Viisi ikimuistoisinta matkaa -haaste

Reissukuume blogin Eveliinalla oli blogissaan mukava haaste "Viisi ikimuistoisinta matkaa", johon teki heti mieli vastata vaikka viiden reissun valinta tuottikin vaikeuksia.  

Ikimuistoisin matka on kuitenkin ensimmäinen ulkomaanmatkani kesällä 1966 vajaa 15-vuotiaana kahdestaan 11-vuotiaan serkkuni kanssa.  Lensimme New Yorkiin aikana, jolloin sinne ei ollut suoria suihkulentokoneilla tehtyjä lentoja.  Potkurikone vei Suomi Seuran jäseniä tilauslennolla uudelle mantereelle ja toiseen suuntaan kulkivat siirtolaisiksi muuttaneet tullessaan käymään vanhassa kotimaassaan.  Kone lensi Islannin Keflavikin ja Kanadan Newfoundlandin Ganderin kautta, jossa sekä kone että matkustajat tankattiin ja matka kesti noin vuorokauden / suunta. Olimme tätimme ja hänen miehensä vieraina Kanadan Montrealissa ja kävimme myös Ottawassa, Torontossa, Niagaran putouksilla sekä New Yorkissa.  Tällaista matkaa ei monikaan työläisperheen lapsi päässyt tuohon aikaan tekemään.

Kaukasian kierros keväällä 2023 lukeutuu myös ikimuistoisiin matkoihin, sillä jouduimme odottamaan sen toteutumista kolme vuotta.  Ensin oli syynä keväällä 2020 alkanut korona-pandemia ja kun se helpotti, hyökkäsi Venäjä Ukrainaan helmikuussa 2022, joten matkoja ei järjestetty. Ikimuistoisen erittäin mielenkiintoisesta kiertomatkasta tekee myös se, että reissun aikana tulin käyneeksi kolmessa viimeisessä Euroopan maassa Azerbadžanissa, Georgiassa ja Armeniassa, joissa en ollut aikaisemmin käynyt ja kaikki Euroopan 51 maata oli siis tämän reissun jälkeen nähty.  

Baku Azerbadžan

Agilityn MM-kisoissa eri puolilla Eurooppa olen käynyt kannustamassa Suomen joukkuetta 17 kertaa.  Välillä on tullut kultaa ja kunniaa, joten matkat saattaa muistoissa erottaa saavutetuista mitaleista, mutta oikeasti kisakaupungit ja majoituspaikat sekoittuisivat toisiinsa ellei niistä olisi blogimuistiinpanoja valokuvineen. Ikimuistoisin kisamatka suuntautui vuonna 2018  Ruotsin Kristianstadiin, jossa majoitus ei ollut tilauksen ja vahvistuksen mukainen.  Olimme varanneet Hotels comin kautta yksityisen majoittajan omakotitalosta 30 neliön perhehuoneen, jonka yhteydessä piti olla oleskelutiloja. Eihän sekään olisi ollut mikään luksusmajoitus neljälle henkilölle, mutta majoituspaikaksi meille osoitettiin vajaan 16 neliön pihamökki, jonne juuri ja juuri mahtui neljä vuodetta ja jääkaappi-astianpesupöytä-liesi.  Suihku ja wc olivat erillisessä kopperossa päärakennuksen kyljessä. Reissun päätarkoitus oli kisojen seuraaminen, joten majoituspaikan vaatimattomuus ei kovin suuresti häirinnyt vaan on jäänyt mieleen hauskana muistona.

Nejän hengen majoitusmökki Kristianstadissa

Niilin risteily Egyptissä vuonna 1999 tuntui reissun jälkeen heti sellaiselta, että vastaavan voisi tehdä joskus uudestaan.  Näkymä Assuanin satamassa lukuisine risteilylaivoineen ei ole syy matkan ikimuistoisuuteen vaan kyllä se on erittäin mielenkiintoiset historialliset temppelit, hautalaaksot, pyramidit ja museot, joihin matkan aikana on mahdollisuus tutustua.

Assuanin satama

Viidennen matkan valinta tuotti hiukan vaikeuksia, mutta ehkä se on omatoiminen Etelä-Afrikan reissu ja safaripäivät Krugerin luonnonpuistossa vuonna 2016,  jonka tein Milla tyttäreni kanssa.  Matkan jälkeen kirjoitin safaripäivistä blogiini, että se oli elämys, jota en osannut odottaa. Näimme safaripäivien aikana 22 eri nisäkäslajia ja viisi suurta eli elefantteja, leijonia, leopardeja, puhveleita ja sarvikuonoja näimme useampia kertoja.  

Olin voittanut Matka-messuilta yhden hengen lennot Johannesburgiin, joten matkakumppanin oli ostettava omat lentonsa ja kaikki maapalvelut piti toki molemmille hankkia itse.  Ilpo ei ollut kiinnostunut lähtemään matkalle, mutta molemmat tyttäreni olivat.  Heli totesi, että Milla voi lähteä ja hän jää kotiin koirieni hoitajaksi.  Olihan Milla monta kertaa mahdollistanut yhteiset agilityn MM-kisareissumme Helin kanssa hoitamalla Helin ja minun koiriani.  Niinpä kävimme Millan kanssa Johannesburgin ja Krugerin lisäksi myös Durbanissa ja Kapkaupungissa.

Leopardi

Kiitokset vielä Reissukuume-blogin Eveliinalle kivasta haasteesta ja olisi mukavaa lukea muidenkin bloggareiden ikimuistoisista reissuista ja syistä, miksi juuri ne ovat jääneet erityisesti mieleen.

Tšekki Liberec

Kolmannen reissun Tšekin pohjoiseen talviurheilukaupunki Libereciin tein jälleen agilityn MM-kisoihin. Edelliset kerrat olen ollut siellä vuosina 2012 ja 2017, jolloin reissukumppanina oli tyttäreni Heli. Nyt olimme matkalla ystävättäreni Päivikin kanssa ja toki Suomen joukkuetta oli kannustamassa muitakin tuttuja agilityn harrastajia. Suomen agilityliiton sivuilla on mukava kooste kisoista.

Lensimme Prahaan keskiviikkona 4.10.2023 Finnnairin aikaisella aamukoneella (06:20 - 07:30), jossa oli parikymmentä suomalaista kisaturistia eri puolilta Suomea.  Saimme koottua ennen matkaa kahdeksan hengen porukan ja vertailtuani kuljetushintoja varasin MYEUROTAXI-sivuston kautta tilataksin kuljettamaan meidät Libereciin.  Maksoin kuljettajalle käteisellä etukäteen tiedoksi saadun summan 160,- euroa, kun hän oli jättänyt kyytiläisiä kolmeen eri osoitteeseen. 

Tällä viidennellätoista Tsekin matkallani emme viettäneet ollenkaan aikaa Prahan keskustasssa. Muutaman valokuvan sain otettua liikkuvan taksin ikkunasta.

Näkymä Chotkova-kadulta Prahan linnalle

Čechův most sillalla

Čechův most-sillalta näkymä kohti Mánesův siltaa ja Kaarlen siltaa

Ajomatka Prahan läpi kesti lähes tunnin ja moottoritietä pitkin jatkoimme matkaa Libereciin vajaan tunnin verran.

Jätettyämme kaksi matkakumppania kisahallin viereen hotelli Arenaan, kolme henkilöä Hotelli Babyloniin ja yhden hotelli Radniceen kaupungintalon aukion laidalle poistuimme itsekin taksista ja kävelimme pienen matkan alamäkeä osoitteeseen Pražská 15/23 eli kauniiseen kulmataloon, jossa Airbnb majapaikkamme sijaitsi kolmannessa kerroksessa.

Olimme sopineet majoittajan kanssa, että saamme huoneiston käyttöömme heti kun saavumme kaupunkiin kello 10 tienoissa. Meillä oli hiukan vaikeuksia löytää sisäänkäynti porraskäytävään ja kysyimmekin sitä parilta ihmiseltä, jotka työskentelivät pohjakerroksen liikkeissä. He eivät osanneet auttaa.  Päivikki huomasi mennä kurkkaamaan sivukujalle ja sieltä löytyi ovi porraskäytävään ja sen vieressä oli samanlaisia avainboxeja kuin majoittaja oli laittanut kuvan sisäänkirjautumisohjeeseen.  Majoittajalta oli unhtunut mainita, että portaan ovi on Jezdecká nimisen sivukujan varrella. 

Avasimme avainboxin, josta löytyi avaimet sekä portaan että asunnon oveen. Kiipesimme kolmanteen tai oikeastaan neljänteen kerrokseen ja siellä oli siisti olohuoneen, makuuhuoneen, keittiön ja kylpyhuoneen huoneisto, jonka ikkunoista oli näkymä sivukujan jatkeelle ja sen vieressä olevalle tyhjälle tontille ja takana kulkevalle Moskevská kadulle. Iltakuvassa näkyvät asuntomme olohuoneen ja makuuhuoneen ikkunat rakennuksen kolmannen kerroksen oikeassa laidassa.

Siirsimme makuuhuoneesta olohuoneeseen toisen vuoteen vuodevaatteet ja kaapista löytyi ylimääräinen pussilakana sohvan päälle aluslakanaksi. Jätin majoittajalle vihjeen, että kannattaisi hankkia parivuoteeseen kaksi erillistä sijauspatjaa.  Näin sellaisten asiakkaiden nukkumismukavuus paranisi, jotka eivät halua viettää yötään parivuoteessa.

Kaikki huoneiston tilat olivat erittäin siistejä ja keittiön varustus riitti mainiosti aamu- ja iltapalojen valmistamiseen. Kisapäivät alkoivat niin aikaisin (klo 7 - 8), että monet hotelleissa asuneet eivät ehtineet syödä siellä aamiaista, mutta Airbnb-asunnossa saatoimme nauttia aamiaisen meille sopivaan aikaan.

Huomio kiinnittyi ei suomalaiseen tapaan kalustettuun keittiöön, jolloin huoneessa  on sisäänmuuttovaiheessa vain vesi-, kaasu-ja sähköliitännät.  Jokainen asukas kalustaa itse keittiönsä. Niinpä lämminvesivaraaja ja sen putket sekä johdot näkyivät seinällä, eikä niitä oltu piilotettu kaapistoon, kuten meillä tehtäisiin. 

 

 

Kylpyhuoneen ammeen päällä oli teline, jollaisesta meillä oli muutama viikko sitten kotona puhetta Ilpon kanssa, joten pitihän siitä ottaa kuva.  Ilpo lukee aina kylvyssä ja joskus kirjat ovat niin painavia, että kirjateline olisi tarpeen.

 

Pražská-kadun ravintoloissa ja liikkeissä majapaikkamme lähellä oli monipuolista tarjontaa ja uudennimisiä tuotteita.

Kisojen avajaiset olivat keskiviikkona vasta yhden jälkeen, joten kävimme kauppakeskus Forumissa ennen kisapaikalle menoa.  Kuljimme Forumin edessä olleen pienen torin ja itse kauppakeskuksen läpi päivittäin kävellessämme 2,2 kilometrin matkan Home Credit Arena -halliin, jossa kisat järjestettiin.

 

Kauppakeskuksen toisessa kerroksessa oli ravintolamaailma, jossa oli erilaisia etnisiä ja paikallisia ravintoloita. Söimme siellä lounaan ennen kisapaikalle menoa. Seurueen jäsenet saattoivat ostaa ateriansa eri pisteitä ja nauttia ne saman pöydän ääressä.

 

Keskiviikkona kävimme aasialaisia ruokia tarjoavassa ravintolassa, jossa sain eteeni valtavan kana-nuudeliannoksen, hinta 175,- CZK noin 6,- euroa.  Tarjolla olisi ollut myös annoksia liikkuvasta sushijunasta, jollaista en ole aikaisemmin nähnyt enkä käyttänyt. 

 

 

Kotiinlähtöpäivänä maanantaina kävimme uudestaan Forumin ruokamaailmassa.  Toivoin löytäväni paikallista herkkua eli perunakeittoa leivästä tarjottuna, mutta sitä en tällä reissulla onnistunut saamaan.  Valitsin gulassia ja leipäknöödeleitä, hinta taisi olla 145,- CZK eli 5,- euroa.

