lauantaina, elokuuta 18, 2018

Turistina Porissa


Pori osoittautui mielenkiintoiseksi ja kauniiksi kaupungiksi, vaikka kesän tapahtumat Asuntomessut, Pori Jazz  ja Suomi Areena olivat jo elokuun puolivälissä ohi. Tärkeintä reissussa oli entisten mahtavien kollegoiden tapaaminen. Lisää kuvia löytyy Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta

Helsingistä Poriin kotitilalleen palannut Tiina ja poikansa toimivat oppainamme.  Aloitimme kaupunkiin tutustumisen keskiviikkona 15.8. Käppärän hautausmaalta ja siellä olevasta Juseliuksen mausoleumista, jonka liikemies Fritz Arthur Jusélius rakennutti yksitoistavuotiaana kuolleen tyttärensä Sigrid Juséliuksen hautamuistomerkiksi.  Wikipedia kertoo: Arkkitehti Josef Stenbäckin piirtämä rakennus on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä, ja se on kuuluisa erityisesti Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemista seinämaalauksistaan. Sigrid Juséliuksen lisäksi vuonna 1903 valmistuneeseen mausoleumiin on myöhemmin haudattu myös hänen isänsä.
Hautausmaalla ohitimme myös Ilkka Lipsasen eli Dannyn vanhempien haudan ja googlen avulla tuli tarkistettua tietoja August ja Erkki Lipsasesta, kauppaneuvoksia ja porilaisia merkkihenkilöitä molemmat. 
Porin keskustan kävelykaduilla kiinnittivät huomiota lukuisat ravintolat.  Eihän meillä ole Helsingissäkään ravintolatiheys niin suuri :)  :) .






