maanantaina, elokuuta 10, 2020

Kesäretki Porvooseen koirien ehdoilla

Porvoo on mukavan pieni kaupunki, jossa on helppoa kierrellä koirien kanssa ja niiden ehdoilla. Kaupungissa on useita ravintoloita ja kahviloita, joihin koirat ovat tervetulleita ja vanhan keskustan laitamilla sekä joen varrella on puistoja ja joutomaata, jossa on soveliasta antaa koiran jättää merkkinsä maahan. Eikä sovi unohtaa tämän kertaista varsinaista syytä Porvoon käynnille eli  Porvoon seudun koiraharrastajien harjoittelu- ja kisakenttää vanhankaupungin tuntumassa. 
Heli oli ilmoittautunut keskiviikon 5.8.2020 agilityn iltakisoihin Nopsan kanssa.  Lähdimme matkaan jo iltapäivällä, sillä ohjelmassa oli monta pysähdystä. Olimme kuulleet tutuilta, että kotileipomo Keitaasta Uuden Porvoontien varrelta läheltä Porvoonväylää, saa muhkeimmat ja tuoreimmat Bebe-leivokset.  Valitettavasti klo 14 leivokset olivat jo loppuneet, mutta ajoimme seuraavana aamuna paikalle uudestaan ja saimme Bebet sekä muitakin herkkuja.
Porvoossa oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme hiukan keskustan ulkopuolella Brunbergin tehtaanmyymälä. Siellä pidettiin näin korona-aikana huolta, että turvavälit säilyvät. Ovella seisoi henkilökunnan edustaja sinisessä haalarissaan ja päästi uusia asiakkaita sisään myymälään vasta kun edellisiä oli poistunut riittävän monta.

Porvoossa Heli pysäköi autonsa Kokonniemen hiihtokeskuksen lähelle, Porvoonjoen länsirannalle. Sieltä löytyi ilmaista pysäköintitilaa ja aluekin oli tuttu, sillä PORSKin koiraharrastuskenttä oli aikaisemmin siellä.


Kävelimme kaupungin vanhaan keskustaan ihaillen Jokikadun varren komeita rakennuksia ja kansallisen kaupunkipuiston mukavaa yksityiskohtaa eli katuun maalattua Porvoon keskustan karttaa.  Tällä reissulla meillä oli mukana vain roturisteytys kromfohränderit Helin Sisu toisen sukupolven risteytys, syntynyt v. 2017 ja minun koirani Nopsa ensimmäisen sukupolven risteytys, syntynyt v. 2013. Meidän kummankin jackrussellinterrierit jäivät kotiin Ilpon kanssa.


 Vanhassa keskustassa matkailijoita oli melko runsaasti ja muitakin koiria näkyi.







Lounaalle päätimme mennä Raatihuoneen torin kulmalle ravintola Fryysarinrantaan, jonka terassit ulottuivat joelle asti.  Lounasaika oli jo loppumassa ja terasseilla oli hyvin tilaa.  Saimme pöydän aivan terassin reunalta ja saatoimme ihailla metsikköä vastarannalla ja ohi lipuvia veneitä. Kermainen 14,- euron lohikeitto oli herkullinen ja täyttävä valinta lämpimän kesäpäivän lounaaksi. Koirille tuotiin vesikippo pöydän alle samalla, kun mekin saimme vesipullon pöytään.
Jälkiruoaksi oli ehdottomasti ostettava Vanhan Porvoon jäätelötehtaan artesaanijäätelöä vohvelitötterössä 5,- eurolla.  Aromi-lehden nettijuttu kertoo jäätelön tarinan. Jutusta selvisi syy sillekin, miksi kioskin ulkopuolella ei ollut taulua, jossa mainittaisiin tarjolla olevat jäätelömaut. Henkilökunta ei ehdi päivittää taulun tietoja sitä tahtia kun jäätelöä menee ja maut muuttuvat.  Niinpä tarjolla olevat maut näkee vasta jäätelöastioiden kyljestä ostotapahtuman yhteydessä. Minä pysyttäydyin tutuissa ja turvallisissa vanilja, mustikka ja suklaamauissa, jotka olivatkin herkullisia.  Heli valitsi mansikkasorbetin kumppaniksi jonkin eksoottisen yrttisorbetin, jonka makuun tottuminen ei tapahtunut näin ensimmäisellä kerralla. 
 Kävely koirien kanssa jatkui kierroksella Porvoon tuomiokirkon ympäri.


Vähitellen oli aika palata rantaan ja kulkea kohti autoa, sillä kisat Hornhattulan kentällä alkoivat klo 18 ja paikalla on hyvä ilmoittautua puoli tuntia etukäteen.  Onneksi olimme liikenteessä hyvissä ajoin, sillä jouduimme ajamaan Vanhaa Hämeenlinnantietä ohi Porvoon rautatieaseman muutamaan kertaan ennen kuin tajusimme kääntyä google-kartan nimettömälle tielle  muutaman muun farmariauton perässä, joissa näytti olevan takakontissa koirahäkki.

Porvoon reissu kannatti kaikissa muodoissaan.  Iltapäivä kaupungissa sujui mukavasti ja illalta oli tuliaisena Helille ja Nopsalle toisen agilitykisaradan voitto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti