Gozo - Malta 2018

Gozo on toinen Maltan suuremmista asutuista saarista.  Se on kuin Maltan saari 25 vuotta sitten, jolloin kävimme Maltalla edellisen kerran.  Se ei ole vielä niin täyteen rakennettu etteikö taajamien välissä olisi hiukan rakentamatontakin aluetta. Hintataso ravintoloissa ja kaupoissa oli edullisempi kuin Maltalla, jossa sielläkin oli edullisempaa kuin kotona.  Maaston korkeuserot, vasemmanpuoleinen vilkas liikenne sekä kapeat kadut ja tiet eivät houkutelleet polkupyörien vuokraamiseen kuten alkujaan oli suunnitelmissa.  Merivesi oli kirkasta, mutta pohjan kivikko oli täälläkin harmaan töhnän peitossa. 

Olin unohtanut, että Maltalla paikalliset puhuvat keskenään maltan kieltä, joka kuullostaa arabialta.  Toki kaikkialla tuli englannilla toimeen, mutta paikallisten puheesta kuuli, ettei se ole heidän äidinkielensä.  

Busseja kulkee Gozolla ja Maltalla melkein joka puolelle, mutta aikatauluja kannattaa katsoa, sillä vuorovälit ovat pitkiä ja bussit kulkevat usein täysinä. Vanhat värikkäät tunnelmalliset puulattiaiset peltibussit on korvattu pari vuotta sitten uusilla ilmastoiduilla espanjalaisbusseilla. 

Maa saa matkailusta yli 30 % tuloistaan ja varsinkin Maltan saarella tuntui, että matkailuelinkeino hotelleineen ja ravintoloineen on saanut liian suuren merkityksen. Harvoin on tullut mieleen, että tänne ei enää tarvitse tulla  vaikka mielenkiintoista katsottavaa ja koettavaa oli täälläkin.
Reilut 400 valokuvaa löytyy Metkaamatkustelua kuvat -sivustolta. 

Täyteen rakennettua rantaa Maltan saaren pohjoisosassa Ix-Xemxijassa

Tiistai 19.6.2018

Finnairin neljän tunnin suora lento Maltalle lähti ennen aamukuutta ja Maltan lentoaseman edessä seisoskelimme bussia odottaen jo ennen puolta kymmentä. Bussi X1 lähti klo 09:43 kohti saaren pohjoisosassa olevaa Cirkewwan satamaa.  Maksoimme kuljettajalle 2,- euroa / henkilö ja astuimme ensimmäisten joukossa bussiin. Saimme nostettua matkalaukkumme etupyörien päällä olevaan matkatavaroille varattuun tilaan ja pääsimme istumaan mukavasti ilman laukkuja vierellämme käytävällä. 

Bussi täyttyi turisteista kantamuksineen ja matkan varrelta mukaan tuli paikallisiakin asukkaita. Matkustajat vaihtuivat, mutta tungos pysyi koko 30 kilometrin ja 1,5 tunnin matkan ajan.   

Cirkewwaan saavuimme klo 11:15 eli juuri samaan aikaan, kun lautta lähti kohti Gozon saarta. Seuraava lautta lähti klo 12, joten ehdimme syödä kahviossa 1,50 euron voitaikinakuoreen tehdyt makkararullat  ja juoda kahvit. 

Kahvi ja nakkipiirakka Cirkewwassa

4,65 euron hintaista edestakaista lauttamatkaa ei maksettu Maltalta lähdettäessä vaan aina vasta paluumatkalla Gozolta Maltalle. 
Vajaan puolen tunnin lauttamatkalla ohitettiin kolmas Maltaan kuuluva asutettu saari Comino. 

