keskiviikkona, elokuuta 26, 2020

Agilityn MM-kisamajoitus Tallinnaan 2021 varattu

Agilityn MM kisareissu on vuosittain se matka, jota odotan melkeinpä eniten ja jonka majoitus varataan aina heti edelliseltä kisareissulta palattaessa.  Tänä vuonna piti agilityn MM-kisojen olla Tallinnassa 10.-13.9. mutta kisat peruttiin, kuten muutkin vastaavat tapahtumat.

Varasimme sinne majoituksen jo viime syksynä ja maaliskuun alussa huomasin, että hinnasta tippuu yli 100,- euroa, jos huoneiston maksaa heti. Niinpä Booking com varaus muutettiin sellaiseksi, että sen sai heti veloittaa luottokorttitililtä. Ei tullut mieleenkään, että voisi tulla joku syy, ettei neljän hengen porukkamme pääsisi lähtemään reissuun.
Eipä kulunut varauksen teosta kuin pari viikkoa, ja tilanne maailmalla muuttui. Onneksi koronakäyrät loivenivat kesän aikana ja mekin kävimme polkupyöräreissulla tuttavapariskunnan kanssa Viron Valgassa kesä- heinäkuun vaihteessa.  Suunnitelmissa oli silloin lähteä syyskuussa Tallinnaan jonkinlaisella porukalla polkupyörien kanssa, koska majoitus oli jo maksettu.

Nyt on koronatilanne taas muuttunut.  Agilitytreenit siirtyvät ulkokentiltä sisähalleihin ja muutkin liikunta ym. sisätiloissa tehtävät harrastukset alkavat, joten riski sairastumiseen ja muiden tartuttamiseen, jos itse sairastun, on kasvanut.  Päätin kokeilla onneani, josko kisareissun majoitusvarauksen voisi sittenkin muuttaa ensi syksyksi vaikka vahvistuksessa oli sanottu, ettei se onnistu.
Yllätys oli melkoinen, kun sain vahvistuksen, että varaus on muutettu syksyksi 2021. Niinpä meitä odottaa Rataskaevu 16:ssa kahden makuuhuoneen ja 85 neliön huoneisto reilun vuoden kuluttua. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole ollut majoitusvarausta yli vuotta ennen reissua.

Kisalippuja emme olleet varanneet etukäteen, mutta ne olisi tietysti muutettu uusille päiville, jos varaus olisi tehty. Uudet liput voisi varata jo nyt, mutta ehkä odottelemme.   
Tallinnan Vanhassa kaupungissa sijaitsevasta majapaikastamme on vajaan puolen tunnin bussimatka Tondiraba jäähallille, jossa kisat käydään. On hauskaa katsella googlen katukuvista ja muistakin netin kuvista miltä paikat näyttävät ja tutkia miten kisapaikalle pääsee.

Agilityn MM-kisoissa on mielenkiintoista seurata miten laji kehittyy maailmalla, onhan kisoissa osallistujia yli 40:stä maasta, suurin osa toki Euroopasta. Mukavinta on kuitenkin tavata agilityharrastajia eri puolilta Suomea.  Suomalaiset ovat innokkaita kisamatkaajia ja samaa porukkaa tavataan vuosittain eri puolilla Eurooppaa.

Perheeseemme tuli ensimmäinen (agility)koira jackrussellinterrieri Ruska vuonna 1998 ja vuodesta 2000 lähtien olemme Helin kanssa käyneet katsomassa MM-kisoja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.  SM-kisoissa ja MM-kisojen karsintakisoissa on käyty omienkin koirien kanssa eri puolilla Suomea.  Arvokisatavoitteet ovat omalta osaltani ohi, mutta Helille kaikki on vielä mahdollista sekä minun koirani Nopsan että hänen oman koiransa Sisun kanssa. Molemmat ovat roturisteytys kromfohrländereitä, kuten olen täällä jo joskus maininnut

