tarkoitti käytännössä. 
Matka sujui hyvin ilman nettiyhteyttäkin, kun tarjolla oli monenlaisia filmejä ja musiikkia.

Olimme tilanneet etukäteen ateriat, sillä ilmaisena tarjoiluna Finnairilla on vain mustikkamehua, vettä, kahvia ja teetä.
Kasvisateria
Jauheliha-ateria
Yhdensuuntaisia Finnairin lentoja DXB-HEL ja aterioita varatessani hinnat tulivat AED:nä, mutta tiliotteesta matkan jälkeen näkyi, että aterioista veloitettiin 14,57 eur / henkilö ja lennoista yhden matkalaukun kanssa 264,66 eur / henkilö. Lentoaika Finnairin suoralla lennolla oli vain 5t 45 min ja kone laskeutui Helsinki Vantaan kentälle ennen kymmentä, kun kahden tunnin aikaero otettiin huomioon. 

tiistaina, marraskuuta 13, 2018

TSS Travel Service Scandinavia Ajman


TSS:n Arabiemiraattien kiertomatkapakettiin kuului kahden yön majoitus Bahi Ajman Palace hotellissa, jonne saavuimme maanantaina 29.10.2018 Abu Dhabista ja Dubaista Sarjahin kautta.  Viikko ennen matkalle lähtöä päätimme pidentää oleskeluamme Ajmanissa omatoimisesti neljällä yöllä, koska lisäviikon ostaminen matkapakettiin ei onnistunut. Lisää valokuvia löytyy linkin takaa
Alkuperäinen kotimatka olisi alkanut hotellilta keskiviikkoiltana klo 19:15.  Lento Abu Dhabista olisi lähtenyt klo 01:30 ja Istanbulin lentokentällä tapahtuvan koneen vaihdon jälkeen perillä Suomessa oltasiin oltu vasta torstaina klo 11:25. Reissun pidennyspäätöksestä on juttua aikaisemmassa postauksessa.  
Kerroin Ibrahim oppaallemme heti kiertomatkan alussa, että emme käytä matkapaketin paluulentoja ja esitin toiveen, että saisimme Ajmaniin tullessamme sellaisen huoneen, jossa voisimme olla kaikki kuusi yötä, jos sellainen vain olisi mahdollista. Lähestyessämme Ajmania Ibrahim kertoi, että saamme myös ensimmäiseksi kahdeksi yöksi merinäköalahuoneen vaikka matkapakettiin sellainen ei varsinaisesti kuulu. Toki hän toivoi, etten kertoisi asiasta muille ryhmäläisille.  
Huoneessa ja hotellissa oli kaikki tarpeellinen olemassa, kuten olettaa saattoi.  Ensimmäistä kertaa koin tarpeellisiksi huoneessa olleet tossut vaikka mukana oli omat unisukat.  Ulkona lämpötila oli päivisin noin 30 astetta, mutta huoneen ilmastointi oli niin tehokas, että lattiat olivat liiankin viileät ja parina päivänä jopa kosteat. Nukkuminen yöllä oli miellyttävää viileässä lämpöisen peiton alla.   

Iltapäivällä kävimme syömässä pizzat hotellia vastapäätä olevassa Broccoli Pizza & Pasta ravintolassa ja sitten olikin aika pieneen lepohetkeen.  Ensimmäisen illan salaatin söimme hotellin All Day Dining ravintolassa.  Siellä olisi ollut tarjolla myös buffet illallinen, mutta sellaiseen ei ollut tarvetta.  Ravintola tuli tutuksi myöhemmin aamiasherkkujen noutopaikkana vaikka aamiaisen söimmekin aina ulkona terassilla.
Hotellia vastapäätä oli useita ravintoloita ja pari näistä tuli tutuiksi, jos emme syöneet retkien aikana tai käydessämme kauppakeskuksissa.  

Soya Chang ravintolan cashewkana-annos 
Tiistai-illaksi 30.10.2018 ostimme oppaaltamme mosaictravel.ae:n "Desert Safarin" 330,- AED:llä eli noin 82,50 eurolla / henkilö.  Vastaavia tai mukavampiakin safareita olisi varmasti löytynyt netin kautta varaamalla, mutta laiskuus voitti.  Meidät haettiin hotellilta ja samaan 4-veto Toyotaan tuli parista muusta hotellista kyytiin kaikkiaan kuusi aikuista ja yksi lapsi.  Pysähdyimme noin tunnin ajomatkan jälkeen paikkaan, jossa oli pysähtyneenä kymmeniä samanlaisia maastureita.  Paikalla oli matkamuisto- ja virvokemyyntiä, wc-tilat sekä mahdollisuus ajella mönkijällä.
Valkoisiin kandura-asuihin pukeutuneet arabikuljettajat päästivät ilmaa pois autojen renkaista ja matka hiekkadyyneille alkoi. Esitteen teksti olisi kannattanut lukea ajatuksella: "Experience the thrill of a life time with the roller-coaster ride on sand dunes".  Kuljettaja oli taitava autonkuljettaja, mutta keikkuva kovavauhtinen ajelu hiekkadyyneillä ei ollut mukavaa eikä kuljettaja ollut persoonaltaan sellainen henkilö, jota tehtävässä voisi odottaa.  Hän ei puhunut meille muutamaa sanaa enempää.      

Pysähdyimme lopulta kymmenien muiden autoseurueiden kanssa katsomaan auringonlaskua erämaassa, joka ei edes ollut kovin erämaata, sillä horisontissa näkyivät sähköjohdot. 

Laskettelutaitoisilla oli varmasti mukavaa lasketella hiekkadyyneillä,

mutta mukavaa katseltavaa ei ollut paikallisten dyyneillä illastaneiden jätökset. Perheillä on tapana ajella maastoautoillaan viikonloppuna erämaahan, syödä siellä grilli-illallinen ja kertoa nykysukupolville, millaista elämä oli aikaisemmin.   




Auringonlaskun jälkeen siirryimme ns. beduiinileirille, jossa olisi ollut mahdollisuus ratsastaa kamelilla, ottaa hennatatuointi, kokeilla vesipiippua ja ottaa valokuvia pukeutuneena paikallisiin asuihin. Me tyydyimme syömiseen ja tanssiesitysten katsomiseen. Rehellisesti sanottuna, tämän retken olisi voinut jättää väliin. Jordanian Wadi Rumin ja Marokon Erg Chebbin vastaavat retket tehtiin vain oman ryhmämme kesken ja siksi ajattelin tällaisen retken olevan mukava kokemus Millalle. 
Ostimme toisenkin retken TSS:n oppaalta.  Se oli veneretki, jolle lähdettiin Omanin Musadamin Dibba nimisestä kaupungista.  Se retki oli mielestäni tosi onnistunut. Retkestä löytyy oma juttunsa

Loput aamupäivät Ajmanissa kuluivat hotellin pihalla ja rannalla.  Yhtenä iltana kävimme taksilla Sarjahissa ja sikäläisessä City Centre ostoskeskuksessa, jossa nautimme myös illallisen. 


Hotellin pihalla viihtyivät Arabiemiraatteihin istutetut intianmainat.  Makeaa vettä sai pihasuihkun altaasta. Kooltaan variksen ja naakan väliltä olevat intianvarikset kävivät aamiaisaikaan ahkerasti verottamasssa pöydille hetkeksi vartioimatta jätettyjä aamiaisannoksia.  Päivällä ne viihtyivät puutarhan palmujen oksilla. 


Ajmanin City Centre ostoskeskukseen mentiin myös taksilla.  Siellä hämmästeltiin jälleen kerran paikallisten tapaa pakata supermarketissa tuotteet kymmeniin muovikasseihin.  Jopa lähikauppassa kassa yritti aina pakata jokaisen ostamamme juomapullon omaan kassinsa ja ihmetteli sitä, että halusimme pakata kaikki 3 - 4 pulloa yhteen mukanamme olevaan reppuun.
Meillä oli reissussa mukana kätevät Fjällreven reput ja aivan samanlaisia vain eri logon kera olisi ollut saatavissa täältäkin.  Hinta oli hiukan erilainen eli noin 12,- euroa / reppu. Uudet reput jäivät kuitenkin ostamatta. 

Kauppakeskuksen ravintolan risotto oli maittava ja edullinen ja palvelu erinomaista. Ravintolan nimi jäi kirjaamatta muistiin.  

Viimeisenä iltana eli lauantaina 3.11.2018 lähdimme hotellilta kävelemään kohti Ajman Marinan aluetta. Kävelylle lähteminen ei ollut sellainen harrastus, jota täällä olisi voinut tehdä helposti.  Vaikka jonkinlaisia jalkakäytäviä olikin, niin suojatiet katujen ylittämiseen puuttuivat.  Onneksi hotellimme lähellä oli yksi liikennevaloilla varustettu suojatie, jota käyttämällä pääsi kätevästi kadun vastakkaisella puolella oleviin ravintoloihin sekä samassa rakennuksessa olevaan supermarkettiin.  

Ajman Marina lahdenpoukaman rannalle oli tehty leveä kevyenliikenteen väylä ja se oli lauantai-iltana paikallistenkin suosiossa.  Perheet kokoontuivat sinne retkituoleineen ja eväineen nauttimaan illasta.  Ilman lämpötilakin oli oikein sopiva tällaiseen. 



Ajman on pienin emirikunta.  Suurin osa sen alueista sijaitsee Sarjahin sisällä Persianlahden rannalla.  Siellä on pitkät hiekkarannat, mutta ainakin tällä Ajman Marinan läheisellä hotellialueella jokaisella rantahotellilla on aallonmurtajalla rajattu rantakaistaleensa ja pitkät kävelymatkat rannalla eivät oikein onnistuneet.   Kartta lainattu Wikipediasta. 

Abu Dhabin, Dubain Sarjahin  sekä Omanin Musadamin veneretken matkakertomukset löytyvät linkkien takaa.