Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöräily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöräily. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, kesäkuuta 22, 2026

Päivä Tallinnassa laivanlähtöä odotellen

 

Pyöräiltyämme Lahemaan kansallispuiston alueella viisi päivää oli tarkoitus lähteä ajelemaan yksi päivä Tallinnan lähiseudun rannoille ennen laivan lähtöä illalla kohti Helsinkiä.  Valitettavasti tuuli oli sen verran voimakas, että pyöräily ei olisi ollut mukavaa reissukumppaneiden tavallisilla pyörillä.  Meillä on Ilpon kanssa sähköavusteiset pyörät, joten tuuli ei hankaloita pyöräilyä.

Tiistaina 26.5.2026 saavuimme aamukymmenen jälkeen junalla Kadrinasta Tallinnaan. Olimme päättäneet jo junamatkan aikana, että emme lähde ajelemaan kaupungin länsipuolen rannoille vaan ajamme kohti Kadriorgin puistoa. Tallinnan sataman seutu oli taas muuttunut sitten edellisen käyntimme vuosi sitten.  Sataman ja ydinkeskustan välille oli noussut vuonna 2025 Golden Gate toimistorakennus, jonka keskellä oli aukko kävelijöitä varten.  

Tuttuja näkymiä olivat 1700-luvun puolivälissä rakenettu Pyhän Simeonin ja naisprofeetta Hannan puinen kirkko Ahtri- ja Paadi katujen kulmassa sekä Russalka muistomerkki Kadriorgin puistossa lähellä merenrantaa.  Se on pystytetty 1900-luvun alussa edellisen vuosisadan lopussa uponneen panssarilaiva Russalkan miehistön muistoksi. Tuttu on myös Kadriorgin palatsi, jonka Venäjän tsaari Pietari I pystytti hieman yli 300 vuotta sitten vaimolleen Katariina I:lle. Palatsi on italialaisen arkkitehdin suunnittelema ja sen pääsali on Viron sekä koko Pohjois-Euroopan barokkiarkkitehtuurin kauneimpia esimerkkejä.  Palatsissa on Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma, jossa on esillä Länsi-Euroopan ja Venäjän taidetta 1500 - 1900-luvuilta.  Kesällä 2026 siellä on esillä näyttely Taiteen ja luonnon sinfonia - Serlachiuksen kokoelma. 



Me menimme tuttavapariskunnan kanssa sisään museoon ja Ilpo jäi palatsin ulkopuolelle istumaan puiston penkille polkupyöriemme ja niiden sivulaukuissa olevien matkatavaroiden kanssa. 

Eräässä huoneessa katselimme Ivan Aivazovskin teosta Näkymä Vesuviukselle sekä Rufin Sudkovskyn maalausta Odessan satamalaituri, molemmat ovat vuodelta 1885.  Juttelimme siitä, kuinka olemme olleet näissä molemmissa maisemissa vajaat kymmenen vuotta sitten.  Huoneessa ollut museon virkailija ehdotti, että hän ottaisi valokuvan meistä ja mehän suostuimme kuvattavaksi. 


Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmista pääsivät valokuviin mm. Akseli Gallen-Kallelan maalaus Symposion tai Probleemi vuodelta 1894.  Kuvassa on Gallen-Kallelan lisäksi, Jean Sibelius, Oskar Merikanto ja Robert Kajanus. Hugo Simbergin teos Halla on vuodelta 1895.  Siinä suurikorvainen olento istuu viljakuhilaan päällä ja puhaltaa kylmää huurua ympärilleen. Molemmat teokset ovat tuttuja, kun ovat olleet esillä Ateneumin seinillä. 

Vähemmän tuttu näky kultakehysten sisällä on rintakuva väsyneen näköisestä polkupyöräilijästä (herätys oli aamulla klo 5), jonka ikuisti valokuvaan reissukumppani. 




Museokäynnin jälkeen menimme lounaalle tuttuun Katharinenthal kahvilan puistoon, johon polkupyörät saa mukavasti näköetäisyydelle pöydästä. Ruoka oli maittavaa, Ilpolle lihapullat ja minulle lohikeittoa, mutta niitä sai odottaa 15 minuuttia ja piti itse hakea sisältä sen ajan kuluttua. Kahvilan sisällä hääri vain kaksi nuorta naista ja heillä näytti olevan kovin kiireistä. 




