maanantaina, toukokuuta 16, 2022

Italia - Ischia 2022

Kevään vastaanottaminen Napolinlahdella nauttien italialaiskokkien tekemästä erinomaisesta ruoasta tuntui hyvältä ajatukselta, kun huomasimme, että Finnair aloittaa lennot Napoliin toukokuun alussa. Tulihan Ilpo maininneeksi talvella, että yksi syy matkustaa on se, ettei aina tarvitse keksiä mitä tekisi ruoaksi.  Eläkeläisten reissujen aikataulut pitää kuitenkin sovittaa koiranhoitajien aikatauluihin, joten lähdimme kahden viikon reissulle Rooman kautta jo torstaina 28.4.2022, koska meidän piti olla takaisin kotona ennen toukokuun puoltaväliä. 

 

Helsinki Vantaan lentoasema oli aamulla melko ruuhkainen verrattuna helmikuiseen Tallinnaan lähtöön.  Varsinaisen lähtöselvityksen olimme tehneet etukäteen, mutta matkalaukkulaput piti tulostaa itse ja jonottaa sen jälkeen virkailijan luo,  jonka valvovien silmien alla laukut lähtivät hihnan kuljettamina kohti lentokonetta.  Käsimatkatavaroiden ja matkustajien turvatarkastukseen oli sitten uudet jonot. Kaikki turvatarkastuspisteet eivät olleet käytössä, kuten kuvasta näkyy.  Läpivalaisulaitteet ja säännökset ovat muuttuneet eikä enää ollut tarve ottaa käsimatkatavaroista esille elektronisia laitteita eikä nesteitä sisältävää pussukkaa, mutta Ilpo jäi tarkempaan tarkastukseen polviensa tekonivelien kanssa, kuten ennenkin.



Olin aamulla tehnyt kotona evääksi pari ruispalaleipää, mutta ne unohtuivat sinne. Onneksi sukulaiset asuvat lähellä ja kävivät pelastamassa leivät, etteivät ne odottaneet meitä homeisina palatessamme kotiin. Tyhjät vesipullot muistimme sentään ottaa mukaan ja lentomatkan selvisimme Finnairin tarjoiluilla: vesi / mustikkamehu.


Lento Roomaan lähti Vantaalta klo 07:50 ja perillä Fiumicinossa olimme hieman etuajassa noin klo 10.  Pitkiä käytäviä kuljettuamme löysimme matkatavarahihnojen luo ja matkalaukut tulivat turvallisesti perille.

 

Junalippujen ostamiseksi jouduin kysymään apua, sillä en halunnut yrittää ostaa lippuja automaatista.  Minut neuvottiin Punto del Mondo Matkatoimiston kioskin luukulle, josta sain lipput lentoasemalta Roomaan keskustaan á 14,- euroa ja liput Roomasta Napoliin paikallisjunalla, hinta á 12,65.

Pitkiä käytäviä riitti vielä juna-asemallekin mentäessä.  Huonosti liikkuville oli apuna liukukäytäviä.


Lentokentältä lähtevässä junassa istuimme lopulta klo 11:08, mutta sinne päästäksemme meidän piti vaihtaa heppoisat kasvomaskimme FFP2 maskeiksi.  Onneksi sellaisiakin oli mukana.  Rokotustodistuksia ei kysytty, mutta kasvomaskin käyttäminen oli pakollista. Lentoasemalla kulkeneet ihmiset käyttivätkin kasvomaskeja paljon tunnollisemmin kuin Helsingin seudulla nykyään. Lentokenttäjuna tuli aivan täyteen ja lähti klo 11:23.  Laitetaanpa muistiin sekin, että junassa oli käytännöllinen hyllykkö painaville matkalaukuille.  Lähes 20 kilon laukun nostaminen tavalliselle hattuhyllylle olisi ollut mahdotonta ainakin minulle.  Perillä Rooman Terminissä olimme klo 11:56. 

Terminin rautatieasema on palveluiltaan kuin lentosema.  Ostimme eväät kolmen tunnin junamatkaa varten kotiin unohtuneiden tilalle ja ehdimme hyvin klo 12:56 lähteneeseen paikallisjunaan, jonka aikataulun olimme saaneet lentoaseman matkatoimistosta. 

Paikallisjunille oli oma sisäänmenoportti, jossa lippu näytettiin skannerille, kuten oli näytetty lentoasemallakin. Juna löytyi helposti nykyaikaisten valotaulujen infon avulla.  Mielessä oli junan etsiminen 23 vuotta sitten matkalla Fondiin ja Sperlongaan, jolloin tieto muuttuneesta lähtölaiturista tuli vain italiankielisen kuulutuksen kautta.  Onneksi saimme silloin apua kysymällä joltakin. Ohitimme nytkin Fondin ja pitihän kyltistä ottaa kuva junan ikkunan läpi vanhojen muistojen vuoksi. 

Junassa ei lippua enää tarvinnut leimata ja siitäkin tuli muisto mieleen.  Pisa – Cinque Terre –  Firenze - Riccione  – Pisa matkalla yhdeksän vuotta sitten käytimme jollakin osuudella paikallisjunaa ja koska emme olleet leimanneet lippua saimme 5,- euron sakon vaikka näytimme, että olimme juuri tulleet paikkalippujen kanssa edellisestä junasta ja siirryimme paikkalippujen kansaa seuraavaan junaan jonkin ajan kuluttua.

Rooma - Napoli junassa saimme istua rauhassa ja ehdimme nauttia mainiot  maalaisleipätyppiset eväsleivät ja palat pizzaa.  Hyvin paistetun leivän pohjassa näkyi puu- tai hiililämmitteisestä uunista tulluttaa mustaa hiiltä.

Napolin rautatieasemalla olimme perillä aikataulun mukaisesti kolmen tunnin kuluttua.  Otimme taksin rautatieaseman edestä, jossa niitä oli kymmeniä odottamassa asiakkaita.  Kuski kysyi haluammeko mennä Ischialle nopella vai hitaalla laivalla ja vei meidät sitten toiveemme mukaisesti nopeiden laivojen satamaan Beverelloon.  Hän kysyi myös mistä olemme kotoisin ja kuultuaan kotimaamme sanoi heti, että Suomi ja Ruotsi odottavatkin pääsyä Natoon ja lisäsi siihen Putin grazy.  

Beverellon satamassa näkyi hyvin selkeästi iso valotaulu, jossa oli lähtöajat eri laivareiteille ja operoivat yhtiöt.  Olikin helppoa etsiä oikea kioski, josta sitten ostettiin liput seuraavana lähtevään hydrofoillaivaan/ lauttaan 23,- eurolla / lippu.  Seuraava lähtö Ischialle oli Alilauron lautalla klo 17:20, joten aikaa jäi mukavasti kahvitteluun sataman kahviossa.

 


Alueella oli myös hieno satamarakennus, jota taitavat käyttää vain valtavat risteilyalukset, joita näimme reissumme lopussa asuessamme Napolissa sataman vieressä. 


Väkeä oli runsaasti  lähdössä eri puolille Napolinlahtea ja Ischialle menevälle laivallekin sitä tuli paljon.  Ilpo onnistui saamaan meille lautalta eturivin paikat, kun pääsimme sisään ensimmäisten joukossa.  Laivalla huomautettiin, että kasvomaskeja oli pidettävä koko tunnin kestävän matkan ajan ja siihen oli Ilponkin tyytyminen.

Seuraava pieni jännitys liittyi taksien saatavuuteen Ischian satamassa.  Olihan pientä jännitystä ollut jo junalippujen hankkimisessa, oikeiden junien löytämisessä, laivalippujen hankkimisessa, ehtimisessä laivaan jne.  En ollut etukäteen ostanut mitään lippuja siltä varalta, että jossakin tapahtuu myöhästymistä.  Kaikki sujui kuitenkin mainosti ja valkoisia taksejakin oli Ischian satamassa puoli seitsemän aikoihin runsaasti odottamassa saapuvia matkustajia.  Taksit olivat  oikeita autoja eivätkä pieniä kolmipyöräisiä mikrotakseja (motorette) kuten Kinnunen – Luoto: Napoli ja Sorrento – matkaoppaassa vuodelta 2017 on mainittu.   Taksimatkat sekä Napolissa että Ischialla  maksoivat 15,- -16,- euroa ja ne piti maksaa käteisellä.  Kuljettajilla ei ollut maksupäätettä. 


