perjantaina, heinäkuuta 05, 2019

Montrealissa ja New Yorkissa kesällä 1969

20.7.2019 on kulunut 50 vuotta siitä, kun Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuuhun. Me katsoimme sitä Erkki-serkkuni kanssa Montrealissa suorana lähetyksenä TV:stä.  

Ensimmäisestä kuulennosta tuntuu olevan iäisyys, mutta eihän siitä niin kovin kauaa ole, kun me kävimme toista kertaa New Yorkissa ja Montrealissa. Sain vihdoin otettua paperikuvista kännykkäkuvat ja lisättyä ne sekä pienen matkakertomuksen Matkustelua blogin vuoden 1969 sivulle ja lisäsin yksittäiset kännykkäkuvat myös vuoden 1966 Amerikan matkan juttuun. 



maanantaina, heinäkuuta 01, 2019

Viro Padise 2019


Kesän pyöräreissu Viroon tehtiin ensimmäistä kertaa sähköpyörillä.  Majoituspaikaksi varattiin Padisen kartano lähellä Rummun louhosta, joka on täyttynyt vedellä. Valokuvia on lisää Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla ja kartassa näkyy alue, jossa pyöräilimme. Pieniä kierroksia teimme lisäksi Padisen ympäristössä.  Ne eivät näy googlen kartalla.  
Tällä kerralla olimme reissussa Ilpon kanssa kahdestaan, koska matkapäivät eivät sopineet tuttavapariskunnalle, jonka kanssa on pyöräilty Virossa useina kesinä. 
Tässä linkit muihin pyöräreissuissujemme matkakertomuksiin

Käteviä paperikarttoja, joissa näkyvät pienimmätkin tiet, saa ilmaiseksi matkailijoita palvelevista paikoista. 

Rummun alueeseen emme huomanneet tutustua kesällä 2014, kun pyöräilimme sen ohi matkalla Laitsesta Paldiskiin. Alueella vangit louhivat kalkkikiveä eli Vasalemman marmoria vuosina 1926-91. Neuvostoajan jälkeen kalkkikiven kysyntä lakkasi eikä kukaan huolehtinut kaivoksen pumpuista, joten louhos täyttyi vedellä. Nyt siellä kelpaa snorklailla ja ottaa aurinkoa. 

Reilu vuosi sitten aloin ottaa selvää sähköpyöristä ja löysin tiedon, että tavallinen pyörä voidaan muuttaa sähköavusteiseksi muunnossarjan avulla. Minulla oli vain yhden kesän käytössä ollut 7-vaihteinen Crescent Vinga pyörä,  johon malmilainen pyöräkorjaamo asensi Keski-Uudenmaan Elektroniikka Oy:stä hankitun muuntosarjan. Ilpo hankki itselleen syksyllä Helkaman sähköpyörän.  
 Lähdimme maanantaina 24.6.2019 reissuun Viikistä tuttuun tapaan kulkien osan matkasta (Myllypuro – Kaisaniemi) metrolla.  Kiersimme Viking linen satamaan Katajanokan etelärannan kautta ja ensimmäinen kännykkäkuvan arvoinen pysähdys olivat jäänmurtajien postilaatikot. Aurinkoinen ilma suosi laivamatkaame ja saimme ihailla kaunista Helsinkiä laivan lähtiessä satamasta.


Viking Mariella saapui Tallinnaan klo 13:15 ja juna kohti Vasalemmaa ja pääteasema Riispereä lähti klo 13:35 ja 14:51. Olimme ajatelleet ehtivämme lounastaa Tallinnassa ja lähteä liikkeelle myöhemmällä junalla, mutta pyöräillessämme rautatieaseman vieressä kuulimme kuulutuksen Riisperen junan lähdöstä. Ajoimme lähtölaiturille ja ehdimme juuri sopivasti junan kyytiin. 

