tiistaina, heinäkuuta 21, 2020

Pyöräretkiä Virossa

Viro on paljon muutakin kuin Tallinna ja eri puolille maata pääsee autonajotaidoton myös bussilla ja junalla.  Olemme olleet yhdeksänä kesänä pyöräilemässä eri puolilla Viroa niin, että tukikohtana on ollut yksi hotelli, josta päivälenkkejä on tehty eri suuntiin.  Parina ensimmäisenä vuonna vuokrasimme polkupyörät paikalta ja myöhemmin on mukana ollut omat pyörät.  

Vanhemmista pyöräretkistämme löytyy matkakertomukset kuvat.fi kuva-arkistosta, Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta, mutta kokoan ne nyt muutaman kuvan kera myös tänne bloggeriin, josta ne linkittyvät paremmin googleen, Blogit.fi ja ParisRio systeemeihin. 

Miksi menemme aina Viroon vaikka meillä ei ole sinne mitään erityisiä siteitä? 

Kaikkialle pääsee helposti busseilla tai Elron sähköjunilla, joissa on hyvät tilat polkupyörille.  Hinnat ovat erittäin edullisia,  eläkeläisille melkein ilmaisia, eikä polkupyöristä mene lisämaksua.  

Peruskuntoisenkin eläkeläisen on helppoa pyöräillä Viron tasaisissa maastoissa.  Siellä on paljon pyöräteitä ja maantiet ovat useimmiten hyväkuntoisia eikä niillä ole paljon liikennettä.  

Virosta löytyy majoittumiseen mukavia kartano- yms. hotelleita, jollaisia Suomessa ei ole, eikä ainakaan yhtä edulliseen hintaan. 
Virolainen ravintolaruoka on edullista, esillepano näyttävää ja ainakin meidän makuumme mainiota. Varsinkin jälkiruoat ovat erittäin herkullisia. 

Viron maaseudun maisemat, kasvit ja eläimet kiinnostavat kaupunkilaisia.  

Valitettavasti maantiellä tiensä päähän tullut mäyrä 
Kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa nähtävää kuten kartanoita, luostareita, museoita, kirkkoja jne.  löytyy joka puolelta maata.  




Mielenkiintoisia kotoisesta poikkeavia pistäytymispaikkoja ovat myös paikalliset kaupat, kahvilat ja kapakat. 



Haapsalun entinen Rautatieasema, jonka vieressä on linja-autoasema
Haapsalun linna
Ortodoksisen kirkon rauniot Vormsissa
Maalaismaisemaa Vormsissa
Vormsin lautta


Ravintola Hiidenmaan Kassarissa
Tuulimylly Hiidenmaalla
Vihulan kartano, majapaikkamme
Altjan kalastajakylä
Sagadin kartano
Hotelli Birgitta, majapaikkamme
Piritan luostarin rauniot
Viimsin ranta-asutuksen museo
Laitsen kartano, majapaikkamme
Ruilan kauppa
Unikkopelto
Paldiskin rantatörmä

Sakan kartano, majoituspaikkamme
Viron korkein vesiputous, Vallaste
Narvanlinna Virossa ja Iivananlinna Venäjällä, välissä Narvajoki
Hotelli Veskisilla, majapaikkamme
Laupan kartano

Paiden ritarilinna
Viljandin linnan raunioita



tiistaina, heinäkuuta 07, 2020

Pyöräilyä Viron Valgan ympäristössä 28.6.-3.7.2020

Turvavälit huomioiden ja käsidesiä lotraten päätettiin toteuttaa viime kesästä asti suunniteltu perinteinen pyöräretki Viroon. Meille Ilpon kanssa reissu oli yhdeksäs ja tuttavapariskunnan kanssa se oli kuudes yhteinen pyöräilymatka.  On mukavaa pitää yhteyttä nuoruuden ystäviin tällaisen jokakesäisen reissun avulla, sillä muutenhan yhteydenpito tahtoo jäädä vuosien saatossa. Jutun lopussa linkit aikaisempiin Viron pyöräreissuihin. 

