lauantaina, helmikuuta 10, 2007

30.1.-6.2.2007 Brasilia, Porto de Galinhas

30.01.2007 tiistai
Lento Gran Canarian kautta Brasiliaan Recifeen. Noin tunnin pysähdys Gran Canarialla. Lentoasemalla saimme oleskella vain kattoterassilla tai odotushallissa, jossa oli pieni kioski.



Recifen lentokentältä oli reilun tunnin matka Porto de Galinhasiin eli "kanasatamaan".
Ensivaikutelma luonnosta oli positiivinen yllätys. Vihreää näkyi kaikkialla.



Hotellimme oli Sommerville Beach Resort, muutaman kilometrin päässä Porto de Galinhasin keskustasta. Alue koostui hotellin päärakennuksesta, erilaisista pienistä hotellirakennuksista sekä rantabungaloveista.  Ensimmäisen illan ohjelmassa oli tiedotustilaisuus ja sen jälkeeen palasimme hotelliimme illalliselle. Uni tuli nopeasti silmään pitkän päivän päätteeksi, olihan aikaeroakin viisi tuntia.



31.1.2007 tiistai
Oppaiden varoittelujen mukaisesti heräsin jopa minä jo viiden aikoihin. Ilpolle oli hotellihuone ilman kylpyammetta pettymys ja koska näkymä ikkunasta oli vain tenniskentälle halusi ilpo vaihtaa huonetta.







Lähdimme pienelle aamukävelylle hotellialueelle ja rantaan ennen klo 7 alkanutta aamiaista.







Hotellin pihalla oli 1200 neliön suuruinen uima-allas...





... ja hotellialue oli ympäröity muurilla, jonka yli ei ollut kovinkaan helppoa kiivetä.

Aamiainen oli monipuolinen, tarjolla oli erilaisia hedelmiä ja leivonnaisia.









Oli leikkeleitä, mehuja ja vihanneksia



ja tietysti myös lämpimiä makkaroita, pekonia, toiveiden mukaan paistettuja munakkaita yms.

Päivän ohjelmassa oli beach buggy-retki kaupungin keskustaan ja rannoille.



Teimme veneretken läheisellä joella



jossa mangrovepuiden juurissa kasvoi erilaisia kotiloita. Näimme merihevosia...



.. rapuja ja lintuja...



.. ja paluumatkalla autoille näimme paikallisten kalastajien verkkojen nostoa.



Rannalla näkyi myös ratsastajia



Porto de Galinhasin keskustan näkymiä katsoimme autosta.



Keskustasta lähdimme Muro Alton riutta-alueelle eli oman hotellimme läheisyyteen. Tie kulki palmu- ja sademetsiköiden läpi.



Yleisellä rannalla oli varjoja ja tuoleja sekä mahdollisuus ostaa juotavaa. Paikallinen herkullinen erikoisuus oli kuumien hiilien päällä tikussa lämmitetty juusto, jonka päälle laitettiin hunajaa, valkosipulia ja jotakin kolmatta ainetta, joka on nyt unohtunut.



Retkeltä palasimme nautiskelemaan oman hotellimme uima-allasalueesta ja hotellin tarjoamasata puolihoitoillallisesta.



01.02.2007 torstai
Taas tuli herättyä reilusti ennen aamiasta ja kävimme katsomassa miltä ranta näytti.



Ohjelmassa oli Recifen kaupunkikierros.



Kilometrien pituisella rantakadulla oli matolla päällystetty kaistale hölkkääjille. Rannalla olisi ollut hyvät aallot surffaajille, mutta haivaaran takia veteen menoa ei suositeltu kuin korkeintaan vyötärön syvyyteen.











Bussikierroksen lisäksi ohjelmaamme kuului veneretki, sillä Recifen keskusta muodostuu saarista.



























Kävimme myös kauniissa Olindan kaupunginosassa, jossa valmistauduttiin parin viikon päästä alkavaan karnevaaliaikaan.















Myynnissä oli paljon erilaisia käsitöitä...



.. ja näkymät korkealta mäeltä Recifen keskustaan olivat upeat











Lounaan nautimme paikallisessa "kiloravintolassa", jossa buffet ateriasta maksettiin kilohinta.







Ravintola sijaitsi vehreässä puistossa ja oli vaikeaa kuvitella olevansa miljoonakaupungin keskustassa.











Ohjelmaan kuului käynti entisessä vankilassa, josta oli tehty käsityöläisille "kauppahalli".











Paluumatka hotellille kulki taas samojen vehreiden maisemien läpi, jotka olivat tulleet tutuksi lentokenttäkuljetuksella.