50 minuutin ja 2,20 euroa eläkeläiseltä maksaneen sähköjunamatkan jälkeen olimme perillä Vasalemman asemalla.  Sieltä ajoimme ohi Vasalemman kouluna toimivan kartanon ja mieleen palasi heti syy, miksi Virossa on seniorinkin niin mukavaa pyöräillä.  Maasto on tasaista, liikennettä on vähän ja suuri osa teistä on hyväkuntoisia.  Pyöräteitäkin on monin paikoin maanteiden vieressä. 
Paldiski - Padise tien risteyksessä oli tuttu kaupparakennus, josta kävimme ostamassa juotavaa ja välipalatarpeita. 









Padisen kartanohotelli  tuli esiin pienen lammen takaa polkiessamme pyörätietä. Huoneen saimme toisesta kerroksesta rakennuksen päädystä ja näköala oli lammelle. 










 Ennen illallista kävimme ajelemassa kartanon lähiseuduilla. 24.6. on Virossa juhannuspäivä ja aattoillan juhannuskokon hiillos savusi vielä entisen tallirakennuksen takana.  Nyt rakennuksessa on info-piste ja matkamuistomyymälä.

Kartanon salit ovat kauniisti entisöityjä ja kalustettuja.  Kaikkialla missä ovet olivat avoinna sai kulkea vapaasti katselemassa. 

Hotellissa ei ollut kovin montaa asiakasta ja meidän piti etukäteen kertoa mihin aikaan haluamme nauttia illallisen.  Ruokalistaan oli tullut muutamia muutoksia ja näin tietokoneiden ja printtereiden aikaan ei olisi ylivoimaista tulostaa menu-kansioon paikkansa pitävä lista.  
Menu löytyi myös netistä, eikä sen muuttaminen sinnekään olisi ylivoimaista. 
Valitsimme yhteiseksi alkupalaksi East-West salaatin, jossa kuvittelin olevan enemmän vihreää. Minä valitsin pääruoaksi ankkarisottoa ja Ilpo valitsi ribsejä, jota tarjottiin listalla olleen "Slow cooked Porkin" sijaan. 
Tiistai 25.6.2019
Päivä alkoi rauhallisessa tunnelmassa maittavalla aamiaisella.  Samaan aikaan aamiaista oli nauttimassa vain yksi toinen pariskunta.  



Päivän pyöräilykohteeksi otettiin Kurksen satama, jonne ajettiin Padisesta luoteeseen.  Ensimmäinen osuus oli tylsähkö kolmen kilometrin suora peltojen keskellä.  Pientareilla kasvoi sentään kauniita kukkia. 



Metsän keskelle päästiin vähitellen ja koko kymmenen kilometrin matkalla nähtiin vain muutama auto. 

Kurksen pienvenesatamassa näimme joutsenia ja muita vesilintuja.
Kalastajaveneiden lisäksi siellä oli pieniä majoja kuten Helsingin Kivinokassa ja Lauttasaaressa.

Rannalla oli myös muistomerkki Kurksen onnettomuudessa 11.9.1997 kuolleiden 14 sotilaan muistoksi. 
Paluumatkan teimme Harju-Ristin kirkon kautta. 



Kahvihammasta rupesi vähitellen kolottamaan ja tienviitta Koogi turismitalu osui kohdalle kuin tilauksesta.  Valitettavasti museo oli suljettu eikä siellä ollut kahvilaakaan. 









Googlen kartta auttoi ja Paesta löytyi kahvila ja kauppa. Söimme päiväkahvien kera pihakatoksen alla kahden euron herkulliset hampurilaiset. 
Varhaiselle illalliselle ajoimme Teeristi Kohvikkiin. Kahvila suljettiin jo klo 18, joten sitä ennen saavuimme paikalle ja nautimme tukevat annokset Kievin kanaa ja juustotäytteistä kanaa.  


