Georgian pääkaupunki Tbilisi näyttäytyi aurinkoisena ja mielenkiintoisena kaupunkina huhtikuisen Kaukasuksen kierroksen aikana. Tämä vanha Silkkitiekaupunki sijaitsee Mtkvari- eli Kurajoen laaksossa maan itäosassa ja siellä on nykyään 1,2 miljoonaa asukasta. Joki jakaa suurien korkeuserojen kaupungin kahteen osaan ja tekee näkymistä mielenkiintoisia.
Hotellimme Wyndham Grand Tbilisi sijaitsi joen länsipuolella lähellä Parlamenttitaloa, Kansallismuseota ja Vapaudenaukiota, tosin kapean sivukadun varrella. Huoneet olivat pienehköt, mutta asialliset. Pistorasioita oli riittävästi ja ilmastointi, jääkaappi sekä vedenkeitin toimivat. Turhia yksittäispakattuja ihonhoitotuote- tai pesuainepakkauksia ei kylpyhuoneessa ollut, joka oli hyvä asia, mutta huonoa oli se ettei pyyhkeille ollut riittävästi ripustustilaa ja ne vaihdettiin turhaan päivittäin vaikka jätimme niitä roikkumaan oven pieniin koukkuihin ja suihkuseinämän päälle. Peruspuute oli täälläkin se, ettei kahdelle avatulle matkalaukulle löytynyt suunniteltua tilaa, mutta sitä ihmettä en ole monessakaan hotellissa nähnyt, että niin olisi.
Tällaisilla kiertomatkoilla, jolloin hotelleissa ollaan vain 1 - 3 yötä ei matkalaukkuja tule puretuksi vaan sieltä otetaan esille ainoastaan pesutarvikkeet ja Ikean tai jonkun muun valmistajan pussukasta kutakin päivää varten puhtaat vaatteet ja mahdollisesti vaihtokengät. En saa Ikealta sponsoritukea, mutta mainitsenpa tässä taas kätevät pussukat, joista yhteen on hyvä pakata alusvaatteet ja sukat, toiseen T-paidat, kolmanteen tunikat ja muut sellaiset, neljänteen pitkäthousut, caprit jne. ja sitten yhteen pussukkaan käytön jälkeen likapyykki. Näin matkalaukku pysyy hyvässä järjestyksessä ja tarvittava löytyy helposti.
Hotellin aamiaistarjonta oli runsas, jopa suomalaisten kaipaamia vihanneksia oli hyvä valikoima. Yhteen uuteen ilmiöön törmäsin tässä aamiasravintolassa mennessäni hakemaan itselleni teetä. Tee- ja kahvipisteen vieressä oli henkilökuntaa, joka valutti teeveden kuppiin, aukaisi teepussin ja laittoi sen kuppiin ja ojensi sitten kupin minulle. Kahviakaan ei tarvinnut itse valuttaa koneesta vaan henkilökunnan edustaja teki sen.
Keskiviikkona 19.4.2023 aloitettiin päivä klo 9:30 lähtemällä ryhmän kanssa kävelykierrokselle. Kuljimme Vapaudenaukiolle ja ihailimme komeaa Pyhän Yrjön patsasta samalla kun vuorotellen kävimme aukion laidan rahanvaihtopisteessä vaihtamassa paikallista rahaa. Olin ensimmäisenä jonossa ja virkailija pyysi nähdäkseen passin ja kyseli kaikenlaisia tietoja. Onneksi paikallisopas tuli luukulle ja sai sovittua niin, että jokainen annoimme vuorollamme eurot virkailijalle ja hän antoi takaisin lareja ja koneelle taidettiin kirjata paikallisoppaan antamat tiedot eikä jokaisen rahanvaihtajan henkilökohtaisia tietoja. 100 eurolla sain 269,- laria ja se riitti hyvin pieniin ateriaostoksiin, wc-maksuihin ja lopulta paikallisoppaiden juomarahoihin.
Vapaudenaukiolta lähdimme kulkemaan Vanhan Tbilisin katujen kautta kohti Kurajokea ja Rauhansiltaa.
Sillalta oli hyvä katsella rantojen ja rinteiden rakennuksia mm. Rike puistossa sijaitsevaa hauskan näköistä konserttitaloa.
Ylitettyämme sillan kävelimme läpi puiston, jossa täälläkin kulki vapaana rauhallisia koiria.
Seuraavana oli vuorossa ajelu Aerial Tramwayllä / kaapelihissillä Rike puiston ala-asemalta Tbilisin kasvitieteellisen puutarhan pohjoispuolella olevalle yläasemalle Nariqala linnoituksen raunioiden ja Äiti Georgia muistomerkin lähelle. Maisemissa ei ollut valittamista. 
Kaapelihissin yläaseman vieressä oli matkamuistojen ja jäätelöllä, marjoilla ja hedelmillä täytettyjen rullamunkkien myyjiä vastaanottamassa turisteja. Rumpali ja haitarinsoittaja rupesivat soittamaan Maamme laulua kuultuaan, että olimme Suomesta. Toki he saivat toivomansa pienen tipin.
Kukkulan päältä näkyi etelään kohti Kasvitieteellistä puutarhaa ja pohjoiseen kohti vanhaa keskustaa, jonka takana näkyi parin vihertävän lasiseinäisen rakennuksen vieressä oman hotellimme kupolikatto. Myös Kurajoen rannan rakennukset Rauhansillan lähellä näkyivät hienosti.