Lainaan Ilpon Facebook-päivityksestä pätkän: 
Luonto-Liitosta (Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestöstä) löytyivät aikoinaan tyttöystävät, vaimot ja retki- ja opiskelukaverit. Monet jatkoivat harrastustaan toimittajina, valokuvaajina, luonnonsuojelu- ja tutkimustehtävissä niin Suomessa kuin maailmalla. Yhteyttä pidetään vieläkin. Matin ja Iiriksen kanssa vuosi huipentuu fillariretkeen Viroon. Miksiköhän Viroon aina ja aina, vuodesta toiseen lähtee? Kyllästy ei koskaan. Sieltä löytyy aina jotain, mitä ei etsikään eikä löydä turistioppaista. Mitähän varten kauppa, joka Suomessa olisi jo määrätty purettavaksi ties minkä viranomaisen määräyksestä, on aina kokokohta. Mitä tällaisesta kaupasta ei löydy, sitä ei ihminen tarvitsekaan. Virossa voi ajaa pyörällä keskellä tietä, sateenvarjo kädessä, nousta tien pinnasta ja leikkiä Maija Poppasta. 

Aloitimme reissun sunnuntaina 28.6.2020 lyhyellä pyörämatkalla Viikistä Myllypuroon ja metrolla Ruoholahteen.  Tällä kerralla laivamatkat oli varattu Tallink-Siljan Megastar laivalle. Ruoholahden metroasemalta saisi olla selkeämmät opasteet jalankulkijoille ja pyöräilijöille Länsiteminaali ykköseen ja kakkoseen. Alueella on vielä paljon rakennustöitä ja me harhauduimme ensin Jätkäsaareen raitiovaujen 8 ja 9 päätepysäkille ennen kuin löysimme oikeaan paikkaan. Hieno T2 terminaalirakennus jäi näkemättä sisältä ja valokuva ulkoakin jäi ottamatta, kun ajoimme autojen perässä lähtöselvitykseen. 

Laivalle tuli lisäksemme vain yksi polkupyörä eikä yhtään moottoripyörää. Kiinnitettyämme pyörät paikoilleen siirryimme 10:nteen kerrokseen hyttiimme, jonka olimme varanneet näin korona-aikana varmuuden vuoksi.  Lähikontakteja muihin matkustajiin ei laivamatkan aikana tullut.  

Matkadokumenteissä mainittu laivan lähtöaika oli 10:30, mutta laiva irtosi satamalaiturista 10 minuuttia etuajassa. Perille Tallinnaan tulimme aikataulun mukaisesti klo 12:30 ja pääsimme tälläkin kerralla ajamaan ensimmäisinä pois laivalta.  Tallinnan päässä kiersimme autiolla, mutta hyvin opastein varustetulla satama-alueella varmaankin kilometrin verran ennen sieltä poistumista.  Autoja oli laivalla melko vähänlaisesti. 
 

Juna Tartton kautta Valgaan lähti klo 13:07 ja ehdimme siihen mainiosti.  Olimme varanneet junaan istumapaikat 1. luokkaan välttääksemme mahdollisen tungoksen junan muissa osissa. Junalippujen hinnat eivät edelleenkään päätä huimaa.  Lähes 300 kilometrin ja 3,5 tunnin matkasta alennuslippu olisi maksanut yli 65 vuotiaille 10,54 eur, tavallinen lippu 14,96.  1. luokan lippu  maksoi 19,04 eur sisältäen istumapaikan. Polkupyöristä ei veloiteta lisämaksua ja niille oli tilaa junan toisessa päässä.  Junien vaunut ovat samanlaisia kuin Suomessa pääkaupunkiseudulla, mutta Virossa on polkupyörille varattu tilaa huomattavasti enemmän kuin meillä. 
 


Valgaan saavuimme klo 16:33 ja huomasimme, että naapurilaiturilta oli lähdössä juna Riikaan. Emme käyneet kurkkaamassa millainen juna oli sisältä ja olisiko tilaa ollut polkupyörille, mutta junayhteys Tallinnasta Riikaan näyttää olevan olemassa.  Valgan komea asemarakennuskin jäi katsomatta sisäpuolelta. 
 


Majoituimme 18 huoneen hotellissa nimeltä Metsis.  Siellä ei ollut kuin muutama asiakas lisäksemme. Hotelli sijaitsee reilun kilometrin päässä kaupungin keskustasta, mutta polkupyörillä liikkuville sijainti on täydellinen.  Saimme säilyttää pyöriä hotellin pohjakerroksen käytävän perällä kahden täytetyn suden vieressä.  Meillä on Ilpon kanssa sähköpyörät, mutta Matilla on 21/24 vaihteinen pyörä ja Iiriksellä on hyvin kulkeva mummopyörä ilman vaihteita.  
 