Saimme parvekkeella ja merinäköalalla varustetun 25 neliön huoneemme Hotelli Terme Alexanderista Lungomare Cristoforo Colombon varrelta.  Hotellin olimme varanneet lähinnä sijainnin vuoksi ja myös siksi, että sen pihalla oli uima-allas ja siellä oli sisällä lämmin mineraalivesiallas ja kylpylähoitojakin oli saatavissa.

Huoneen kalustus oli vanhahtava joidenkin arvostelujenkin mukaan, mutta säilytystilaa, valaistusta ja pistorasioitakin oli riittävästi varsinkin kun meillä on nykyään matkoilla mukana oma jatkojohto, jossa useampi pistorasia sekä adapteri, johon saa liitettyä muutaman USB:llä varustetun johdon. Italiailaisiin pistorasioihin eivät käy paksuilla piikeillä varustetut pistotulpat, mutta mukana oli välikappaleita, joten siitäkään ei tullut ongelmaa. TV ja jääkaappi sekä hiustenkuivaaja kuuluivat myös mukavuuksiin, mutta vedenkeitin huoneesta puuttui. 



Puoli kahdeksan tienoissa menimme pitkän matkustuspäivn jälkeen hotellin ravintolaan. Tarjolla olisi ollut useamman ruokalajin menu, mutta toiveissamme oli saada vain pääruoka ja ehkä myös jälkiruokaa. Tilasimme paistettua kalaa ja perunoita sekä salaattia.  Alkupalaksi meille tuotiin tilaamatta ilmakuivattua kinkkua ja mozarellaa, jonka söimme hyvällä ruokahalulla.  Jälkiruokakahvien seuraksi Ilpo halusi jäätelöä ja minulle "kelpasi" kakku.  Hinta tuolle kokonaisuudelle selvisi, kun lähdimme pois hotellista ja maksoimme loppulaskun.  Se oli 20,- euroa / henkilö eli sama summa, joka laskutettiin viiden ruokalajin menusta.

Keskiviikkona 4.5. huomasin ottaa valokuvan ravintolan sen päivän menusta.  Melko monipuolisen aterian olisi saanut kahdella kympillä (pranzo = lounas, cena = illallinen). Meidän mielestämme matkojen yksi mukavimmista asioista on käydä syömässä erilaisissa ravintoloissa eikä jäädä hotelliin syömään vaikka sielläkin olisi herkullista ruokaa.



Perjantai  29.4.2022

Hotellin aamiaistarjontaan olimme tutustuneet jo nettisivujen kuvien avulla.  Makeita voisarvia oli useita erilaisia sekä muita makeita leivonnaisia. Tarjolla oli myös sämpylöitä ja paksun patongin tapaisia leipiä sekä kinkkua ja juustoa ja tietysti erilaisia marmeladeja.  Jugurttien kanssa oli mansikoita ja kiiwiä sekä erilaisia muroja ja paria mehulaatua oli myös päivittäin. Jonain päivänä taisi olla hedelmiäkin, mutta vihanneksia kuten kurkkua, tomaattia, paprikaa ja salaattia ei edelleenkään ollut tarjolla, kuten olen ennenkin maininnut italialaisista aamiaisista. 

Meidät ohjattiin istumaan toisen rivin pöytään lähelle ikkunaa ja pöydälle jätettiin lappunen, jossa oli huoneemme numero.  Tässä samassa pöydässä meidän piti istua koko majoituksemme ajan. 

 






Aamupäivällä tutustuimme hotellin pihaan ja lähirantoihin. Aivan hotellin edessä ei ole varsinaista hiekkarantaa vaan erilaisia rantaravintoita, joiden terasseille ilmestyvät aurinkotuolit ilmojen lämmetessä.



Rannasta näkyi horisontissa Procidan saari ja sen vasemmalla puolella takana Vesuvius. Pienellä Panasonic Lumix DC-TZ200 kamerallani zoomaten näkyi Vesuvius  ja Procidan ranta rakennuksineen hieman paremmin toisessa kuvassa.