Keskustassa oli myös hauskoja patsaita, kuten kuvanvestäjä Kerttu Horilan pronssiin valettu ja panssariväreillä maalattu teos Maire, joka kuvaa puiston penkillä istuvaa naista sekä Pertti Mäkisen Toriparlamentti kauppatorin keskellä.
Porin raatihuone sijaitsee Hallituskadun varrella. Vuonna 1841 valmistuneen uusklassismia edustavan rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel. Rakennus on Porin tunnetuimpia ja arvokkaimpia ja arvoa korostaa sen edessä avautuva historiallinen Raatihuoneenpuisto.  
Porin raatihuone ja Raatihuoneenpuisto ovat osa vuonna 2002 perustettua Porin kansallista kaupunkipuistoa. Ne kuuluvat myös niin sanottuun Kivi-Poriin, jonka Museovirasto on määritellyt valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. (Wikipedia)
Porin kaupungintalo tunnetaan myös nimellä Junneliuksen palatsi.  Se jäljittelee venetsialaistyylistä renessanssipalatsia. Palatsin on suunnitellut arkkitehti August Krook ja sen rakennuttivat apteekkari ja kunnallisneuvos Robert Junnelius sekä johtaja Hugo Rosenlew vuosina 1894-1895. 
Ennen kaupungintalona olemistaan palatsi toimi yksityisasuntona. Alun perin ensimmäinen kerros oli Robert Junneliuksen ja hänen vaimonsa Ellen Junneliuksen (os.Rosenlew) asunto, ja toinen kerros konsuli Rosenlewin asunto. Perimätietojen mukaan Junnelius halusi vakuuttaa Ellenin suvun siitä, että Ellen oli valinnut itselleen juuri oikean puolison. Junnelius ei näin ollen halunnut rakennuksen kustannuksissa säästellä, ja lähettikin arkkitehti Krookin ottamaan Venetsian  ja Firenzen palatseista oppia. Krook suunnitteli talosta kolmikerroksisen, joissa jokaisessa kerroksessa oli tilaa noin 600 neliömetriä.
Vuonna 1900 Robert Junnelius kuoli aivohalvaukseen, ja vuonna 1902 Ellenin veli, vuorineuvos Erik Rosenlew, muutti puolisonsa Karinin (o.s. von Frenckell) kanssa palatsin kolmanteen kerrokseen. Hugo Rosenlew puolestaan menehtyi vuonna 1912, jonka jälkeen Karin Rosenlewin veli, Rafael von Frenckell , osti palatsin kolmannen kerroksen ja muutti sinne 1917. Von Frenckell kuitenkin muutti Helsinkiin jo vuonna 1923, jolloin keskimmäisestä kerroksesta tuli vuokrattavaa tilaa.
Karin Rosenlew jäi palatsin viimeiseksi asukkaaksi. Hän asui siellä vielä senkin jälkeen, kun Porin kaupunki oli rakennuksen vuonna 1963 ostanut. Karin Rosenlew kuoli vuonna 1967. (Wikipedia)
Poria pidetään suomenkielisen teatterin syntymäpaikkana, sillä Kansallisteatterin edeltäjä Suomalainen Teatteri antoi ensimmäisen näytäntönsä Porissa Hotelli Otavan teatterisalissa 13. lokakuuta 1872. Teatteri viipyi kaupungissa seitsemän viikon ajan, jonka jälkeen se toimi kiertueteatterina ympäri Suomea, kunnes asettui pysyvästi Helsinkiin.
Porin Teatteri on suomenkielinen ammattiteatteri. Se perustettiin vuonna 1931, kun Porin Näyttämö ja Porin Työväen Teatteri yhdistettiin.
 Teatteri toimii kaupungin keskustassa vuonna 1884 valmistuneessa teatteritalossa, jota pidetään yhtenä Suomen kauneimmista teatterirakennuksista. Uusrenessanssia edustavan rakennuksen on suunnitellut ruotsalainen arkkitehti Johan Erik Stenberg. (Wikipedia)
Kokemäenjoen rannassa sijaitseva arkkitehti C. J. von Heidekenin suunnittelema vaaka- ja pakkahuone rakennettiin vuosina 1858–1860. Vuosisadan loppuun mennessä se kävi jo ahtaaksi ja rakennusta laajennettiinkin vuonna 1897 arkkitehti Gustaf Nyströmin piirustusten mukaan. Pakkahuone sai laajennuksessa nykyisen muotonsa, johon kuuluvat muun muassa päätyihin valmistuneet kaksikerroksiset tornit. Heidekenin alkuperäinen suunnitelma oli tyyliltään uusrenessanssia, mutta Nyströmin uudistusten jälkeen rakennus edustaa lähinnä jälkiklassismia. Rakennuksessa sijaitsee nykyään Porin taidemuseo. (Wikipedia)
Taavi-nimistä ponttoonisiltaa pitkin siirryimme Kirjurinluotoon.  Silta on saanut nimensä lautturi Taavi Koskisen mukaan, joka ajoi aikoinaan Kirjurinluotoon kulkevaa lauttaa. 
Etelärantaa vastapäätä sijaitseva Kirjurinluoto on Porin keskuspuisto.  Se on suosittu kaiken ikäisten ulkoilupaikka. Kirjurinluodolla pidetään mm. Pori jazz -festivaalit. Kirjurinluoto on yksi useista Porin keskustan tuntumassa sijaitsevista Kokemäenjoen luodoista. Se kuului 1800-luvulla kaupungin notaarin eli kirjurin luontoisetuihin, josta luoto myös on saanut nimensä. Samalla tavoin on nimetty muitakin alueen luotoja, kuten Pormestarin- ja Raatimiehenluodot. (Wikipedia)
Parinkymmenen kilometrin päässä Porin keskustasta luoteeseen sijaitsevat kuuden kilometrin pituiset Yyterin hiekkarannat. Siellä kävimme kahlailemassa .  
Matka jatkui kohti Reposaarta ja ohitimme Reposaaren tuulipuiston. Suomen Hyötytuuli rakennutti vuonna 1999 Suomen ensimmäiset teollisen kokoluokan tuulivoimalat Poriin, Meri-Porin alueelle.
Reposaaren tuulipuistoalue on tuuliolosuhteiltaan erinomainen, sillä tuulen keskinopeus on noin 7,3 metriä sekunnissa. Tuulivoimalat on sijoitettu satamaan ja teollisuusalueelle, valmiin infrastruktuurin ääreen, hyvässä yhteistyössä alueen asukkaiden ja teollisuuden kanssa.
Reposaaressa kävimme Junnilan kauniin Ankkalinna-lammen rannalla ja kiipesimme pienen kylpylähuoneen terassiparvekkeelle. 

Reposaari on kiehtova pienoiskaupunki, jossa kaikki peruspalvelut ovat lähellä. Kirkkokadun eteläpäässä on Reposaaren kuusikulmainen kirkko, joka valmistui vuonna 1876. Se on norjalaistyylinen tunturikirkko, jonka suunnittelijaa ei tiedetä, mutta tiettävästi piirustukset tilattiin Tukholmasta.   Reposaaren kirkossa vihittiin avioliittoon tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Jenni Haukio tammikuussa 2009. 
Mielenkiintoisen Poriin tutustumisen jälkeen kävimme syömässä The Merry Monk Gastrpubissa.  Fish and chips, halloumi ja chips ja salatti täyttivät vatsat niin, ettei Tiinan suunnittelema iltapala enää mahtunut kenenkään vatsaan.

