perjantaina, kesäkuuta 30, 2017

Ukraina, Odessa 2017

Ukraina Odessa 23. - 26.6.2017

Maabongauslistaltani puuttui Euroopasta muutama maa.  Niissä käyminen oli ollut mielessä jo joitain vuosia. Odessa oli nimenä tuttu kaupunki entisen työnantajan Etumatkojen  kohteena, mutta jäi aikanaan käymättä. 
Juhannuksen seutu vietettiin Odessan lisäksi Valko-Venäjän Minskissä ja Moldovan Chisinaussa.  Matkakertomukset löytyvät linkkien takaa ja lisää kuvia Odessasta on Metkaamatkustelua.kuvat -sivustolla. 

Belavian lento klo 13:00 – 14:40 vei meidät Valko-Venäjän Minskistä Ukrainan Odessaan juhannusaattona 23.6.2017. Olin lukenut, että lentokentällä odottavat taksit voivat pyytää kyydistä ylihintaa, joten tilasin taksin valmiiksi hotellin kautta. Hinnaksi oli kerrottu 300,- Ukrainan hryvniaa eli noin 10,- euroa.  Kerroin kuskille, että meidän pitäisi vaihtaa rahaa, jotta saamme matkan maksettua, mutta hän sanoi, että saa maksun hotellilta, joten rahanvaihtoa ei tarvitse tehdä siinä vaiheessa.
Vintage Hotel Odessa
Hotelliin päästyämme maksoin vastaanotossa kortilla sekä huoneen että taksin.  Hotelli Vintage Odessa sijaitsee uudehkossa korkeassa rakennuksessa, mutta hotellin käytössä oli ilmeisesti vain pohjakerroksessa sijainneen vastaanoton lisäksi rakennuksen ensimmäinen kerros. Siellä sijaitsivat huoneet ja aamiaisravintola sekä kaksi terassia. Yleiset tilat oli kalustettu hiukan vanhahtavaan tyyliin tehdyillä uusilla vaaleilla kalusteilla ja valaisimilla ja samoin olivat huoneet vaaleita ja kauniisti sekä käytännöllisesti kalustettuja.  Säilytystilaa oli runsaasti koko yhden seinän peittäneessä liukuovikaapistossa, wifi ja ilmastointi toimivat, pistorasioita oli riittävästi ja suihkulla varustettu kylpyhuone oli kaunis ja tilava. 

Saatuamme laukut huoneeseen, kysyimme respasta, missä sijaitsee lähin pankki.  Sellainen löytyi aivan hotellin läheltä, mutta se oli kiinni, joten rahanvaihto ei onnistunut.  Palasimme hotelliin kysymään, missä olisi pankkiautomaatteja.  Saimme ohjeen mennä lähikadulle.  Emme löytäneet automaattia, joten kysyimme apua kadulla kulkijoilta.  Kukaan ei puhunut englantia, mutta onneksi bankomat sana tuli ymmärretyksi ja meidät ohjattiin kohdalla olevaan elintarvikeliikkeeseen.  Sisältä hyllyjen välistä löytyi kaksikin automaattia.  Ensimmäinen sylkäisi korttini heti ulos ja lähettyvillä ollut asiakas mainitsi, että se oli vain paikallisen pankin asiakkaille.  Toinenkaan automaatti ei antanut minulle rahaa. Jälkeenpäin ajatellen saattoi ongelma olla se, että koitin nostaa rahaa debet-puolelta.  Ehkä rahaa olisi saanut credit eli luottokorttipuolelta. Onneksi vettä ja muita tarvitsemiamme pieniä ostoksia sai tehtyä kortilla.
Mauritanian arch
Pieni kävelykierros hotellin ympärillä oli myös paikallaan. Parinkymmenen metrin päässä oli ”Mauritanian arch” , josta lähti katu kohti köysiradan päätepistettä ja metsikön läpi portaat rantaan. Käväisin rannassa ja totesin, että matala hiekkaranta ei ollut snorklauksesta pitäville ihanteellisin.  Toki tämä oli tiedossa jo etukäteen, joten pettymystä ei tullut.
Matkalla illalliselle
Illallisajan koittaessa alkoi valitettavasti myös sade, joten päätimme jäädä syömään hotellin lähelle. Sieltä löytyi Mango cafe, jossa oli tarjolla japanilaista ja thaimaalaista ruokaa. Päädyimme thaimaalaiseen eikä todellakaan tarvinnut pettyä.

Lauantai 22.6.2017
Hotellin aamiainen tarjoiltiin pöytiin ja sen sai valita kuudesta erilaisesta menusta.  Siihen sisältyi esimerkiksi kolmen munan munakkaita tai paistettuja kananmunia ja pekonia, teetä/kahvia, luonnonjugurttia, tuoremehua, pala paahtoleipää ja iso kaurakeksi .  Päivä lähti hyvin käyntiin tällaisella annoksella.

Hotellin respasta saimme vinkkejä julkisten kulkuvälineiden käyttöön.  Bussiliput maksoivat 5,- rahaa (hryvniaa) ja raitiovaunuliput 3,-  rahaa.  Lippu ostettiin joko kuljettajalta tai sitten kulkuvälineessä oli rahastaja. Vähitellen oli aika lähteä etsimään rahannostoautomaattia.  Googlen kartta oli korvaamaton apu.  Kun latasi kartan wifin avulla valmiiksi puhelimeen saattoi sitä käyttää kaupungilla offline-tilassa. Automaatti löytyi ja saimme viimeinkin käteistä rahaa.  Kurssin olimme tarkistaneet netistä. 1000,- paikallista rahaa oli noin 33,- eur.  Helppo tapa vaihtokurssin laskemiseksi oli ottaa paikallisesta rahasummasta nolla pois ja jakaa summa kolmella.
Bussimatkaseuralainen
Googlen karttapalvelu kertoi myös minkä numeroisella bussilla kannatti lähteä etsimään kaupungin keskustaa ja kuuluisinta nähtävyyttä Potemkinin portaita. Portaat ovat tulleet tunnetuiksi Sergei Eisensteinin ohjaamasta mykkäelokuvasta Panssarilaiva Potemkin.
Selfie Potempikin portaiden alapäässä
Portaat löytyivät ja niiden luota köysirata, jolla pääsi portaiden alapäähän.    Ylös kiipesin kaikki 192 porrasta. 

Nyt tekikin mieli jo kahvia ja leivoksia, joten istahdimme Londonskaja hotellin terassille. Ohi kulki pieniä avobusseja, jotka tekivät kierroksia keskustassa.  
Kuva Odessa City tours nettisivuilta
Mekin osallistuimme kahvien jälkeen tunnin kierrokselle, joka kesti pidempääkin, sillä oppaan mukaan oli harvinaista, että kaikki osallistujat olivat muualta kuin venäjää puhuvista maista. Mukana oli turkkilaisia rouvia ja kolme rouvaa USA:sta.  Opas oli innoissaan, kun sai kerrankin puhua englantia sellaisten turistien kanssa, jotka kieltä todella ymmärsivät ja puhetta riitti. Noin ylipäätään täytyy sanoa, että emme reissumme aikana törmänneet muihin turisteihin, jotka olisivat olleet muualta kuin venäjää puhuneista maista.  Kierroksen jälkeen kävimme syömässä salaatit pizzeria Veneziassa.  Kaksi salaattia, kaksi suurta annosta valkosipulileipää ja juomat maksoivat tippeineen alle 12,- euroa.  Hotelliin palasimme iltapäivän kuumimmiksi tunneiksi.
Odessan hiekkarantaa
Illalla lähdimme hotellin edestä raitiovaunu numero 5:lla ja bussilla keskustaan. Googlen offline-kartta auttoi taas suunnistuksessa. Toiveenamme oli löytää ravintola, jossa tarjottaisiin Kievin kanaa, mutta jäi löytymättä, sillä edes englanninkielistä manua ei ollut kaikkialla eivätkä tarjoilijat puhuneet englantia. CluKoza-ravintolassa oli menu, jossa oli kuvia ja muutama sana englantia, joten jäimme sen terassille ruokailemaan.  

Hotellille palasimme taksilla.  Olin ajatellut, että maksamme taksista korkeintaan 200,- mutta kuski ehdotti hinnaksi 150,-, joten kaupat syntyivät.

Sunnuntai 25.6.2017
Aamiaisen jälkeen kyselin hotellista mahdollisuutta vuokrata polkupyörät.  Respan poika kertoi, että lähin pyörävuokraamo on nimeltään Tandem ja hän merkitsi vuokraamon sijainnin paperikarttaan.  Ostimme eväitä läheisestä konditoriakahvilasta ja menimme 70-luvun köysiradan pienillä vaunuilla rantaan.
 
Koitimme suunnistaa paperikartan avulla,  mutta se ei oikein onnistunut.  Rannalla oli lukuisia baareja, kioskeja yms. ja kysyin reittiä pyörävuokraamoon, mutta ihmiset eivät puhuneet englantia eikä edes sana Tandem tuntunut tutulta.  Onneksi oli googlen offline kartta ja löysimme lopulta perille.
Googlen kartta
Pyörävuokraamon pitäjäkään ei puhunut englantia kuin muutaman sanan, mutta ystävällinen asenne auttoi ja saimme pyörät.  Tuntihinta oli 60,- ja pantiksi jätin henkilötodistukseni.
 