Hotellirakennus on vuodelta 1912 ja se on ollut alkujaan koulu.  Rakennus on remontoitu vuonna 2005 ja muutettu hotelliksi. Kolmekerroksisen hotellin huoneet ja käytävät  on sisustettu tunnelmallisesti, mutta kokolattiamatoin eikä rakennuksessa ole hissiä eikä huoneissa ilmastointia.  Hotellin omistaja Andreas Balodis harrastaa metsästystä ja hotellin seinillä ja käytävillä onkin paljon hänen metsästämiensä eläinten trofeita eli metsästysmuistoja.  

Hotellin henkilökunta oli harvinaisen ystävällistä ja palvelualtista.  Usein hotelleiden arvioinneissa on kehuttu henkilökuntaa. En helposti juttele vieraiden kanssa, joten en pääse kokemaan tarjoilijoiden tai vastaanottovirkailijoiden ystävällisyyttä, mutta Metsiksessä ystävällisyyden aisti ilman turhaa ”small talkiakin”. 
 




Valgan kaupunki on eteläisessä Virossa Latvian rajalla. Valga oli vuoteen 1920 asti samaa kaupunkia Latvian Valkan kanssa, mutta nykyään raja kulkee kaupungin keskellä. Wikipedia kertoo enemmän linkkien kautta. Latvia ja Viro ovat liittyneet Schengen-sopimukseen vuonna 2007 ja rajatarkastukset on lopetettu. Yhden entisen rajatarkastuspaikan löysimme heti ensimmäisenä iltana pyöräillessamme  Valgassa Pedelijoen rannoilla ja Valkan puolella. 

Löysimme myös Super Alkon Latvian puolelta Evankelisluterilaisen kirkon vierestä. Tirgus Turg Marketin savupiipun mainosteksti ja kirkon torni näkyvät kauas yli keskustan matalien rakennusten.
 

Valga ja Valka valikoituivat kesän matkakohteiksi, kun Ilpo huomasi, että sähköjunat menevät nykyään sinne asti.  Toinen syy oli, että pitihän Valkan kasvatin eli toisen polven paljasjalkaisen Helsingin vallilalaisen päästä käymään Valkassa.  
 

Hotellimme ravintola ei ollut auki sunnuntaisin ja niinpä kysyimme keskustassa pyöräillessämme paikallisilta nuorilta ravintolasuosituksia.  He ehdottivat Conspirator ravintolaa Vabaduse kadun varrella, mutta sekään ravintola ei ollut auki. Pyöräilimme hotellin viereen Julius Kuperjanovi kadulle Voorimeehe Pubiin.  Istahdimme ainoina asiakkaina terassille.  Söin tukevan annoksen juustokuorrutettuja valkosipulileikkeitä 4,80 eur ja Vichy 1,50 eur.

Maanantain 29.6.2020 aloitimme syömällä  runsaan aamiaisen hotellissa suunnitellen päivän pyöräilylenkkiä.
 


Jotakuta saattaa kauhistuttaa metsästysmuistot ravintolan seinillä ja ikkunalaudoilla, mutta eivät ne minun ruokahaluani häirinneet vaikka metsästys ei kuulukaan harrastuksiini.  Metsästäjät ovat usein luonnonystäviä ja huolehtivat riistaeläinten kantojen sääntelystä  viranomaisten ohjeiden ja lupien mukaisesti.  




Lähdimme ajamaan Valgasta itään Kaagjärven kautta Karulaan. Matkaa tehtiin kaikessa rauhassa, pysähtyen kuvaamaan monenlaisia näkymiä matkan varrella. 




Kartalla näimme kolme kartanon kuvaa ja nehän piti nähdä myös luonnossa omin silmin.  Viron kartanoista löytyy tietoa netistä.  Kaagjärvellä oli komeita punatiilirakennuksia ja kerrostalon alakerrassa oli kyltin mukaan kauppa, mutta se oli suljettu.  Onneksi mukanamme  oli eväitä ja hotellin ravintolasta omiin termospulloihin mukaan saatua kahvia.


Kaagjärvellä pilkotti puiden takaa myös komea valkoinen kartanorakennus.  Se näytti kuitenkin sellaiselta, ettei sitä voinut mennä katselemaan lähempää. 

