Agilityn SM-kisat Rovaniemellä 2022

Automatka jatkui Kalajoelta kohti Rovaniemeä. Rovaniemen piti olla agilityn SM-kisakaupunki jo kesällä 2020, mutta korona peruutti silloin kisat.   Minulle tämä oli ensimmäinen varsinainen Rovaniemen vierailu, kun ei oteta huomioon niitä nuorena tehtyjä Lapin matkoja, jolloin on tultu junalla kaupunkiin ja jatkettu saman tien bussilla matkaa kohti pohjoista vaellus- tms. reissuille.

Reittimme kulki rannikon tuulivoimaloiden ja  Oulun ohi.  Tarkoituksemme oli pysähtyä lounaskahveille jossakin Oulun ja Rovaniemen välillä, mutta eipä siellä ollut muuta kuin metsää ja soita. Poronhoitoalueelle tultuamme näimme tien varressa muutaman poron, mutta valokuvia en ehtinut ottaa. 

 

 

Majoituksen olin varannut  meille Helin ja koirien (Nopsa ja Sisu) kanssa Santasport Apartments huoneistohotellista Lapin Urheiluopiston vierestä. Huoneistot kuuluivat urheiluopistoon, sillä buffetaamiainen oli tarjolla alueen päärakennuksessa. Samassa rakennuksessa oli myös uimahalli, jonka käyttö kuului huonehintaan.

 

 

 

Tilavissa huoneistoissa oli kaksi makuuhuonetta, olohuone - keittiö, kylpyhuone - sauna ja tilava lasitettu parveke. 

 

 

 

 

 

Saman majapaikan oli valinnut ystävättäreni Päivikki, joka oli reissussa Satu tyttärensä ja Nixi koiransa kanssa. SM-kisoihin osallistuivat vain Heli ja Päivikki.  Lähdimme yhdessä iltakävelylle kohti Kemijoen rantaa.  Ohitimme Lapin ortodoksisen kappeliseurakunnan kirkon, Ounaskosken Campingalueen ja Koskipuistossa / Hervan puistossa Ensio Seppäsen taideteoksen Maidolla elämisen alku, vuodelta 1984. Jätkänkynttilä siltaa ihailimme Kajaanintiellä ennen paluuta majapaikkaamme.

 

 

 

Perjantai 26.8. alkoi hotellin täyttävällä ja monipuolisella aamiaisella.  Kaikki hotellivieraat näyttivät olevan enemmän tai vähemmän urheilijoita.  Emme poikenneet collegetakkeinemme ja verkkareinemme muista aamiaisravintolan asiakkaista.

 

 

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelylle neljän hengen ja kolmen koiran porukalla Ounasvaaran luontopolulle.  Polku kiertää vaaran eteläreunaa itää kohden laavulle. Alkumatkasta maasto on lehtomaista ja kulkee pitkospuita pitkin soisen alueen kautta. Laavun jälkeen polku nousee avokallioiden yli vaaran pohjoispuolelle kuivia kankaita pitkin. Luontopolku jatkuu muinaisjärven rantaa mukaillen, kääntyen alas kuivia kankaita pitkin lähtöpaikkaan. Edellisen jääkauden jäljet ovat selvästi nähtävissä polun varren kallioiden uurteissa ja muinaisrantakivikoissa.

 

 

 

Puolen päivän jälkeen lähdimme  kisapaikalle, jossa oli tarjolla sekä hyppy- että agilityrata SM-kisojen etko-kisoissa.  Helille ja Nopsalle ei tullut menestystä näissä kisoissa mutta Päivikki ja Nixi tulivat kolmansiksi hyppyradalla medi-kokoisten koirien luokassa, johon osallistui 114 koirakkoa.

 

Illalliseksi söimme Helin kanssa kisapaikalla ruokarekka Hekuman vege-annoksen, joka sisälsi mausteista vegejauhista, hummusta, granaattiomenan siemeniä ja siemennäkkäriä.  Annos näytti Lappiin sopivasti poronkäristykseltä ja perunamuussilta ja mainitsinkin siitä myyjälle. 

Iltakävelyn teimme vielä Kemijoen rantamaisemissa kisapaikan lähellä.

