torstaina, maaliskuuta 14, 2019

Seychellit Mahé 2019

Seychelleille Mahén saarelle saavuimme aamulla klo 9 Qatar Airwaysin lennoilla matkustettuamme koko illan ja yön. Nukkuminen oli ollut hyvin katkonaista ja tekisi mieli sanoa, että tämä oli viimeinen kerta kun valitsen yölennot,  jos muutakin on tarjolla. Saaret Mahé ja Praslin olivat luonnoltaan juuri niin kauniita kuin etukäteen olin kuvitellut.  Lisää kuvia Mahélta, Praslinilta ja Qatarista sekä lennoilta löytyy Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta. Bloggerissa on kokemuksiamme Praslinin saarelta ja Qatarin Dohasta sekä lennoilta. 

26.2.2019 tiistai
Victorian lentokentälle laskeuduttiin aikataulun mukaisesti. Koneessa saimme odotella epätavallisen pitkään ;) ehkä 10 – 15 minuuttia ennen kuin pääsimme ulos ja kävelimme siirtomaatyyliseen lentoasemarakennukseen. Passintarkastukseen jonotettiin hyvässä järjestyksessä ja tarkastus sujui joutuisasti ilman kyselyitä hotellivarauksista tai rahavaroista, kuten jotkut ovat maininneet.  Rahanvaihto onnistui hyvin lentoasemarakennuksessa.  100,- eurolla sai noin 1520,-  rupeeta ja 1000,- rupeeta oli noin 65,80 euroa.  Hintataso oli samaa luokkaa kuin kotona, joten mikään budjettilomakohde Seychellit ei ole. 

Olin tilannut etukäteen hotellin kautta kuljetuksen ja tuloaulassa oli vastassa autonkuljettaja nimilapun kera. Pysähdyimme matkan varrella pieneen kauppaan vesi- ja välipalaostoksille. Muuten kuljettaja ei puhunut meille mitään eli ei tarjoutunut kuljettamaan meitä lomamme aikana, kuten monissa paikoissa on tapahtunut. Kulkupelinä oli uudehko tila-auto ja muutenkin autot vaikuttivat hyväkuntoisilta. Maksoimme 17 kilometrin matkasta 50,- euroa, kuten olimme saaneet etukäteen tarjouksen hotellista.

 Hotelli Sunset Beach sijaitsee Mahén saaren pohjoisosassa pienellä niemellä ja vieressä on noin 100 m pitkä hiekkaranta, joka syvenee mukavasti ja soveltuu erinomaisesti snorklailuun..  Hotellissa on vain 26 huonetta rivitalotyyppisissä rakennuksissa tai isommat huoneistot pienissä erillisrakennuksissa. Noin 10 metrin päässä rannalta sijainnut standardi merinäköalahuoneemme ei ollut koolla pilattu, mutta huoneessa oli korkeutta, joten ilmaa riitti. 



Säilytystiloja ja pistorasioita olisi saanut olla enemmän, mutta tälle matkalle tajusin ottaa mukaan lyhyen jatkojohdon, jossa on kolme pistorasiaa ja edelliseltä matkalta ostamassani "monikäyttö" adapterissa on lisänä kaksi USB-porttia vai mikähän niiden nimi onkaan ;).  Nyt saa ladattua kaikki vempaimet kerralla. 


















Kylpyhuoneessa oli kaksi käsienpesuallasta ja hyvin tilaa omille tarvikkeille. Tärkeä yksityiskohta Ilpolle oli amme, minulle riittää suihku.

Hotellin arvostelut eri sivustoilla eivät olleet mairittelevia ja olihan se jo parhaat päivänsä nähnyt. 

Pieniä puutteita oli myös huonevarustelussa.  Kylpyhuoneesta puuttuivat hammasmukit, mutta kätevä emäntä askarteli mukit muovipulloista saksien avulla. 

Kaikki kuitenkin toimi (äänieristystä lukuunottamatta, kuten myöhemmin huomasimme).  Henkilökunta oli asiallista ja saimme sellaista palvelua, jota tarvitsimme.  