Torstaina 16.8. ajelimme mm. Lyttylän kartanolle.  Wikipedia kertoo: Se perustettiin vuonna 1614, kun kuningas Kustaa II Adolf antoi Lyttylän ja Kellahden kylät läänitykseksi ratsumestari Otto Johan Grothusenille. Kartanon muita omistajia olivat muun muassa Eneskjöldin suku, vapaaherra ja Vaasan läänin maaherra Karl Konstantin de Carnall sekä kauppaneuvos Fredrik Frans Wallenstråle. Viimeinen omistaja oli tanskalainen liikemies Valdemar Heyman, joka myi kartanon maat torppareilleen vuonna 1900.
Lyttylän kartanon tyhjilleen jääneeseen päärakennukseen perustettiin kansakoulu vuonna 1906 ja sen yhteyteen kirjasto vuonna 1955, mutta molemmat lakkautettiin 1970. Nykyään päärakennus on Porin kaupungin omistama ja se on paikallisen kiinteistöyhdistyksen käytössä. Myös Otsolan kansalaisopisto järjestää rakennuksessa kursseja.
Päärakennus on rakenteista löytyneen vuosiluvun perusteella valmistunut 1896. Paikalla on aiemmin ollut pienempi rakennus. Päärakennuksen pelastamiseksi alueen asukkaat ovat vuonna 2014 perustaneet Pro Lyttylän Kartano ry:n, joka ostaa rakennuksen kaupungilta ja kunnostaa sen.

Tiinan kotitalo ja sen kaunis pihapiiri ansaitsisivat tulla esitellyksi jossakin sisutuslehdessä. Niin paljon siellä oli kauniita yksityiskohtia. Kiitokset kutsusta Poriin Tiina ja seurasta Sirpa ja Merja. 








lauantaina, elokuuta 11, 2018

Sähköpyörällä ja vesibussilla helpotusta Helsingin helteisiin

Sähköavusteiseksi muutetulla pyörällä ajelu pitkin pääkaupunkiseudun merien ja jokien rantoja toi vilvoitusta kesän helteisiin ja tuli lähdettyä pidemmille pyöräreissuille kuin aikaisemmin. Nämä korvasivat Viron pyöräreissun, joka jäi tekemättä Ilpon loukattua kätensä Maltan matkamme aikana. Pari saaristoristeilyä olivat myös mukavia kokemuksia. Kuvia on lisää Metkaamatkustelua kuvat sivustolla.

Toukokuussa törmäsin Ylen artikkeliin sähköpyöräilyn terveysvaikutuksista ja syntyi päätös sähköistää yhden kesän käytössä ollut Cresent pyöräni. Netistä löytyi tietoa asiasta ja jumpparyhmässä olin kuullut, että Malmilla sijaitseva pyörähuolto tekisi asennukset,  jos ei itse halua yrittää sellaista.  Niinpä tilasin toukokuun lopussa sähköistyksen puhelimitse ja sovimme, että minulle soitettaisiin, kun asentaja saa tarvikkeet Keski-Uudenmaan Elektroniikka Oy:stä, joka on Suomen vanhin polkupyörien sähköistykseen keskittynyt yritys.   
Tarvikkeiden maahantuonti kesti ja sain puhelun vasta päivää ennen Maltan matkaamme.  Vein pyöräni huoltoon ja ihastelin huoltohallin siisteyttä ja välineiden hienoa järjestystä. Sovimme, että sähköistetty pyöräni olisi noudettavissa heti matkan jälkeen ja niin se olikin.

Tästä alkoi uusi innostus tutustua polkupyörällä lähiseutuihin.  Pyöräily kotiseuduilla on jäänyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, koska on tuntunut siltä, että pitää mieluimmin kävellä koirien kanssa. Nyt oli kuitenkin niin kuumaa, ettei ollut terveellistä tehdä koirien kanssa pitkiä lenkkejä.  

Ensimmäisen nostalgisen pyörämatkan tein Vantaan- ja Keravanjokien varsia pitkin Tikkurilaan ohi Siltamäen aluepuiston.  Nämä olivat tuttuja maisemia niiltä 25 vuodelta, kun asuimme Suutarilassa.  