Rannan tuntumassa oli hyvä kevyenliikenteenväylä, johon oli merkitty pyöräilijöille oma kaistansa. Ajoimme pohjoisessa Nemo delfinaarion lähettyville.  Käännyimme takaisin etelään ja söimme eväät yhdellä lukuisista penkeistä ja jatkoimme matkaa.  Jonkin ajan kuluttua saavuimme hotellialueelle ja pyörätien molemmin puolin oli ravintoloita, kauppoja ym. toimintaa vierivieressä.  Jalankulkijoitakin oli niin runsaasti, että pyöräily oli hankalaa.  Mielessä kävi ajatus, että olipa onni, ettemme olleet varanneet omaa hotellamme siltä alueelta. Käännyimme takaisin kohti pyörävuokraamoa ja luovutimme pyörät pois parin tunnin ajelun jälkeen.
Rantatie turistialueella
Iltapäivänokosten jälkeen päätimme lähteä taas keskustaan ja toiveena oli myös vaihtaa rahaa.  Kysäisin respasta uudelta henkilöltä lähintä rahanvaihtopaikkaa.  Hän kertoi sellaisen olevan lähellä sitä kauppaa, jonka sisällä on pankkiautomaatteja.  Kävelimme neuvottun paikaan, mutta rahanvaihtoistettä ei löytynyt.  Kysyimme ohikulkijoilta ja rouva näytii, että tässähän sellainen on.  ”Tässä” oli tavallinen ruokakauppa.  Menimme sinne sisään ja sieltä todellakin löytyi leivos- ja juomahyllyjen välistä koppi, jossa vaihdettiin rahaa. 
Rahanvaihtopiste ruokakaupassa
Seikkailimme taas keskustaan raitiovaunulla ja bussilla seuraten puhelimesta googlen kartalta sijaintiamme, jotta osasimme jäädä kulkuvälineestä pois suunnilleen oikealla pysäkillä. Pistäydyin parissa merkkituotteiden alennusmyynti- ja outlet-myymälässä sisällä, mutta mitään ostettavaa ei löytynyt.  Eipä ollut löytyä ravintolaakaan, jossa olisi englanninkielinen menu, puhumattakaan siitä, että löytyisi ravintolan terassi, jossa ei poltettaisi tupakkaa tai vesipiippua. Irlantilaisesta Mick O Neill´s pubista löytyi englanninkielinen menu ja ruokakin oli hyvää.  Toki mieli olisi tehnyt syödä jotakin paikallista. Taksikyydin hotelliin saimme 100,- rahalla.

Maanantai 26.6.2017
Aamiaisen jälkeen kävimme hakemassa matkaeväitä lähikaupasta ja palattuamme hotelliin, soitettiin respasta, että taksikuski oli valmiina viemään meitä Moldovan Chisinauhun.  Olimme saaneet hotellin kautta tarjouksen 200 kilometrin kuljetuksesta 1600,- + green card kuskille 520,- + tulli 100,-  yhteensä 2220,- eli noin 73,- euroa. Niinpä lähdimme matkaan klo 09:45 ja perillä olimme klo 14:15.  

Reissusta Transnistrian läpi Moldovaan ja Chisinausta on linkkien takana omat matkakertomuksensa. 





torstaina, kesäkuuta 29, 2017

Valko-Venäjä, Minsk 2017

Maabongauslistaltani puuttui Euroopasta muutama maa.  Niissä käyminen oli ollut mielessä jo joitain vuosia. Juhannuksen vietto Minskissä rupesi houkuttelemaan ja samalla päätimme lisätä reissun kohteiksi myös Ukrainan Odessan ja Moldovan Chisinaun (Kishinev).
Itsenäisyydenaukio Minsk 
Valko-Venäjän viisumitarve ja viisumin hankkimiseksi tarvittava puolto/kutsu (support) oli arveluttanut aikaisemmin omatoimimatkalle lähtöä, mutta maahan on päässyt alle viiden vuorokauden matkalle viisumivapaasti helmikuusta 2017 alkaen, joten sekin ongelma on poistunut.  
Kuvia Minskistä löytyy Metkaamatkustelua.kuvat -sivustolta. 