Huoneen edessä oli pieni katettu terassi, jossa oli tuolit ja rahit ja seinään muurattu penkki, jolle oli hyvä jättää snorklausvälineet kuivumaan.


Iltapäivällä Ilpo kävi uima-altaalla ja kävimme baarissa juomassa ananasmehut.  Minä tutustuin jo lähirannan kalamaailmaan. Päiväkahvit ja pientä purtavaa nautimme huoneessa. Siellä oli vedenkeitin ja tarjolla kahvia, teetä, sokeria ja maitojauhetta.

Illalla saimme hotellista mainion pienen opaskirjan, jossa oli myös Seychellien kartta. Siellä on kuvia alueen linnuista, kaloista ja hedelmistä sekä paljon muutakin hyödyllistä ja mielenkiintoista tietoa. Tilasimme taksin noin 3 kilometrin päässä olevaan Beau Vallon kylään. Hinnaksi kerrottiin 200,- (13,15 eur). Kuljettaja Marc esitteli meille muutaman ravintolan kylän pääraitilla. Hän kirjoitti nimensä ja puhelinnumeronsa paperilappuselle ja ohjeisti meitä pyytämään ruokailun jälkeen ravintolan henkilökuntaa soittamaan numeroon, jolloin hän tulisi paikalle 10 minuutin sisällä.


Boat House ravintolassa oli klo 19:30 alkaen tarjolla kreoli-buffet 450,- rupeella (29,60 eur). Ruoka oli maittavaa. Tarjolla oli monenlaisia uusia tuttavuuksia varsinkin jälkiruokapöydässä: mm. kookosvaniljapalleroita, "leipähedelmää" (bredfruit), hedelmäsalaattia eksoottisista hedelmistä jne.

Illallisen jälkeen ravintolan kassa soitti Marcin antamaan numeroon ja hän tuli nopeasti paikalle. Matkalla hoteliin hän rupesi kyselemään, joko olemme tutustuneet saareen ja tarjoutui viemään meitä kierrokselle. Kun kysyin hintaa, hän kertoi sen olevan 25,- euroa / tunti. Tein tarkentavan kysymyksen eli mikä olisi hänen paras hintansa, niin puolen päivän retken eli 5 tuntia saisi 100,- eurolla. Sanoin, että olemme kiinnostuneita, mutta emme osaa vielä päättää päivää. Lähestyessämme hotellia kysyin Marcilta onko kuljetuksen hinta Beau Valloniin huomenna 150,- (9,86 eur) jos tilamme hänet. Näin sovittiin. Samalla hän mainitsi, että on parempi, kun soitamme hänen antamaansa numeroon itse hotellin respasta emmekä pyydä hotellin henkilökuntaa tekemään sitä.
Ravintola Boat House
Käydessämme nukkumaan kuului naapurihuoneesta juttelua ja musiikkia aivan kuin se olisi kuulunut samasta asunnosta. Häiritsevää musiikkia kuului reilusti puolen yön jälkeen, mutta sitten se päättyi kuin virtajohdot olisi leikattu saksilla poikki.  

27.2.2019 keskiviikko
Hotellin ravintola sijaitsee vastaanoton vieressä meriruokokaton antaessa suojaa. Hotelliarvosteluissa on valitettu sitä, että linnut lentelevät ravintolassa ja laskeutuvat pöydille, mutta se ei ole mikään ihme, sillä esimerkiksi naapuripöydän pariskunta oikein ruokki lintuja. He heittelivät leivänpalasia lattialle ja asettelivat pöydälle lintujen nokittavaksi. Sain tosissaan purra kieltäni, etten sanoisi heille asiasta. Meitä linnut eivät sinänsä häiritse, mutta ei se nyt aivan asiallista ole, että niitä pörrää noutopöytien yllä. Tarjottavat oli jouduttu suojaamaan muovikelmun lisäksi hyönteiskuvuilla ja sehän hankaloittaa aamiaisen keräämistä lautaselle, kun ensin on siirrettävä kelmu ja sitten harsokankaasta tehty kupu syrjään.