Puurina-Lüllemäe-Litsmetsa tien varrella ohitimme yllättäen hienon kivikirkon, joka googlen kartan mukaan on nimeltään EAÕK Karula Jumalaema Kaitsmise kirik. 



Poikkesimme pienelle sivutielle ja sieltä pääsi Karula-Pikkjärven rannalle, jossa olisi ollut mukava paikka eväitten syömiseen.  Valitettavasti korkeusero oli sen verran suuri, ettemme saaneet houkuteltua Ilpoa sinne. 
 


Karulassa näimme myös komeita rakennuksia ja koitimme etsiä mukavaa paikkaa eväiden syömiseksi.  Sellaista ei niistä maisemista löytynyt, joten pysähdyimme nauttimaan eväämme  värikkään bussipysäkkikatoksen penkille ja tienpenkalle.  Se sopi ikinuorille eläkeläisille.  







Matkalla takaisin Valgaan osui näkökenttään monenlaista kaunista kuvattavaa.  Kaupunkialueelle  päästyämme löysimme Coop kaupan.  Onneksi tiesimme, että Coop on osuuskauppaketju, sillä rakennuksen ulkopuolella ei mikään paljastanut sen olevan elintarvikeliike.  Mainokset puuttuvat edelleen kauppojen ulkopuolelta ainakin Viron maaseudulla.  Ensimmäiset ostokset olivat kylmä juoma ja jäätelö 45 kilometrin pyörälenkin jälkeen.  

 


Herkullisen illallisen söimme hotelli Metsiksen ravintolassa, pääruoat, jälkuoat ja vedet kahdelle 32,- eur + tippi.

Tiistai 30.6.2020 alkoi sateisena.  Matkakumppanit olivat kysyneet hotellista olisiko jossakin lähellä nähtävissä villisian ja muiden nisäkkäiden jalanjälkiä, joista he tarvitsevat kuvia projektiinsa. Hotellin omistajapariskunnan rouva kertoi, että hänen metsästävä miehensä osaisi varmaankin auttaa.  Omistaja tulikin juttelemaan kanssamme ja kysyi haluaisimmeko lähteä tutustumaan hänen saksanhirvifarmiinsa myöhemmin päivällä sateen tauottua. Sovimme tapaamisen klo 14. 
 



Päätimme tutustua aamupäivällä jaettuun kaupunkiin ja sen museoihin. Valgan kaupunginmuseo osoittauti olevan suljettu 3.7. asti.  Latvian puolen Valkan paikallishistorian museo oli meille jotenkin piilossa ja lopetimme etsimisen, kun vettäkin satoi.  Käväisimme Valgan kaupungintalon turisti-infossa ja saimme mukaamme karttoja ja ravintolasuosituksia.  Poljimme lähelle hotellia Valgan sotilaalliseen museoon.  Olihan siellä kaikennäköisiä muistoesineitä ja mallinukkeja, joiden päällä oli erilaisia uniformuja. Piha-alueella oli ajoneuvoja, isoja aseita ja myös SAR eli Search and Rescue toiminnassa käytetty helikopteri.  Alueella oli myös kotiruokaravintola Sinel, joka näytti olevan suosittu lounaspaikka, mutta emme kuitenkaan jääneet sinne lounastamaan. 

Ajoimme lähemmäs keskustaa ja menimme vaaleanpunaiseen rakennukseen Lilli ravintolaan. Toiveissa olisi ollut kuppi kahvia ja joku piirakka tai täytetty voileipä, mutta sellaisia ei ollut tarjolla.  Valitsin frikadelle eli lihapullakeiton ja se olikin maittava.  Hinta kokonaista 2,80 euroa. 
 




Klo 14 nousimme mustaan Toyota lavamaastoautoon ja ajoimme hotellin omistajan kanssa katsomaan hänen saksanhirviään.  Eläimiä on toistaiseksi noin 150 ja ne pidetään 25 eläimen laumoissa.  Naaraat ja vasat omissa laumoissaan kunnes vasat ovat noin vuoden ikäisiä ja urokset omissa laumoissaan, kuten luonnossakin tapahtuu.  Kannan suuruudeksi on suunniteltu kasvattaa 300 yksilöä ja vasta silloin aletaan käyttää niiden lihaa hyödyksi. 