Vartiotorni Cominolla

Cominon kalliorantoja

Matka sujui leppoisasti lautan etukannella ja kaupasta ostimme mukaamme vettä ja virvoitusjuomia, jotta perillä ei ollut heti tarvetta lähteä juomaostoksille. Lautalla juttelimme muutaman sanan suomalaisperheen kanssa, joka oli tulossa myös viikoksi Gozolle.  He olivat ainoat suomalaiset, joihin törmäsimme saarella muutamaankin kertaan. 

Grand Hotel 

Mgarrin lauttarannassa oli odottavia takseja.  Ensimmäinen kuljettaja ei halunnut lähteä viemään meitä vajaan puolen kilometrin päässä ylämäessä sijaitsevaan Grand hotelliin. Seuraavalle kelpasi 10,- euroa ja pääsimme hotelliin, jossa saimme heti 5. kerroksessa sijainneen huoneemme vaikka varsinainen sisäänkirjautumisaika alkoikin vasta klo 15.

Päivälepo houkutti, sillä olihan kello soinut kotona kolmen aikoihin aamuyöstä. Hotelliin tutustuttiin levännein silmin ja kahvit + tiramisujäätelöt käytiin nauttimassa alakerran terassiravintolassa 9,- eurolla + tippi.

Grand Hotel Gozo  sijaitsee rinteessä 400 metrin päässä lauttarannasta. Se on rakennettu useassa osassa ja näytti siltä, että hotellia laajennettiin edelleen.  Kattoterassilta oli näkymät melkein koko saarelle ja siellä järjestettiin buffet-illallinen muutama kerta viikossa.  Ulkouima-allas oli neljännen kerroksen korkeudella ja sieltäkin oli hienot näköalat satamaan ja sen ympäristöön. Sisälläkin oli uima-allas toisessa kerroksessa.

Näkymä hotellin kattoterassilta uima-altaalle

Uima-allas upeine maisemineen

Olimme varanneet ”Superior Seaview with Terrace” –huoneen.  Huone oli tilava ja terassillekin mahtui pöydän ja tuolien lisäksi kaksi auringonottolavitsaa.  Huoneen kalustus oli tavanomainen. Pistorasiat olivat englantilaistyyppisiä,  mutta onneksemme muutamassa oli valmiina muuntaja, joten selvisimme hyvin yhden oman muuntajan kanssa. Ilmastointi toimi moitteetta. Kylpyhuoneessa oli kaksi käsienpesuallasta, joissa yksiotehana, mutta kylpyammeessa / suihkussa oli erilliset hanat kylmälle ja kuumalle vedelle.  Vedenpaine oli aika heikko, joten kesti aikansa saada suihkuun sopivan lämpöistä vettä. 

Huoneen liukulasiovien takana oli terassi ja meri

Ensi silmäykset huoneeseen

Parvekkeella ollut kotieläin

Herkullisen illallisen kävimme syömässä 70 metrin päässä hotellista ylämäkeen Ta´ Philip ravintolassa Antipastolajitelman jaoimme, pääruokana oli lpolle kania ja minulle jauhelihalla täytettyä kesäkurpitsaa. Lisäkkeeksi välimerellisiä paistettuja perunoita ja kasviksia., juomaksi Pellegrino kuplavetta. Lasku 50,50 + tippi.

Ta´Philipin alkupalalajitelma

Keskiviikko 20.6.2018

Hotellin aamiainen oli hyvin tavanomainen.  Onneksi vihanneksiakin oli tarjolla leikkeleiden lisäksi, joten päivä saatiin hyvin alkuun.

Satamasta lähti bussi 18,- euron hintaiselle Hop on hop off saarikierokselle 45 minuutin välein.  Hyppäsimme bussiin klo 09:45. Punainen reitti kulki saaren etelä- ja länsiosiin, sininen reitti pohjoiseen ja itään. 

Xewkijassa valmistaudutaan juhlimaan Johannes Kastajaa

Pääkaupunki Victorian ravintoloissa seurattiin jalkapallon MM-kisoja

Kilometrin päässä Victoriasta oli akvedukti, jonka britit olivat rakentaneet 1800-luvun alkupuolella tarkoituksenaan kuljettaa vettä Gharbin kukkuloilta Victorian Cittadellan vesivarastoon. 