Aamiainen oli sellainen kuin olettaa saattoi, ei mitään luksusta, koska sitä ei ole hotellikaan. Tarjolla oli mehuja, hedelmiä, jugurttia, muroja, myslejä, vihanneksia, leipää, juustoa, leikkeleitä, puuroa, lämpimiä makkaroita, pekonia, papuja, vihanneksia ja kananmunat sekä räiskäleet sai tilata sellaisten täytteiden kanssa kuin miellytti. Keitettyjä kananmunia tuotiin pöytään neljä, kun Ilpo oli tilannut yhden.  Saattaa tosin olla, että hän oli tilannut yhden neljän minuutin munan ja sanat olivat menneet sekaisin joko sanojalla tai kuulijalla.  Ilpon mielestä luksusta oli se, että teekannussa pöytään tuotu tee oli kerrankin kuumaa.

Huoneen vaatekaapissa ollutta tallelokearoa en saanut toimimaan ja niinpä kerroin ongelmasta vastaanotossa. Ajattelin, että kaapin paristot kaipaavat vaihtamista, mutta ongelma oli suurempi. Kaappia tuli katsomaan ja korjaamaan useampikin henkilö ja lopulta se saatiin toimimaan.

Snorklailimme aikamme rannalla ja Ilpo kävi uima-altaalla vesijuoksemassa. Minä lähdin etsimään kauppaa, joka kartan mukaan oli noin 600 metriä etelään hotellista ja sieltä kauppa löytyi. Ostin välipalatarvikkeita ja joimme päiväkahvit huoneemme terassilla.

Illallisen söimme hotellin ravintolassa. Tarjolla oli 600,- rupeen (39,50 eur) illallismenu, joka sisälsi keiton, pari vaihtoehtoa alkuruoaksi, kolme pääruokavaihtoehtoa ja kaksi jälkiruokavaihtoaehtoa ja tämä hinta sisälsi verot ja palvelumaksut. Ruoka oli erinomaista ja hinta ei sinänsä ollut paha, mutta kevyempikin illallinen olisi riittänyt.

28.2.2019 torstai
Aamupävän vietimme omalla rannalla ja uima-altaalla lukien ja snorklaillen. 
Puolen päivän jälkeen lähdimme bussilla Victoriaan Seychellien pääkaupunkiin. Maailman pienimmän pääkaupungin nähtävyydet oli nopesti katsottu ulkoa päin.
Independence House
Natural History Museum
Clock Tower
National Museum
Post Office
Lounaaksi kävimme syömässä Coco Blue ravintoan toisen kerroksen terassilla herkullisen Victorian salaatin ja Välimerenpizzan. Otimme annokset puoliksi, mutta emme jaksaneet syödä koko pizzaa. Aterian hinta oli virvoitusjuomineen 525,- rupiaa + tippi eli noin 38,00 eur. Taisi kuumuus rajoittaa ahmimiskykyä vaikka tukahduttavan kuumaa ei ollutkaan.
Coco Blue ravintola
Coco Bluen salaatti ja pizza
Kävelyreitti jatkui Albert streetiä ja Revolution Avenueta pitkin Quincy Streetille, jonka varrella on pieni hindulainen temppeli. Market streetin kauppahallin läpi oli hyvä jatkaa matkaa ja kääntyä sieltä pohjoiseen kohti katedraalia, jonka nimi on "Our Lady of Immaculate Conception". Palm Streetiä pitkin pääsi suoraan linja-autoasemalle. 
Hindutemppeli
Market Street






Our Lady of Immaculate Conception Cathedral
Matkan varrelta löytyi juoma ja välipalatäydennyksiä varten kauppa, jonka henkilökunta oli Intiasta tai samoilta seuduilta. Bussit 22 ja 24 kulkevat noin puolen tunnin välein Beau Vallonin ja Glacisin kautta eli hotellimme ohi. Painettu aikataulu näytti, että busseja kulkisi puoli yhdeksään asti vaikka hotellissa oli kerrottu, että bussit lopettavat liikennöinnin klo 18. Bussit ovat nähnet jo parhaat päivänsä ja niiden ilmastointi hoituu niin, että ikkunat ovat avoinna ja ikkunoiden vieressä on tuuletin. Matkan hinta 7,- rupiaa eli valaat 0,50 euroa ei päätä huimaa.
Kuuma iltapäivä oli hyvä päättää uimatuokion jälkeen nokosiin ilmastoidussa huoneessa. 

