Lauantaina 28.9.2019 ajettiin iltapäivällä Ašgabatin lentoasemalle. jossa matkatavat läpivalaistiin kolmeen kertaan. Ensimmäisellä kerralla jopa kengät läpivalaistiin, mutta niitä ei saanut laittaa laatikkoon, jossa muut tavarat kulkivat läpivalaisulaitteen läpi. Mukava opastyttö Gulsat lähti mukaamme Maryyn, joka oli hänen kotikaupunkinsa.
Vajaan tunnin lentomatkan jälkeen saavuttiin Maryyn ja bussi kuljetti meidät eläväiseltä näyttävän esikaupunkialueen läpi kaupungin suurimman ostoskeskuksen toisen kerroksen ravintolaan, jossa söimme maittavan illallisen. Koko kiertomatkan ajan ateriat olivat melko vaihtelevia ja sisälsivät yleensä aluksi erilaisia salaatteja, raasteita tai paistettuja vihanneksia, joista osa oli jätettävä syömättä vatsatautien pelossa. Sen jälkeen oli vuorossa jokin keitto ja pääruoaksi oli Maryssä kanaa, mutta tarjolla oli eri paikoissa myös nautaa ja lammasta eri tavoin valmistettuna. Jälkiruoaksi oli erilaisia kakkuja tai kerma- ja suklaamössötäytteisiä leivonnaisia tai usein jäätelöä. Ruokajuomana oli vesi / kuplavesi ja lisämaksusta sai olutta tai viiniä. Alakerran salissa juhlittiin häitä tanssien. Oli mukavaa nähdä edes vilaukselta paikallisia asukkaita.
Illallisen jälkeen majoituimme alle viiden vuoden ikäiseen Hotelli Maryyn. Matkaohjelmassa luki: ”loppupäivä on omaa aikaa” kuten monena muunakin päivänä. Kello oli useimmiten majoittuessamme yli kahdeksan, joten loppupäivän vapaa kului huoneessa kännykän nettiä räpläten vaikka Turkmenistanissa ei päässytkään Facebookiin tai pystynyt lukemaan Whatsapp-viestejä.
Sunnuntaina 29.9.2019 aamiaisen jälkeen lähdimme kohti muinaista silkkitiekaupunki Merviä, joka sijaitsee lähellä Maryn kaupunkia.
Ajoimme ohi puuvillapeltojen ja näimme paikallisia asukkaita, jotka olivat menossa puuvillan keruuseen. Opas kertoi maan elämästä. Puuvillasato saadaan kerran vuodessa ja kerätään juuri näihin aikoihin. Se on paikallisten pääelinkeino Keski-Aasiassa. Puuvillaa käytetään tekstiiliteollisuuden raaka-aineena, ja siemenistä tehdään öljyä, jota käytetään paistamiseen suuresta kolesterolimäärästä huolimatta. Öljystä tehdään myös saippuaa. Puuvilla poimitaan käsin, koska se on siten puhtaanpaa ja siitä saadaan parempi hinta. Keräysmäärä voi olla 60 kg päivässä / henkilö. Maan BKT on noin 55 milj. USD / vuosi eli reilut 9000,- USD / asukas. Asukkaita maasssa on noin 5 – 6 milj. Turkmenistanin kaasu ja öljy viedään Kiinaan. Muut stan-maat hakevat yhteistyötä Euroopasta.
Kameleista saadaan maitoa ja villaa ja lähellä Merviä näimmekin kameleita paimenineen pienen puron rannalla.
Merv oli Silkkitien keskuspaikka 2000 – 3000 v. eaa. Se oli liberaali kaupunki, jossa itä ja länsi sekä eri uskonnot kohtasivat. Kaupunki on nykyään raunioitunut.
Mervistä tuli 1100-luvulla seldžukkien valtakunnan pääkaupunki, mutta 1221 Tšingis-kaanin poika Toloui-kaani järjesti siellä verilöylyn, jossa 300 000 ihmistä menetti henkensä ja kaupunki autioitui ja raunioitui. Merv on nykyään yksi tärkeimmistä argeologisista alueista koko Silkkitiellä ja kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin.
Matkalla rajalle pysähdyimme vielä tutustumaan sulttaani Sanjarin hautamausoleumiin vuodelta 1157. Merv on sunnuntaisin suosittu paikallisten pyhiinvaelluskohde.
Opas kertoi Karakumin autiomaasta, joka on pinta-alaltaan 80 - 85 % koko maan pinta-alasta. Siellä on 3000 eläinlajia ja mm. 29 käärmelajia, joista 3 on myrkyllisiä, hämähäkkejä, skorpioneja, lintuja ja suuremmista eläimistä kettuja ja shakaaleja. Kasvilajeja on 2500.
Turkmenistanista opas kertoi lisäksi, että joka ”alueella” on sairaala ja sairaanhoito on ilmaista. Nykyään ihmiset ottavat myös sairausvakuutuksia, joiden avulla saavat alennusta yksityissairaaloiden hinnoista. Eläkeläiset ja vammaiset saavat etuja liittyen sairaanhoitoon ja julkinen liikenne on ilmaista. Lesket saavat leskeneläkettä. Työttömyyttä ei ole, työtä on kaikille ja niinpä Ašgabatissa näkyikin paljon kadunlakaisijoita. Tarhat ja koulut ovat ilmaisia. Lapset menevät tarhaan 1,5 vuotiaina ja kouluun 6 vuotiaina. Koulua käydään 12 vuotta. Opiskelemaan pääsee myös ulkomaille esim. Kiinaan, Valko-Venäjälle ja Malesiaan (Petronas). Armeijaan mennään 18 – 25 vuotiaina.
Turismi on vasta kehittymässä Turkmenistanissa. Vuonna 2018 siellä kävi 10 000 turistia ja vuonna 2019 määrän odotetaan nousevan 15 000:een. Maahan pääsee ainoastaan kutsuviisumilla, joten omatoimimatkailijoille se ei ole vielä helppo kohde.
Matka jatkui ohi Uch-Adzhin, jossa pysähdyttiin hotelli helpotukseen. Toivoin , että pääsisimme käymään hotellirakennuksen oikeassa wc:ssä, mutta tyytyminen oli pihan perällä betonimajassa reikään lattiassa. Näimmepä samalla paikan tandoriuunit ja jurtat.
Jatkoimme matkaa Türkmenabatiin lounaalle, jossa alkuruokina näytti kuvan mukaan olleen kanakeitto ja rosollin tapainen salaatti.
Amudarjajoen toisella puolella oli Farab niminen kaupunki, jossa on Turkmenistanin ja Uzbekistanin raja-asema. Rajalla oli pitkät rekkajonot ja Uzbekistanista Turkmenistaniin palaavilla paikallisilla oli mukanaan suuret kantamukset mm. Coca Cola juomia, jota ei Turkmenistanissa saa.
Rajan ylitys kesti noin kaksi tuntia. Osa matkasta käveltiin ja kahteen kertan meitä kuljettiin täpötäydellä pikkubussilla. Passia katseltiin kummallakin puolella rajaa 2 – 3 kertaa, mutta kaikkiaan ylitys sujui niin joustavasti kuin olettaa saattaa. Gulsat oppaamme oli täyttänyt valmiiksi kaikille tulliselvityslappuset tai mitä lie olivatkaan. Kaikille oli laitettu samat määrät euroja ja dollareita eikä kameroita tai muuta elektroniikkaa oltu lueteltu. Lääkkeistä ei rajanylityksessä kysytty mitään.
Lisää valokuvia on Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla
Lisää valokuvia on Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla
Matkakertomukset muista kohteista Albatrostravelin kierrokselta "Sovjetistan - viisi Keski-Aasian valtiota" ovat linkkien takana:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti