Paikallisopas nosti maasta parin tikun avulla vaalean skorpionin basalttilohkareen päälle ja saimme hyvän muistutuken, miksi näillä seuduilla luontoretkillä kannattaa käyttää umpinaisia jalkineita. Nämä skorpionit eivät ole hengenvaarallisia, mutta saattavat aiheuttaa ikävän ja kivuliaan reaktion.
Autoille oli asvaltoitu pysäköintipaikka Nindiri tulivuoren höyryävän Santiago kraaterin vieressä. Lähdimme kulkemaan ensin kohti Nindiri kraaterin näköalapaikkaa. Masaya tulivuori oli aikoinaan intiaanien jumala, jolle uhrattiin naisia. Espanjalaiset pitivät paikkaa helvettinä ja siksi sinne pystytettiin risti. Kuva "hassusta" rististä, jossa oli sakarat neljään suuntaan jäi jostain syystä ottamatta. Emme kiivenneet aivan näköalatasanteelle eli kraaterin reunalle asti, mutta upeita olivat maisemat alempanakin.
Palasimme pysäköintialueen viereen ja lähdimme kulkemaan kohti Masaya tulivuoren San Ferdando kraaterin korkeaa reunaa. Osan matkaa oikaisimme kapeaa polkua pitkin, muutenhan alueella polut ovat leveitä. Retkemme jälkeen suomalainen matkanjohtajamme kertoi, että edellisellä kerralla hänen ollessaan alueella suomalaisen ryhmän kanssa oli polulla nähty kalkkarokäärme. Onneksi hän ei kertonut asiaa ennen retkeä, olisi saattanut jäädä polulla kulkeminen tekemättä.
Ylös kiivetessämme höyrysi oikealla puolellamme Nindiri tulivuoren Santiago kraateri.
Vähitellen rupesi näkymään vasemmalla Masaya tulivuoren komea San Fernando kraateri, mutta edessä oli myös kova nousu. Paikallisoppaan ja matkanjohtajan kanssa oli ylös kiipeämässä lisäkseni vain osa kahdeksan hengen ryhmämme jäsenistä ja minäkin sanoin, että jään nyt tähän. Päätin kuitenkin lähteä kulkemaan ylös välillä korkeitakin portaita nousten ja hyvinhän se sujui, kun ei pitänyt liian kovaa vauhtia. Kuvat otin vasta paluumatkalla.
Pysäköintipaikka oli aivan Nindiri tulivuoren Santiago kraaterin reunan vieressä ja kun aurinko oli laskeutunut oli näkymä hehkuvaan laavakuoppaan upea, kunhan sitä pääsi katsomaan ihmismuurin selkien takaa.
----------------------
Yhtenä aamupäivänä meille tarjottiin mahdollisuus lähteä retkelle Masayan kaupungin suuntaan Catarinaan katsomaan mm. Valentin Lopezin keramiikkakoulun toimintaa, jossa opetettiin perinteisiä intiaanien saviesineiden valmistustapoja. Keramiikkapajoja on nähty ennenkin, mutta tällä kerralla pienen ryhmän kanssa työtapojen esittely tuntui kotoisalta. Omaa silmää miellyttäviin valmiisiin tuotteisiin tutustuminen ei tuntunut siltä, että sieltä on pakko ostaa jotakin, vaikka tulihan sieltä jotakin ostettua.
Näimme tien varrella itse kasvatettujen kukkien myyntiä. Se on korvannut Mombacho-tulivuoren rinteiltä kerättyjen orkideojen myynnin, joka nykyään on kiellettyä. Valtio rohkaisee kansalaisiaan hankkimaan lisätuloja hedelmien myynnillä turisteille, ettei metsää kaadettaisi liikaa. Teiden varsille on rakennettu kiinteitä myyntikatoksia hedelmienkin myyntiin.
Kuulimme, että maahan on perustettu puumien suojelujärjestö. Maanviljelijät haluaisivat tappaa puumat, etteivät ne ole uhaksi karjalle. Puumille on laitettu mikrosirut ja karjanomistajille annetaan korvauksia puumien tappamista kotieläimistä.
Valojen käyttö autoissa ei ole kovinkaan yleistä edes sumuisena ja sateisena päivänä, kuten huomasimme retkemme aikana.
Suurin houkute tälle maksuttomalle retkelle lähtöön oli minulle mahdollisuus päästä uimaan ja jopa snorklailemaan vanhan tulivuoren kraateriin Laguna de Apoyolle. Valitettavasti ilma ei kirkastunut, joten uimaan ei päästy. Ajoimme Mirador de Catarina näköalapaikalle ja siellä näytti tältä.
Google auttoi näyttämään kymmenillä kuvillaan, mitä olisimme voineet nähdä hieman paremmalla ilmalla. Aurinkoisella ilmalla otettua kuvaa en viitsinyt luvattomasti lainata, kuten tein tälle alle liitetylle kuvalle.
Matka jatkui ja Mandalatravelin kiertomatkan muista kohteista on jo olemassa jutut:
Costa Rica: Arenal - La Fortuna - Caño Negro - Los Chiles
Air Francen lennoista Pariisin kautta sekä lentokentistä on vielä tulossa pieni juttu.
Joo, umpinaisia jalkineita tosiaan kannattaa käyttää. Me ollaan myös muutamiin kertoihin skorpioneja nähty, niin vastaavissa paikoissa ei tulisi mieleenkään käyttää enää kuin umpinaisia jalkineita. Upean näköinen paikka, joka on itselläni itse asiassa Nicaraguassa kaikkein kiinnostavin paikka. Tulee mieleen vähän Etiopiassa oleva Erta Ale, jossa me onnistuimme näkemään laavaa.
VastaaPoistaKäyntiä Masayan tulivuorialueella ei todellakaan kannata jättää väliin, jos Granadan lähellä liikkuu. Käynti kannattaa ajoittaa auringonlaskun aikaan, jolloin on mahdollista nähdä ja valokuvata alue parhaimmassa valossa upeimmillaan.
VastaaPoistaAi että! Maagista varmaan nähdä hehkuva laavajärvi ja vieläpä pimeällä. Parkkipaikallekaan ei ole pitkä matka, jos kraatteri yhtäkkiä ja yllättäen alkaa purkautua voimalla :D
VastaaPoistaHehkuva laava oli kyllä upea näky. Näin jälkikäteen muistellessa ei tullut koko reissun aikana mieleen, että tulivuoret voisivat ruveta purkautumaan odottamatta. Eiköhän vaarasta olisi ilmoitettu etukäteen :) .
VastaaPoista