.. ja illalla muutto rantabungaloviin, koska Ilpo halusi huoneen, jossa on kylpyamme. Muualla niitä ei ollut kuin bungaloveissa ja siellä olikin valtava poreamme keskellä huonetta.









Perjantai 02.02.2007
Ensimmäiset kuvat aamuhämärässä bungalovimme ovelta ennen kello kuutta.



Onneksi olimme jo herellä, sillä yht´äkkiä alkoi kuumaa vettä suihkuta kylpyhuoneen lavuarin alta. Kävin sanomassa asiasta rannan tuntumassa häärineelle hotellin henkilökuntaan kuuluvalle miekkoselle. Eihän hän ymmärtänyt mitään, mitä sanoin, mutta tuli onneksi perässäni katsomaan, mitä oli tapahtunut ja soitti sitten jonnekin. Korjaajat ja siivoojat tulivat paikalle ja kaikki oli ohi vajaassa tunnissa eli ennen seitsemää, jolloin aamiaistarjoilu alkoi.



Päivän ohjelmassa oli jeeppisafariretki. Ajoimme ensin jeeppien sisällä istuen ohi maaseutukylien...



.. ja sokeriruokoviljelmien.



Sokeriruokorekkoja kulki maanteillä paljon.







Pysähdyimme pienessä kylässä ja saimme nautittavaksi erilaisia juomia.



Matkaa jatkettiin istuen jeeppien katoilla.



Sieltä oli hyvä ottaa kuvia.



Joen yläjuoksulla pestiin astioita ja hieman alempana pyykkiä.



Ja vähitellen saavuimme luonnonpuistoon.



Siellä oli lemmikkeinä pari laiskiaista. Se ei tuntunut kovin mukavalta, mutta ehkä eläimet eivät kauheasti kärsineetkään.



Pikkutytöllä oli lemmikkinä pieni apina.



Alueella oli aika komeat vesiputoukset.







Matka jatkui jeeppiletkassa ihaillen hienoja maisemia.



Näimme putoukset myös hieman kauempaa.











Matka jatkui tutustumaan paikalliseen maalaiselämään. Saimme maistella erilaisia hdelmiä, joita talon puutarhassa kasvoi.



Pihapiirissä oli monenlaisia eläimiä.







Näimme miten sokeriruo´osta puristettiin mehua ja maistelimme sitä sekä emännän leipomia sämpylöitä.



Pääsimme myös kurkkaamaan talon sisään, mutta en ollut aivan varma mitä mieltä valokuvaamisesta oltiin ja nappasin kuvia hiukan salaa.











Matka jatkui...







Käväisimme toisella putoksella ja pääsimme hiukan itsekin vilvoittelemaan.



Lähellä oli vielä kolmaskin putous, jonka äärelle oli rakennettu ravintola, jossa nautimme lounaan.











Lounaan aikana meille esiintyi paikallinen orkesteri.



Lounaan jälkeen pääsimme oikein uimaan. Rohkeimmat hyppelivät kallioilta.



Suihkussa vesiputouksen alla kävi useampikin.




Lauantai 03.02.2007
Ilpo heräsi näppäilemään kuvia päivän sarastaessa.



Aamupäivän vietimme Muro Alton rannalla muutaman sadan metrin päässä hotellistamme snorklaillen. Riutan läheisyydessä vesi oli kirkasta ja erilaisia kalalajeja näkyi parisenkymmentä. Parvet olivat paikoitellen niin isoja, että melkein pelotti jäädä niiden keskelle. Päivän tullessa kuumemmaksi siirsivät seurueet tuolinsa ja aurinkovarjonsa veteen. Liian kuumaa ei mielestäni ollut kertaakaan, siitä piti mukava tuuli huolen.



Iltapäivän laskuveden aikaan palasimme bungaloviimme.



Riippumatossa oli mukavaa ottaa pienet nokoset ja kuunnella läheisen meren ääntä.



Nokosten jälkeen sain houkuteltua Ilpon Porto de Galinhasin keskustaan. Söimme pienen välipalan" kiloravintolassa". Siellä ei siis olisi tarvinnut syödä kiloa, vaan lautaselle sai ottaa syötävää haluamansa määrän, lautanen punnittiin ja maksu määräytyi painon mukaan.



Kiloravintolan ruokasali oli toisessa kerroksessa ja ikkunasta pääsi kurkkaamaan paikalliselämää.



Rannalla nousuvesi oli jo taas noussut niin korkealle, että rantatuolit ym. oli kerätty pois ja elämä oli siirtynyt kaduille.



Kylän pieni keskusta oli täynnä kauppoja ja ravintoloita.