Akvedukti

Xlendin rantakalliot

Our Lady of Ta´Pinu basilika

Saaren pääkaupunki Victoria

Klo 11:35 olimme taas Victorissa, jossa vaihdettiin bussia siniselle reitille saaren pohjoisiin osiin.  Pari nuorta naista kysyivät matkan varrella: "milloin bussi palaa Victoriaan?" He olivat ihmeissään, kun kerroin, ettei se palaa sinne ennen käyntiä Mgarissa. 

Melkein kaikki saaren rakennukset on tehty vaaleasta hiekkakivestä tehdyistä tiilistä. Tiilet saadaan suoraan leikkaamalla maaperästä.  

Xaghran tuulimylly

Tie kohti Ramlaa

Kierroksen jälkeen otimme satamasta 15,- eurolla taksin, jolla kävimme ennen hotelliin paluuta muutaman kilometrin päässä kaupassa hankkimassa juomia ja purtavaa päiväkahvin kanssa. Huoneessa oli vedenkeitin ja kahvia sekä teetä oli tarjolla.  Aikaisemmin hotellin ja sataman puolivälissä ollut kauppa oli suljettu. Iltapäivällä pistäydyimme myös uimassa hotellin altaalla. 

Klo 19 alkoi hotellin kattoterassilla Mediterranean Breeze ravintolassa buffet-illallinen, hinta 22,- euroa. Tarjolla oli erilaisia pieniä alkupaloja, grillattuja lihoja, lisäkkeitä, hedelmiä, juustoja ja täytekakkuja. Hinta ja laatu olivat kohdillaan  Lisämaksulliset kahvit haettiin meille alakerran baarista. 

Torstai 21.6.2018

Hotellin respasta tilasimme kuljetuksen Mgarr ix-Xini lahdelle / vuonolle. Vanhempi herrasmies vei meidät perille loppumatkaltaan karujen maisemien keskellä. 

Pitkulainen lahdenpoukama oli rauhallinen ja snorklailuun oikein sopiva. Rantatuoleista ja varjosta maksoimme 13,- euroa ja rantabaarin jäätelötuuteista 5,80.  

Vesi oli kirkasta, mutta pohja oli likainen kuten muuallakin Välimerellä.  Meduusat eivät häirinneet tällä kertaa ja siitä meille mainitsi iloisena paikallinen uimari. 

Aamupäivällä rannalla oli lisäksemme vain muutama uimari ja kaksi koiriaan uittanutta miestä.  

Kuljettaja tuli noutamaan meitä sovittuun aikaan mustalla kiiltävällä hiukan vanhemmalla mersullaan. Etukäteen oli sovittu hinnaksi 23,- euroa / suunta. Paluumatkalla pysähdyimme juomaostoksille Xewkijaan keskustaan, jossa valmistauduttiin juhannusjuhliin / Johannes kastajan juhlaan. Ilman tätä pysähdystä emme olisi tienneet kuinka monipuolisesti kaupunki on koristeltu emmekä olisi tulleet katsoneeksi netistä tietoja näistä juhlista. 

Koristeellinen varjo aukiolla Xewkijan Rotundan edessä 

Illalla lähdimme bussilla uudestaan neljän kilometrin päähän Xewkijaan. Tarkoitus oli kuvata juhla-asuun pukeutunutta kaupunkia, nähdä juhlintaa ja nauttia illallinen. Vain ensimmäinen aikeista toteutui.

Xewkijan Rotunda

Juhlinta alkoi vasta myöhemmin eikä mukavalta näyttävää ravintolaakaan osunut eteemme.  Bussireitit oli muutettu juhlien takia,  joten odottelimme bussia takaisin Mgariin ensin väärässä paikassa.  Löydettyämme oikean pysäkin hurahti bussi  ohi  ja odottelimme 45 minuuttia seuraavaa. 
Mgariin palattuamme menimme aivan hotellin viereen uudehkoon ravintola Ferdie´siin  jossa nautimme herkullisen salaatin ja tonnikalapihvit. Hinta 50,45 + tippi. 