Muutaman kymmenen metrin päässä hotelliltamme alkoi yleinen hiekkaranta-alue, joka oli ensimmäisinä aamupäivinä vielä kovin autio. Siellä näkyi vain rantahiekasta jotain etsiviä tai rantaa puhdistavia miehiä.


Jatkoimme aamupäivän kävelyä Corso Vittoria Colonnaa ja Via Romaa pitkin satamaan ja matkailuinfoon.  Löysimme esitteitä erilaisista retkistä ja vielä silloin näytti siltä, että emme pääsisi Ischialta suoraan  Sorrentoon seuraavana torstaina, vaan pitäisi matkustaa laivaa vaihtaen Napolin tai Caprin kautta.  Ensimmäiset italialaiset  3,- euron jäätelöt nautimme puiston penkillä emmekä kahvilan pöydässä 5,- eurolla. Lounastarpeiden ostamiseen emme vielä löytäneet  markettia vaan ostimme take-away pizzanpalat. Erilaisia matkamuistoja ja loma-asuja myyviä liikkeitä oli katujen varrella useita.





Iltapäiväkävelylle lähdin kohti vajaan kahden kilometrin päässä olevaa Aragonialaista linnaa (Castello Aragonese d´Ischia).  Linna on rakennettu pienelle vulgaaniselle kalliosaarelle vuonna 474 eaa ja saarelle on rakennettu pengersilta Ischialta.  



Saaren vanhin kylä, 1200-luvulta peräisin oleva Ischia Ponte, sijaitsee pengersillan Ischian puoleisessa päässä.





Kävelymatan varrella näkyi jo muutamia ranta-alueita, joille oli tuotu aurinkovuoteet, vain turistit puuttuivat.

Lähellä hotellia oli pentanque-kenttä, jossa paikalliset eläkeläismiehet viettivät iltapäivää.


Reissun arvokkaimman illallisen kävimme syömässä Ristorante Albertossa rannalla hotellin lähellä.  Kalaisa alkusalaatti jaettiin, kumpikin otti erilaiset merenelävärisotot, Ilpolle espresso, minulle tiramisu ja juomana kuplavesi, kuten yleensä. Lasku 91,- euroa, jonka sai maksaa kortilla.

 


Lauantai 30.4.2022

Aamupäivällä kävelin rannan kautta keskustaan tarkoituksena etsiä kartasta löytynyt Supermarket Dido.  Se löytyi ja kävi ilmi, että se oli 24 h auki oleva kapea huone, jossa oli seinän vieren automaateissa ostettavissa erilaisia tuotteita, joihin en kuitenkaan tutustunut.  

Saman Via delle Terme kadun varrelta Via Roman toiselta puolelta löytyi herkkukauppa Sapori della Vera Mozzarella di Bufala / Sapori Antichi Ischia, josta sain leipää, juustoa, prosciuttoa, tomaatteja ym. tarpeellista 17,30 eurolla. 

 

Paluumatkalla hotelille ostin taas herkullisen jäätelön ja nyt oli hinta vain 2,50 euroa. Lähirannalla oli jo selvästi enemmän rantaelämän viettäjiä kuin aikaisemmin.

 
Mekin kävimme ottamassa aurinkokylpyjä hotellin uima-altaan vieressä, Ilpo pulahti jopa uimaan. Kävimme myös katsomassa hotellin lämpimän mineraalivesialtaan ja muut kylpylätilat, jotka olivat käytettävissä ilman erillistä varausta.




Päiväkahvit juotiin huoneen parvekkeella tavalliseen tapaan nauttien paikallisista herkuista ja maisemasta.

Ischia portossa eli keskustassa näkyi paljon italialaisia iältään hieman varttuneempia turisteja, siis meidän ikäisiämme tai jopa nuorempia ;).  Tavallinen asu naisilla oli lenkkarit ja trikoot / legginsit.  Miehillä oli toppatakkeja.  Monilla oli kasvomaskit myös ulkona.