Lounaan jälkeen kierreltiin puistossa.  Ei saatu kutsua iltapäiväkahveille vuonna 1938 valmistuneeseen ja Alar Kotlin suunnittelemaan presidentin linnaan, mutta valokuvan sai sentään ottaa.  
Tallinnan alemman majakan torni näkyi hauskasti Kadriorgin puistoon ja tätä kirkon näköistä rakennusta olisi ollut mukava mennä katsomaan, mutta mukulakivillä päällystetty tie tuntui liian jyrkältä jopa sähköpyörillä ajettavaksi, joten tyydyimme nauttimaan keväisestä iltapäivästä alavammilla mailla.



Ilpo oli löytänyt Googlen kartalta satamasta Pier 4/2 nimisen ravintolan, josta olisi hyvä näköala merelle.  Ravintolan sisäänkäynnin löytämisessä meillä oli ongelmia vaikka se näytti olevan aivan Eckerö Linen autolähtöselvityksen vieressä.  Siellä näimme ensin vain tullialueen ja polkupyörällä ajo kielletty -merkin.  Samasta portista menimme sisään ja ravintolakin löytyi Risteilyterminaalin kanssa samasta rakennuksesta.  Ravintolan ulkopuolella oli laaja terassialue ja rakennuksen katolla oli portaikko maisemien ihailua varten. Ravintolan kotisivut mainostavat, että täältä näkee unohtumattomat auringonlaskut ja henkeäsalpaavat merinäkymät.

Me emme ehtineet nähdä auringonlaskua, koska Eckerö Linen Finlandia laiva lähti kohti Helsinkiä klo 18:30.  Join lasillisen kylmää kolajuomaa, kupillisen kahvia ja söin herkullisen marenkileivonnaisen. Ne olivat mukavat päätökset viidennelletoista pyöräreissulle Virossa. 








Teimme lähtöselvityksen samassa paikassa autojen kanssa ja sitten meidät ohjattiin ns. paalupaikalle odottamaan laivan tyhjentymistä Helsingistä tulevista ajoneuvoista ja pääsimme ensimmäisten autojen kanssa ajamaan laivaan sisään. 




Sinne jäi Tallinna odottamaan ensi kesän pyöräilyreissua ellemme jostain syystä päätä käydä siellä jo ennen sitä. Nähtävää ja koettavaa Tallinnassa ja koko Virossa riittää useampaankin käyntiin vuoden aikana. 

perjantaina, elokuuta 22, 2025

Pyörällä Kirkkonummen Svarvvikin ja Finnträsk-järven ympäristössä


Eläkeläisten lomanvietto Kirkkonummella jatkui leppoisalla pyöräretkellä Hotelli Majvikistä Sarvvikiin ja Finnträsk-järven rannalle.  

Parjantaina 1.8.2025 ajettiin Masalan läpi Sundsbergintielle ja ihailtiin hienoja kevyenliikenteenväyliä, joita alueelle on rakennettu. 




Sarfvikin golfkentän ympäristössä oli runsaasti uudehkoja rakennuksia, joista tuli mieleen Saariselän tiiviisti rakennettu keskusta, jossa kävin pari vuotta sitten. 




Ajelimme kohti Villa Sarfvikiä, entistä pankin edustushuvilaa, jota voi nykyään varata erilaisiin tapahtumiin.  Kuvittelimme, että voisimme mennä tontille katsomaan hirsihuvilaa ja sen luota avautuvia maisemia Kivenlahdenselälle, mutta se ei onnistunut.  


Lähdimme ajelemaan Sarvvikintietä kohti Malmenia tarkoituksena kiertää golfkenttä ja sen eteläpuolella oleva metsikkö.  Hiekkatie kapeni ja yht´äkkiä huomasin, että keskellä tietä oli kerällä kyy.  Ilpo ei sitä huomannut vaan ajoi melkein sen päälle. Minä onnistuin kiertämään kyyn ajamalla lähes ojan kautta.  Lyhyen matkaa ajettuamme tie muuttui  sellaiseksi, että maastossa näkyi juuri ja juuri auton renkaiden urat kasvillisuuden keskellä.  Minua rupesi pelottamaan, että siellä tulisi vastaan enemmänkin kyitä ja sain ylipuhuttua Ilpon, että käännymme takaisin.  Niin teimme, emmekä enää nähneet kyytä tiellä. Se oli luikerrellut tien vierustan kasvillisuuden joukkoon. 