Herkullinen rapea salaatti

Perjantai 22.6.2018
Hotellin nurkan takana on bussipysäkki, jossa pysähtyy kaksi Mgarrin satamasta lähtevää bussia. 322 vie Ramlan lahdelle ja Marsalform lahdelle. Bussilla 303 pääsee saaren pääkaupunki Victoriaan kierrellen Qalan ja Nadurin kautta. Hyppäsimme täpötäyteen 303:seen ja saimme puolessa matkaa istumapaikatkin. Kävimme tutustumassa pääkaupunki Victorian Cittadellaan 

Cittadellan muurille pääsi hissillä

Keskellä saarta sijaitsevan linnoituksen muureilta näkyi koko Gozon saari

Käväisimme linnoitusalueella myös parissa museossa.  Vankilamuseon edessä oli samanlainen häpeäpaalu,  kuin täälläkin on ollut käytössä. 

Hyvin merkittyjä "mukavuuslaitoksia" oli tarvitseville

Pieniä tuliaisostoksia koirienhoitajatyttärille tuli tehtyä Itsenäisyydenaukion eli It-Tokk-aukion ympäristön basaarikujilta. 

It-Tokk-aukio

Kotikylällä kävelimme illalla rantaan, koska matkaoppaiden mukaan siellä olisi muutama ravintola.   Huomasimme iloksemme, että Triq Manoel de Vilhena kadulla sataman tuntumassa ja rannan suuntaisella Triq Martino Garces kadulla oli toistakymmentä ravintolaa ja baaria. 

Istahdimme illalliselle  Sammy´s ravintolaan, jonka pöytiä oli kadun molemmin puolin.  

Keittiön tervehdys

Keittiön tervehdyksenä saimme pientä naposteltavaa. Herkulliset salaattiannokset olivat edullisia, vain 4,- euroa.  Ilpo valitsi päivän kala-annoksen. Tarjoilija kävi näyttämässä mistä kalasta annos valmistetaan hauduttamalla folion sisällä. Valmis kala tuotiin kokonaisena pöydän viereen, jossa tarjoilija asetteli sen lautaselle, poistaen ensin ruodot ym. syömäkelvottomat osat.  Juustoinen pasta-annokseni oli toki herkullinen, mutta turhan täyttävä. 50,- euroa riitti laskun maksamiseen.  Myös ruoka-annosten kuvia löytyy Metkaamatkustelua kuvat -sivustolta. 

Lauantai 23.6.2018

Aamupäivällä kävin etsimässä raha-automaattia satamarakennuksesta ja sieltähän se löytyi. Samalla reissulla löytyi pieni snorklaamiseen soveltuva rantapokama, josta kävelymatka hotellille oli 15 minuuttia. 

Iz-Zewwieqa Bay

Näkymä kalastajasatamasta Grand hotellille

Iltapäivällä lähdimme käymään Ggantija Temples alueella. Tämä kuparikauden temppeli on noin ajalta 3600 eaa ja se on maailman vanhin vapaasti seisova rakennus.   Taksikuskin kanssa sovin hinnaksi 30,- euroa ja sen, että hän odottaisi meitä alueen poistumisportin luona. 

Alue rajoittui pieneen viljelytilaan ja aidan yli näkyi mielenkiintoinen yksityiskohta, pöydällä taisi olla valmistumassa aurinkokuivattuja tomaatteja. 