Keskiviikko 26.6.2019
Päivän pyöräilysuunnaksi valittiin Paldiski vaikka siellä on käyty jo aikaisemminkin. Nyt ohitimme 
Harju-Madise kirkon päätieltä emmekä kirkon vierestä kuten viisi vuotta sitten. Päätien varressa oli myös vanha hautausmaa. 

Sitten jouduimme tieosuudelle, jossa vanha asfalttipinta oli rikottu eikä sitä oltu vielä käsitelty uudestaan.  Viikkoa ennen  reissuun lähtöä pyörääni vaihdetut pistosuojatut renkaat olivat todella tarpeen. 








Pieni tihkusade ja melkoinen tuuli olivat sellaisia, että ilman sähköpyörän avustusta polkeminen olisi ollut epämiellyttävää. Nyt nautin joka polkaisusta ja olin tyytyväinen, että pyörään oli tullut hankittua sähköinen avustus.
Pysähdyimme kahville Alexela huoltoasemalle ja näimme, että siellä oli sähköautojen latauspiste. Niinpä kysyimme saisimmeko ladata polkupyöriemme akkuja.  Olimme varautuneet siihen, että latauksesta veloitetaan jotakin, mutta ostostemme lisäksi ei muuta veloitettu.
Paldiskissa kävimme ainoastaan Amandus Adamsonin ateljeemuseossa. Siellä oli saatavissa materiaalia ja opastuskin suomen kielellä.  













Koska ilma ei ollut paras mahdollinen, luovuimme suunnitelmasta ajella pitkin niemimaan rantoja ja suuntasimme Paldiskin rautatieasemalle, josta oli lähdössä juna Tallinnaan.  Matkustimme junan kyydissä Niitväljaan ja maksoimme lystistä 0,90 eur / henkilö. 
Poljimme Vasalemman kautta Padiseen ja pysähdyimme aterioimaan Teeristi kohvikiin.  Padisen lähellä kevyenliikenteenväylien varrella oli hauskoja penkkejä, joille saattoi istahtaa, mutta nokosten ottaminen niillä ei onnistu.  
Torstai 27.6.2019
Taivas oli aamupäivällä edelleen harmaa ja vettä ripotteli taivaalta.  Emme antaneet sen häiritä vaan lähdimme polkemaan kohti Vilivallan kartanoa,  jonne emme pienen harharetkemme takia sitten ajaneet ollenkaan. 


Valitsimme erehdyksessä Määrassa väärän tien.  Olisi pitänyt ajaa kohti itää, me lähdimme etelään. 14 km ajettuamme tarkistimme googlen offline kartasta sijaintimme ja totuus paljastui. Eipä se kovasti harmittanut, sillä maalaismaisemat pelloilla laiduntavine eläimineen olivat mukavaa katseltavaa kaupunkilaisille.  




Ajoimme takaisin oikealle tielle ja sieltä lounaalle Pae kohvik  ja kauplukseen. Saimme samalla ladattua pyöriemme akkuja, kun söimme pelmeneitä ja hampurilaisen.


Matka jatkui kohti Kirikkülaa ja Harju-Ristin kirkkoa. Matkan varrella näkyi talojen pihoilla Virolle tyypillisiä halkopinoja ja peltoviljelmien keskellä oli kaunis EU-tuettu visakoivuviljelmä. 






























Harju-Ristin kirkko 1300 - 1600 luvuilta oli avoinna vierailijoille iltapäivällä ja kirkonpalvelija esitteli kirkkoa mielenkiintoisesti tarjoten myös kahvia tornin alaosassa.  Puoliympyrän muotoinen torni on syntynyt 1600-luvulla, kun alkureräinen pyöreä torni oli sortunut. Torniin sai myös kiivetä ja sieltä oli hienot näkymät ympäristöön. 



Padisen kartanon vieressä olevan luostarin sisätilat ja maiseman ihailu tornista jäivät tällä reissulla kokematta, sillä luostarissa oli käynnissä entistämistyöt. 

