Metkaamatkustelua: huhtikuuta 2023

perjantaina, huhtikuuta 28, 2023

Azerbaidžan - Baku

Azerbaidžanin Baku oli sitä mitä kuvittelinkin. Sekoitus uutta, vanhaa ja vielä vanhempaa sekä hyvää edullista ruokaa. Mandala Travelin Kaukasuksen kierros aloitettiin maan pääkaupungista Bakusta ja paikallisoppaan sekä suomalaisen matkanjohtajan jakama mielenkiintoinen tieto oli niin runsasta, etten oikein tiedä mitä kaikkea kopioisin pienestä muitikirjastani tänne.

Kaspianmeri, jonka länsirannalla Baku sijaitsee, on maailman suurin järvi tai oikeastaan sisämeri, jonka vesi on suolaista. Sen pinta on 27 metriä valtamerten pintaa alempana ja kooltaan se on Suomea suurempi. Vettä sinne tulee Volgasta ja muutamista muista joista. Kaspianmeressä ei ole laskujokia, mutta haihtumista tapahtuu.

Asuimme reissun puolitoista ensimmäistä yötä Bakun keskustassa Central Park hotellissa ja lainaan tähän kuvien lomaan lainausmerkkien sisään tekstejä Ilpon Facebook-päivityksistä.

Sunnuntai 16.4.2023

"Missä minä oikein olen? Teheraniin on matkaa yli 700 km, Venäjälle alle 300 km, Turkkiin 700 km, Armenian Jerevaniin 600 km, Vuoristo-Karabahiin alle 400 km, Kaspianmereen yksi kilometri.

Olen maantieteellisesti Etelä-Kaukasiassa Azerbaidžanin Bakussa.

Minulla on seesteinen olo. Saavuttiin hotelliin tänään aamuyöstä 18 tunnin reissun jälkeen. Nukuttiin 5 tuntia ja lähdettiin Bakun kierrokselle.

Hotelli ja huone ovat vanhanaikaisia, mutta oikein mukavia. Viihdyn. On oikeasti aukeava ikkuna, vesipatteri, joka toimii vääntämällä nupista. Korkeutta huoneessa riittää, on vaatekomeroita. Kokolattiamatto on siinä ja siinä. Kaikki toimii, paitsi että pistorasia jäi käteen eikä ollut wc- paperia. Kaikki hoitui kuitenkin vauhdilla."

Central Park Hotellin sisäänkäynti monien portaiden takana

Huoneissa oli TV:n lisäksi, minibaari, vedenkeitin ja vettä, siis kaikki tarpeellinen

Pistorasian kansi irtosi yhdessä puhelimen laturin kanssa, mutta korjattiin paivän retken aikana

Ikkuna aukesi ja patterin lämpötilaa saattoi säätää

Näkymiä yläkerroksen aamiaisravintolan ikkunoista

Azerbaidžanissa 12 hengen ryhmämme käytössä oli iso yli 40 hengen bussi, jossa oli Wifi. Aloitimme Bakun kaupunkikierroksen klo 11, olimmehan saapuneet hotelliin aamuyöllä neljän jälkeen lennettyämme Varsovan kautta ja vietettyämme kahdeksan tuntia lentoasemalla. Olisihan Varsovassakin voinut käydä, jos ei olisi satanut.

Kierros alkoi bussikyydillä Dagüstü puiston luo, josta kaupungin tunnus Liekkitornit rakennukset näkyivät hyvin edessämme. Marttyyrien kujan moskeijan vieressä oli paikallisen funikulaarin yläasema. Alueella oli myös hautausmaa, jonne on haudattu kaikkiaan 15 000 Azerbaidžanin itsenäisyyden puolesta menehtynyttä.

Maisema matkalla Liekkitornien luo

Ilpon teksti jatkuu: "Ensimmäinen kohde oli Marttyyrien kuja. Kujalla kunnioitetaan Mustaa tammikuuta 1990. Silloin yli 130 bakulaista sai surmansa neuvostojoukkojen tulituksessa.

Bakun tapahtumat olivat ensimmäinen kerta Neuvostoliiton hajoamisen aikana, kun neuvostojoukot vyöryivät Neuvostoliittoon kuuluneeseen kaupunkiin ja palauttivat järjestyksen väkivaltaisesti.

Neuvostoliiton hajotessa Azerbaidžan julistautui itsenäiseksi 30. elokuuta 1991.

Azerbaidžanilainen paikallisopas kertoi oman näkemyksensä Vuoristo-Karabahista. Hänestä se on osa Azerbaidžania ja sillä siisti. Minusta taas ei näin ole. Se on osa ikiaikaista Armeniaa."

Azerbaiźanilainen paikallisopas Nurlan

"Azerbaidžanilaisen kirjailija Akram Ailislinin kirja Kiviset unet kertoo kahden naapurikansan kivisestä suhteesta. Ailislin haluaa vain rauhaa kansojen välille. Se on kuitenkin liikaa vaadittu. Azerbaidžanilainen ei saa haluta rauhaa Armenian kanssa.

Vuonna 2020 Azerbaidžan aloitti sodan, jossa se valtasi suuren osan Vuoristo-Karabahia itselleen.

Matkailussa on ylevää päästä lähemmäksi kiistanalaisia, lähes mystisiä, uutisten kertomia tapahtumia. Sellainen on Vuoristo-Karabah. Vuorokausi sitten en tiennyt oikein edes missä koko paikka on.