Illalliselle menimme taas rantakadulle, tällä kerralla Sicilia Bella ravintolaan, jossa keittiön tervehdyksenä tuotiin pöytään brushcettat.   Sekasalaatti runsaine jäävuorisalaatteineen, maisseineen ja porkkanasiivuineen ei yllättänyt. Friteeratut merenelävät, paistetut kasvikset  ja merenelävärisotto olivat sen sijaan maukkaita.  Noin 50,- eurolla selvittiin tälläkin kerralla.

Sunnuntai 24.6.

Aamupäivällä kiertelin kävellen hotellin ympäristössä. Hotellin vieressä ja osittain sen alla kulkivat portaat hotellin takana olevalle kadulle. Ne olivat useiden henkilöiden yhteistyönä syntynyt mosaiikkitaideteos: Reflections and Connections  

Ghajnsielem seurakunnan kirkko

Hotellin lähellä näkyi monia arkielämän ihastuttavia ja kummastuttavia asioita: 

Kiertävä auto, josta myytiin tuoreita vihanneksia ja hedelmiä 

Talojen pihalla ei ole roska-astioita vaan roskapussit jätetään kadulle keräysauton noudettavaksi, biojätteet lajitellaan

Leikkipuiston reunalla oli roskis koirankakoille

Elektroniikkaromun keräyspiste

EU:n tuella oli tehty teitä

Jalkakäytäviä ja suojateitä puuttui


Jos jossain oli kapea jalkakäytävä, se saattoi näyttää tältä

Mgarr nimiseltä bussipysäkiltä hotellille kuljettaessa oli jalkakäytävää kymmenkunta metriä.  Kun käännyttiin vasemmalle kohti hotellia, loppui jalkakäytävä ja kävelyä oli jatkettava niin, että   autot tulivat ohi selän takaa, sillä Maltallahan on vasemmanpuoleinen liikenne. Kadun vastakkaisella puolella oli kyllä kapea jalkakäytävä, mutta sinne ei päässyt, koska välissä oli aita.  Tämä kaikki oli tehty EU-rahoilla, kuten lähellä ollut kyltti kertoi.   

Illalla lähdimme taas bussilla Xewkijaan Gozon vanhimpaan kylään/kaupunkiin, jossa alkoi Johannes kastajan fiesta klo 19:45. Kaupunki oli ollut koristeltuna jo useampia päiviä ja juhlatapahtumia oli nettitietojen mukaan ollut edellisinäkin iltoina, mutta myöhempään kellonaikaan. 

Kävimme ensin tutustumassa Pyhän Johannes Kastajan Rotundaan eli Rotunda of St. John the Baptist, jonne mahtuu 4000 henkilöä yhtä aikaa eli kolme kertaa enemmän kuin seurakunnassa on väkeä. Alttarin vasemmalla puolella on museo ja sieltä pääsi hissillä kupolin tasolle ihailemaan ympäröiviä maisemia.  3,- euron hissi / museomaksun sai maksaa kirkon pääovella.  

Näkymä kirkon katolta Pjazza San Gwann Battista-aukiolle

Näkymä kaakkoon

Paikallinen väki alkoi kokoontua aukiolle kirkon eteen juhlavaatteissaan.  Pöytiä, tuoleja ja juomanmyyntipisteitä oli muidenkin liikkeiden kuin ravintoloiden edessä. Puhallinorkesteri saapui paikalle koristeltua katua pitkin marssien ja  soittajat nousivat  kirkon eteen kootulle orkesterikorokkeelle. Kirkon ovet avautuivat ja laulajakin saapui paikalle. 

Musisointi jatkui, mutta me lähdimme kulkemaan vähän ennen yhdeksää kohti katua, jossa oli lukuisia ruokakärryjä ja myyntipöytiä, joista myyntiin samantapaista tavaraa kuin meillä myydään Vappuna.  Tuon kadun päässä peltoalueeella alkoi ilotulitus tai oikeammin paukkupommien paukuttelu yhdeksän tienoissa. 