Ilpo istui lukemassa kirjaa sillä aikaa kun minä kiersin muutamassa kaupassa. Milla ja Heli saivat tuliaisiksi Havaianas rantaläpsykkäät, joita sai paikallisista kaupoista tosi edullisesti.  .



Palattuamme taksi-buggyllä hotelliimme kiipesin hotellialueellamme olevaan "majakkarakennukseen", jonka oikea käyttötarkoitus jäi arvoitukseksi. Ehkä se oli rakennettu vain näköalatorniksi.



Majakasta sai mukavan yleiskuvan Summerville hotellista bungaloveineen ja muine rakennuksineen.



Asuimmehan itsekin kaksi ensimmäistä yötä päärakennuksessa ja sen jälkeen rantabungalovissa.











Illallinen oli katettu ulos uima-allasalueelle ja se nautittiin musiikkifilmimaailman tunnelmissa.




Sunnuntai 04.02.2007
Toinen rantapäivä snorklaillen alkoi edellisen päivän tapaan. Kuljimme 200 - 300 metrin matkan hotelliltamme rantaa pitkin Muro Alton riutalle. Ranta oli vielä autio. Hotelleiden henkilökunnat aloittivat vasta rantatuolien ja varjojen pystyttämistä.



Vahitellen ranta täyttyi lomailijoista ja kaikenlaisista aktiviteeteistä. Kävin itsekin pienellä melontaretkellä hotellimme kanootilla. Kun suuta alkoi kuivaa oli mukavaa käydä hakemassa juotavaa oman hotellin baarista, joka oli pystytetty rannalle.



Ennen päivänokosia pulahdimme vielä hotellin uima-altaaseen, jossa olisi ollut tarjolla ohjattua vesijumppaa.



Ennen matkaa Ilpo oli saanut kavereiltaan englantia puhuvan taksinkuljettaja Paolon puhelinnumeron. Tilasin Paolon viemään Ilpon pikku retkelle ja samaan aikaan pääsin itse hiukan shoppailemaan Porto de Galinhasin keskustaan. :)




















Maanantai 05.02.2007
Aamun ensinäkymä bungalovimme ovelta ei kyllästyttänyt ja merta olisi voinut jäädä katselemaan koko päiväksi.

Ohjelmassa oli katamaraaniretki "autiosaarelle". Venesatamaan mentiin bussilla ja veneeseen siirryttiin rantakosteikon yli rakennettua puulaituria pitkin.




Mudassa näkyi mm. taskurapuja.



Parin tunnin venematkan aikana näkyi asumattomia hiekkarantoja ja "autiosaarelle" päästyämme kiipesimme sen huipille, josta oli mukavat maisemat ympäristöön.



Käväisimme harjanteeen toisella puolella, jossa oli mahdollisuus snorklailla lahdenpoukamassa, mutta vesi oli valitettavan matalalla eikä snorklailukokemus ollut aivan odotetun kaltainen.



Saaren luonto oli tosi mielenkiintoinen.



Katamaraaniltamme kannettiin rantaan aurinkovarjoja, joiden suojassa oli mukavaa viivähtää hetki. Paluumatkalla nautimme veneessä lounaan, jonka pääruoaksi oli valittavissa, kanaa, kalaa tai sitten palapaistityyppistä lihaa.



Rannassa meitä odotti taas hyväkuntoinen ilmastoitu bussi ja palasimme hotelliin.



Viimeisen illallisen teemana oli Brasilian Pernambuco eli osavaltio, jossa Gorto de Galinhas sijaitsee.




Tiistai 06.02.2007
Viimeisen aamun näkymät bungalovimme ovelta rannalle ja uima-altaalle.



Aamiaisen jälkeen oli vielä pari tuntia aikaa uiskennella allas-alueella. Löysimme jopa porealtaan, joka oli jäänyt huomaamatta lomaviikkomme aikana.



Matka Recifen lentokentälle tutuiksi tulleiden vehreiden maisemien läpi sujui taas noin tunnissa.



Välillä ajoimme pienten maaseutukaupunkien läpi.



Tietöitä tehtiin osalla matkaa vaikka ylipäätään tiet olivat paremmassa kunnossa kuin olin odottanut.







Lentokentällä oli tarjolla paikallista pikaruokaa herkullisten tuoremehujen kanssa ja kahvilan myyjätytöillä oli hauskat pienet päähineet.



Kotimatkan alku viivästyi hiukan, sillä Recifen lentokentällä oli unohdettu, että koneen wc:t pitää tyhjentää. :) Kotona oltiin lopulta lähes pari tuntia aikataulusta myöhässä keskiviikko aamuna 07.02. yhdenksän jälkeen.