Agilityn SM-kisat veivät meidät Helin ja koirien kanssa Turkuun 27. - 29.8.2021 ja ehdimme karrankin kävellä Turun tuomiokirkon lähellä. Turussa on pidetty usein agilityn arvokisoja, mutta parilla edellisellä kerralla olemme majoittuneet keskustan ulkopuolella.
Agilityn MM-kisat Turussa syyskuussa 2019
Agilityn maajoukkuekarsinnat Turussa kesäkuussa 2019
Lähdimme matkaan perjantaina 27.8.2021 puolilta päivin, sillä tarkoituksena oli pysähtyä kevyelle lounaalle Saloon Design Hill-kahvilaan, kuten monesti aikaisemminkin Turun reissuilla. Vesipisarat kastelivat auton ikkunan, mutta ne olivat sääennusteista poiketen viikonlopun ainoat kohdallemme osuneet pisarat.
Pysähdys kannatti, sillä avarat varsinais-suomalaiset peltomaisemat ja herkullinen täytetty foccacia-leipä sekä kuppi kahvia olivat mukava silmänruoka ja sopiva vatsantäyte matkalla Turun Veritas Stadionille.
Perjantaina oli kisaajille tarjolla kaksi starttia, jotka antoivat SM-kisoihin osallistuville mahdollisuuden tutustua luonnonnurmialustaan, joka ei ole kovinkaan yleinen agilitykenttien pohja. Yleensä ulkona olevilla agilitykentillä on kivituhkapohja tai joissain tapauksissa tekonurmi. Halleissa on erilaisia joustopohjaisia- ja kumi- tai korkkirouhetekonurmia. Kupittaan Veritas Stadionin luonnonnurmi ollaan vaihtamassa ja siksi kenttä voitiin vuokrata koiraharrastajien käyttöön vaikka arvattiinkin, että kentän pinta saattaa kärsiä koirien tassuista.
Heli osallistui perjantain iltapäivä- ja iltakisaan vain oman koiransa Sisun kanssa, jolla ei ole vielä ollut tarvittavia tuloksia osallistua SM-kisaan. Jos näissä kisoissa molemmat startit olisivat onnistuneet virheettömästi olisi palkintona ollut osallistumisoikeus SM-kisaan.
I-HAH blogissa on enemmän juttua itse kisoista.
Kupittaanpuisto oli meille uusi tuttavuus. Se on Suomen vanhin ja laajin kaupunkipuisto, jossa on mahdollisuus harrastaa monenlaisia lajeja ja perheille on paljon tarjontaa. Agilitykisaviikonlopun aikana puiston toisella laidalla oli myös Sirkus Finlandia, jonka teltat ja rekat osuivat kävelylenkkiemme varrelle.
Kisapäivän jälkeen siirryimme lyhyen matkan päähän majapaikkaamme Hämeenkadun varrelle. Booking comin kautta varattu huoneisto
Uniikki talo Kirjastosilta sopi mainiosti tarpeeseemme.
Huoneisto sijaitsi pienessä piharakennuksessa, jonka edessä oli tilaa auton pysäköintiin.
Huoneistossa oli kolme tasoa, joista keskimmäisellä sijaitsivat keittokomero ja wc- / suihkuhuone.
Ylimällä tasolla vinokaton alla oli kaksi lattiatasolla olevaa vuodetta, joilla oli yhteinen iso sijauspatja. Tällä äiti - tytär matkalla emme halunneet majoittua yhteisessä parivuoteessa, mutta onneksi oli vaihtoehto, josta löytyy kuvia hieman alempaa.
Makuuparven kaiteen yli näkyi alakerran osittain korkeaan tilaan, jossa oli myös takka.
Näkymä makuuparvelta keittokomeroon, josta löytyivät kaikki tarpeelliset pienkoneet sekä jääkaappi, liesi ja asianpesukone. Kylppärissä oli myös pesukone, jos sellaista olisi sattunut tarvitsemaan.
Alakerrasta löytyneiden patjojen, varavuoteiden ja vuodesohvan avulla olisi pystynyt järjestämään nukkumatiloja 5-6 henkilölle, mutta meille riitti Nopsan kanssa yksi patja lattialla. Heli ja koiransa Sisu saivat vallata makuuparven parivuoteen.
Ruokailutilaa ison pöydän ääressä oli kuudelle henkilölle.
Tässä kuva itsellekin muistin tueksi oivalluksesta, miten saa säilymään pakastetut koiran lihapullat lähes pari vuorokautta kohmeisina. Laitoin kotona metallisen termospullon pakkaseen joksikin aikaa. Juuri ennen lähtöä laitoin sinne sisään muovipussin, johon sitten pudotin koirille tarkoitettuja pakastelihapullia. Lihapullat olivat aivan jäässä perjantai-iltana, kun oli Nopsan ruoka-aika. Vielä sunnuntaiaamunakin lihapullat olivat kohmeisia, kun termospullo oli ollut jääkaapissa.
Ilta- ja aamukävelyt Aurajoen rannalla sujuivat paljon rauhallisemmissa merkeissä kuin
kesällä 2016 ja
2017 , jolloin Heli osallistui Turussa agilityn maajoukkuekarsintoihin Nopsan kanssa ja asuimme keskustan hotelleissa. Silloin tuntui, että rannalla oli enemmän juhlijoita ja lasinsiruja heidän jälkiltään.
Sunnuntain aamukävelylle kiipesimme koirien kanssa Vartiovuorelle katsastamaan, missä meren pinta on ollut 2000 ja 4000 vuotta sitten ja ihailemaan Vartiovuoren tähtitornia ja vesisäiliötä sekä maisemia yli kaupungin.
Sunnuntaiaamuna poistuessamme kisapaikalle kiinnittyi huomio pihan toisella puolella olleisiin ehkä talon asukkaiden autoihin, jollaisia ei ihan joka päivä näe. Onneksi pihalla oli välissä tolpat, niin ei ollut vaaraa, että autoihin tulisi vahingossa törmättyä.
Palkintopallisijoitukset jäivät tänä vuonna Heliltä ja oman agilityseuran kavereilta saamatta, mutta harjoittelu jatkuu ja uusia arvokisoja tulee. Ensi vuonna kisataan Suomen mestaruuksista Rovaniemellä, kuten piti kisata jo kesällä 2020. Ne kisat jäivät pitämättä koronan takia, onneksi nyt saaatiin ja uskallettiin pitää kisat ja näin viikko tapahtuman jälkeen ei ole tullut tietooni huhuja koronatartunnoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti