lauantaina, kesäkuuta 03, 2023

Armenia - Zvartnots, Ejmiatsin, Khor Virap, Noravank


Vielä riitti Kaukasian kierroksen retkiohjelmassa tutustumiskohteita Armeniassa.  Zvartnotsin keskiaikaisen temppelin jäännökset sekä muinaisen Armenian ensimmäinen katedraali Ejmiatsinissa olivat yhden iltapäivän tutustumiskohteet ja koko päivän retken aikana käytiin etelässä lähellä Turkin rajaa ja Ararat vuoria Khor Virapissa (otsikkokuva) ja Noravankissa. 

Sunnuntaina 23.4.2023 lähdimme aamupäivän Jerevaniin tutustumisen ja lounaan jälkeen kohti länttä. Ohitimme Yerevanyan Lake tekojärven ja pian näkyivät taas Ararat-vuoret osittain pilvien takana.  Paremmin näkyi matalampi Sis-vuori, joka on perinteisen tulivuoren muotoinen. 

Sankarihautausmaata ohittaessamme kuulimme Armenian ja Azerbaidžanin välisestä sodasta vuonna 2020 Vuoristo-Karabahissa.  Vanhoihin aluekiistoihin juontavassa yhteenotossa katosi 6000 henkeä ja 6000:en tiedetään menettäneen henkensä. 

Jerevanista 36 kilometrin päässä on Mezamorin ydinvoimalaitos.  Siellä asti lännessä emme käyneet, mutta kuulimme, että se avattiin Neuvostoliiton aikaan vuonna 1976.  Voimala jouduttiin sulkemaan vuoden 1988 maanjäristyksen takia ja vuosina 1988 - 1995 oli maassa niin suuri pula sähköstä, että sitä saatiin alueittain vain pari tuntia päivässä. Edelleen venäläiset omistavat osan ydinvoimalasta.



Zvartnotsissa tutustuimme ensin museossa 700-luvulla rakennetun pyöreän temppelin rakenteisiin.  Temppeli on ollut Istanbulin Hagia Sofian esikuva.  Se oli aikoinaan kolmekerroksinen lähes 50 metriä korkea ja sijaitsi tasanteella, jonka ympärillä oli osittain vieläkin säilyneet portaat.  Temppelistä on nykyään jäljellä vain rauniot.









 
Ejmiatsinin (Etšmiadzin / Vagharšapat ) kaupungissa kiinnittyi huomio kauniiseen kerrostaloon puuparvekkeineen ja pitihän siitä ottaa kuva bussin ikkunan läpi ennen kuin jalkauduimme Kuningas Tiridates III:n ja Gregorius Valontuojan reliefin luo.  Myös nimellä Gregorius Armenialainen tunnettuksi tullut katolikos oli Armenian Apostolisen kirkon perustaja.





Alueen puistossa oli vanhoja kiviristejä ja toisella puolella uudemman näköinen "Vache and Tamar Manukean Matenadaran" eli käsikirjoituskirjasto.

Kiertelimme Ejmiatsinin katedraalia, joka on rakennettu samalle paikalle, johon Gregorius Valontuoja rakennutti basilikan vuosina 301-303. Alkuperäinen basilika korvattiin ristikirkolla vuonna 480 ja nykyisen muotonsa katedraali on saanut vuonna 618.  Kirkon freskot ovat persialaista alkuperää.







Kävimme myös museossa, jossa kuulluista kertomuksista luulin muistavani illalla jotakin eli esimerkiksi minkä ristin keskellä on pala Nooan arkkia ja muita yhtä "tärkeitä" yksityiskohtia.  Illalla unohdin kirjoittaa asioita muistiin ja enää ei ole pienintäkään muistikuvaa, miksi ristit ja keihäänkärki ovat tärkeitä. Google kuitenkin auttoi,  Ejmiatsinin museon nettisivuilta löytyi tieto, että keihäs on se, jolla Jeesus lävistettiin ja ristien keskellä on myös pala puuristiä, jolle Jeesus ristiinnaulittiin ja pala orjantappurakruunusta.

Raamatun Eden on kuitenkin armenialaisten mielestä ollut Armenian alueella ja Nooan arkki laskeutunut Raamatussa kerrotun vedenpaisumuksen jälkeen Ararat vuorelle.







Bussimatkalla takaisin Jerevaniin kuulimme Osmannien valtakunnassa eli nykyisessä Turkissa toteutetusta jopa 1,5 miljoonan armenialaisen joukkotuhosta ja näimme bussin ikkunasta punaruskean muistomerkin.

Maanantaina 24.4.2023 lähdimme bussilla Jerevanista noin 40 km etelään Khor Virapin luostariin.  Se on parin kilometrin päässä Araks joelta, jossa kulkee Armenian ja Turkin raja.  Iranin rajalle on matkaa reilut kymmenen kilometriä ja Turkin puolella oleville Ararat vuorille linnunteitse noin 30 km, mutta maantietä pitkin 200 km, ainakin googlen kartan mukaan.  Matkan varrella näkyi Viron pyöräilyreissuilta tuttuja haikaranpesiä sähköpylväissä.


Bussi pysähtyi muutama sata metriä ennen luostaria hyvälle valokuvauspaikalle ja tokihan paikalliset olivat huomanneet, että siihen kannatti pystyttää myyntipisteitä turisteja varten. Kuvia tuli otettua pellon laidalta kymmeniä kohti luostaria ja takana näkyviä Ararat vuoria, jotka nousevat tasaiselta maalta.








Khor Virap on yksi armenialaisten suosituimmista pyhiinvaelluskohteista.  Se on tunnettu siitä, että armenian kuningas Tiridates III vangitsi alkujaan siellä Gregory Valaisijan 13 vuodeksi, mutta myöhemmin tästä tuli kuninkaan uskonnollinen opettaja ja he johtivat yhdessä käännytystoimintaa.  Vuonna 301 Armeniasta tuli ensimmäinen kristityksi julistettu maa maailmassa.  Alunperin Khor Virapin paikalle on rakennettu kappeli vuonna 642 ja vuonna 1662 suurempi kappeli rakennettiin vanhan kappelin raunioiden ja muiden tilojen ympärille.



Araratin laakso Turkin rajan tuntumassa on tasainen.  Siellä asuu assyyrialaisia, jotka puhuvat omaa kieltään, mutta osaavat myös armenian kieltä ja lapset käyvät armenialaista koulua toisin kuin molokaanit, joiden asuinalueen näimme matkalla Dilijaniin.  Tältä alueelta saa Tigris-brändyä, ovathan asyyrialaiset kotoisin Eufrat- ja Tigrisjokien alueelta.  Turkin puolella asukkaat ovat kurdeja.  Pienellä taskukameralla zoomaten näkyy yhdessä kuvassa rajavartioiden torni.




Luostarin pohjoispuolen laaksossa oli hautausmaa, viljelytasankoa, Pokr Vedin taajama ja sen takana taas vuoria.







Pysäköintipaikan vieressä oli täälläkin runsaasti matkamuistokauppiaita ja kuvat saavat korvata sen, että edelleenkään en ostanut yhtään matkamuistoa. Paikalla oli jopa pieni ravintola, mutta ainoat wc-tilat olivat ylhäällä luostarin alueella.  Se kannattaa pitää mielessä, jos vierailee tällä alueella. 






Matka jatkui läheltä Azerbaidžanin eksklaavin Nahitševan autonomisen tasavallan rajaa.  Siellä oli tulitaisteluita viimeksi vuonna 2020.  Alueella on ollut vuosisatojen aikana eri hallitsijoita, mutta 1800-luvun alkupuolella se luovutettiin Venäjän ja Persian välisen sodan jälkeen Venäjälle.  Alueesta tuli osa Armeniaa.  Venäjä rohkaisi armenialaisia muuttamaan takaisin alueelle.  Myöhemmin Armenia ja Azerbaidžan ovat kiistelleet alueesta.  Tammikuussa 1990 alue julistautui itsenäisesi sekä Neuvostoliitosta että Azerbaidžanista.  Lopulta siitä tuli kuitenkin osa Azerbaidžania autonomisena tasavaltana.  Azerbaidžanin itsenäistymisen jälkeen vuonna 1991 se joutui osalliseksi Vuoristo-Karabahin sotaa. 
 
Retkipäivänämme 24.4. vietettiin Armenialaisten kansanmurhan vuosipäivää ja tämänkin alueen turkkilaiset valloittivat  vuonna 1918 ja surmasivat yli 10 000 armenialaista osana kansanmurhaa, jossa kaikkiaan 1,5 miljoonaa armenialaista menetti henkensä.
 

Matkan varrella kohti Noravankin luostaria näkyi useampia valtavia lammas- ja vuohikatraita paimenineen ja paimenkoirineen. 





Aprikoosit kukkivat täälläkin teiden varsilla ennen kuin lähdimme bussin kyydissä kiipeämään kohti määränpäätämme. 


Noravankin luostari on perustettu 1200-luvulla.  Se sijaitsee kapeassa rotkossa, joka tunnetaan tiilenpunaisista korkeista kallioista luostarin ympärillä.











Kuunnellessamme luostarin ovella paikallisoppaan tarinoita sattui hauska tapahtuma.  Takanamme oli venäjältä kuulostavaa kieltä kovaan ääneen puhuva nuoripari.  Käännyin heitä kohti ja sanoin suomeksi: " Voittekste olla hiljaa, että me kuullaan, mitä meille kerrotaan".  Nuoripari hiljeni :).  Aina ei siis tarvita yhteistä kieltä, jotta asia tulee hoidetuksi. 


Alueen museon yhteydessä oli taas matkamuistomyymälä.  En edelleenkään ostanut yhtään ainoaa matkamuistoa, niin pitihän tarjonnasta ottaa valokuvia. Pienet kangaskassit olivat kauniita ja sinänsä tarpeellisiakin, mutta ei niitäkään tarvita kymmeniä eli tuliaisiksi jokaisesta vierailukohteesta.