Matka keskustasta kisapaikalle kulki edellisiltä reissuilta tuttuja katuja ja teitä pitkin.  Rakennuskanta oli reitin varrella hyvinkin vaihteleva.

 

 

 

 

Entisen tekstiilitehtaan tiloihin 1990-luvun lopulla rakennetun viihdekeskus- ja hotelli Babylonin ohitimme matkalla kisapaikalle.  Siellä asui useita kisoihin osallistuneita joukkueita koirineen.

Neissejoen kapean alkuhaaran yli saatoimme kulkea paria eri reittiä ja Shell bensa-aseman 24 h Billa-kauppa tuli tutuksi aamu- ja iltapalojen ostospaikkana paikallisen Lidlin lisäksi.  

 

Kisahalli Home Credit Arena sijaitsee korkemmalla kuin kaupungin keskusta ja viimeinen ponnistus sinne kuljettaessa oli rautatien alittaneen matalan pimeän tunnelin jälkeen jyrkkien portaiden nousu.

 

 

Tsekin jääkiekon pääsarjassa kisaavan Bílí Tygři (Valkoiset tiikerit) Liberec joukkueen kuva oli hallin pääoven edessä.  Samaan kuvaan joukkueen kanssa asettuivat myös monet agilityn harrastajat.

Torstaista 5.10. lauantaihin 7.10. vietimme kisahallin ympäristössä lähes kellon ympäryksen.  Keskiviikkona ja sunnuntaina kisapäivät olivat hieman lyhyempiä.  Näissä kisoissa kiinnitti huomiota putkia paikallaan pitävien painojen määrä. Jossakin vaiheessa suosituksena on ollut yhdet painot / metri, mutta nyt painoja oli kaksi kappaletta metrillä.  Tämä asia kiinnostaa vain agilityn harrastajia :).  

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota oli suomalaisten kisaturistien määrä.  Meitä oli vähemmän kuin koronaa edeltävinä vuosina.  Hallissa oli katsojia muutenkin vähemman kuin edellisillä kerroilla.  Varsinkin keskiviikkona, torstaina ja perjantaina tyhjiä paikkoja oli runsaasti.

 

Söimme Päivikin kanssa kolmena kisapäivänä lounaan paikallisessa V Ráji (Paratiisissä) ravintolassa vaikka mielelläni ruokailisin aina eri paikoissa.  Hallin lähellä oli kyllä muutama muukin ravintola ja hallissakin oli ruoka- ja juomatarjoulua, mutta Paratiisissä sai hyvää ja edullista paikallista ruokaa ja tunnelma oli mukava.  Tsekki ei yleisesti ottaen ole mikään kulinaristien maa, mutta kyllä sielläkin löytyy erilaisia makuja.

 

Ravintolaan kuljettiin ohi komean paikallisen koulun ja pienen laakson, jonka reunoilla näkyi esikaupunkiasutusta.

Ravintolaan kuului puutarha, jossa hyvällä ilmalla olisi ollut mukava ruokailla, mutta ilmat eivät olleet aina parhaimmillaan.  Onneksi pahoilta vesisateilta kuitenkin vältyttiin.

Torstai: Mausteinen kanaseos ja perunaletut, 148 CZK / 5 eur

Perjantai: Paistettua Hermelin-juustoa, tartarkastiketta 138,- CZK ja salaattia 60,- CZK yht. 7,- eur

 

Lauantai: Svíčkováa eli naudan paistia kermaisessa juureksista tehdyssä kastikkeessa leipä-knöödeleiden, sitruunaviipaleen, kermavaahdon ja karpalohillon kera.

 

Hallin ympäristössä oli mukavat ulkoilumaastot koirien ulkoiluttajille ja myös meille kisaturisteille.  Pieniä lenkkejä ehdimme tehdä niinä aikoina kun rakennettiin uusia ratoja, jos emme kierrelleet hallin sisällä tutustumassa koiratarvikemyyjien tarjontaan. 

