torstaina, lokakuuta 08, 2020

Sipoonkorven kansallispuisto

Sipoonkorven kansallispuisto on yksi Suomen uusimmista kansallispuistoista. Ehdotuksen puiston perustamisesta tekivät Suomen luonnonsuojeluliitto ja Natur och Miljö järjestöt.  Puisto avattiin virallisesti 27.8.2011 ja se oli silloin Suomen 36. kansallispuisto. Nykyään kansallispuistoja on 40 ja monilla tutuilla on suunnitelmissa käydä niissä kaikissa. 

Puisto sijaitsee Helsingin, Vantaan ja Sipoon alueilla ja Helsingin keskustasta sinne on matkaa vain 20 km.  Kuluneena kesänä siellä tuli käytyä useampaan kertaan niin autoilevien koiraharrastuskavereiden ja koirien kanssa kuin pyöräillen Ilpon kanssa. 


Kansallispuiston maasto on vaihtelevaa ja korkeuserot ovat suuria, mutta sinne on rakennettu portaita ja kaiteita helppottamaan kiipeämistä. 



Sipoonkorven kansallispuiston alueella on erilaisia metsiä ja soita. Puisto on sekoitus erämaata ja kulttuurimaisemaa. 


Sieltä löytyy uudempia ja vanhempia ihmisten kädenjälkiä. Puistoon on rakennettu myös keittokatoksia, laavuja, tulentekopaikkoja ja kuivakäymälöitä. 



Polkuja ja teitä on monentasoisia.  Osa soveltuu rauhalliseen pyöräilyyn ja pyörätuolin tai lastenvaunujen kanssa kulkeville. Mutta osa kapeista poluista on päässyt kulumaan niin pahasti, että puiden juuret ovat täysin esillä ja kulkiessa on katsottava vain jalkoihin, ettei jalka lipsahda juurakkoon ja tasapainon pettäminen aiheuta kaatumista. 
Maastopyöräilijät ovat myös löytäneet tiensä kansallispuiston alueelle.  Heidän jäljiltään polut leviävät varsinkin kosteilla paikoilla ja maasto kärsii muutenkin. 


Metsähallituksen Luontoon.fi sivustolta löytyy Sipoonkorven kansallispuistosta  runsaasti tietoja ja ehdotuksia eripituisiksi reiteiksi.  Syys- lokakuun vaihteen reilun 13 kilometrin ja kahvitaukoineen neljän tunnin koiralenkki Sipoonkorvessa lähti liikkeelle Kuusijärven pysyköintialueelta.  Kuljimme Bisajärven pohjoisrantaa ja teimme kierroksen Kalkinpolttajanpolkua pitkin.  Askelia kertyi Polar A370 aktiivisuuskellon mukaan 35734 ja ikäiseni ja painoiseni liikkujan päivän liikuntatarpeesta tuli täytettyä 622 %.  Lenkkikaverin Garmin-kello jätti hänen puhelimeensa muistoksi ylle liitetyn kartan. 
Kuusijärven ulkoilualueen pysäkointipaikalta kuljetaan kansallispuiston alueelle uutta siltaa pitkin. Sillan kaiteita koristavat kasvi- ja eläinaiheiset koristeleikkaukset. Kuvat hienoista koristeleikkauksista jäivät ottamatta, koska retkien päätarkoitus oli reipas lenkkeily koirien kanssa. 

Ilpon kanssa ajoimme pari kertaa Vanhaa Porvoontietä pitkin Kuusijärvi - Sipoonkorpi sillan alitse pyöräillessämme Vantaan ja Sipoon maaseudulla.   


Osa näistä perinnemaisemista saattaa jopa kuulua kansallispuistoon.  Puiston rajoja ja kuvauspaikkoja en kovin tarkasti tutkinut.  Maisemasta tuli mieleen Viro ja  Lahemaan kansallispuisto maan pohjoisosissa, jossa kävin ensimmäistä kertaa kesällä 1981Suomen luonnonsuojeluliiton delegaation kanssa.  Silloin taisimme hieman ihmetellä kansallispuistoa, johon kuului myös kulttuurimaisemaa eikä ainoastaan erämaata kuten siihen asti oli suomalaisissa kansallispuistoissa.  Suojelun arvoisia ovat nämäkin maalaismaisemat ja on hienoa, että tällaista maisemaa löytyy pääkaupunkiseudulta ja sinne pääsee tutustumaan polkupyörällä.  

2 kommenttia:

  1. Sipoonkorven kansallispuisto on kiva, erityisesti keväällä, jolloin vuokot kukkivat. Vähän parkkipaikat ovat niukanlaiset, toivottavasti niitä saataisiin suurennettua tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset kommentista. Vuokkojen kukkimisaika keväällä onkin tainnut jäädä kokematta Sipoonkorvessa, vaikka siellä on tullut käytyä vuosien varrella usein koirien kanssa. Parkkipaikkojen riittämättömyys on tainnut nousta esiin vasta viimeisen puolen vuoden aikana ihmisten huomattua luonnossa kulkemisen mukavuuden, kun eivät vietä aikaansa kauppakeskuksissa ja muissa sisätilojen aktiviteeteissä.

    VastaaPoista