Lounaalle jäimme luostarin alueella olevaan ravintolaan ja hinta oli täälläkin hyvin edullinen.  Kaikkialla uskalsimme syödä tarjottuja ruokia, vihanneksia ja hedelmiä eikä vatsataudista tarvinnut kärsiä.  Toki söin maittohappobakteereita koko matkan ajan ja pidin huolta käsihygieniasta.
 










Paluumatkalla pääsin istumaan bussin etupenkille ja sain kuvia jylhästä rotkosta, jonka pohjalla tie kulki, mutta eiväthän kuvat pysty täysin taltioimaan upeaa todellisuutta.








Arenin viinialueella tutustuimme viinin valmistukseen uudenaikaisin menetelmin. Hienoista laitteista ja säiliöistä ei saanut ottaa valokuvia. Viinin kypsytys ja varastointi tapahtui muualtakin tuttuun tapaan.  Maistelimme myös kolmea erilaista viiniä ja tuliaisiakin olisi voinut ostaa.





Armashin kylän lähellä aivan Nahitševan, Iranin ja Turkin rajojen tuntumassa pääsivät vielä valokuvaan kalankasvatusaltaat Armenian puolella. Armenia on vuoristoinen sisämaa ilman meren rantaa.  Sen korkein kohta on 4090 metriin kohoava Aragats-vuori ja se on kaikkialla yli 400 metrin korkeudessa meren pinnasta.


Ostimme mekin sentään joitakin tuliaisia Kaukasian kierrokselta.  Tyttäret saivat koiranhoitopalkkiona hedelmämassasta ja pähkinöistä tehtyjä herkkuja, jotka tosin ostettiin tavaratalon elintarvikeosastolta muoviin ja pahviin pakattuina.  Ilpo osti itselleen ja veljelleen armenialaista brändyä ja valinta tapahtui pullojen etikettien mukaan.





Mandala travelin Kaukasian kierros oli tosi mielenkiintoinen ja vaikka ohjelmaan kuului käyntejä  kirkoissa, luostareissa ja moskeijoissa niin ei se pitkästyttänyt vaan kuuluu alueiden historiaan. Kaikki maiden pääkaupungit ja niiden ympäristöt ovat sellaisia, joihin voisin matkustaa uudelleenkin ja varsinkin, jos löytyisi nopeat lentoyhteydet. 

Nyt lensimme Finnairin koneilla Varsovaan ja Puolan lentoyhtiö LOTin koneilla Bakuun ja paluussa Jerevanista Varsovaan.  Perille Bakuun saavuimme aamuyöllä ja lähtö Jerevanistakin tapahtui aamuyöllä. Menomatkalla vaihtoaika kahdeksan tuntia oli turhan pitkä, mutta siinä ajassa olisi hyvin ehtinyt käydä Varsovassa niin kuin jotkut matkakumppanit tekivät.  Kohtalaisen hyvin kului aika lentokentälläkin kirjoja kuunnellen ja kierrellen verovapaissa myymälöissä ja vertaillen eri ruokapaikkojen lounastarjontaa. Istumapaikkojakin oli pitkän terminaalirakennuksen käytävien varrella riittävästi.









 

4 kommenttia:

  1. Hienolta näyttävät jälleen vuoret, vaikka pilviä (ja / tai usvaa) onkin taas melko runsaasti. Paljon oli taas muitakin mielenkiintoisia paikkoja ja maisemia. Itseäni ei muuten kirkot, luostarit tai moskeijat ole yleensäkään ikinä pitkistyttäviä, vaan päinvastoin, omasta näkökulmasta ovat kiinnostavia käyntikohteita.

    Heh, tämä muuten jäi mieleen: "Voittekste olla hiljaa, että me kuullaan, mitä meille kerrotaan". Näinhän se usein on, joskus voi jopa katsekin riittää, jos vastapuoli on fiksu. Joskus on silti meillä käynyt myös niin, että vaikka yhteinen kieli on ollut, ei vaikutusta ole ollut. Onneksi tämä on huomattavasti harvinaisempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla reissulla oli todella paljon upeita maisemia, mielenkiintoisia paikkoja ja maukasta ruokaa, joten sitä kannatti odottaa.

      Poista
  2. Olishan se nyt tosi mahtavaa, jos noissa risteissä oikeasti olisi palanen Jeesuksen rististä. Tai että tuo keihäs olisi aito. Eipä mitenkään taida saada varmuutta sellaisille. Khor Virap on kyllä kauniilla paikalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika epätodennäköiseltä tuntuu, että joku olisi pari tuhatta vuotta sitten ottanut talteen tuollaisia asioita, mutta jos se on joillekin tärkeää, että uskovat noin, niin ei se minua haittaa. Khor Virap ja moni muukin paikka olivat kyllä kauniita.

      Poista