Paukkupommien paukuttelu näkyi värillisinä savupilvinä

Illalliseksi olimme päättäneet jo etukäteen ostaa syötävää jostain ruokakärrystä.  Jonottamatta saimme  anguspihvihampurilaiset, ranskalaiset perunat ja juomat, hinnaltaan 13,- euroa. Paikalla ei ollut istumapaikkoja, joten aloitimme syömisen kivimuurin reunalla. Ilpon onneksi paikalle pysähtyi taksi ja päätimme siirtyä sillä hotellimme eteen penkille syömään loput ruokamme.  

Illallispaikka no 1. 

Illallispaikka no 2.

Jälkiruokakahvit leivoksineen nautimme hotellin baarin terassilla.

Maanantai 25.6.

Aamulla taivas oli harmaa ja ensimmäiset sadepisarat tippuivat aamiaisen jälkeen. Sitten alkoikin aikamoinen ukkosmyrsky ja sade, mutta se meni ohi melko nopeasti. Ilpo meni sateen ajaksi kylpyyn lukemaan ja sieltä noustessaan liukastui ja loukkasi olkapäänsä. 

Iltapäivälle suunniteltu Maltan pääsaarelle meno ja Mdinassa käynti uhkasi peruuntua.
Lähdimme lopulta matkaan Ilpon käsi tuettuna mekkoni vyöhön. Menimme ensin laivalla Maltan saarelle, siitä bussilla 42 Mostan kaupunkiin, jossa googlekartan mukaan olisi ns. bussiterminaali. Onneksi kysyin vieressäni seisoneelta tytöltä, missä sellainen olisi ja Rotundan kohdalla hän sanoi, että nyt kannattaa jäädä pois. Olimme ensin aivan ihmeissämme, kun ei näkynyt "terminaalia" eikä takseja, mutta lopulta huomasimme, että kadun varrella oli useampia bussipysäkkejä ja eräälle niistä pysähtyisi bussi 186 noin 10 minuutin kuluttua. Sen päätepysäkki olisi Rabat. 

Mostan Rotunda

Etsitty bussipysäkki

Bussi tuli ja kuljettajan avulla osasimme jäädä pois kyydistä Mdinan pääportin lähellä. Itse asiassa bussin päätepysäkkikin olisi ollut hyvin lähellä. Googlen kartta näytti Rabatin keskustan ja Mdinan välimatkan suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. 

Mdinan pääportti

Kuljeskelimme hienoilla kujilla ja jostain syystä ne eivät tuntuneet tutuilta vaikka muistelen, että olisimme käyneet siellä 25 vuotta sitten edellisellä Maltan matkallamme. Linkki vuoden 1993 matkakuviin ja muistoihin.

Paluumatkalle otimme taksin Mdinan portin luota noin klo 18:05 kohti Cirkewwaa. Seuraava lautta lähti Mgariin klo 18:45. Hiukan jännitti ehtisimmekö siihen, mutta hyvin ehdimme vaikka kuski ajoikin kapeita ylös ja alas kiemurtelevia teitä pitkin. 35,- euroa kannatti maksaa vajaan puolen tunnin matkasta, ettei siirtymiseen olisi kulunut paria tuntia bussista toiseen vaihtoineen.

Ilpon käsi tuntui niin kipeältä, ettei ravintolaan lähtö kiinnostanut häntä. Tilasimme huonepalvelusta risoton ja tortillan mahan täytteeksi. 

Tiistai 26.6.

Viimeinen aamu Gozolla ja siirtyminen kävellen satamaan, josta jatkoimme laivalla, bussi 222:lla ja taksilla Maltan St.George´s lahden rannalle Marina Hotel Corintihia Beach resortiin. Ilpon kellottama aika 2 tuntia 15 minuuttia ja hinta 2 x 4,65 + 2 x 2,00 + 15,00 eli yhteensä 28,30 euroa. Pacevillen / St. Julian´sin alue on "hiukan" muuttunut 25 vuodessa. 