Kisahallin lähellä oli monen eri lajin halleja ja ulkoharjoittelupaikkoja. Ihmettelimme ensin, mikä mahtaa olla tämä rata, jossa oli kiskot. Salaisuus paljastui, kun kurkkasimme pieneen varastoon, jossa oli pari vanhaa kelkkaa. Tämä oli paikka, jossa kesäaikaan kelkkailijat saattoivat harjoittella liikkeelle lähtöä. Arvoitukseksi jäi, vieläkö rata oli käytössä.

Puistosta oli näkymä Jested vuorelle ja tornille, jonne päätimme lähteä maanantaina ennen lennon lähtöä kotiin.

Sunnuntai 8.10. 2023 alkoi jännittävissä merkeissä medikokoisten koirien yksilökisojen agilityradalla.  Suomen Maria Sori ja käyttölinjainen cockerspanieli Daim olivat tehneet perjantaina joukkueiden agilityradalla kisojen nopeimman virheettömän radan ja lauantaina yksilökisojen hyppyradalla parin aika oli toiseksi nopein, mutta valitettavasti radan lopulla ollut rengaseste hajosi.  Nyt Maria ja Daim onnistuivat tekemään nopeimman virheettömän suorituksen ja voittivat agilityradan. Yhteiskisassa sijoitus oli 13. Joka päivä suomalaiset tekivät hienoja ratoja kuten tuolla agilityliiton jutussa kerrotaan, mutta yhteiskisojen mitalit menivät muille.

Tuliaisten ostaminen jäi tavalliseen tapaan vähäiseksi.  Helille ostin koiranhoitotuliaisena Sisu-koiralleen  SodaPup ahmimisenestokupin ja itsellemme ostimme Päivikin kanssa ukrainalaisia tukeaksemme uudet treenipaidat.

Eila ja Päivikki

Kisapäivä päättyi jo valoisaan aikaan eikä illaksi oltu järjestetty maajoukkueen ja kannattajien yhteistä illallista kuten aikaisemmin on ollut tapana.  Niinpä kävelimme majapaikkaamme, vaihdoimme "ykköset päälle" ja menimme syömään Potrefena Husa ravintolaan.

Paneroitua Edam-juustoa, ranskalaisia ja tartarkastiketta 198,- CZK / 7 eur

 

 
Majapaikkaamme kävellessämme koukkasimme vielä iltavalaistun kaupungintalon aukion kautta.

 

 

Maanantaina 9.10.2023 aloitimme päivän kävelemällä Fügnerovan bussi- ja raitiovaunuasemalle.  Tarkoituksena oli ostaa iltapäiväksi bussiliput Prahaan.  Liput voi ostaa kuljettajaltakin, mutta muistin edellisiltä MM-kisareissuilta, että kaikki pysäkille kerääntyneet matkustajat eivät mahtuneet bussiin, koska suurimmalla osalla oli ennakkoon ostetut liput.  Olisi liput voinut ostaa myös puhelimen avulla netistä, mutta tuntui varmemmalta, että saamme paperiliput käteemme.  

 

Fügnerovan lipunmyyntipisteessä ei myyty enää kaukoliikenteen lippuja, vaan ainoastaan lippuja kaupungin sisäisen liikenteen välineisiin.  Saimme asiaspalveluvirkailijalta pienen lappusen, jossa oli kaukoliikenteen bussilippujen myyntipaikan katuosoite, sähköpostiosoite ja puhelinnumero.  Lappunen oli tosiaan pieni, ehkä 3 cm x 2 cm ja pelkäsin, että kadotan sen ennen kuin saan syötettyä U Jezu 525 osoitteen googlen karttaohjelmaan.  Oikea lipputoimisto oli 600 metrin päässä  Evropský dům rakennuksessa, jonka ohi olimme kulkeneet matkalla kisahallin.  

 

Siellä virkailija myi meille ensin liput sellaiseen bussiin, jonka lähtöpaikka oli kaukoliikenteen bussien asema.  Onneksi huomasin katsoa lippua ja kysyin saisimmeko paikat bussiin, joka lähtee Fügnerovalta, koska se on lähempänä majapaikkaamme. Virkailija sanoi kysyneensä, miltä asemalta ja minne haluamme liput, mutta se kysymys oli jäänyt ymmärtämättä :) .  Ystävällisesti hän kuitenkin vaihtoi meille liput toivomallemme reitille ja hinta oli sama 109,- CZK eli 4,- euroa / lippu 90 kilometrin matkasta.

