maanantaina, maaliskuuta 30, 2020

Matkojen muistelua vanhojen valokuvien avulla

Joskus olen miettinyt onko kannattanut matkustella niinkin paljon kuin olen tehnyt ja ottaa aikoinaan kalliita paperivalokuvia sekä reissuilta että jokapäiväisestä elämästä perheen,  harrastusten, ystävien ja työkavereiden parista. 
Sanna Wallennius muisteli blogissaan tekemiään reissuja ja oli ylpeä siitä, että on ottanut paljon valokuvia.  Minäkin olen onnellinen, että olen päässyt matkustelemaan ja tyytyväinen ottamiini tuhansiin tai kymmeniin tuhansiin valokuviin, vaikka minulla ei ole koskaan ollut  taskukameroita parempia välineitä.
Kuvien avulla voin palauttaa menneet matkat ja tapahtumat mieleeni ja muistuttaa kuvien avulla tyttärille, että kyllä he ovat käyneet Lapin tuntureilla ja soilla niinkin vähän aikaa sitten kuin vuonna 1996 vaikka eivät sitä vuosi sitten muistaneet. Kuva Pelkosenniemeltä. 

Ensimmäinen kamerani oli ns. Coca-Cola-kamera. Sellaisen pystyi hankkimaan 1960-luvun puolivälissä maksamalla 16 markkaa ja keräämällä 20 kpl pullonkorkkien sisällä olleita tarroja. Wikipedian mukaan kamera oli merkiltään Agfa Iso-Rapid If.  Kameraan tarvittiin filmi ja sisällä kuvaamiseen salamavalolamppuja, yksi lamppu jokaista kuvaa kohden.  Filmin kehittäminen maksoi ja paperitulosteet maksoivat jokainen erikseen.  Alkuvuosina kuvattiin vain mustavalkoisia kuvia.  Ehkä värifilmikasetteja ei tuohon kameraan ollut tarjolla tai ne olivat turhan arvokkaita.  
70/80-luvulla hankin ensimmäisen itsetarkentavan Canonin kinofilmi pokkarikameran, jossa oli sisäänrakennettu salamalaite ja ensimmäinen zoomilla varustettu kamerani oli 90-luvun lopulla Olympus mju II.


Paperikuvat ja diat on tallennettu albumeihin ja erilaisiin laatikoihin, jossa ne ovat jonkinlaisessa aikajärjestyksessä, mutta hankalasti yli kolmen metrin korkeudessa varastohuoneen ylimmillä hyllyillä. Vanhimpia matkakuvia en ole vielä saanut siirrettyä blogiin, mutta Sannan innoittamana otin alas muutamia albumeita niiltä ajoilta, kun lapset olivat pieniä. Mitä ihania muistoja tuleekaan mieleeni. 

1982 Tukholman risteily kesäkuussa 
Ennen Helin syntymää kävimme vuonna 1979 syntyneen Millan kanssa muutamallakin Tukholman risteilyllä. Kesäkuussa oli reissussa mukana ystävättäreni Kaija ja poikansa. 
Lapset viihtyvät laivan pallomeressä. Buffet aterioilla he saivat syödä vaikka pelkkiä lihapullia, jos niin halusivat ja päivä Tukholmassa vietettiin aivan lasten ehdoilla kiertelemällä Skansenin huvipuistossa ja eläintarhassa.  Mukana oli rattaat, jossa sai torkahtaa päiväunille, jos siltä tuntui.  En muista, että lapset olisivat koskaan kiukutelleet näillä reissuilla. 


1984 Punkaharju, Savonlinna ja Keski-Suomi junilla

Yksi mieleenpainuneista kesälomamatkoista tehtiin junilla. Meillähän ei ole koskaan ollut autoa. Selässä oli jokaisella kävelemään kykenevällä reppu tai rinkka.  Heli kulki vielä vaunuissa ja käytti tietysti vaippoja.  Olimme aluksi tuttavien kesäpaikalla Hankasalmella ravustamassa.  Sieltä jatkoimme Punkaharjulle, jossa vietimme viikon leirintäalueen pienessä mökissä ilman mukavuuksia ammattiyhdistyksen tukemalla lomalla. Kävimme Savonlinnassa ja kiertelimme Olavinlinnassa kantaen Heliä Ilpon kanssa vuorotellen sylissämme.  Punkaharjulla tutustuimme mm. arboretumiin, mutta kävely uuvutti Millan, jolloin hän itse ehdotti, eikö hän saisi mennä lepäämään vaunujen alakoriin.  Junareissu jatkui takaisin päin Haapamäelle, josta menimme taksilla sukulaisten mökille.  Siellä mäkäräiset pääsivät syömään  Heliä niin, että tämän kasvot olivat täynnä pieniä punaisia paukamia.  Sehän tiesi taksireissua kylille apteekkiin, mutta sieltä löytyi apu ja loma saattoi jatkua kunnes palasimme junalla Helsinkiin. Todistetuksi tuli, että ilman omaa autoa selviää.

1986 Neuvostoliitto Shotsi
Ensimmäisen koko perheen yhteisen ulkomaanmatkan lentäen teimme Shotšille helmikuussa.  Osallistuimme silloisen Ystävyysmatkojen seuramatkalle. Hotellimme oli Zhemtshuzina eli Helmi, jossa lomaili nettitietojen mukaan yli 1000 suomalaista viikoittain.  
Toki tiesimme, että kyseessä ei ole rantalomakohde siihen aikaan vuodesta, mutta hotellissa oli uima-allas ja siellä lastenkin kanssa oli mukavaa käydä uimassa.  Ennen uintiluvan saamista kävimme kaikki lääkärintarkastuksessa, jossa katsottiin, ettei meillä ole tarttuvaa ihottumaa tms. Kaikilla uimareilla piti olla uimahattu, ettei hiuksia irtoa altaaseen.  Kankaiset uimahatut olivat olemassa vielä muutama vuosi sitten kunnes huomasin, että reunakuminauhat olivat hapertuneet, joten lakeista oli aika luopua.
Shotšissa ja sen ympäristössä riitti viikoksi katseltavaa. Kävimme mm. Akhun-vuorella, josta kuva.  Aluksi ei Helille löytynyt syömistä.  Sitten huomasimme, että hotellin valuuttamyymälässä oli myynnissä voileipäkeksejä ja kerrosbaarista sai ostaa keitettyjä kananmunia. Tällä ruokavaliolla Heli selvisi viikon.

1987 Bulgaria Elenite

Mukavia muistoja ovat myös matkat, joilla äitini oli mukana. 1920-luvun puolivälissä Helsingissä syntyneelle ja 30-luvun pula-ajat kokeneelle kukkakaupan myyjättärelle ulkomaanmatkat eivät olleet aikaisemmin itsestäänselvyys. Olin aloittanut työskentelyn keväällä Suomen Matkatoimiston Etumatkat-tuotannossa, joten sain ostaa matkoja erilaisilla alennuksilla muutamilta matkanjärjestäjiltä.  Tuntuu mukavalta ajatella, että äitini ehti kokea tällaistakin elämää.  Nyt on hiukan huono omatunto, kun muistelen, että  entisissä itäblokin maissa elelimme ikäänkuin yli varojemme, sillä tapana oli vaihtaa rahaa pimeästi, jolloin vaihtokurssi oli huomattavasti virallista kurssia parempi. Lapset eivät tällaista ymmärtäneet.  Heistä oli mukavaa päästä päivittäin ajelemaan hevosen vetämissä rattaissa ja saada juoda cocista ravintolassa silloin kun jano yllätti. 

1988 Unkari Budapest

Olemme viettäneet vuosikymmenten aikana muutaman joulun matkoilla koko perheen kesken. Etumatkojen Budapestin matkalla olimme kolmelapsisen tuttavaperheen kanssa.  Vain pari päivää ennen matkaa Heli oli saanut päähänsä leikata otsahiuksensa poikki melkein päänahkaa myöten.  Äitinä olisin toivonut, että lasten ulkonäkö on edukseen matkan aikana, mutta onko asialla jotain väliä.  Hauska muisto tuo on nyt.  Hauska muisto ovat myös tuon ajan vaatteet.  Miksi niiden piti näyttää aina pari numeroa liian suurilta.  

1990 Benelux-kierros 

Heinäkuussa koettiin Suomessa täydellinen auringonpimennys. KLM-lentoyhtiö oli järjestänyt tilauslennon Amsterdamista Helsinkiin, jotta kiinnostuneet pääsivät katsomaan pimennystä.  Tyhjille sivuille myytiin edullisia lentoja ja matkatoimistolaisilla oli mahdollisuus päästä lennoille veloituksetta jopa 1. luokkaan. Käytin hyväkseni tarjousta ja 11-vuotiaalle Millalle ostin lasten lipun.  Anoin vielä VR:ltä itselleni ilmaisen  junalipun Amsterdam - Luxemburg - Trier - Luxemburg - Bryssel - Amsterdam ja Millalle ostin lipun.  Nämä olivat niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin tällaisia etuja oli saatavissa.  11-vuotiaan kanssa oli mukavaa matkustaa. Millaa kiinostivat jo kaupunkien nähtävyydet ja museot.  Kävellessämme eri kaupungeissa vei tiemme ikäänkuin huomaamatta sellaisten hotelleiden luo, jotka olivat Etumatkojen ohjelmassa.  Kävin tutustumassa hotelleihin ja Milla istui sillä aikaa hotellin aulassa.  En muista tästä järjestelystä suurempaa valittamista ja tähän molemmat tyttäret tottuivat yhteisillä kaupunkimatkoillamme.
Amsterdamissa asuimme muistaakseni hotellissa nimeltä Museum.  Siellä majoituimme pienimpään huoneeseen, jonka olen koskaan hotellissa nähnyt.