Näkymä huoneemme ikkunasta Dragonara kasinolle

Näkymä lahden pohjukkaan

Marina Hotel Corintihia Beach resort  ja sen välitön ympäristö on sellainen kuin kuvittelinkin, mutta muutaman sadan metrin päästä alkava turistikeskittymä ei ole aivan lempiympäristöjäni. Huone ei ole koolla pilattu. Toki sinne mahtuvat vuoteet yöpöytineen, pieni kirjoitustaso ja taso TV:lle sekä minibaari ja vedenkeitin. Kylpyhuoneessa on amme ja suihku. Vedentuloa saa säätää yksiotehanasta ja vettä tulee riittävällä paineella. Parvekkeelta on näkymä merelle ja Dragonara kasinolle sekä vastapäisen The Westin Dragonara resortin kallioille. Sivuttain katsomalla näkyy St. George´s lahden tungokseen asti täysi hiekkaranta ja lukuisat "uudehkot" rakennukset rannan tuntumassa.

Marina Hotel Corinthia Beach Resort

Olimme helmikuussa 1993 koko perheen kanssa lahden toisella puolella St. George´s Park hotellissa. En muista ollenkaan tällaisia turistimääriä ja liikenteen puuroutumista.  Tein nostalgiakävelyn edellisen käyntimme hotellin luo ja näyttihän se tutulta. Se oli vaatimaton perheelle sopiva huoneistohotelli. Meillä oli silloin käytössä kaksi suurta makuuhuonetta ja avokeittiö. Neliöitä oli ehkä enemmän kuin kotonamme. Huoneet olivat kolkkoja ja tuntuivat tyhjiltä, sillä kalustuksena oli vain vuoteet yöpöytineen ja avokeittössä ruokapöytä tuoleineen sekä sohva ja TV alustallaan. Vettä tuli sateella lattialle parvekkeen ovenraosta. 

Hotelli, jossa asuimme helmikuussa 1993

Heli St.George´s lahden rannalla helmikuussa 1993

St.George´s lahti kesäkuussa 2018

Herkullisen foccacian ja mozarellasalaatin sekä pasta-illallisen kävimme syomässä hotellikompleksimme Ristorante Da Marinan terassilla.  

Keskiviikko 27.6.

Ilpo ei pystynyt snorklailemaan kipeän kätensä kanssa ja niinpä päätimme lähteä Maltan Hop on hop off   kierrokselle ja hyvä niin, koska neljännesvuosisadan aikana moni asia oli unohtunut.  20,- euron kierrokselle pääsi  hyppäämään mukaan melkein hotellin edestä ja ainakin osa kuulokkeilla kuulluista selostuksista tuli myös suomen kielellä..  Pohjoisen reitin bussi kulki rantoja pitkin ”Valletta Waterfront” terminaalin luo, jossa oli reilu puoli tuntia aikaa käväistä Barraka-hissillä ihailemassa maisemia ylhäältä puutarhan tasolta.  Euron hintainen hissimatka ja upeat maisemat oli jäädä kokematta, jos alhaalla olleessa baarissa olisi ollut käytettävissä wc-tilat. Olimme menossa kahville baariin ja kysyessämme mahdollisuutta wc-käyntiin meidät ohjattiin hissiin.

Maisemat näyttivät tutuilta ja vanhat valokuvat todistavat, että olemme käyneet paikalla aikaisemminkin, tosin menimme sinne jotakin muuta kautta. 

Heli helmikuussa 1993

Vallettan horisontista ja koko kaupungista tuli mieleen Kuuban Havanna.  Molempien horisonteissa näkyy kupoleja ja torneja ja kaupungit ovat täynnä kaunista vanhaa ”rappioromantiikkaa”.  Tosin pienet puiset parvekkeet puuttuvat Havannasta. 

Marsaxlokkin kalastajakaupunki oli yhtä kaunis värikkäine veneineen, kuin muistinkin. Siellä pidimme 45 minuutin kahvi- ja shoppailutauon eli jäimme pois bussista ja jatkoimme matkaa vasta seuraavalla. 