Vanhankaupunginlahti on tullut kierrettyä useampaan kertaan ja muisteltua lapsuuden pyöräreittejä, kun asuin Vallilassa ja Hermannissa.  Arabianranta on toki kokenut melkoisen muutoksen niistä ajoista.
Viikin koetilan pellot ja arboretum ovat mukavia lähipyöräilykohteita.  Ei uskoisi, että ollaan vain 10 kilometrin päässsä Helsingin keskustasta. 
Idässä houkutti ns. Puotinkylän lahti ja sen toisella puolella oleva Ramsinniemi, jotka ovat lapsuudesta tuttuja veneilymaisemia serkkuni isän veneellä. 

Itäkeskuksen opiskeijia-asunnossa asuessamme tuli Marjaniemen uimaranta tutuksi, mutta jostain syystä silloin ei tullut koskaan ajettua rantaa pitkin kohti Roihuvuorta, joten Strömsin kartano oli uusi tuttavuus.

Kruununhaan kadut tulivat lukioaikoina tutuiksi sillä sijaitsihan lukioni Kirkkokatu 6:ssa, jonne ajoin usein pyörällä. Helteiden aikana tuli käytyä Kauppatorilla useampaankin kertaan. Ensimmäisellä kerralla olivat meneillään viime hetken valmistelut Trumpin ja Putinin vierailua varten.  


Kumpulan uimala oli lapsuuteni lähiuimapaikka, jossa vietimme koko kesän ja kaiket päivät niin, että vaaleahiuksisilla kavereilla hiukset muuttuivat vihreiksi. Nyt ei ole tullut käytyä siellä vuosikausiin, mutta sähköpyörällä tämäkin puute korjaantui.  
Lapsiperheet kävivät helteiden aikana Ikeassa nauttimassa ilmastoidusta leikkitilasta ja ravintolan lihapullista.  Eläkeläisellekin kelpasi ostosten teko viileässä. Matkan varrella olivat Jakomäen hiekkakuopat, jossa on käyty uittamassa koiria ja on siellä uitu itsekin.  Nämä lähdepohjaiset lammikot eivät ole kärsineet sinilevästä. 

Iltapyöräilyt veivät Vantaanjoen varsia etelään ja pohjoiseen. Pikkukosken uimarannalla näkyi uimareita vaikka vedessä olikin hiukan sinilevää. 


Malmin lentoaseman ympäristö on hieno lähivirkistyskohde ja lintujentarkkailualue monille. Kahvioravintolassa käytiin lounaalla tänäkin kesänä. 



Länsimetroon tutustuminen tapahtui pyörän kanssa.  Ajoin metrolla Matinkylään ja sieltä pyörällä Espoon rantaraittia pitkin ohi mm. Nokkalan majakan, Haukilahden sataman ja Sinebrychoffin huvilan Lauttasaareen, josta palasin metrolla Myllypuroon ja sieltä kotiin. 







Keskustassakin kävin asioilla pyörän kanssa useampaan kertaan.  Mannerheimintiellä on selkeät pyörätiet ja niitä pitkin pääsi Laaksoon ja sieltä Keskuspuistoon ja muistelemaan menneitä Pirkkolan plotille, jossa aikanaan kävimme lasten kanssa. 


Itä-Helsingin rannoilla on vielä paljon kauniita raitteja ajeltavana.  Nyt tuli kierrettyä Kulosaari, Mustikkamaa ja Kalasatama. 





IHA-Linesin 1,5 tunnin Itä-Helsingin saaristoristeilyllä kävimme lapsuuden ystävättärien kanssa.  Kummastusta aiheutti meissäkin ST1-yhtiön edustussauna, joka on saatu rakentaa Laajasalon rantaan entisen öljysataman lastauslaiturin päälle. 



Pyöräretkiä Kalvikin ja Vuosaaren rannoille tuli tehtyä useampia, mutta uiminen luonnonvesissä jäi toteutumatta.  Kahlailu lämpimässä merivedessä sai riittää. 





Millan kanssa teimme saaristoristeilyn Hakaniemen ja Vuosaaren välillä . Se oli todella 10,- euron hintansa arvoinen. Herttoniemen rantaa en ole vielä aikaisemmin nähnyt tässä muodossa vaikka sitä on alettu rakentaa jo parikymmentä vuotta sitten.  Laajasalon kanava on tuttu lapsuuden veneretkiltä, tosin sitä silloin kutsuttiin nimellä Degerön kanava. Vene pysähtyi monien saarien laitureilla mm. Vartiosaaressa, jonne olisi mukavaa tehdä päiväretki. Vuosaaren Hiekkalaiturintielle saavuimme vajaan kahden tunnin vesillä olon jälkeen.