Hotellirakennuksen rannan vastakkaisella puolella oli pieni puisto käytävineen, jota pitkin pääsi oikeisamaan Corso Vittoria Colonnalle.  Sitruspuissa oli hedelmät ja monet muut kasvit kukkivat kauniisti.







Illaliselle menimme Ristorante Dortasiin, menu linkin takana Ilpon kana-annoksen valmistaneelle kokille oli käynyt maustamisessa vahinko.  Annokseen oli ropsahtanut liikaa suolaa ja valkopippuria. Annoksen nimi oli: Bistecca di pollo alla brace marinata alle erbette nostrane con contorno di verdure di stagione.  Oma pasta-annokseni oli aivan kelvollinen.  50,- euron laskun maksamiseksi tuotiin pöytään maksupääte ja tällä kerralla tippiä jätettiin tavallista niukemmin.

Sunnintai 1.5.2022

Aamupäivällä tilasimme hotellin kautta taksin kuljettamaan meitä saaren ympäri.  Kokonaishinnaksi sovittiin 100,- euroa.  Kiva kierros kesti noin 4 tuntia. Kuski oli mukava ja yhteydenpito sujui saksaa ja englantia sekoittaen.  Kierroksesta on oma juttunsa.

Illallinen nautittiin hotellin lähellä Ristorante Duilossa, menu linkin takana.  Ravintolan seinillä, pöydillä ja katossa oli taidenäyttely.  Ilpo valitsi paikallista herkkua eli jänistä  ja minulle bucatino-pastaa (paksua spagettia) ja jäniskastiketta.  Alkuun yhteiseksi jaettavaksi kreikkalainen salaatti  ja jälkiruoaksi jäätelöä.  Hinta 60,- euroa maksupäätteellä maksettuna ja tippi käteisellä, kuten aina kortilla maksettaessa, sillä käymissämme ravintoloissa ei tarjottu mahdollisuutta vaihtaa päätteelle maksettavaa summaa.

 









Maanantai 2.5.2022

Aamiaisen jälkeen lähdimme etsimään supermarket Conadia reilun kilometrin päässä hotellista.  Marketit ovat täällä ”sotkuisemman” tuntuisia kuin kotona, mutta palvelu pelaa.  Hedelmät ja vihannekset saa poimia itse hyllystä, mutta ne annetaan punnittavaksi vaa´an  vieressä päivystävälle myyjälle.  Liha- ja leikkeletiskin takana on myös myyjä, joka viipaloi halutun määrän leikkelettä ja leikkaa juustosta sopivan palan.  Palvelu pelasi Ilpolle myös suomen kielellä, sillä Ilpohan ei paljon puhu kieliä vaikka varmasti ymmärtää koulu- ja opiskeluvuosien jälkeen.  Pyysin häntä puhumaan eikä ainoastaan näyttämään mykkänä mitä hän haluaa.  Niinpä Ilpo nosti pystyyn kaksi sormea ja sanoi 200 grammaa tuota leikettä ja sai sitä viipaloituna.  Juustosta hän näytti sormillaan pari senttiä ja sanoi tuota juustoa ”tällainen pala”.  

 





Paluumatkalla hotellille pysähdyimme kahville ja jäätelölle Corso Vittoria Colonnan kulmalle Gran Cafe Vittorian terassille. 20,- eurolla tippeineen sai pöytään tarjoiltuna kahvit, kahden eri maun jäätelöannokset ja vesilasilliset. Ohitsemme  Chiesetta di San Girolamo kappelin edessä kulki kolmipyöräinen motorette-auto, joita näkee vielä Ischian kaduilla ja teillä kuljettamassa tavaraa, mutta harvemmin enää takseina.



 

Iltapäivä kului mukavasti kirjan kanssa uima-altaalla aurinkoa ottamassa ja lounaskahvit juotiin tuttuun tapaan parvekkeella. 

Illalla kävimme pizzalla Ristorante Taverna Pizzeria Bar da Andrea il Giardino degli Arancissa, jossa itse Don Andrea Impagliazzo toivotti asiakkaat tervetulleeksi ja piti yllä tahtia tamburiininsa kanssa trubaduurin laulaessa ja soittaessa kitaraa.  38,- euron pizzat, jäätelöannos ja espresso Ilpolle olivat mukava päätös päivälle.  Ravintolan sisätilat oli sisustettu hauskasti Andrean ja kavereidensa valokuvin ja tunnelma oli mukava.  Puutarhassa oli myös pöytiä.  Asiakkaita oli vain pari kourallista. 
 