Milla ja Heli Marsaxlokkissa helmikuussa 1993

Ilpo Marsaxlokkissa kesäkuussa 2018

Bussi jatkoi kierrostaan saaren eteläisillä rannoilla

Eteläisen kierroksen jälkeen bussi palasi Vallettaan ja meidän oli tarkoitus jäädä pois keskustassa, mutta jostain syystä bussi ei pysähtynyt linja-autoterminaalin luona vaikka ajoikin sen läpi.  Jouduimme taas Waterfrontin alueelle, josta kävelimme mäkeä ylös bussiasemalle, sillä emme halunneet vaihtaa enää pohjoisen reitin bussiin.  Olimmehan reissanneet pohjoisessa ja käyneet Mdinassakin Gozolta käsin. 

Päivän aikana näimme yhden vanhan bussin liikenteessä ja toisen seisomassa satamassa osana matamuistokioskia. 

Illallisen menimme syömään  taas tavoistamme poiketen vain hotellikompleksimme ravintolan terassille. Tällä kerralla nimeltään Henry J. Bean´s  Toiveeni on yleensä syödä erilaisissa paikallisissa ravintoloissa eikä hotellissa. Otin  listalta Taco Greek salad nimisen annoksen, jossa salaatti oli koottu isoon taco-kuoreen. Ilpo valitsi tavanomaisemmin grillattua broileria. Ruoka ei pettänyt vaan oli maukasta. MM-jalkapalloa seurattiin tämänkin terassin valtavalta valkokankaalta. 

Grillattua broileria ja isossa tacokuoressa kreikkalainen salaatti

Jalkapalloa valkokankaalla

Torstai 28.6.2018

Viimeisen aamun aamiaisella Ilpo löysi munakkaansa lisäkkeeksi paistettua maksaa, jota ei ole aikaisemmin näkynyt aamiaispöydissä. Huoneen luovuttaminen tavallista check out aikaa myöhemmin  ei onnistunut, mutta varasimme ajan suihkulle klo 16:30 ja kuljetuksen lentoasemalle klo 17:00.  

Päivä  kului hotellin lähiseuduilla ja Corinthia hotellin altaalla ja meressä snorklaillen. Altaan ympärillä ja rantakallioiden päälle tehdyillä terasseilla oli runsaasti aurinkovuoteita eikä niitä ollut kukaan varannut pyyheliinoillaan. Kaloja ei näkynyt mitenkään erikoisen runsaasti, mutta viileään kirkkaaseen meriveteen oli mukavaa pulahtaa silloin tällöin.  

Kevyt lounas nautittiin allasbaarissa ja puoli viideltä meidät ohjattiin tilaan, jossa oli pieni pukuhuone sekä erilliset wc:t naisille ja miehille sekä suihkuhuone. Paikalla oli puhtaita pyyhkeitä ja suihkusaippuoita.  En muista, että olisin aikaisemmin ollut  tällaisessa tilassa vaan vastaavassa tapauksessa on saatu käyttää jonkun tavallisen huoneen kylpyhuonetta. 

Hotellin edessä oli taksi odottamassa klo 17:00.  Hiukan jännitti  osuuko kohdallemme pahoja ruuhkia, sillä onhan Maltalla väkilukuun suhteutettuna eniten autoja Euroopassa.  Perille pääsimme ajoissa ja hinta oli 23,- euroa, kuten vastaanottovirkailijan kanssa oli sovittu.  

Matkalukemisena oli mukana mm. Otavan Kartta + opas: Malta ja Gozo, Timo-Pekka Lehtipuu: Suomalainen matkaopas, Malta sekä Juha Vuorisen Maltan mieleni, jossa oli hauskasti kerrottu perheen kokemuksista Maltalla heidän asuessaan siellä pari vuotta.