Turkki suorastaan vihaa Armeniaa, Azerbaidžan on yksi ns. itsenäisistä turkkilaisvaltioista, Venäjä tukee Armeniaa ja yrittää pitää välit Turkkiin ja Azerbaidžaniin. Iran on Azerbaidžanin rajanaapuri.

Mutta onko Turkki, Venäjä ja Iran keskenään kavereita?

Mikään ei ole hauskempaa kuin spekuloida monisäikeistä politiikkaa ihan paikan päältä. Ei niin haittaa, vaikka tuumailut eivät aina osuisikaan kohdalleen. Pyörähtääkö koko kehikko ympäri kun pääsemme Armeniaan? Totta on ainakin Marttyyrien kujan kiveen hakatut uhrien nimet ja kasvot. Vaikuttava paikka."

Kävelimme kohti Shahidlar monumenttiä ja sieltä näköalapaikkojen ohi portaita pitkin alas Bakun vanhaan keskustaan. Reitti ei ollut ollut kaikkein mukavin polvi- ja nilkkavaivaiselle Ilpolle.

Takana Kristallihalli, jossa järjestettiin Eurovision laulukilpailut vuonna 2012

Baku Eye maailmanpyörä

Kuvan keskellä mattokäärön näköinen Mattomuseo ja rannalla Denizmall kauppakeskus

Ajoimme bussilla pienen matkan kohti muurien ympäröimää Bakun vanhaa kaupunkia. Siellä olivat valmistelut 28. - 30.4.2023 pidettäviä Formula-kisoja varten hyvässä vauhdissa. Kaupungintalon viereiselle kadulle oli jo ilmestynyt aita suojaamaan jalankulkijoita / katsojia ajautumasta kadulle, jota pitkin kilpa-autot ajavat.

Ohitimme lasisen metroaseman ennen siirtymistämme kaupunginmuurin ympäröimään vanhaan kaupunkiin, jossa on 1100-luvulta linnoituksia, palatseja, torneja ja moskeijoita.

Portin läheisellä aukiolla oli Rahib Hasanovin mielenkiintoinen ja paljon yksityiskohtia sisältävä patsas Aliaga Vahidista, joka oli kuuluisa laulaja ja runoilija.

Jostain syystä matkaohjelmaan kuului käynti miniatyyrikirjojen näyttelyssä. Vitriinistä löytyi myös 1 - 2 cm korkeita kirjoja Suomesta.

Vanhan kaupungin historiallinen palatsialue ja museo olivat mielenkiintoista katsottavaa, jossa vanha ja horisontissa näkyvä uusi kohtasivat toisensa.

Vanhan raunioituneen kylpylän alueella kuulimme, että kaupungissa oli ennen 28 katua ja jokaisen varrella oli kylpylä ja moskeija.

Vanhan kaupungin alueelta löytyi paljon kauniita yksityiskohtia: puisia parvekkeita, koristeellisia ovikatoksia ja ovia, muraaleja, seinäkoristeita ja kaivonkansia.

Katujen varsilla oli monenlaisia matkamuistoliikkeitä ja kirpputoreja sekä paikallisia asukkaita pelipöytänsä äärestä.

Valuuttakurssit näkyivät rahanvaihtopisteiden valomainoksissa. Meiltä jäi Ilpon kanssa paikallinen raha kokonaan vaihtamatta, sillä niissä ravintoloissa ja kaupoissa, joissa kävimme, kelpasivat muovikortit.

Ohitimme vanhassa kaupungissa kävellessämme myös karavanserain eli karavaanimajatalon, mutta lounasta emme jääneet syömään sinne vaan jatkoimme 1100-luvulla tai jopa aikaisemmin rakennetulle Neitsyttornille, jonka huipulle muutamat hyväkuntoiset kiipesivät. Sieltä olisi ollut hienot näköalat vanhankaupungin kujille.

Kaupunginmuurin porttien ulkopuolella törmäsimme taas rakennustöihin, jotka liittyivät Bakun Formula 1 kisojen valmisteluihin.

Ohitimme useampia maailmalta tuttuja ruokapaikkoja, joten kaupungista löytyy syötävää myös sellaisille turisteille, joita eivät paikalliset ruokamaut miellytä.

Istiglaliyyat kävelukadyn päästä löytyi paikallista ruokaa tarjonnut Dolma ravintoja, jonne paikallisoppaamme ohjasi ryhmän.

Valitsimme listalta kylän kana-annoksen ja papuja (no 5.) sekä pilahvi annoksen (no 2.) ja kuplavettä. Maksoimme kortilla ja veloituksena näkyy 19, 09 euroa.

Entisistä Neuvostoliiton maista tutuksi tulleita lasten leikkeihin tarkoitettuja sähkökäyttöisiä pieniä autoja oli Bakunkin keskustan aukioilla.

Hotellimme lähellä olivat jalkakäytävät monista muista kaupungeista tutussa kunnossa. Jos ei asvaltissa ollut selviä aukkoja, niin kadun pinta nousi ja laski niin, että oli parempi katsoa kulkiessaan jalkoihinsa kuin kännykkään tai kameraan.

Pientä välipalaa ja juomia sai hotellin läheisestä supermarketista, jonka kylmäkaapissa oli tuttuja tuotemerkkejä.

Iltakävelyllä käytiin parin matkaseuralaisen kanssa Nizami kävelykadulla nauttimassa kahvit ja kuplavohvelit Kolorit Cafessa ja matkan varrella ihailtiin kauniisti valaistuja rakennuksia.