Alkoi lentojen ja hotelleiden etsintä hakupalveluiden kautta ja matkablogien sekä tripadvisorin vinkkien tutkinta. Lentokenttätaksien hinnat saattoivat olla mitä tahansa eikä kuskien kielitaidosta ollut takeita.  Vajaata viikkoa ennen matkalle lähtöä löysin Autotransfer  -sivun. Lähetin Sergeille sähköpostia ja sain vastauksen muutamassa minuutissa. Kaikki tarpeellinen Minskin bongaamiseen oli nyt varattu.

Keskiviikko 21.6.2017
Belavian lento Helsingistä Minskiin klo 16:35 – 18:00 tehtiin 50 paikkaisella CRJ-100/200 koneella, jossa oli kaksi istuinta käytävän molemmin puolin.  Tarjoiluna oli kolmioleipiä, kahvia/teetä ja ehkä muitakin juomia, mutta jäivät meiltä nauttimatta.

Rajamuodollisuudet sujuivat muuten joutuisasti, mutta passintarkastaja kysyi vakuutuspaperia.  Tuli heti mieleen, että vanhoissa ohjeissa viisumin saamiseksi piti olla vakuutusyhtiöstä erillinen paperi vakuutuksen kestosta, tavallinen vakuutuskortti ei olisi riittänyt.  Kaivoin kuitenkin vakuutuskorttini esiin ja se kelpasi.  Ilpon vakuutuskorttia en ollut muistanut ottaa mukaan ja yritin selittää, että meillä on yhteinen vakuutus, kuten onkin kotivakuutuksen yhteydessä.  Selittelyt eivät auttaneet vaan meidän piti siirtyä toiselle tiskille ostamaan vakuutus.  Onneksi tiski oli lähellä ja vakuutuksen sai hankittua kahdeksi vuorokaudeksi 4,- eurolla eikä maahantulo pysähtynyt siihen. 
Minsk lentoasema
Taksikuski Sergei oli nimelläni varustetun paperin kanssa vastassa ja hän kuljetti meidät 45 km:n matkan keskustaan hotelliimme 30,- eurolla. Matkan aluksi hän soitti meille tervetuliaistervehdykseksi Maamme-laulun.  Hän kertoi kaupungista ja ohi vilahtavista nähtävyyksistä sekä mainitsi, että yksi kaupungin erityispiirteistä on sen puhtaus.  Täytyy myöntää, että Minsk oli erittäin siisti ja rakennukset sekä tiet olivat hyvässä kunnossa jopa esikaupunkialueilla.
Kunnian kukkula
Matkan varrella keskustaan pysähdyimme keinotekoisesti rakennetulla Kunnian kukkulalla(Wikipedia), joka valmistui vuonna 1969, jolloin oli kulunut 25 vuotta siitä, kun Puna-armeija vapautti Valko-Venäjän saksalaisilta.  

Hotelli Minsk sijaitsi Itsenäisyyden aukion laidalla.  Kokolattiamatoin varustettu huoneemme oli kuin missä tahansa maailmalla, wifi toimi ja mukava lisä oli vedenkeitin sekä Ilpolle tärkeä kylpyamme.  Ilmastointi oli myös yksi valintakriteeri, sillä tähän aikaan vuodesta saattaa olla tukahduttavan kuumaa.  Pistorasioita oli yhtä vähän kuin monissa muissakin hotelleissa. Oman kännykkäni jouduin lataamaan kylpyhuoneessa. 
Ilpo Hotelli Minskin ravintolassa
Hotellin yleiset tilat olivat juuri sellaisia kuin Neuvostoliiton aikoina hyvissä hotelleissa esim. Leningradissa.  Katto oli korkealla ja näyttävät kristallivalaisimet pitivät huolen valaistuksesta.

Rahanvaihtopiste oli periaatteessa avoinna ympäri vuorokauden, lukuunottamatta taukoja.  Tauko sattui aikaan klo 19:40 – 20:10, jolloin olisin juuri ollut vaihtamassa valuuttaa.  Rahaa tuli vaihdettua kahdeksan jälkeen.  100,- eurolla sai 210,50 Valko-Venäjän ruplaa BYR ja tämä määrä melkein riittikin vajaan kahden vuorokauden oleskelumme ajaksi. 

Syömään jäimme hotellin ravintolaan, koska ulkona oli alkanut pieni vesisade.  Valitsimme alkuun salaatit, minulle kanaa ja riisiä, Ilpolle possupihvi ja paistettu tomaatti, jälkiruoaksi jäätelöt ja juomana mineraalivettä. Lasku oli tippeineen 80,- BYR eli vajaat 40,- euroa. Huoneeseen ostimme ison vesipullon vajaalla 3,- eurolla. 