Illallisen nautimme taas kartanon ravintolassa. Ilpo valitsi sea bassia, jota tarjottiin listalla olleen tonnikalan sijaan ja minä mereneläväpastaa, jota tarjottiin jonkun listalla olleen pastan sijaan. Jälkiruokakahvien kanssa otimme annokset "The Ramm´s Sweet Secret".  
Perjantai 28.6.2019 
Lähdimme aamiaisen jälkeen ennen huoneen luovutusta ajamaan Padisen kartanosta Kloostrijoen länsipuolta pohjoiseen, kunnes tunnistimme maisemat ja totesimme, että tätä tietä ajoimme Kurksen satamaan.  Palatessamme takaisin Padiseen huomasin tiellä auton yliajaman rantakäärmeen. Vaati jonkin verran rohkeutta ottaa käärmeestä kuva, vaikka tiesin sen kuolleeksi ja rantakäärme on vaaraton elävänäkin. Käärmeet ovat ainoita eläimiä, joita pelkään tai inhoan vaikka tietäisin ne vaarattomiksi.   
Padisen kartanon kohdilta valitsimme joen itäpuolella olevan tien, jota pitkin lähdimme ajamaan pohjoiseen. Jonkin aikaa ajettuamme muuttui tie melko haastavaksi kärrypoluksi. Harkitsimme kääntymistä takaisin, mutta sinnittelimme pari kilometriä ja pääsimme normaalille soratielle ja lopulta  Paldiski - Padise maantielle. 
Luovutettuamme huoneemme lähdimme polkemaan kohti tämän reissun pääkohdetta Rummun louhosta. Tutustuminen jäi näin viimeiseen päivään, koska edellisinä päivinä ilma oli ollut niin epävakaa, ettei uiminen ja snorklailu tuntunut mukavalta ajatukselta.  Alueelle pääsi sisään kivimuurin aukosta. Sisäänpääsymaksu 3,- euroa / henkilö maksettiin pieneen kioskiin. 
Aurinko paistoi, mutta ilma ei ollut erikoisen lämmin ja vesi tuntui kahlatessa viileältä.  Hävettää tunnustaa, että snorklailu jäi tekemättä.  Vain muutama rohkea uimari näkyi kirkkaassa vedessä.  Alueella oli baari ja pukukoppi uimapuvun vaihtamiseen sekä parikin bajamajaa.  Jos ei snorklailu satu olemaan tuttua eikä omia välineitä ole, niin kannattaa ottaa yhteyttä Rummun seikkailukeskukseen.  Sukeltamaan ja suppailemaankin pääsee. 
















































Rummusta oli vain kuuden kilometrin matka Vasalemman rautatieasemalle. Matkan varrella näimme hauskannäköisen varoituskiven vahtikoirasta. 
Pysähdyimme pariin kauppaan, sillä olin saanut tyttäriltä tuliaistoiveen, olivathan koiramme heillä hoidossa.  Toiveena oli käsi- ja jalkavoidetta, jota oli saatavissa pienissäkin kaupoissa.  Olihan niitä, mutta vain yksi putkilo / kauppa. 

Vasalemman asemarakennus oli suljettu, mutta se ei haitannut junan odottelua.  


Juna- ja laiva-aikataulut sopivat taas mainiosti yhteen.  Ajoimme rautatieasemalta suoraan satamaan.  Viking XPRS lähti kello 17:30 ja olimme varanneet pöydän buffet-ravintolasta klo 17:45 kattaukseen. Noutopöydästä löytyi useita herkullisia ruoka-aineita, mutta jonottaminen ruuhkassa saa varsinkin Ilpon kireäksi.  Olisi pitänyt järjestää päivän aikataulu sellaiseksi, että lounastamiseen Tallinnassa olisi jäänyt aikaa.  Pitää muistaa se seuraavalla kerralla, kun teemme yhdeksännen pyörämatkan Viroon, joka tulee olemaan 36:s Vironreissuni.