Corso Vittoria Colonna kadulla kuljeskeli ennen kymmentä enää muutamia eläkeläisiä lisäksemme palaamassa ravintoloista hotelleihin.  Monet kaupat olivat edelleen auki.


Tiistai 3.5.2022

Aamupäiväksi olimme tilanneet kummallekin ”pedicure curativon”  eli parantavan jalkahoidon hintaan 30,- euroa ja kesto noin 50 minuuttia.  Mikähän olisi ollut pelkkä ”pedicure” eli jalkahoito, sillä saamaamme hoitoon kuului kovettumien hionta, kynsinauhojen siistiminen ja varpaankynsien leikkaus ja minulla myös lakkaus.


  

Jalkapohjat posken pehmeinä lähdimme katsomaan Pineta Mirtina puistoa vajaan kilometrin päässä hotellista.  Se oli saman tapainen melkeinpä luonnontilainen metsikkö, kuin monet muutkin Ischian kaupunkipuistot.  Polkuja oli ristiin rastiin, mutta googlen kartan avulla ei pystynyt suunnistamaan, koska portteja alueen ulkopuolelle ei ollut montaa. Siellä oli lapsille leikkipaikkoja, jotka meillä olisi kiellettyjä, koska leikkivälineet olivat vaarallisesti rikki.  Lahoamispisteessä olevia penkkejä oli lähellä toisiaan.  Alueella oli myös wc-rakennus, joten helpotusta löytyi molemmille.

 





 



Hotelliin kuljimme takaisin rannan kautta samoja kujia pitin kuin olin kulkenut yksikseni pari päivää sitten.  Nyt pääsin Ilpon ikuistamana pariin valokuvaan.







Hotellin takapihan puistossa oli komeita sitruuna- ja mandariinipuita ja tuntui siltä, että hedelmien määrä lisääntyi päivä päivältä.

 

 

Illalliselle lähdimme aamupäivän kävelyreissulla näkemäämme Rossopomorodo ravintolaan Corso Vittoria Colonna kadun varrelle.  Ravintola oli kuin kasvihuone, mutta siellä oli kunnon hiiliuunilla varustettu keittiö ja ruoka oli maukasta.  Tässäkin ravintolassa oli MenuDigitale.


Olin ennen matkaa lukenut burrata-juustosta, joka tehdään mozzarellan ylijäämäpaloista. Juustomassa venytetään pussiksi, jonka sisään kääräistään tuoretta kermaa sekä mozzarellan valmistuksesta jäljelle jääneitä juustonpaloja.  Burrataa oli listalla, joten sitä pitä saada ja herkullistahan se oli.  Pääruoaksi valitsin Cesar´ona salaatin ja ja se oli mielenkiintoinen versio Cesar-salaatista sisältäen keitettyä punajuurta ja punakaalia grillatun broilerin, parmesaanin ja krutonkien lisäksi. Ilpo tilasi reissun ensimmäiset bruschettat ja Cotoletta napoletana annoksen joka oli kuin 300 gramman wieninleike ilman sitruunaa, anjovista ja kaprista, mutta tilalla oli rucolaa, tomaatteja ja parmesaanilastuja. Hinta n. 50,- 

 

 

 


Matkalla hotelliin kävimme ostamassa herkkuleivokset  Vittoria caffeesta ja keitimme huoneessa kahvit/teet matkavedenkeittimellä, jonka äitini on ostanut vuosikymmeniä sitten jostain päin maailmaa.

 


Keskiviikko 4.5.2022

Aamupäivän ohjelmassa oli varmistuskäynti Ischian satamassa ja matkailuinfossa, koska torstaina oli lähtö Sorrentoon. Halusin tarkistaa, mistä lippuja saa ostaa ja minkälaiselta laiturilta laivat lähtevät.   Molemmat paikat löytyivät.