Torstai 22.6.2017
Hotellin aamiainen oli monipuolinen. Paikallisuus näkyi erilaisten rahkaleivonnaisten, perunalettujen, sienien yms. tarjonnassa.

Tutkimme puhelimillamme netistä kiertoajelutarjontaa ja päätimme kysäistä Sergeiltä olisiko hänellä pari tuntia aikaa näyttää meille kaupunkia 30,- eurolla.  Vastaus tuli nopeasti ja treffit teimme klo 10:10 hotellin eteen.
Sergein kanssa Itsenäisyyden aukiolla Hotelli Minskin edessä 
Ajoimme keskustan eteläpuolelle puistoon, jossa oli mm. Loshitsa Manor house  museoksi kunnostettu paikallisen maanomistajan kartano.  
Loshita Manor House
Katsastimme lisäksi muutaman kirkon ja kävimme vuonna 2006 valmistuneen Valko-Venäjän kansalliskirjaston näköalatasanteella 76 metrin korkeudessa ihailemassa maisemia. 
Näkymä kansalliskirjaston näköalatasanteelta
Yhteinen kierroksemme päättyi noin neljän tunnin kuluttua  Valko-Venäjän suuren isänmaallisen sodan historian valtionmuseoon.  Maksoin Sergeille 40,- euroa ja hän tuntui tyytyväiseltä.

Sodan historian museo
Mainos jäätelöpakastealtaan kyljessä
Museon kahvila oli valitettavasti suljettu jonkin yksityistilaisuuden vuoksi, joten pelkkien kioskista ostettujen jäätelöiden voimalla emme jaksaneet paneutua museoon kovinkaan pitkäksi ajaksi. Palasimme hotelliin täpötäydellä bussilla.  Apua lippujen ostamiseen ja leimaamiseen saimme nuorilta kanssamatkustajilta.

Koitin löytää supermarketin Itsenäisyyden aukion alapuolella olevasta suuresta kauppakeskuksesta, mutta sellainen ei osunut silmiin.  Hain jotakin ”mättöä” KFC-pikaruokapaikasta 17,30 BYRillä ja nautimme sen huoneessa kahvin/teen kanssa. 
Illalliselle menimme hotellin lähelle ravintolaan, jonka nimeä en osaa kirjoittaa latinalaisin kirjaimin.  Google kartasta kopioin seuraavan: Васильки, praspiekt Niezaliežnasci 16, Minsk, Valko-Venäjä :)  Ravintola näytti hyvin suositulta ja ruokaa saimmekin odotella tunnin verran.  Salaatit, pääruoat ja vedet sai samaan hintaan kuin hotellin ravintolassa eli vajaalla 40,- eurolla.   Viereisestä kaupasta haimme leivokset ym. mussutettavaa hotellihuoneeseen.

Perjantai 23.6.2017
Aamiaisen jälkeen tein pienen kävelykierroksen keskustassa.  Kävin katsastamassa vielä muutaman nähtävyyden mm. rautatieaseman ja sen edessä olevat Twin Towers rakennukset
Lenin Itsenäisyyden aukiolla 
Sergei nouti meidät sovittuun aikaan klo 10:30 ja vei lentoasemalle hiukan eri reittiä kuin tullessamme kaupunkiin. Belavian lento Odessaan klo 13:00 – 14:40 oli vuorossa seuraavaksi. 

Matkakertomukset Ukrainan Odessasta ja taksilla siirtymisestä Transnistrian läpi Moldovan Chisinauhun löytyvät linkkien takaa. 

tiistaina, kesäkuuta 20, 2017

Lappeenranta - Konnunsuo 2017

Agilityn SM-kisat käytiin Lappeenrannan kisapuistossa 17. - 18.6.2017. Se tarkoitti, että Lappeenrannan seudulle piti matkustaa pariksi yöksi.  Majoituspaikaksi olimme varanneet Booking.comin kautta Konnunsuo Apartments huoneiston. Paikka tuntui sopivalta koirien kanssa yöpymiseen vaikka sijaitsikin keskellä ei mitään.

Perjantaina 16.6. ajoimme kolmen aikuisen ja kolmen keskikokoisen koiran joukolla Lappeenrannan keskustan kautta Konnunsuolle.  Pysähdyimme vain S-marketissa iltapala- ja aamiaistarvikeostoksilla. Sen enempää ei kaupunkiin tutustuttu eikä minulle suotu aikaa valokuvien ottamiseen.  Muutama kuva viikonlopulta löytyy Metkaamatkustelua.kuvat -sivustolta.   

Konnunsuota lähestyimme Soskuan sulkutietä pitkin.  Googlen katunäkymät on tallennettu muistoksi. 
Soskuan sulku, Googlen näkymä
Soskuan sulku, Googlen näkymä
Suoralla Kivisaarentiellä ihmettelimme hetken tien varrella kävelleitä hiukan paikallisia tummahipiäisempiä miehiä, kunnes muistimme, että entinen Konnunsuon vankila on nykyään Joutsenon vastaanottokeskus.   
Googlen sateliittikuva Konnunsuolta
Majapaikkamme oli kolmen huoneen ja keittiön huoneisto neljän huoneiston rivitalossa.  Näytti siltä, että muut huoneistot olivat asumattomia. Läheiset rakennukset näyttivät myös asumattomilta eikä ympäristöä oltu juurikaan huollettu.  Nurmikot olivat leikkaamatta ja tiet nurmettuneita ja kuoppaisia.  
Laminaattilattiainen huoneisto oli sinänsä aivan asuttava.  Kummassakin makuuhuoneessa oli parisänky ja niissä tuplapeitteet.  Onneksi vuoteen päällä oli erikseen myös päiväpeite, joten peitteitä riitti kaikille kolmelle. Olohuoneessa oli sohva, TV ja takka yms. mutta siellä emme ehtineet aikaamme viettää.  Keittiössä oli tavanomaiset koneet ja välineet. Pienen wc-kylpyhuoneen suihku oli riittävä peseytymiseen. 

Lauantai ja sunnuntai 17. - 18.6. kuluivat Agilityn Suomenmestaruuskisoissa. Kisoista kokosin oman päivityksen I-HAH blogiin. 
Lappeenrannan kisapuisto, kuva: Lappeenrannan kaupunki





tiistaina, kesäkuuta 06, 2017

Pyöräilyä Viron Pärnussa 31.5. - 4.6.2017



Tuttavapariskunnan kanssa viides yhteinen pyöräilymatka Viroon alkoi 10 asteen viileydessä, tuulessa ja hienoisessa sateessa.  Puolitoistasataa valokuvaa löyy Metkaamatkustelua.kuvat -sivustolta

Tässä linkit muihin pyöräreissuissujemme matkakertomuksiin

Pyöräilimme Viikistä Myllypuroon, sieltä metrolla Kaisaniemeen ja pyöräillen Katajanokalle.  Klo 11:30 lähteneelle Viking EXPS-laivalle tuli kanssamme vain kaksi moottoripyörää eikä muita polkupyöräilijöitä.  Laivalla meidät ohjattiin tuttuun tapaan selkeästi ja turvallisen tuntuisesti paikalle, johon saimme kiinnitettyä pyörät. Ilman viileys ja harmaus esti kevään arktisen lintumuuton loppuhäntien seuraamisen laivan kannelta. 

Tallinnan satamassa ovat merkinnät puutteellisia, jotta lyhyin reitti linja-autoasemalle olisi löytynyt ilman harhailua. Pärnuun oli junayhteys vain kolme kertaa päivässä, joten päätimme koittaa saisimmeko pyörät mukaan klo 15:30 lähtevään LUX Express bussiin.  Ostin eläkeläisliput lipputoimistosta 4,20 eur / lippu + palvelumaksu yhteensä 1,- euro.  Sain varoituksen, ettei kuljettaja välttämättä ota mukaan kaikkia pyöriä.

Kuljettajan ensimmäinen kommentti olikin, etteivät pyörät mahdu kyytiin, koska mukaan oli tulossa muutakin rahtia kuin matkustajien matkatavarat.  Matkatavaratila oli iso, joten käänsimme toiveikkaana polkupyörien ohjaustangot valmiiksi etupyörän suuntaisiksi ja lopulta kuljettaja myöntyi pyörien lastaamiseen bussiin. 1 tunnin ja 50 minuutin matka sujui mukavasti tilavassa bussissa. 

LUX Express-bussi Tallinna - Pärnu
Pärnun linja-autoasemalla on rakennustyöt meneillään, mutta bussi pysähtyi edelliseltä Pärnun matkalta tutuille kulmille. Hotellimme Villa Wesset löytyi helposti ja polkupyörille oli turvallisen tuntuinen säilytyspaikka hotellin sisäpihalla. 
Huoneet olivat pienehköjä, mutta eihän tänne hotelliin oltu tultu oleskelemaan. Kolmekerroksisen hissittömän hotellin yleisissä tiloissa oli kokolattiamatot, mutta onneksi huoneissa oli laminaattilattiat.  Kahden vuoteen lisäksi oli huoneesa yksi yöpöytä/kaapisto ja reilun kokoinen lipasto sekä eteisessä kaapisto, jossa sekä hyllyjä että tilaa henkareilla säilytettäville vaatteille.  Huoneen seinällä oli naulakko, jossa oli ripustuskoukut, joihin olikin mukavaa ripustaa kosteat sadetakit. Kalustukseen kuului myös yksi tuoli, teline matkalaukulle, seinään kiinnitetty hyllykkö ja TV seinällä. Kylpyhuoneessa oli wc- ja käsienpesualtaiden lisäksi suihkukaappi sekä hiusten kuivain.  Pistorasioita ei ollut  riittävästi, joten TV:n johto oli otettava pois seinästä, jotta toinen kännykkä saatiin ladattua ja toinen ladattiin kylpyhuoneessa.  

