tiistaina, lokakuuta 10, 2006

Ma 09.10. kotimatka Baselista Helsinkiin

Agilityn MM-kisat Sveitsin Baselissa päättyivät eilen. Olisi pitänyt varata paluulento Helsinkiin vasta päivän parin päähän, jotta samalla olisi voinut tutustua kauniiseen Sveitsiin. Nyt piti tyytyä näkymään hotellihuoneen ikkunasta ja junan ikkunoiden ohi kiitäviin maisemiin.

Kisoista löytyy kuvia seuraavilta ruotsalaisilta sivuilta
ja hollantilaisilta sivuilta

Onneksi olimme valinneet lennot Helsingistä Zürichiin ja sieltä junamatkan Baseliin. Junalla kulkemin oli erittäin vaivatonta ja nopeaa ja näimme edes hiukan mistä sveitsiläinen suklaa on kotoisin. :)



Baselin pilvetön taivas muuttui sumuiseksi matkan varrella. Tuntui siltä, että juna kiisi läpi pilvien.

Zürichin lentoasema oli aivan omanlaisensa. Ravintolat olivat alppimajatyyppisiä ja erilaisia suklaasta tehtyjä koristeita oli monessa paikassa.

Kaupoissa oli suklaankoristeluesityksiä ja tax free myymälöiden pinta-alasta oli lähes puolet varattu suklaan myynnille.



Lentokoneen noustua kerkesimme vielä hetken ihailla hienoja maisemia koneen ikkunasta.



Nyt jäämmekin vain odottamaan missä päin maailmaa kisat pidetään ensi syksynä, jotta matkavalmistelut voidaan taas aloittaa.

Su 08.10. Frodolle ja Jarille kultaa

Kisat alkoivat jälleen klo 08:00, joten herätys oli tuttuun tapaan kuuden jälkeen. Kävelimme hotellimme luota rautatieaseman vierestä Aeschenplatzille, josta raitiovaunu numero 14 kulki kisapaikalle.

Raitiovaunujen vaihtopysäkillä Aeschenplatzilla oli hiljaista.

14:ssä oli tunnelmaa, se oli täynnä kisapaikalle matkustavia kannattajia ja myös kilpailijoita koirineen.

Kisapäivän aloittivat medikokoiset koirat Mia Laamasen agilityradalla. Suomalaiset lähtivät hyvistä takaa-ajoasemista. Niina Manner ja walesinterrieri Taavi olivat kuudensina hyppyradan jälkeen. Heidän suorituksensa eteni upeasti neljänneksi viimeisenä olevalle pussille asti. Pussin jälkeen olisi pitänyt saada koira kääntymään oikealle, mutta Taavipa valitsi vasemmalla radan viimeisenä esteenä olleen okserin ja suoritus hylkääntyi.

Viidensinä olleet Jari Suomalainen ja koikerhondie Frodo tekivät upean nollaradan ja siirtyivät kokonaiskilpailun johtoon. Heidän jälkeensä oli vielä neljä paria. Kun nämä yksi toisensa jälkeen tekivät virheitä parani Jarin ja Frodon asema. Viimeisenä radalle lähtivät Slovenian Silvia Trkman ja pyreneittenpaimenkoira Simpy the best. Parin kohtaloksi muodostui yhden riman tiputus ja niinpä Jari ja Frodo voittivat medien yksilömaailmanmestaruuden.

Päivä jatkui minien ja maksien yksilöradoilla, mutta lisää mitallaita ei saatu.

Katsomossa ilmeet olivat välillä vakavia....

mutta onneksi välillä myös hymyilytti







Oli hienoa olla mukana seuraamassa palkintojenjakoa, jossa sekä medien joukkuekulta ja yksilömaailmanmestaruus tuli Suomeen.

Palkintojenjaon jälkeen teimme Helin kanssa illan hämärtyessä raitiovaunumatkan kaupunkia halkovan joen rantaan. Kartassa näkyy kisapaikka alhaalla oikealla. Hotellimme on merkitty H-kirjaimella rautatieaseman lähellä ja joukkueen hotelli on ylhäällä keskellä.