Auringon jo laskeuduttua voitti laiskuus ja söimme huoneessa vain iltapalaa. Sen jälkeen kävin kysymässä hotellin vastaanotosta, miten soittaminen Marc taksikusille onnistuisi. Vastaanottovirkailija soitti paperilappuseen kirjoitettuun numeroon, pyysi sieltä, että puhelu yhdistetään Marcille ja minulle hän sanoi, että voisin mennä puhumaan rauhalliseen nurkkaukseen, jossa oli puhelin ja hän yhdisti puhelun minulle. Sovimme, että teemme puolen päivän saarikierroksen huomenna. Illan päätimme hotellin ravintolassa jäätelöannoksilla.

Yöpuulle käydessämme laitoin kännykän kellon soimaan. Se näytti, että herätys olisi 9,5 tunnin kuluttua ja silloin kellon käyttö tuntui hätävarjelun liioittelulta. Olimme saaneet uudet naapurit  ja naapurista kuului  taas musiikkia, mutta tällä kertaa se oli mukavaa ja sopi omaan musiikkimakuumme. Kun musiikki kuitenkin jatkui jopa yli kello yhden ja kahden olin juuri lähtemäisilläni  vastaanottoon ja silloin musiikki vihdoin loppui.

1.3.2019 perjantai
Kello soi 8:30 ja ylös oli noustava ja mentävä amiaiselle. Klo 10 saapui Marc hotellin eteen hopeanvärisellä Toyota RAV4 autollaan. Kiertelimme saaren pohjoisrantoja ja pysähdyimme valokuvaamaan aina kun siltä tuntui. 


Vihreät kukkulaiset maisemat toivat mieleen Karibian saaret Saint Vincentin ja Saint Lucian.  Korkein kohta nousee täällä yli 900 metrin. 

Victoriassa kävimme vain kasvitieteellisessä puutarhassa ihmettelemässä mm. jättilaiskilpikonnia, mutta emme maksaneet lisämaksua niiden ruokkimiesta tai koskettelusta. Sisäänpääsy maksoi 100,- rupiaa n. 6,60 euroa / henkilö. 
Puutarhassa oli mielekiintoisia osioita mm. sademetsä, jossa kulkeminen olisi ollut helpompaa jollain muilla kengillä kuin rantaläpsykkäillä. Jos en olisi etukäteen lukenut, että Seychelleillä ei ole vaarallisia käärmeitä eikä nilviäisiä olisi polulla kulkeminen saattanut jäädä tekemättä. Suuri osa puutarhan teistä oli kuitenkin asfaltoituja tai päällystetty kivimurskalla.

Puutarhasta ajoimme näköalapaikalle, jossa ihmettelimme mm. Eden Island tekosaarta, joka on rakennettu merestä nostetusta korallimateriaalista. Asuinrakennusten rakentaminen tuohon tapaan on kuulemma edullisempaa kuin vuoren rinteille rakentaminen. Takana kaukana näkyivät myös Praslinin ja La Diguen saaret.
Olimme siellä mekin 
Eden Islandin punakattoiset talot
Oikealla vuorenrinteen takana näkyy lentokentän kiitorata
Jatkoimme saaren läpi mutkittelevia teitä pitkin Grand Anse rannalle, joka on yksi saaren pisimmistä hiekkarannoista.  Olihan se kaunis, mutta hiekkaranalla makaaminen ei ole meidän juttumme, joten ranta ei tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta. Mukava yksityiskohta on se, että täällä hiekkarantoja reunustavat palmut, joiden alle pääsee suojaan auringolta, jos tuntien loikoilu rannalla kiinnostaisi. 
Grand Anse
Tie jatkui kohti rantaa, jolta näkyi takana Ile Therese saari ja edessä pienempi saari, joka on merkitty googlen karttaan nimellä "DOM2 Drehort". Siellä on kuvattu venäläistä reality TV ohjelmaa., kertoi Marc-kuskimme.  
Takana Ile Therese
Nyt olikin jo aika kääntyä sisämaahan katsomaan vesiputousta, jolle kulku oli läpsykkäissä vielä hankalampaa kuin kasvitieteellisen puutarhan sademetsässä. Putouksen alla oli imeisesti melko syvä lampi, sillä sinne hypättiin rantakallioiden päältä. Olisi tehnyt mieli mennä uimaan lampeen, jos paikalla olisi ollut paikka, jossa vaihtaa kuivat vaatteet kastuneen uimapuvun tilalle. Lammella kuulimme suomenkielistä puhetta. Paikalla oli vanhempi ja nuorempi suomalaisnainen, joista nuorempi kävi uimassa.  Emme kuitenkaan jutelleet heille. 
Polku putoukselle