Evropský dům

Päivä oli hiukan sateinen eikä suinkaan yhtä kirkas kuin sunnuntaina lipputoimiston rakennuksesta otetussa kuvassa.  Olimme päättäneet lähteä Jested-vuorelle, jossa Päivikki ei ollut käynyt edellisellä Liberecin vierailullaan.  Me kävimme siellä edellisellä kerralla raitiovaunulla.  Heli ja Mari kävelivät 1,5 tuntia tornille, mutta minä menin ylös gondolihissillä.  Nettitietojen mukaan hissi ei olisi huonon ilman takia nyt toiminnassa.  Google ehdotti kulkuvälineeksi Bolt-taksia, jolla pääsisi ylös tornille asti. En ollut aikaisemmin ladannut puhelimeeni Bolt sovellusta, mutta nyt tein sen ja yllätyin sen kätevyydestä. 

 

Ystävällinen majoittaja oli ilmoittanut, että voimme pitää huoneiston siihen asti, kunnes poistumme kaupungista.  Bussiliput ostettuamme kävimme majapaikassamme viimeistelemässä pakkaamisen ja kuljimme sellaiseen katujen risteykseen, josta Bolt-taksin olisi hyvä ottaa meidät kyytiin.

Avasin Bolt-sovelluksen.  Kartassa näkyi sijaintimme ja kirjoitin matkakohteeksi Jested Tower.  Systeemi tarjosi pari eri hintaa, joista valitsin edullisimman 305,- CZK / 11,- eur ja maksutavaksi käteismaksun. Hetken kuluttua tuli vahvistus: kuljettajan etunimi, auton merkki ja väri sekä rekisterinumero ja kartalle ilmestyi auton kuva ja tieto, että se olisi perillä 6 minuutin kuluttua.  Aika muuttui muutaman kerran kahdesta kolmeen minuuttiin, kun auto näytti vain seisovan paikallaan, mutta sillä ei ollut merkitystä.

Auto tuli paikalle ja hyppäsimme kyytiin.  Hieman ihmettelimme, kun kuljettaja ei tervehtinyt, mutta muistin vuosien ja vuosikymmenten takaa, että tsekkiläiset asiakaspalvelijat eivät ole Euroopan kohteliaimpia.  Kuski ajoi melkoista vauhtia eivätkä turvavälit edellä kulkeneisiin autoihin olleet suositusten mukaisia. Kerran olimme törmätä edellä ajaneeseen autoon. Päivikki näki peruutuspeilin kautta, että kuskin silmät painuivat välillä kiinni ja mainitsi ettei ole ikinä ennen pelännyt yhtä paljoa taksimatkan aikana. Minä en ehtinyt pelätä samassa määrin kuin joskus takavuosina ollesssamme lasten kanssa kesälomareissuilla taksin kyydissä pimeillä Välimeren rantakohteiden teillä.

 

Pääsimme perille ja paljastui, että reilun tuhannen metrin korkeudessa oleva vuoren huippu oli pilvimassan ympäröimä.  Näimme tornin himmeästi edessämme ja näköalapaikalta ei todellakaan nähnyt Saksan ja Puolan puolelle, kuten kirkkaalla ilmalla olisi mahdollista.

Siirryimme sisään 94 metriä korkeaan rakennukseen. Aulan televisiossa pyöri esitys, josta nappasin muutaman kuvan.  Kuvissa näkyy, kuinka pilvet voivat olla tornin läheisyydessä, mutta tällä kerralla pilvet ympäröivät koko tornin ja vuoren huipun.

Liitutaulussa toivotettiin tervetulleeksi 1012 metriä korkealle vuorelle ja kerrottiin, että torni on rakennettu vuosina 1965 - 1973 ja siellä on ravintola toisessa ja kolmannessa kerroksessa sekä hotellihuoneita ja radion tiedonsiirtoteknologiaa. Googlen kuvasta kääntäjä oli apuna tekstin ymmärtämisessä. Tällä reissulla käytin ensimmäistä kertaa tätäkin sovellusta. Sovellus oli auttanut meitä aikaisemmin ruokalistojen ymmärtämisessä.