Tässä itselleni muistiin agilityn MM-kisapaikkakunnat ja matkat
Suomi Turku 2019
Ruotsi Kristianstad 2018
Tsekki Liberec 2017
Espanja Zaragoza 2016
Italia Bologna 2015
Luxemburg 2014
Etelä-Afrikka Johannesburg 2013 - en ollut
Tsekki Liberec 2012
Ranska Lievin 2011 - en ollut
Saksa Rieden 2010 - en ollut
Itävalta Dornbirn 2009
Suomi Helsinki 2008
Norja Hamar 2007
Sveitsi Basel 2006
Matkakertomusten ja valokuvien lisääminen kesken
Espanja Valladolid 2005
Italia Monticiari 2004
Ranska Lievin 2003
Saksa Dortmund 2002
Portugali Porto 2001 - en ollut
Suomi Helsinki 2000

lauantaina, elokuuta 22, 2020

Retki Loviisaan koirien kanssa

Ensivierailu Ruotsinpyhtäälle Strömforssin ruukin paljon kuvattuihin maisemiin oli mukava lisä käyntiin Loviisan keskustassa. Strömfors on tullut nimenä ja kuvista tutuksi vasta viime vuosina, kun koiraharrastustuttavat ovat käyneet treenaamassa Stömfors Dog Sports hallissa tunnin automatkan päässä Helsingistä. 
Loviisan keskustasta muistin linja-autoaseman ja linnoitusalueen vuoden 1968 juhannusreissulta, jolloin siellä oli rock- ja popyhtyeitä esiintymässä.  Menimme ystävättären kanssa bussilla paikalle ja asuimme linnoituksen lähellä leirintäalueella pienessä vihreässä harjateltassa. Juhannausaaton tapahtumakin oli linnoitusalueella.

Nyt olimme viettämässä kesäpäivää Helin ja ländereittemme kanssa. Jätimme auton linja-autoaseman lähelle ja lähdimme kulkemaan kohti Loviisan  maalinnoitusaluetta. Alue toi mieleen Suomenlinnan.  Onhan molempien suunnittelija ja rakennustöiden johtaja ollut Augustin Ehrensvärd ja rakentaminenkin aloitettiin samoihin aikoihin 1748. Linnoitukset olivat paremmassa kunnossa kuin muistin tai sitten olimme aikoinaan juhannuksen vietossa bastioni Rosenin suojissa ja nyt kävimme kuvamassa koiria paremmin säilyneen ja peruskorjatun bastioni Ungernin amupuma-aukoissa. 


Kävelymme jatkui Garnisonin linnakepuistossa Loviisajoen yli Olafsfjördurin puistikkoon ihaillen Nahkurinkujan ja Garnisoninkadun kauniisti maalattuja puurakennuksia.
Nopsa Loviisanjoen ylittävällä kävelysillalla
Garnisoninkatu
Nahkurinkuja
Kävelimme Mariankatua pitkin ja ohitimme mm. Loviisan Taideyhdistyksen / Galleria Theodorin edessä Hortenin puistikossa kadotetun rakennustaidon muistomerkin, joka on rakennettu Loviisan kirjaston homeongelmien vuoksi tuhottavaksi tuomituista kirjoista. 


Vähitellen lähestyimme rantaa.  Opastekyltissä oli lukenut Laivasilta ja Heli kysyi jossain vaiheessa: "Missä täällä on se silta?" :) Laivasilta on Loviisan vierasvenesatamasta lähtevä kadunpätkä.  Sen  varrella on punaiseksi maalattuja suola-aittoja, joissa on Loviisan Merenkulkumuseo, ravintoloita, puoteja ja taidenäyttelyitä. Alueella on paljon tapahtumia kesäisin ja satamasta lähtevät risteilyt Svartholman merilinnoitukseen. Risteilyalus J.L.Runeberg sapuu myös kesäisin laituriin Helsingistä.





Päivä oli hiukan harmaa, mutta sadekuuroilta vältyttiin. Kesän turistisesonki alkoi olla ohi, sillä olivathan koulutkin tainneet alkaa kaikkialla jo tähän aikaan eli torstaina 13.8.2020. Saimme kulkea kaikessa rauhassa ja istuttaa koiria kuvattavaksi monenlaisissa paikoissa häiritsemättä muita.