Sauzier putous
Matka takaisin hotelliin kulki ylös ja alas kiemurtelevia teitä pitkin läpi paikallisasutuksen. Nämä maisemat miellyttävät silmääni enemmän kuin hiekkarannat. 
Matkan varrella ysähdyimme juoma- ja välipalaostoksille ja sovimme Marcin kanssa kuljetuksesta tiistaina 5.3. lauttasatamaan. Hän tarjosi hinnaksi 400,- rupiaa, ehdotin 300,- ja sovimme lopulta 350,- . Kerroin, että lautta lähtee klo 10:30 ja Marc ehdotti, että hotellista lähdetään klo 9:00.

Illalla tilasimme Marcin kuljettamaan meidät Beau Valloniin ja sovimme valmiiksi noutoajan takaisin hotelliin.  Söimme katukeittiössä kala- ja kana-annokset lisukkeineen ja virvoitusjuomineen. Hinta oli yhteensä 300,- rupeeta / noin 20,- euroa.  Kyllähän sitä pystyi syömään melko edullisestikin, kun valitsi ruokapaikan oikein. 


2.3.2019 lauantai
Päivä vietettiin luestellen ja snorklaillen omassa rannassa. Vesi oli tyynempää kuin kertaakaan aikaisemmin eikä rannan tuntumassa ajelehtinut rakkolevä- tms. kasvillisuuslauttoja, kuten aikaisempina päivinä. Rannan kallioisessa päädyssä ravintolan alapuolella uiskenteli tosi monenlaisia ja kokoisia kaloja. Määrät eivät olleet suuria, mutta lajimäärä oli runsas. Kallioihin oli kiinnittynyt korallia, mutta värikäs levä niiden pinnalta puuttui.  Seychelleillä pelastetaan haalistuneita koralliriuttoja kasvattamalla uusia koraleja vesialtaissa.  Linkki MTV:n uutiseen 30.4.2018 .  

Puolen päivän jälkeen lähdin kävelemään hotellilta pohjoiseen, toiseen lähikauppaamme. Matka sinne keski 12 minuuttia. Molemmat kaupat ovat tyypillisiä minimarketteja, joista saa tavallisimmat elintarvikkeet ja juomat.

Matkan varrella oli mukavan näköisiä pieniä rantapoukamia, jotka olivat varmaan sopivia snorklailuun.  

Illalla päätimme lähteä bussilla Beau Valloniin.  Menimme bussipysäkille tietämättä tarkkaa bussin aikataulua, mutta bussi saapui aika pian ja muutamassa minuutissa olimme Beau Vallonissa. 
Näkymä bussipysäkiltä viereiseen rinteeseen
Beau Vallonin ranta on yksi Mahén saaren pisimmistä ja suosituimmista.  Ympärillä on useita majoituspaikkoja, ravintoloita ja katukeittiöitä.  Täytyy rehellisesti sanoa:  "Onneksi emme varanneet omaa majoitustamme täältä".  Mukavaahan täällä oli käydä syömässä iltaisin, mutta se oli riittävä määrä oleskelua ihmisvilinässä. Kaiken kaikkiaan Seychelleillä oli hyvin vähän ihmisvilinää verrattuna moneen lomakohteeseen.  Saaret eivät ole mikään massaturismikohde vaikka turismi onkin kalastuksen ohella tärkeä elinkeino paikallisille. 