Iltapäivällä teimme vielä pienen pyörälenkin.  Käväisimme Latvian puolella matkailuinfossa ja    tuliaisostoksilla Super Alkossa, jossa oli myynnissä paljon muutakin kuin alkoholia.  

 


Illalliselle menimme Conspirator ravintolaan, jossa kanssamme illasti kaksi muuta asiakasta toisella puolella ravintolasalia.  Ruoka oli maukasta, esillepano kaunista ja hinta edullinen, pääruoat, jälkiruoat ja vedet kahdelta 25,- euroa + tippi. 

Keskiviikkona 1.7.2020 oli ilma vielä hiukan epävakainen, mutta päätimme lähteä polkemaan kohti Hummulia. 



 
Kaupungin laidalla oli eri materiaaleista rakennettuja rakennuksia ja valokuvattavaa olisi ollut enemmänkin. Tie oli tylsähkö valtatie, mutta hyvässä kunnossa ja pyöräilijöille oli leveä piennar eikä autoliikennettä ollut paljoa.  Ihailimme kauniin värisiä peltoja, mutta jäimme kaipaamaan unikkoja, joita olimme nähneet isojenkin teiden varsilla aikaisemmilla reissuillamme.  





Ohitimme suljetun baarin, mutta Hummulin kartanon lähellä oli Coop kauppa, josta saimme kylmää juotavaa ja lähellä oli myös puisto, jonka penkeillä istuen oli mukavaa nauttia eväitä. Kartanon nurmikolla oli kontiaisten eli entiseltä nimeltään maamyyrien käytävien suuaukkoja ja olipa siellä yksi kuollut kontiainenkin.  Ehkä se oli kokenut hukkumiskuoleman sadeveden täyttämään käytävään.  




Paluumatkalla vastatuuleen polkiessamme pysähdyimme kuvaamaan myös kauniita kasveja ja hyönteisiä.  Käväisimme sivutien varrella Supan kohdilla ja näimme siellä esiintymislavan ja katsomon penkkeineen.  Epäselväksi jäi, mikä tämä paikka oli.  


Ohitimme Pajun kartanon, jonka lähellä oli muistomerkki Pajun taistelulle ja Pohjan Pojille.  He olivat  suomalaisia, jotka osallistuivat Viron vapaussotaan vuonna 1919.  Ylen artikkelin mukaan heistä jäi muitakin kuin hyviä muistoja. 

Pyöräilyvauhdin määrittivät ilman sähköpyöriä liikkuvat kumppanimme ja he tunnustivat hotellissa, että paluumatka oli melko raskas.  Itse olen huomannut, että vastatuulessa on sähköpyörä eniten edukseen.  Joutuuhan senkin kanssa koko ajan polkemaan, mutta se ei ole läheskään niin raskasta kuin tavallisella pyörällä. Pyöräreissun jälkeen maistui minulle hotellin terassiravintolassa raikas salaatti ja Ilpolle pala juustokakkua.


Illallisen kävimme syömässä Voorimehe Pubissa, jossa olimme ainoat ruokailevat asiakkaat. Vatsa tuli täyteen ja vähempikin olisi riittänyt. Lasku kahdelta oli 17,70 eur. 

Torstaina 2.7.2020 päätimme lähteä tutustumaan Green railways reittiin , joka kulkee sekä Latvian että Viron puolella. Tie kulkee osittain entisen kapean rautatien ratapohjalla, josta rata on poistettu.  




Suuntasimme Valgan keskustan läpi Latvian puolen Valkan keskustaan, jossa oli tarkoitus pistäytyä katsomassa mikä on railbike.  Paikkaa emme löytäneet häteisellä katselullamme.  
Valkan keskusta erosi Valgasta siinä, että siellä oli komea puiden reunustama katu. Muuten rakennuskanta koostui Neuvostoliiton aikaisista kerrostaloista,  vielä vanhemmista puutaloista ja uudemmistakin rakennuksista. 
 


Tiet kaupungin ulkopuolella ovat sen sijaan Virossa paremmassa kunnossa kuin Latviassa ja Virossa on pyöräilijöille leveät pientareet. Liikenne Latvian puolella oli yhtä hiljaista kuin Virossa. Ensimmäiset 10 kilometriä ajoimme maantietä pitkin.  