1992 Kreikka Kreeta Platanias
Monet Fritidsresorin matkakohteet tulivat aikoinaan tutuiksi.  Syy siihen oli se, että Fritten matkoilta saivat matkatoimistolaiset hyvät alennukset.  Edellytyksenä oli toki tutustuminen kohteen hotelleihin, mutta sehän kohensi omaa ammattitietämystä.  Asuimme Jasmine villagessa, jossa oli kaikille tärkeä iso uima-allas ja Helille tärkeä Bamse-klubi. Hotellin lähellä pääsi myös ratsastamaan aasilla eikä rannallekan ollut pitkä matka. 

1993 Malta
Hiihtolomillakin käytiin usein matkoilla, ei kuitenkaan laskettelemassa.  Matkapisteen Malta oli mukava tutustumiskohde, jota oli helppo kiertää paikallisbusseilla. Useamman päivän kestäneet Maltan karnevaalit olivat  mielenkiintoista katsottavaa. Valitettavasti ilmat eivät suosineet meitä lomaviikkomme aikana, mutta pahimmilla sateilla aika kului leppoisasti St. Georges Park hotellin tilavassa huoneistossa.

1994 Turkki  Side
Siden matka oli ainoa, jonka vietimme yhtä aikaa samassa hotellissa aikoinaan samassa rivitalopihapiirissä asuneen sukulaisperheen kanssa.  Ei siksi, ettemmekö olisi viihtyneet yhdessä vaan enemmänkin siksi etteivät lomat sattuneet samaan aikaan ja myöhemmin koirien hoidon järjestämiseksi.  Tuolta reissulta ostettiin lapsille ja Ilpolle hatut, jollaista Ilpo käyttää edelleen matkoilla. Hänen hatustaan on nykyään vuorikangas irronnut,   hatun väri on haalistunut  ja kangaskin on kulunut melkein puhki. 

 1996 Pelkosenniemi 
Juhannuksen seuduilla osallistuimme "Vapaa Vuotos"-soutuun Pelkosenniemellä.  Juhannusaattona  sytytettiin kokko Vuotosjoen rannalle ja rantalaiturilla pääsin kokemaan elämäni ainoat juhannustanssit haitarimusiikin tahdissa. Tästä retkestä on jäänyt mieleen, että Ilpolla oli mukanaan Suomen luonnonsuojeluliiton moderni NMT-puhelin, ns. kenkäpuhelin eli vain kengän kokoinen mötikkä. Liiton edellinen NMT-puhelin oli reilun kenkälaatikon kokoinen ja siinä oli erillinen luuri, kuten sen aikaisissa lankapuhelimissa.
Soututapahtuman jälkeen asuimme muutaman yön Hotelli Pyhätunturissa ja teimme päivisin vaellusretkiä Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Tätä retkeä tyttäret eivät muistaneet ennen kuin näytin heille retkeltä otettuja paperivalokuvia vuosi sitten.

 1997 Espoo Nuuksio

Valokuvat tuovat muistoja mieleen monista mukavista retkistä, joita teimme sukulaisperheen kanssa esimerkiksi Nuuksion kansallispuistoon eri vuodenaikoina.  Ahtauduimme kaikki neljä aikuista, neljä lasta ja koira samaan kuudelle rekisteröityyn autoon. Vaatemuoti oli värikästä ja vaatteissa oli kokoa kuten jo kymmenen vuotta aikaisemmin.

1998 Saksa Berliini
Vanhoina hyvinä aikoina saimme kiitokseksi hyvin sujuneesta myynnistä ja kannustuksesta tulevaan pari kertaa vuodessa ilmaisia Finnairin lentolippuja Euroopan kohteisiin.  Lippuja saatiin yleensä kaksi kappaletta ja ne käytimme niin, että olin vuorotellen matkalla joko Ilpon, Millan tai Helin kanssa.  Olikin tosi mukavaa viettää laatuaikaa vain toisen tyttären kanssa kerrallaan.  Berliinissä asuimme aivan keskustassa Keisari Vilhelmin muistokirkon, eläintarhan ja KaDeWe-tavaratalon lähellä.  Ei näitäkään matkoja muistaisi,  jos ei olisi valokuvia.  Toivottavasti saan aikaiseksi kopioida kuvia ja kirjoittaa pienet matkakertomukset tämänkin vuoden matkoista Matkustelua -blogiin