La Plage ravintola terasseineen
Illallisen menimme syömään La Plage ravintolan terassille. Lasku oli tippeineen 1200,- eli noin 79,- euroa. Ruokailun päätyttyä ei ravintolan henkilökunta jostain syystä saanut yhteyttä Marc-taksikuskiin eikä saanut tilattua meille muutakaan taksia. Menimme tien varteen ja jonkin ajan kuluttua paikalle pysähtyi taksi, jonka etupenkillä istui jo naisasiakas kauppakassien kanssa. Kysyin kuljettajalta viekö hän meidät hotelliin 150:llä.  Hinta sopi, astuimme auton takapenkille ja pääsimme neljässä minuutissa hotellin portille, josta kuljimme alas rantaan ja huoneeseemme.

3.3.2019 sunnuntai

Aamupäivän snorklaushetki oli yksi upeimmista koskaan koetuista. Meri oli vielä tyynempi kuin eilen ja kasvilautat olivat jossain muualla. 




Uimme edellisiä kertoja kauemmas hiekkarannalta kalliorannan läheisyydessä, hotellin baarin ja uima-altaan lähellä. Kalalajeja oli Ilpon arvion mukaan pari kymmentä ja yksilöitä pari sataa. Kalat olivat oudon tuttavallisia, ne eivät siirtyneet kauemmksi, kuten yleensä olemme kokeneet, ne tulivat aivan iholle. Ehdin jo sanoa Ilpolle, että en pidä niiden läheisyydestä ja lähden pois tästä lahdelmasta, kunnes Ilpo valitti, että kalat käyvät kiinni jalkoihin ja napsivat ihosta paloja. 

Rannalle tullessamme huomasimme, että Ilpolla oli iho tosiaan muutamasta paikasta verillä, koska kalat olivat napsineet paloja. Ilpokaan ei ollut jäänyt katsomaan, millaiset kalat olivat näitä "ihmissyöjiä" :).  
Facebookissa kaverit arvelivat syitä kalojen käytökseen: ”Onkohan niitä Seychellien kaloja ruokittu ja tulleet yhtä kohteliaiksi kuin Seurasaaren oravat?”  ”Jospa ne olivat puhdistajakaloja? Ajattelivat, että siinä ajelehtii outo otus, jonka pinnalla saattaa olla mehukkaita loisia.” 
 
Kyllähän kaloja selvästi ruokittiin eli leivänpaloja ym. tiputettiin ravintolan kaiteen yli.  Ei ole ihme, että kalat tulivat lähelle, kun näkivät ihmisiä.  Niinhän akvaariokalatkin tulivat aikanaan kotonamme akvaarion syöttöaukon lähelle, jos siihen meni käsineen ja vaikka ei edes olisi tiputellut ruokahiukkasia veteen. 

Välipalatarpeet olivat loppuneet ja niinpä lähdin käymään lähimmässä kaupassa. Läheisillä kukkuloilla näytti satavan, mutta minä selvisin kauppareissusta kuivana.  Otin ajan kauanko kävely lähikauppaan kesti. Sain tulokseksi kahdeksan minuuttia.
 
Jäimme taas illalla hotelliin syömään, mutta emme ottaneet koko neljän ruokalajin menua vaan ainoastaan pääruoaksi kalaa ja annos olikin tosi herkullinen.  Jälkiruoaksi tilasimme kummallekin kaksi jäätelöpalloa listalla toisena jälkiruokavaihtoehtona olleen karamellisoidun banaanin ja jäätelön sijaan. Nämä kaksi ruokalajia ja soodavesipullot maksoivat veroineen ja laskussa mainittuine palvelumaksuineen yhteensä hiukan yli 1200,- rupeeta.  600,- rupeen illallismenu oli siis hyvinkin kohtuullisen hintainen.

 4.3.2019 maanantai

Yöllä heräsimme moneen kertaan ankaran vesisateen ja tuulen ääneen. Aamu valkeni harmaana ja tuulisena, mutta rankkasade oli loppunut. Sen verran tuulinen ja pilvinen oli sää, ettemme lähteneet Victoriaan kuten olimme suunnitelleet. 

Päivä kului uima-altaalla vesijuosten  tai lukien ja somettaen altaan reunalla ja hotellin yleisissä tiloissa.  Netti tässä hotellissa toimi ainoastaan yleisissä tiloissa, jossa oli mukavat oleskeluryhmät laitteiden kanssa näpläämiseen. 