Hotellin kalusteet oli valmistettu 1930-luvun tyyliin. Tunnelma oli mukava ja palvelu hyvää. Ruoka sekä ensimmäisen illan illallisella että aamiaisilla oli erinomaista ja aseteltu kauniisti esille. Ravintolaruoan hinnat Virossa ovat vieläkin hyvin edullisia.  Huoneiden siivoukseen kiinnitimme huomiota ja annoimme palautetta paikan päällä. Pyyheliinat vaihdettiin turhaan päivittäin ja sen lisäksi roskakorit tyhjennettiin ja vuodevaatteet oiottiin.  Muuta ei tehty.  Lattioita ei imuroitu tai pyyhitty eikä juomalaseja pesty tai kylpyhuoneen lasihyllyä pyyhitty.  Lenkkareidemme mukana kulkeutui huoneeseen väkisin hiekkaa, kun päivisin kuljimme luonnossa. 
Villa Wesset illallinen 31.5.2017
Ennen nukkumaan menoa teimme vielä iltakävelyn rannalla. Hiljaiselta näytti sekä rannan yökerhossa että taivaalla.  Muutama hanhiparvi sentään nähtiin.   
Yökerho Sunset
Hanhiparvi
Torstai 1.6.2017
Villa Wesset aamiainen
Herkullisen aamiaisen jälkeen lähdimme polkemaan rantaa pitkin länteen ohi Valgerannan kohti Audrun kartanoa ja lähellä olevaa kirkkoa.  Kartano oli pahasti rapistunut eikä se ole koskaan ollut yhtä komea kuin monet pohjoisemmat kartanot. Kartanon puisto lampineen ja puroineen oli kauns. 
Audru
Kylän kaupasta vastapäätä kirkkoa kävimme hakemassa lounastarpeita ja pyöräilimme Valgerannan leirintäalueelle haukkaamaan lounasta.
Kauppa Audrussa
Audrun kirkko
Lounas Valgerannan leirintäalueella
Hotelliin palasimme ohi rantaniittyjen, joilla laidunsi nautoja. Onneksi tuuli oli paluumatkalla myötäinen sillä sen voimakkuus oli noin 10 m/sek.
Rantaniitty
Ilpolla oli reissussa mukana vain parit caprihousut ja jalkoja palelsi.  Niinpä lähdimme hotellilta ajamaan kohti Kaubamajakas kauppakeskusta. Ensimmäinen liike ovien sisäpuolella myi urheiluvaatteita ja verkkarit löytyivät nopeasti.  
Kaubamajakas
Keskustaan palasimme Riia maanteen vieressä kulkevaa kevyenliikenteen väylää pitkin.  Nämä pyörätiet ovatkin se asia, jonka vuoksi Virossa on mukava pyöräillä. 
Riia Maantee
Tapasimme kaverit keskustassa ja menimme illalliselle Hea maa kahvila ravintolaan. Ruoka ei taaskaan pettänyt. 
Hea maan ateriakonaisuus 
Perjantai 2.6.2017
Päivän pyöräilysuunnaksi otimme pohjoisen tai oikeammin luoteen ja pyöräilimme Sauga joen rantojen läheisyydessä.  
Silta Vana-Pärnussa

Matkan varrelle sattui hyvien päällystettyjen teiden lisäksi myös hiekkatietä, mutta linnat ja kartanot olivat piilossa. Yksi kukkula nähtiin, jonka rinteellä oli kivimuuri, mutta arvoitukseksi jäi, mikä se oli. 