Siirryimme Loviisan linja-autoaseman parkkipaikalta 17 km Ruotsinpyhtäälle, Strömforssin ruukkialueelle. Ruotsinpyhtää liitettiin Loviisaan vuonna 2010 samaan aikaan Pernajan ja Liljendalin kanssa.

Petjärven kylään oli perustettu kankivasarapaja vuonna 1695 ja vuonna 1744 ruukki sai nimen Strömfors.  Nykyään vanha ruukkialue on suosittu matkailukohde.  Siellä toimii pajamuseoita, käsityöläispuoteja, ravintoloita, kahviloita ja majoittuminenkin on mahdollista vuoden ympäri.


Lounaalle menimme valkoiseksi maalatun Strömfors Bed & Bistro rakennuksen terassille. Nettisivuilta olimme lukeneet etukäteen, että yrittäjien sydäntä lähellä ovat luonto, lähi- ja luomuruoka, ystävällisyys ja joustavuus. Ne näkyivät ruokalistalla ja asiakaspalvelussa.  Lemmikit olivat myös tervetulleita ravintolaan. Tätä kirjoittaessani huomasin, että Strömfors Dog Sports hallin perustaja ja omistaja on myös tämän paikan omistaja. Tuli hyvä mieli, että näin koiraharrastajana tuli tuettua omalta pieneltä osalta tällaista yrittäjää.
Kanttarellipasta ja Bistron maalaissalaatti veivät nälän ja kielen mennessään. Ravintolan terassilla ruokaili muutama muukin pieni seurue lisäksemme, mutta turvaväleistä pidettiin huolta.
Ruokailun jälkeen kiertelimme kylällä koirien kanssa.  Emme lähteneet Kukuljärven vaellusreitille vaikka se oli ollut mielessämme kotona reissuun lähtiessämme.  Näimme kyltin koiraurheiluhallille, mutta emme käyneet sitäkään kurkkaamassa tällä kerralla. 



Jälkiruokakahvit tuoreiden pullien kanssa oli tarkoitus nauttia jossakin kylän ravintolassa tai kahvilassa, mutta iltapäivän myöhäisinä tunteina tarjonta oli jo huvennut ja siirsimme kahvittelun kotimatkalle.


Ennen paluumatkalle lähtöä ruskeat koirat istutettiin vielä valkoisen Majatalo Krouvinmäen varastorakennuksen seinän viereen.  Itse Krouvinmäki on Suomen vanhimpia savirunkoisia vielä asuinkäytössä olevia rakennuksia.

Takana majatalo Krouvinmäki
Sipoon Västerskogissa pysähdyimme Leipomo kahvila Navettaan kahville ja sieltä löytyi monenlaisia tuoreita leivonnaisia. Herkullista ohrarieskaa tuotiin kotiin tuliaisiksi ja kahvin kanssa ostimme valkosuklaa-marjaleivonnaisen ja sokerilla kuorrutetun sitruunalla maustetun pullan, jotka laitoimme puoliksi, jotta molemmat saimme herkutella kummallakin leivonnaisella. Kyllä tällaiset päiväreissut ovat aivan mukava korvike ulkomaanmatkoille näin Koronan toisen aallon alkumetreillä. 

maanantaina, elokuuta 10, 2020

Kesäretki Porvooseen koirien ehdoilla

Porvoo on mukavan pieni kaupunki, jossa on helppoa kierrellä koirien kanssa ja niiden ehdoilla. Kaupungissa on useita ravintoloita ja kahviloita, joihin koirat ovat tervetulleita ja vanhan keskustan laitamilla sekä joen varrella on puistoja ja joutomaata, jossa on soveliasta antaa koiran jättää merkkinsä maahan. Eikä sovi unohtaa tämän kertaista varsinaista syytä Porvoon käynnille eli  Porvoon seudun koiraharrastajien harjoittelu- ja kisakenttää vanhankaupungin tuntumassa. 
Heli oli ilmoittautunut keskiviikon 5.8.2020 agilityn iltakisoihin Nopsan kanssa.  Lähdimme matkaan jo iltapäivällä, sillä ohjelmassa oli monta pysähdystä. Olimme kuulleet tutuilta, että kotileipomo Keitaasta Uuden Porvoontien varrelta läheltä Porvoonväylää, saa muhkeimmat ja tuoreimmat Bebe-leivokset.  Valitettavasti klo 14 leivokset olivat jo loppuneet, mutta ajoimme seuraavana aamuna paikalle uudestaan ja saimme Bebet sekä muitakin herkkuja.
Porvoossa oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme hiukan keskustan ulkopuolella Brunbergin tehtaanmyymälä. Siellä pidettiin näin korona-aikana huolta, että turvavälit säilyvät. Ovella seisoi henkilökunnan edustaja sinisessä haalarissaan ja päästi uusia asiakkaita sisään myymälään vasta kun edellisiä oli poistunut riittävän monta.