Paluumatkalla huomasimme, että Svarvvikintieltä lähti pitkospuupolku rantaan.  Lähdimme taluttamaan pyöriämme tätä 200 - 300 metrin pituista polkua pitkin ja toiveena oli nähdä meri jostakin kohdasta.  Kaislikko / ruovikko oli valitettavasti niin korkea, että merta sieltä ei nähnyt, mutta muutama kaunis sudenkorento sentään nähtiin. 






Siirryimme ajamaan golf-kentän reunaa kulkevaa tietä pitkin.  Suuntana oli Finnträsk-järven ranta.  Järvi on noin kolme kilometriä pitkä ja 600 metriä leveä.  Rannoista ja metsistä huomattava osa kuuluu Natura-verkostoon ja sen lounaisosassa on Träskmossenin suoalue.  Järven ympäristön suojelemiseksi on perustettu Finnträskin suojeluyhdistys, johon kuuluu valtaosa järven ympäristön haja-asutusalueen asukkaista ja maanomistajista.  Moottoriajoneuvoilla ajo järven jäällä ja moottoriveneiden käyttö kesällä on Lääninhallituksen päätöksellä kielletty.  Järven pohjoisrannalla on pieni uimaranta.  Uimarantaa emme ehkä nähneet, mutta pienellä kallioniemellä aivan golfkentän aidan läheisyydessä oli useampia istuimiksi tarkoitettuja puupölkkyjä, joiden pinnalle oli kiinnitetty solumuovin palaset. Lähellä oli myös vanha laituri, joka päättyi tiheään kaislikkoon. 







Keväällä 2024 on aloitettu jalankulku- ja pyöräilyväylien rakentaminen Länsiväylän / Jorvaksentien eteläpuolelle.  Hankkeen  valmistumisen jälkeen jalankulun ja pyöräilyn pääyhteys Kirkkonummen keskustasta Espooseen kulkee Tolsan, Jorvaksen ja Inkilän kautta Finnträskin reunaan, josta se jatkuu Sarvvikin kautta Espoon Kivenlahteen.  Nyt väylä oli jo ajettavissa meidän lenkkimme maastossa.  Yksi pieni talo sinnitteli moottoritien ja kevyenliikenteenväylän vieressä. 




Inkilän riistasiltaa emme lähteneet ylittämään, vaikka mieli olisi tehnyt.  Kulkuväylän pinta näytti turhan hankalalta pyöräilyyn eikä Googlen ilmakuvista nähnyt puhelimen näytöstä, minkälaisena tie jatkuisi kohti Sundbergintietä ja Kartanonrantaa.  Niinpä poljimme edelleen hyvää pyörätietä pitkin.

Näillä main meidät ohitti vanhan kilpa-auton näköinen polkkuauto / velomobiili / kinneri, hauskalla laitteella on monta nimeä.  



Vasemmassa laidassa velobobiili tulee

Tässä hauska kulkupeli jo menee

Matkamme jatkui kohti Jorvasta ja sieltä edelleen Masalaan eikä kuvia tullut otettua ennen viimeistä hiekkateiden risteystä ennen hotellia.  Pyörän matkamittari näytti 22,1 km ja ajan 2 tuntia 22 minuuttia, mutta tuohon aikaan sisältyy pysähdykset, jolloin en sammuttanut pyörästä sähköjä.  Todellisuudessa reissumme kesti kaupassakäynteineen ja pidempine pysähdyksineen lähes neljä tuntia.



Hotelli Majvikin alueella teimme Nopsan kanssa kävelylenkin ja kuvaan pääsi muutama alueen frisbeegolf-koreista.  Sekin on sellainen laji, jota voisi joskus kokeilla.  





Meressä ei voinut sinilevän takia uida, mutta Majvikin kylpyläosastosta saimme nauttia taas omassa rauhassamme. 


Iltapäiväkahvit ja Masalan K-Marketista ostetut Ellosen leipomon porkkanaleivokset nautimme mukana olleista retkiastioista.