Pup ja Guesthouse Conzenhof Sagassa

Saugassa pysähdyimme kahville ja toiveena oli saada jokin levonnainen kahvin kanssa, mutta oli tyydyttävä jälkiruokakiisseliin.  Conzenhof majatalossa oli tarjolla buffet-lounas, joka tuntui olevan suosittu lähistön työmiesten keskuudessa.   
Päiväkahvit Saugassa
Pärnun liput ovat kuin Suomen lippujen negatiivejä
Pärnussa päätimme vielä pyöräillä Pärnujoen etelärannnan kevyenliikenteen väylää Papiniidun sillalle asti. Keskustan tuntumassa jäimme katsomaan kurpitsaistutusten luona olevia istuimia ja kuulimme paikalla olleelta naiselta, että päiväkotilapset ovat istuttaneet kasvit ja kilpailevat siitä kenelle kasvaa suurin kurpitsa, joka nostetaan myöhemmin tuolille.  
Päiväkotilasten kurpitsaistutuksia
Pärnujoen rannan kevyenliikenteenväylä
Keskustaan palasimme autokatuja pitkin ja pistäydyimme Pärnun museossa. Istahdimme museossa katsomaan historiallisia filmejä.  Pärnun tulvat tammikuussa 2005 olivat päässeet meiltä kaikilta menemään ohi huomion.  Turun Sanomat kertoo tulvista 17.1.2005.   Museon kahvilassa nautimme edulliset ja herkulliset borssi- ja seljankakeitot. 
Käväisimme myös uudessa steriilin tuntuisessa Pärnu turg rakennuksessa ja ulkotorilla, mutta sieltä ei tarttunut mukaani mitään.  
Illallisen nautimme hotellimme läheisessä Estonia Resort hotellin Noot ravintolassa ja taaskaan ei tarvinnut pettyä. 
Noot ravintolan illallinen
Lauantai 3.6.2017
Päivän pyöräilysuunnaksi otimme rannan ja sieltä itään. Matkakumppanit tarkkailivat tuttuun tapaansa lintuja ja kasveja, minä keskityin maisemien ihailuun ja rakennuksiin.  
Pärnun hiekkarannat ovat varmasti mukavia lapsiperheille, mutta snorklailusta pitäville uimareille niistä ei taida olla iloa.  Vesi on varmaan hyvin matalaa kymmenien metrien päähän rannasta. 


Rantakosteikon kiertävä puinen kävelytie
Mielenkiintoinen lintutorni
Parin euron pienet lounaspizzat pysähdyimme haukkaamaan Pappa Pizza ja Cafessa Papiniidukadulla. 

Pappa pizza
Jatkoimme Pärnujoen pohjoispuolelle ja ajoimme rannan kevyenliikenteen väylää Tallinnan maantien sillalle ja keskustaan.


Naisväelle suotiin hetki tuliaisostosten tekoon Rüütlikadun kaupoissa. Koirienhoitajat saivat pellavahuivit ja hinnat olivat edelleen edullisia. 
Rüütli ja Pühavaemukatujen risteys
Satama Pärnun jahtiklubin lähellä
Illalliselle menimme Armeenia ravintolaan Kuningakadulla.  Ravintola tuntui olevan suosittu,sillä pöydät olivat täynnä.  Neljän hengen kolmen ruokalajin ateria ruokajuomineen maksoi 50,- .
Armenialainen salaatti
Saslik- ja kebabvalikoima neljälle
Sunnuntai 4.6.2017 

Elron sähköjuna
Matkalla juna-seisakkeelle pyöräilimme vielä rannan tuntumassa.  Kävimme ostamassa junaeväät Kaubamajakasin Rimi-kaupasta ja pääsimme hyvin junaan pyörinemme.  Junamatka keski 2,5 tuntia ja liput olivat hukan kalliimpia kuin bussissa. Yli 65 vuotiaat olisivat saaneet alennusta, mutta henkilökortti oli pyörän sivulaukussa ja sai sinne jäädäkin tässä vaiheessa. Juna täyttyi matkan varrella, mutta polkupyöriä ei tullut montaakaan lisää. 
Polkupyörille on hyvät tilat junassa
Tallinnassa aikaa ei ollut muuhun kuin laivasatamaan siirtymiseen. Motoristeja oli nyt mukana  runsaasti kuten aikaisemmillakin matkoilla. Viking FSTR kulki Tallinna - Helsinki välin 1 tunti 40 minuutissa. 

Katajanokalla pääsimme laivasta pois ensimmäisinä.  Reissu sujui taas niin mukavasti, ettei auta muu kuin ruveta suunnittelemaan seuraavaa pyörämatkaa.
 

 
Linkit Viron pyöräreissuissujen matkakertomuksiin
 
2018 pyörämatka jäi tekemättä Ilpon loukattua kätensä
2019 Padisen ympäristö, Rummu, Paldiski
2020 Valgan ympäristö ja Latvian Valka
2021 Tallinna ja sen ympäristö
2023 Tartto, Luunja ja hiukan Tallinnaa