Kuuden jälkeen lähdimme bussilla Beau Valloniin. Olisimme menneet syömään rannalla olevaan Baobab Pizzeriaan, mutta se oli suljettu maanantaina.Tien toisella puolella oli La Fontaine ravintola, jonne mahduimme hyvin istumaan puoli seitsemän tienoissa katoksen alle, mutta muutamissa minuuteissa katettu alue täyttyi. Seuraavat asiakkaat joutuivat tyytymään pihalla taivasalla oleviin pöytiin. 
Sateen uhka oli olemassa, mutta onneksi sateelta vältyttiin ainakin sinä aikana kun olimme paikalla. Alkusalaatin saimme kohtuullisen nopeasti, mutta pääruokakanaa jouduimme odottamaan reilun tunnin. Itse asiassa meille tuotiin ensin fish and chips annokset, josta Ilpo ehti jo maistaa ja ihmetellä, miten kana maistuu kalalta. Tarjoilijakin huomasi erehdyksensä ja haki lautaset pois pöydästämme ja toi oikeat annokset hetken kuluttua.
Ravintolassa sattui olemaan pari muutakin suomalaispariskuntaa. Emme vaihtaneet kuulumisia, mutta ulkonäkö ja tuttu kieli paljastivat asian.
Huoltoasematyyppisen aterian laskua 685,-  rupeeta, tippeineen noin 50,- euroa.  Maksaessani kysyin voisiko joku soittaa Marc taksikuskille ja sehän onnistui ja Marc tuli noutamaan meitä 5-10 minuutin kuluessa.

5.3.2019 Tiistai
Aamiaisen jälkeen tuli aika tarkistaa, että kaikki tavarat on pakattu, sillä Marc tuli sovitusti noutamaan meidät Victorian lauttasatamaan klo 9:00. Matkalla hän kysyi, olimmeko jo sopineet Praslinin satamasta kuljetuksen hotellille. Kerroimme aikeemme ottaa taksin ja hän ehdotti, että voisi soittaa enolleen ja kysyä tältä hintatarjouksen kuljetukselle. Hinnaksi hän sai 300,- rupeeta ja sovimme, että Paul-eno tulee meitä vastaan.
Olimme Victorian satamassa hyvissä ajoin, sillä katamaraanityyppinen alus lähti klo 10:30. Matkatavarat jätettiin kuljetettavaksi alukseen samaan tapaan kuin lennoille mentäessä. Laukkuihin laitettiin tarkastustarrat ja saimme vastakappaleet itsellemme.
Katetussa seinättömässä odotustilassa oli muutama kauppa ja rahanvaihtopiste ja lisäksi matkustajia palveli baari.
Aluksessa oli kaksi kerrosta, alaosa oli suljettua tilaa ja yläkerroksessa olisi saanut hengittää meri-ilmaa. Oli hyvä, että olimme varanneet liput netin kautta hyvissä ajoin, sillä lautta täyttyi turistiluokan puolella viimeistä istuinpaikkaa myöten ja yläkerran businespuolellakin oli täyttä. Sinne emme päässeet yrityksistäni huolimatta.   Kerroin, että voin helposti huonosti, jos alus keikkuu. Onneksi olin ottanut ennen lähtöä tunnin välein kaksi matkapahoinvointipilleriä eikä paha olo päässyt tulemaan. Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita, sillä laivan henkilökuntaa kulki käytävillä muovipussirullat käsissään ja he antoivat pusseja tarvitseville. Hieman yli tunnin kuluttua rantauduimme Praslinin saarelle. Matkakertomus löytyy linkin takaa. 

Karttakuvissa näkyy Seychellien sijainti Intian valtamerellä 1600 km:n päässä Afrikan rannikolta sekä saarivaltion suurimmat saaret, joissa kävimme Mahen saarella sekä Praslinissa (punainen merkki).

2 kommenttia:

  1. Seychellien saaret Mahé ja Praslin olivat todella myönteinen yllätys. Siellä on paljon muutakin kuin upeita rantoja.

    VastaaPoista