Kiipesimme toisen kerroksen ravintolaan juomaan kupit cappucinoa.  Kysyin olisiko saaatavissa palacinka lättysiä, koska menussa en nähnyt sitä sanaa.  Tarjoilija kertoi, että pieniä lättyjä on tarjolla, ei isolla pannulla paistettuja ohuita räiskäleitä, jotka taitavat olla perinteisempiä.  Meille maistuivat hyvin pienetkin lätyt kermavaahdon ja mustikkahillon kanssa. 

Oli aika tilata paluukuljetus takaisin keskustaan.  Päivikki pelkäsi, että sama kuski tulee hakemaan meitä, mutta Bolt-sovellus kertoi heti, että tulossa on toinen auto ja kuljettaja.  Hintakin oli melkein samaan paikkaan keskustassa hieman edullisempi eli 285,- CZK / 10,- eur. 

Lounaan kävimme syömässä Forum kauppakeskuksessa, kuten kerroin jo aikaisemmin ja sen jälkeen haimme vain matkalaukkumme majapaikasta ja menimme Fügnerovan bussiasemalle, jossa kanssamme samaan klo 15 lähtevään bussin tuli agilitytuttavamme. 

 

Bussin pääteasema oli Prahassa Černý Most, josta olisi voinut jatkaa lentoasemalle metrolla ja bussilla, mutta kellon ollessa jo puoli viisi päätimme tilata kolmannen kerran päivän aikana Bolt-taksin.  Edullisin tarjous oli 610,- CZK, joska systeemi näytti , että saamme 100,- korunaa alennusta.  Meitä tuli noutamaan musta automaattivaihteinen farmari Volvo, jonka kyydissä pääsimme iltapäiväruuhkassa tunnissa (16:44 - 17:44) lentoasemalle ja hinta oli euroissa 19,-.  Välillä tosin kävi mielessä, että olisi sittenkin pitänyt valita metromatka läpi kaupungin, mutta hyvin ehdimme lennolle näinkin.

 

 

Finnairin lento lähti Suomeen klo 19:30, joten aikaa oli nauttia vielä yhdet cappucinot ja juustokakun palaset, jotka sai maksaa yhdistämällä jäljelle jääneet kolikot ja kortilla maksaminen.

 

Päivikki oli tehnyt meille lähtöselvityksen jo edellisenä iltana ja systeemi oli antanut ikkuna- ja keskipaikat, joten odotimme, että käytäväpaikalle tulisi vielä joku.  Eipä tullut. Koneeseen oli jäänyt muutamia myymättömiä paikkoja, joten siirryimme istumaan niin, että väliimme jäi yksi tyhjä paikka.  Mielessä kävi ajatus, että olipa hyvä ettei kukaan vieras tullut lähellemme, sillä olo alkoi olla hiukan flunssainen kuten muutamalla muullakin agilitykisoista samalla koneella palaavalla suomalaisella.

 

Helsinki-Vantaan lentoasemalla käytin Bolt ohjelmaa neljännen kerran.  Tilasin auton viemään minut kotiin ja hinta oli 29,40. Tullessani kentälle keskiviikkona oli Taksi Helsingin veloitus 55,60.  Aika suuri ero vaikka osa varmaan johtui keskiviikon aamuyön ajankohdasta ja ennakkotilauksesta. 

Tiistaina 10.10.2023 oli Agility Suomi Facebook-ryhmässä ensimmäiset ilmoitukset koronatartunnoista, joten pitihän testi tehdä ihan uteliaisuudesta.  Tartunnan oli lisäkseni saanut niin Päivikki kuin samalla bussilla ja taksilla Prahaan tullut tuttumme ja tosi moni muukin kisaturisti. Ainoat koronatartuntani olen siis saanut agilityn MM-kisoista, vuosi sitten Itävallasta Wienin naapurista Schwechatista ja nyt Tsekeistä.  Onneksi olo ei ole ollut tavallista flunssaa kummempi.