Lauantaina 27.8. olivat vuorossa Agilityn Suomenmestaruuskilpailujen yksilökisat. Kaupunkiin tutustuminen jäi automatkaan yli Ounaskosken rautatie- ja maantiesillan, joka vihittiin alkujaan käyttöön heinäkuussa 1934. Lapin sodan aikana saksalaiset räjäyttivät sillan lokakuussa 1944 ja vuonna 1951 se otettiin uudelleen käyttöön. Matkan varrella kisapaikalle ohitettiin myös Rovaniemen jälleenrakennuskauden maamerkki, Rovaniemen kirkko.

Kilpailut käytiin Rovaniemen Susivoudin kentällä.  SM-kisat ovat kauden päätapahtuma Suomessa. Kisoihin osallistuvan koiran ja ohjaajan tulee täyttää tietyt tulosvaatimukset tai joukkuekilpailuihin osallistumiskriteerit. Suomenmestaruus ratkaistaan sekä yksilö- että joukkuekilpailussa kahden radan yhteistuloksen perusteella ja kilpailut käydään kaikissa viidessä kansallisessa kokoluokassa (pikkuminit, minit, medit, pikkumaksit ja maksit).

Aamupäivällä olivat vuorossa yksilökilpailujen karsintaradat, joiden perusteella 40 parasta medi-kokoluokan koiraaa lunasti paikkansa finaaliradalle.  Heli ja Nopsa onnistuivat karsintaradalla loistavasti, tullen toisiksi 136 koiran luokassa.  Muistona on  kisasuorituksesta kännykkävideo linkin taakana ja muutama Reima Mukkalan ottama valokuva sekä SAGIn video palkintojenjaosta.

Palkintoja oli jakamassa tuomari Anders Virtasen kanssa myös myös Joulupukki, oltiinhan lähellä Joulupukin Pajakylää.  Helillä numeroliivi 290. Kisapaikalle oli järjestetty myös mukava tausta valokuvaamiselle ja pitihän Nopsa istuttaa sinne vaikka se ei tainnut olla aivan mieleistä puuhaa.

 

Finaaliradalle lähdettiin käänteisessä järjestyksessä.  Heli ja Nopsa lähtivät toiseksi viimeisinä.  Tsekkituomari Petr Pupik oli tehnyt sellaisen radan, joka ei suosinut Nopsaa ja Heliä, niinpä he hylkääntyivät.  Finaaliin päässeistä 40 koirakosta vain kuusi teki virheettömän suorituksen ja 18 sai tuloksen.  Lopuilla merkittiin tuloslistaan HYL.  Itä-Helsingin agilityharrastajia ei nähty tänä vuonna minkään kokoluokan koirakoiden mitalikolmikossa. Yksilökisojen täydelliset tulokset ovat linkin takana. 

Yhteiselle illalliselle Rovaniemen keskustaan lähti 16  Itä-Helsingin Agilityharrastajien jäsenteä. Jätimme autot Valtakadun varren hiekkakenttäparkkipaikalle ja lähdimme kulkemaan kohti Koskikatua.  Sieltä löytyi nurkan takaa Amarillo, johon pöytävaraus oli tehty. Olisihan kaupungin keskustassa voinut enemmänkin kulkea, mutta hyvä, että edes näin parin korttelin verran.

Kun ruoka-annokset tuotiin pöytään otin kuvan kaverin annoksesta: BBQ-ribsejä ja sipulirenkaita ja lisäksi savunaga-BBQ- ja Blue Cheese -dippejä sekä ranskalaisia perunoita.

 

Oma annokseni sisälsi vehnätortilloja, sipuli-paprikapaistosta, pico de gallo -tomaattisalsaa, chipotle mole -kastiketta ja guacamolea sekä revittyä broileria. Lisänä oli salaattia ja jalapeñoviipaleita. Kyllä näillä nälkä lähti.

Ei ollut enää yötöntä yötä Rovaniemellä vaikka hieman myöhemmin siellä tuli täysin pimeää kuin kotona Helsingissä.

