sunnuntaina, kesäkuuta 25, 2023

Saariselän Aurorapolku pohjoisen matkalla (osa 3)



Aurorapolun kierros oli ensimäinen koiralenkkimme Saariselällä Urho Kekkosen kansallispuistossa perjantaina 9.6.2023 ennen agilitykisojen alkamista iltapäivällä. 



Saariselän kesäreittien lähtöpaikka oli aivan hotellialueemme Santa´s Hotel Tunturin lähellä.  Siellä oli selkeä kartta ja opasteet reiteille ja reittien varrella oli tolpat, joissa oli reittien kuvasymbolit. 

Netistä löytyy myös Metsähallituksen reittikuvaus 2,1 km pitkästä Aurorapolusta.  Se on merkitty karttaan sinipunaisella värillä.  Eksymisvaaraa ei ollut tällä polulla.


Reitin alussa ja lopussa meni Luttojoen yli kaarisilta, jonka ritilikköön eräs kisoihin osallistunut pikkukoira oli loukannut varpaansa, joten silta kannattaa ylittää varovaisesti koirien kanssa. Leveät sorapolut tai oikeastaan tiet olivat hienoinen pettymys, sillä muistoissa oli koskematon Koilliskairan erämaa, jossa olen käynyt Luonto-Liiton vaelluksella kesällä 1975. 

Tämä perjantai oli ainoa päivä reissumme aikana, jolloin ilma oli sen verran viileä ja epävakainen, että oli pukeuduttava lämpimiin vaatteisiin ja kosteutta pitäviin lenkkareihin.  Iltapäivällä kisojen aikana saimme jopa pienen sade- ja raekuuron, mutta ne menivät nopeasti ohi. Saariselällä  eivät myöskään hyttyset tai mäkäräiset vaivanneet meitä. 







UKK-puisto perustettiin vuonna 1982, kun luontoliittolaisten keräämä yli 100 000:en nimen adressi oli luovutettu vuonna 1972 silloiselle pääministeri Rafael Paasiolle ja Urho Kekkonen oli saatu hankkeen suojelijaksi myöhemmin. Olin mukana keräämässä nimiä.  Seuraavat kolme kuvaa ovat kirjasta Luonto-Liiton historia 1943 - 1998 toim. Jyrki Heimonen ja Jani Kaaro.


Leveillä poluilla on kuitenkin hyvät puolensa, ihmiset pysyvät niillä.  Kapean Luttojoen rantamaisemat ovat säilyneet sellaisena, kuin muistan Koilliskairan 70-luvulta.
 



Korkeuseroja Aurorapolun varrella on sen verran, että joidenkin rinteiden kiipeäminen hieman puuskutti, mutta olivathan maisemat sitten tasamaata mielenkiintoisemmat.





Auroratupaa lähestyttäessä oli kurun reunalla pari reilun kokoista nuotiopaikkaa, joten tilaa olisi ollut useammallekin seurueelle makkaran paistoon.  Saimme kuitenkin kulkea omassa rauhassamme, vastaan tuli vain pari ihmistä koirineen.  Taisivat olla agilitykilpailuihin osallistujia muualta Suomesta, mutta eivät olleet ennestään tuttuja.



Aurora päivätupa / vuokrakota oli moderni tummaksi petsattu teltan mallinen rakennus 700 metrin päässä reitin alusta.  Sen edessä oli terassi-parveke, jolta oli hienot näköalat ympäristöön.  Ulkokuva rakennuksesta unohtui ottaa, mutta sellainen löytyy linkin takaa.


Reitin loppupuolella näimme puiden takaa pienen lammen, jonka rannalla oli outo rakennelma.  Kartta kertoi nimen: Laplands Hotel lasi-iglu. Taidan olla hiukan vanhanaikainen, kun näkisin lammen rannalla mieluimmin pienen hirsimökin, jossa olisi iso ikkuna.


Reitin lopulla tulivat näkyviin Saariselän isot hotellit, joihin mallia on taidettu hakea Alppien hiihtokeskuksista.


Poroja makoili ja käyskenteli aivan hotellimme läheisyydessä.  Onneksi Nopsa-koirani ei ole niistä kiinnostunut.


2 kommenttia:

  1. Aurorapolkua ei itse olekaan tullut patikoitua. Muutoin alueella on kyllä tullut oltua paljon, ja Aurora päivätupa on tullut todettua upeaksi. On myös muuten tullut yövyttyä tuossa iglussa, voin suosittelella sitäkin.

    VastaaPoista
  2. Hei Mikko, Aurora päivätuvan upeudesta olen samaa mieltä, mutta tuon iglun ulkonäkö ei miellyttänyt :).

    VastaaPoista