Ohitimme myös juutalaisten muistoalueen ja pistäydyimme Selin kyläkaupassa, vaikka mitään emme tarvinneet. Tarjolla oli elintarvikkeiden lisäksi vaatteita ja kenkiä, yksi jokaista mallia ja väriä. Tuli mieleen kirpputori, vaikka kaikki tuotteet taisivat olla uusia. 



Tie muuttui hiekkatieksi ja siirryimme vähitellen vanhalle ratapohjalle.  Matkan varrella oli infotauluja. 





Tie oli osittain kasvanut umpeen ja muuttunut kinttupoluksi, jossa pyöriä oli talutettava. Pahimmista ryteikkökohdista jäi kuva ottamatta, koska piti keskittyä eteenpäin tarpomiseen polkupyörää työntäen. Pitäisi melkein antaa palautetta Latvian matkailusta vastaaville, että kävisivät hiukan kunnostamassa reittiä. Saattaisi riittää, että pahimmat heinikot ja vesaikot siistittäisiin trimmerillä.  Luonto oli vehreää, maisemat olivat kauniita ja ylitimme Latvian ja Viron rajan jossakin keskellä ei mitään. 




Luonnon ihmeitä ja loppumatkasta kauniita rakennuksia ihaillen pääsimme perille Koikkülaan, jonka kaupasta saatiin taas kylmää juotavaa ja jäätelöt. Istahdimme syömään eväitä puiston penkeille kaupan lähelle.  Haikarapoikuetta sähkötolpan päällä saatoimme ihailla syödessämme.  












Palasimme Valgaan takaisin Viron puolella kulkenutta ratapohjaa pitkin.  Viron matkailuväelle pitäisi antaa palautetta, että retitin voisi merkitä maastoon paremmin.  Valitsimme jossakin Rautinajärven eteläpuolella väärän polun ja ajauduimme maantielle.  Palasimme urhoollisesti metsään ja näimme polulla jopa rantakäärmeen. Paarmoja vaarallisempia otuksia ei tiellemme osunut vaikka välillä tuli mieleen, että saattaisimme törmätä karhuun, villisikaan tai mäyrään. 







Illalla emme jaksaneet enää miettiä uutta illallispaikkaa vaan jäimme syömään hotellin pihalle. Ruoka oli taas herkullista, varsinkin jälkiruoat veivät kielen mennessään.  Hintakin oli mielestämme hyvin edullinen, pääruoat, jälkiruoat ja kahvit/teet kahdelle 36,80 + tippi. 

Perjantaina 3.7.2020 oli aika pakata tavarat ja valmistautua kotimatkaan. 
Ikeasta ostetut kevyet vetoketjulla suljettavat pussukat olivat osoittautuneet hintansa arvoisiksi (yht. 3,90 eur).  Ne korvasivat aikaisemmin käytetyt minigrip-pussit, joihin sai pakattua mukavasti eri tyyppiset vaatteet  ennen kaikkien tavaroiden sullomista pyörälaukkuihin.   
Olimme saaneet sovittua huoneiden luovutuksen klo 13, kun juna Tallinnaan lähti klo 13:40. Tarkoituksemme oli käydä aamupäivällä Valgan museossa, jonka ovessa oli lappu, että se on suljettu 3.7. asti, mutta sehän tarkoitti, että vielä perjantainakin museo oli kiinni.  Jäipä paremmin aikaa katsastaa Maxima xx marketin ja sen lähellä olleiden erilaisten vaate- ym. kauppojen tarjonta. Koiriemme hoitajat saivat toivotunlaisia tuliaisia: paahdettuja kaurahiutaleita ja käsi- sekä jalkarasvoja.  







Ehdimmepä vielä kiertää kertaalleen Pedelijokeen muodostuneet Pedelijärvet. 
 

Junamatka Tallinnaan sujui taas mukavasti 1. luokassa eväitä syöden. Tallinnassa ehdimme ostaa ruokaisat salaattiannokset mukaamme laivalle, joten saatoimme pysytellä matkan ajan hytissämme. Laivalle tuli kanssamme muutama muukin polkupyöräilija sekä pari moottoripyöräilijää. Käsidesiä tuli matkan aikana käytettyä huomattavasti runsaammin kuin kotioloissa, mutta kasvosuojuksia emme käyttäneet eikä niitä näkynyt muillakaan yhtä aasialaisen näköistä junamatkustajaa lukuunottamatta.  

Lisää valokuvia on Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla. 

Linkit aikaisempien pyöräreissuissujen matkakertomuksiin