Mitallijuhlat vietettiin joukkueen hotellissa buffet-illallista nauttien. Illallisen hinta oli 35,- frangia (noin 23.30 eur). Valkoviinin hinta vaihteli ja riippui juojasta. Meille kaadettiin viinit samasta pullosta, KKK-laiset saivat 2 lasia hintaan 23,- frangia ja minulta laskutettiin 30,-. En jaksanut ruveta valittamaan asiasta.

La 07.10. Medeille joukkuekultaa

Kello soi taas aamulla 06:20, jotta kerkesimme hallille kahdeksaksi katsomaan minien joukkueagilityradan. Suomen joukkue aloitti kisan Peter Kindlen arvostelemalla radalla. Italialaisilla oli mukanaan isot maan lipun väriset banderollit.

Puolen päivän aikaan kävimme eväsostoksilla läheisellä ostoskeskuksella. Pizzaa ym. herkkuja sai ostaa kiloittain.

Reitti St Jacobs hallilta Manor kauppakeskukseen kulki hienosti vartioituijen raitiotiekiskojen yli. Raitiovaunun töytäisemäksi ei voinut jäädä vahingossa.



Kisahallin vieressä oli teltta täynnä erilaisia myyntipisteitä.



Kisapaitojen vaihtokauppa kävi vilkkaana. Kaisa taisi saada vaihdettua itselleen paidalla gallian kukko päähineen. Meidän perheeseen vaihdettiin Saksan ja Belgian joukkueiden kannattajien paidat.

Medien kisa oli äärimmäisen jännittävä. Suomen joukkue oli ensimmäisen kierroksen agilityradan jälkeen kuudentena rasitteenaan vitonen, jonka puli Xosmo oli saanut tehdessään pienen vekin. Kaikki joukkueen jäsenet tekivät nollan hyppyradalla ja Suomi meni johtoon.
Jäljellä oli 5 joukkuetta.
Seuraavana tuli Tsekki, jonka kaikki koirakot tekivät nollan. Suomen aika oli hiukan parempi, joten sijoitus säilyi.
Neljäntenä ollut Kanadan joukkue oli tehnyt ensimmäisella radalla vitosen ja nyt tuli toinen vitonen, joten Suomi pysyi johdossa.
Kolmantena olleen Venäjän joukkueen yksi koirakko ajautui hylkäykseen, joten Suomelle oli tulossa ainakin pronssia.
Toisena olleen Ruotsin joukkueen kohtaloksi tuli myös yksi hylätty rata. Nyt oli Suomelle tulossa jo hopeaa.
Viimeisenä radalle lähti Sveitsin joukkue, joka johti siis kisaa ensimmäisen radan jälkeen. Heidän viimeiselle edustajalleen tuli kaksi virhettä ja Suomen kultamitalia saatettiin alkaa juhlia.
Vanhaan tapaan iso osa suomalaiskatsomosta juoksi radalle lippuineen juhlimaan joukkueen kanssa. Tätä varten koko matkalle oli lähdetty, jee !!! ONNEA SUOMEN JOUKKUE!!!

Medi joukkueiden suorituksen aikaan olivat minikoirien ohjaajat jo suorittaneet ratansa ja suklaa maittoi.



Hallilla vietetyn päivän jälkeen sovimme klo 20:30 tapaamispaikaksi Marktplazin,

jonka varrella on mm. komea raatihuone



ja monia hotelleja sekä ravintoloita

Tilaa oli hyvin ulkoilmaterasseilla, mutta saimme hiukan kierrellä vanhaa kaupunkia ennen kuin löysimme ravintolan, joka otti vastaan lähes 30 hengen seurueemme.









Monissa ravintoloissa tuntui katutason lisäksi olevan tiloja myös toisessa kerroksessa ja meillekin järjestyi illallispaikka pienen odottelun jälkeen, joka sujui rattoisasti oluttuopin ääressä ravintolan terassilla.

Listalta löytyi herkullisia paikallisia erikoisuuksia.



Aterian jälkeen oli tarjolla melkein kansainvälisen tason show. ;)



Yksi kisapäivä oli kuitenkin vielä jäljellä, joten ei auttanut muu kuin lähteä nukkumaan ja parantelemaan kannustushuudoista kipeentynyttä kurkkua.