Lähdimme laskeutumaan kukkulalta portaita ja jyrkkiä katuja pitkin kävellen kohti joen rantaa Sulfur kylpylän ja Juma moskeijan luokse.
Joen uoman ylittäviä rakkauden siltoja oli alueella kaksin kappalein.
Georgialaisia tai olivatko peräti sighnaghilaisia mattoja myytiin useissa paikoissa Tbilisinkin katujen varsilla. En ole aikaisemmin tiennyt tai tullut ajatelleeksi, että Georgiasta voisi löytyä tällaisia mattoja.
Kaupungin vanhassa keskustassa oli laajahko ravintolakatujen alue. Tbilisissäkin ohitimme seremoniamestari Tamadan patsaan kuten olimme tehneet jo Sighnaghissa ja sen jälkeen oli mukavaa siirtyä Erekle II kadun varren terassille nauttimaan reilulla 10:llä eurolla hatsapurilounas Cociksen kera. Tämä erikoishatsapuri ei ollut yhtä maukas kuin jossain muualla nauttimani "tavallinen". Leipä oli kuivaa ja täyte turhan rasvaista kuten voinapista saattoi etukäteen arvata.
Lounastauon jälkeen oli vuorossa pistäytyminen Zion Cathedral of Tbilisissä ja kirkon vieressä olleen Wisteria-köynnöksen eli sinisateen ihailu.
Kävelymatkalla kohti hotellin seutuja vanhan Tbilisin alueella ohitettiin taas monen näköisiä elämää nähneitä rakennuksia.
Hotellin lähellä Shota Rustaveli kadun varrella oli Georgian parlamenttitalo ja sitä viistosti vastapäätä Georgian kansallismuseo, johon tutustuminen kuului iltapäivän ohjelmaan, mutta jätin tutustumiskäynnin väliin.
Palasimme hotelliin valaistun kupolikaton alle. Ilpo olisi halunnut jälkiruoaksi aulabaarista kahvin kanssa jäätelöä. Sitä ei ollut. Paikalle tuli baarityöntekijöiden avuksi hovimestari ja kyseli olemmeko vielä seuraavana iltana hotellissa, jolloin he voisivat varata meille iltakahvin kanssa jäätelöä. Rouva hovimestari kysyi ystävällisesti eikö meille maistuisi juustokakku, tarjolla oli kahta erilaista. Tokihan juustokakut kelpasivat ja maistuivatkin herkullisilta. Toisen kakun kanssa tuotiin suklaakastiketta niin runsaasti, että sitä oli liikaa jopa minulle, joka olen suklaan tosi hyvä ystävä. Hotellin kakkukahveista maksoimme kortilla 28,- euroa.
Torstaina 20.4.2023 tein pienen aamukävelyn hotellin korttelin ympärillä. Viereisessä korttelissa on Georgian kansalliskirjasto. Nato Vachnadze kadun alapäässä näkyi kaunis katettu kukkatori ja sitä vastapäätä komea tornilla varustettu rakennus, jolle ei kartasta löytynyt nimeä.
Aleksandr Pushkin kadun varrella näkyi paremmat päivänsä eläneitä hienoilla parvekkeilla varustettuja rakennuksia.
Päivä jatkui retkellä Mtskhetaan, Georgian entiseen pääkaupunkiin ja Uplistsikheen ikivanhaan kiveen kaiverretun kaupungin raunioihin sekä Goriin Stalinin synnyinkaupunkiin. Näistä ja Armenian Dilijanista, pääkaupunki Jerevanista ja Sevanjärven seuduista kerron myöhemmin.
Mandalatravelin 12 hengen Kaukasuksen kierroksen kohteista voi lukea linkkien takaa:
Azerbaidžan - BakuArmenia - Akhtala, Haghpat, Dilijan
Armenia - Sevan, Garni, Geghard, Jerevan
Nuo pussukat tosiaan ovat käteviä, ja haukaa, että tapasitte Merjan. Me emme olekaan häntä tavanneet,vaikka samalla seudulla asumme. Tbilisi näyttää oikein kivalta kaupungilta, jossa mielellään viettäisi aikaa. Ja täytyy todeta, että aamiastarjonta näyttää runsaalta. Tuo erikoishatsapuri tosiaan näyttää varsin tuhdilta.
VastaaPoistaHei Mikko, oli oikein mukavaa tavata Merja, jonka blogia olen jonkin verran seurannut. Bloggaaminen tuli ilmi, kun matkan alussa kysyin ryhmäläisiltä, että haittaako jotakuta, jos heidän kuvansa näkyy blogissani ja siihen Merja jatkoi, että hänellä olisi sama kysymys. Muistinkin Merjan blogin ja matkakumppanit sanoivat ettei kuvien julkaisu haittaa.
VastaaPoistaTbilisi tuntui oikein mukavalta kaupungilta, jonne voisi kyllä mennä uudestaankin.
Tbilisi oli mielenkiintoinen ja paljon näimme yhden päivän aikana. Itseasiassa niin paljon, että alkoi melkein hengästyttää, kun omaa juttua kirjoitin. Ei siis ihme, että illalla oltiin aika poikki. Hauskat nuo teidän "hampurilaishanskat" :)
VastaaPoistaHei Merja, hampurilaishanskat olivat uusi tuttavuus ja oikeastaan tosi kätevät, sillä onhan maukkaalla kastikkeella ja muilla lisäkkeillä varustetun hampurilaisen syönti usein aika sottaavaa puuhaa.
VastaaPoista