Porvoossa Heli pysäköi autonsa Kokonniemen hiihtokeskuksen lähelle, Porvoonjoen länsirannalle. Sieltä löytyi ilmaista pysäköintitilaa ja aluekin oli tuttu, sillä PORSKin koiraharrastuskenttä oli aikaisemmin siellä.


Kävelimme kaupungin vanhaan keskustaan ihaillen Jokikadun varren komeita rakennuksia ja kansallisen kaupunkipuiston mukavaa yksityiskohtaa eli katuun maalattua Porvoon keskustan karttaa.  Tällä reissulla meillä oli mukana vain roturisteytys kromfohränderit Helin Sisu toisen sukupolven risteytys, syntynyt v. 2017 ja minun koirani Nopsa ensimmäisen sukupolven risteytys, syntynyt v. 2013. Meidän kummankin jackrussellinterrierit jäivät kotiin Ilpon kanssa.


 Vanhassa keskustassa matkailijoita oli melko runsaasti ja muitakin koiria näkyi.







Lounaalle päätimme mennä Raatihuoneen torin kulmalle ravintola Fryysarinrantaan, jonka terassit ulottuivat joelle asti.  Lounasaika oli jo loppumassa ja terasseilla oli hyvin tilaa.  Saimme pöydän aivan terassin reunalta ja saatoimme ihailla metsikköä vastarannalla ja ohi lipuvia veneitä. Kermainen 14,- euron lohikeitto oli herkullinen ja täyttävä valinta lämpimän kesäpäivän lounaaksi. Koirille tuotiin vesikippo pöydän alle samalla, kun mekin saimme vesipullon pöytään.
Jälkiruoaksi oli ehdottomasti ostettava Vanhan Porvoon jäätelötehtaan artesaanijäätelöä vohvelitötterössä 5,- eurolla.  Aromi-lehden nettijuttu kertoo jäätelön tarinan. Jutusta selvisi syy sillekin, miksi kioskin ulkopuolella ei ollut taulua, jossa mainittaisiin tarjolla olevat jäätelömaut. Henkilökunta ei ehdi päivittää taulun tietoja sitä tahtia kun jäätelöä menee ja maut muuttuvat.  Niinpä tarjolla olevat maut näkee vasta jäätelöastioiden kyljestä ostotapahtuman yhteydessä. Minä pysyttäydyin tutuissa ja turvallisissa vanilja, mustikka ja suklaamauissa, jotka olivatkin herkullisia.  Heli valitsi mansikkasorbetin kumppaniksi jonkin eksoottisen yrttisorbetin, jonka makuun tottuminen ei tapahtunut näin ensimmäisellä kerralla. 
 Kävely koirien kanssa jatkui kierroksella Porvoon tuomiokirkon ympäri.


Vähitellen oli aika palata rantaan ja kulkea kohti autoa, sillä kisat Hornhattulan kentällä alkoivat klo 18 ja paikalla on hyvä ilmoittautua puoli tuntia etukäteen.  Onneksi olimme liikenteessä hyvissä ajoin, sillä jouduimme ajamaan Vanhaa Hämeenlinnantietä ohi Porvoon rautatieaseman muutamaan kertaan ennen kuin tajusimme kääntyä google-kartan nimettömälle tielle  muutaman muun farmariauton perässä, joissa näytti olevan takakontissa koirahäkki.

Porvoon reissu kannatti kaikissa muodoissaan.  Iltapäivä kaupungissa sujui mukavasti ja illalta oli tuliaisena Helille ja Nopsalle toisen agilitykisaradan voitto.