1999 Italia Sperlonga ja Rooma

Perheen yhteiset matkat eivät päättyneet vielä silloinkaan kun Milla oli jo 20 ja Heli 16.  Sain varattua meille italialaisen yhteistyömatkatoimiston eli agentin kautta majoituksen pienestä lomakylästä Sperlongan lähellä. Menimme junalla Fondiin, josta olimme tilanneet kuljetuksen majapaikkaamme.  Se koostui pienistä pyöreistä mökeistä ja vastaanotto-, kauppa- sekä ravintolarakennuksesta ja sen vieressä olleesta uima-altaasta.  Alue oli aika korkealla meren pinnasta ja yksityiselle rannalle kuljettiin kapeaa metsäpolkua pitkin.  Mukavalla snorklailurannalla saimme olla useimmiten vain oman perheen kesken tai Ilpon kanssa kahdestaan, sillä tyttäret viettivät mieluimmin aikaansa uima-altaassa tai sen äärellä. Hotellin omistaja tarjosi meille autoaan käyttöön, jotta voisimme lähteä tutustumaan lähiseutuihin.  Hänellä ja lähellä olleilla muilla turisteilla riitti ihmettelemistä, kun kerroimme, ettemme osaa ajaa autoa. 
Lomaviikon puolivälin jälkeen teki meidänkin mielemme nähdä muita maisemia. Tähän aikaan olivat pienet kännykät jo yleisiä ja meilläkin oli sellaisia.  Soitin töihin ja kysyin olisiko jollakin kollegalla aikaa varata meille lomamme kahdeksi viimeiseksi yöksi majoitus Roomasta.  Se järjestyi ja poistuimme lomakylästä taksilla ja junalla viiden majoitusyön jälkeen. Roomassa kiertelimme pari päivää ja kävimme heittämässä lantit Trevin suihkulähteeseen, jolla varmistettiin se, että palaamme vielä Roomaan. 

Näinä aikoina, jolloin matkustaminen ei ole sallittua edes Uudeltamaalta muualle Suomeen ja lukiessa uutisia, joissa kerrotaan Venetsian vesien puhdistuneen ja ilmanlaadun parantuneen Kiinassa ja muuallakin tulee mieleen, että pitäisikö itsekin rajoittaa lentomatkustamista, jos tästä kriisistä selvitään. Ilmastonmuutoksen ehkäisyssä ei taida riittää, että emme aja autolla, asumme kerrostaloasunnossa, syömme lähiruokaa, lajittelemme jätteemme ja olemme osallistuneet koko ikämme erilaisiin luonnonsuojelutoimintoihin.  Valitettavasti itsekkyys on asia, josta on vaikea luopua. 

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2020

1974 Ruotsi, Norja, Tanska sekä kotimaata etelästä pohjoiseen

Kevään 2020 korona-aresti antaa eläkeläiselle aikaa kaivautua vanhoihin valokuva-arkistoihin. Vuosi 1974 oli vilkasta reissaamisaikaa. Linkki Matkustelua-blogin vuoden 1974 kuviin ja muistoihin.     Silloin tuli käytyä päiväristeilyllä Tukholmassa ja toisella kerralla ajeltua junalla Tukholmasta Tanskaan,  jonka Pohjoisosien rannikon hiekkadyyneiltä on otsikkokuva. Takaisin Helsinkiin palattiin laivalla Kööpenhaminasta.  Enää sellainen ei ole ollut mahdollista vuosikymmeniin. 

Kilpisjärveltä käsin Kävin Pohjois-Norjan Skibotnin lähellä Jaggervarren jäätikön reunalla ja kiertelimme eri puolilla Enontekiötä.  Saimaan alueella ja Söderskärin majakalla kävin keväällä ottamassa kesän vastaan. 

Onneksi on valokuvia, joiden avulla pääsee muistelemaan menneitä.   

maanantaina, maaliskuuta 23, 2020

1973 Norjan Lofootit sekä New York ja Montreal

Koronan keskeyttämä Ilpon kavereiden lintujentarkkailuretki Uudesta-Seelannista Japaniin toi mieleen oman matkani Lofooteille kesäkuussa 1973. Kaivoin paperivalokuvat esiin, otin niistä kännykkäkuvat ja lisäsin ne Matkustelua blogiini.  Samalla lisäsin kuvat lokakuun New Yorkin ja Montrealin reissulta.

MBS-lintuharrastusporukkaan kuuluvan Ilta-Sanomien Tuomas Mannisen jutun voi lukea linkin takaa