  

Sunnuntaina 28.8. olivat vuorossa joukkuekilpailut. Itä-Helsingin Agilityharrastajien joukkueet jäivät tänä vuonna ilman mitaleita.  Yhdistyksen medi-joukkueessa olivat Päivikin ja Nixin sekä Helin ja Nopsan lisäksi myös Paula ja Taisto sekä Tea ja Malva.  Valokuva otettiin toki muistoksi.

 

 

Kisapaikan kuvat on ottanut Reima Mukkala ja lisääkin kuvia on linkin takana.

Iltakävelylle lähdimme autolla Ounasvaaran hiihtokeskukseen vaaran pohjoispuolelle. Olisihan sinne päässyt kävellenkin luontopolkuja pitkin, mutta illan hämärtyessä valitsimme näin.  Nettisivujen esittelyteksti kertoo:  "Ounasvaaran Hiihtokeskus sijaitsee ihan kaupungin keskustan kupeessa. Missään muualla Suomessa eivät laskettelukeskus, erämaaluonto ja kaupungin runsas palvelujen tarjonta sijaitse näin lähellä toisiaan, kaikki vain muutaman kilometrin tai minuutin päässä toisistaan."

Auringon laskiessa kiipesimme mäkihyppytornien hyppytasojen luokse ihailemaan sieltä näkyviä maisemia kohti pohjoista. Heli kiipesi jopa hyppytorniin niin korkealle kuin sinne pääsi ennen eteen tullutta suljettua porttia.

Siellä Heli näkyy portaissa alimman hyppyynlähtötason alapuolella.

Seuraavat viisi kuvaa ovat Helin ottamia.  Ensimmäisessä kuvassa olen vasemmalla Sisun ja Nopsan kanssa ja Päivikki on keskellä Nixin kanssa, Satu oli portaissa jossakin Helin alapuolella.

 
Maastossa näkyi aika ikävästi pyöräilyreitit eivätkä nuo soratiet ja -kentätkään kaikein mukavinta maisemaa ole, mutta lienevät välttämättömiä hiihtokeskuksen alueella.

Ei näkynyt poroja tälläkään luontoretkellä.  Ainoastaan 5 - 6 bordecollieta pelmahti yht´äkkia omistajansa kanssa näkyviin Agility Uniten treenikentän lähellä.  Tämä pieni agilityseura on saanut vuokrattua kenttätilaa Rovaniemen kaupungilta hiihtokeskuksen alueelta.

 

Maanantaina 29.8. tiemme erosivat Helin kanssa.  Hän lähti Sisu-koiransa ja kaverinsa kanssa kohti Hossaa ja me pääsimme Nopsan kanssa Päivikin autolla Sadun ja Nixin kanssa kotiin.  Jälkeenpäin pohdiskelimme Päivikin kanssa, että meidänkin olisi pitänyt suunnitella vaellusreissu kisaviikonlopun jatkoksi kuten tosi monet agilitytuttavat tekivät.  Aikaahan meillä molemmilla eläkeläisillä olisi ollut. Facebookissa ja Instagramissa on näkynyt kavereiden kuvia Ruotsin Abiskosta, Norjan Lofooteilta ja Suomen puolelta Kilpisjärjen seuduilta, Pelkosenniemeltä ja monilta muiltakin seuduilta.

Ajoimme kohti etelää kolmen pysähdyksen taktiikalla.  Pyhäjärven ABC:lle pysähdyimme buffet-lounaalle.  Siellä oli mainio, kuitenkin vähäiselle käytölle jäänyt aitaus, jonne koirat voisi jättää kuumana päivänä, jos autossa ei olisi turvallista koiraporttia tai kuljetuskoppaa.

Iltapäiväkahvit ja jäätelöt nautittiin Joutsan Huttulaisessa, kun oli ensin tehty pieni kävelylenkki Kineettisen taiteen talon luo ja todettu, että KITA oli kiinni.

Näin oli tehty kymmenen tunnin paluumatka SM-kisareissulta läpi keskisen Suomen ja jäätiin odottamaan agilityn MM-kisareissua Wieniin syyskuun lopulla, jonne lähden Päivikin ja Helin kanssa kannustamaan Suomen joukkuetta. 

I-HAH bloggaa blogissa on myös juttu Rovaniemen SM-kisoista.