 


Kävin myös matkailuinfossa kysymässä, mikä olisi torstaina 5.5. mukavin yhteys Ischialta Sorrentoon, sillä edellisellä käynnillämme viime perjantaina 29.4. oli tieto, että suora yhteys Sorrentoon on vain maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina.  Minulla oli koko ajan toiveajatus, että toukokuun alussa yhteyksiä tulisi olemaan päivittäin ja niinpä nyt kuulin, että Ischialta lähtee joka päivä laiva Caprin kautta Sorrentoon klo 10:45.  

 

Satama-alueella kävellessäni kiinnittyi katse rakennusten seinien kauniisiin koristeisiin ja italiankielisen puheen lisäksi oli ympäriltä alkanut kuulua myös amerikanenglantia, saksaa, tanskaa ja ruotsia ja varmasti muitakin kieliä. Suomalaisiin emme vielä törmänneet vaikka Finnair oli jo aloittanut lennot Napoliin 2.5.






Hotellin uima-altaan vieressä loikuilun ja lueskelun lisäksi kävimme kokeilemassa uimista myös hotellin sisällä olevassa lämpimässä mineraalivesialtaassa.  Se tuntui samalta kuin olisi ollut suuressa kylpyammeessa.  Mieluimmin olisin uinut ulkoaltaassa tai meressä, mutta vesi oli sen verran kylmää, että tämä jäi tekemättä.

 

Illalliselle menimme taas hotellin edessä kulkevan rantakadun Lungomare Cristoforo Colombon varren ravintolaan, tällä kerralla nimeltään Ristorante de Belleza. Siellä oli lisäksemme vain yksi toinen pariskunta vaikka tilaa olisi ollut paljonkin.  Mies taisi olla Ranskasta ja nainen USA:sta. Rakennus oli jo parhaat päivänsä nähnyt melkeipä vain pleksilasinen hökkeli, mutta palvelu oli erittäin lämmintä.  Ravintolaa taisi pyörittää perhe äiti, isä ja varmaankin alle parikymppinen tarjoilijana toiminut tytär ja keittiössä häärinyt nuori mies, ehkä poika. Aivan muori poikakin näytti liikkuvan ravintolan tiloissa.  Tilatut ischialaiset bruschettat sekä grillattu kala olivat erinomaisia. Syötyämme kalat tuli äiti ehdottamaan ottaisimmeko vielä mansikoita ja mehän otimme.  Isä toi hetken kuluttua palat lämmintä sitruunan makuista kuivakakkua.  Lasku oli 70,-  ja koska ainoat rahamme olivat viisikymppisiä maksoimme niillä.  Saimme takaisin kympin ja kaksikymppisen, joten tipiksi oli jätettävä kymppi erittäin hyvästä palvelusta vaikka meillä ei oikein ollut yhteistä kieltä. Mukava viimeisen Ischian illan ravintolakäynti kaikkiaan.  

 



 


 

Hotelliin palattuamme siellä oli elävää tanssimusiikkia ja tuli mieleen ajat vuosikymmeniä sitten. Hotellissa oli nyt jo asiakkaina italialaisten lisäksi myös saksalaisia ja ainakin yksi ruotsalainen pariskunta. 

 

Torstai 5.5.2022 

 

Aamiaisen jälkeen oli aika viimeistellä pakkaaminen ja tilata taksi satamaan.  Kuljettajaksi sattui sama mies, joka vei meidät sunnuntaina 1.5. saarikierrokselle.

46,- eurolla sain kaksi lippua lippukioskista Ischia - Sorrento välille ja siirryimme sataman lasipaviljongin kautta Citta di Sorrento tekstillä varustettuun laivaan ja sillä lyhyen Caprilla tehdyn pysähdyksen jälkeen Sorrentoon. Kokonaismatka-aika oli noin tunti.

 

Keväisen Napolinlahden reissumme postaukset löytyvät linkkien takaa: 

Ischia 2022 ja matka Rooman kautta Ischialle

Ischia saarikierros taksilla 2022

Sorrento 2022

Ei Pompeiji vaan Herculaneum 2022

Veneretki Caprin ympäri 2022

Napoli 2022  

2 kommenttia:

  1. Nuo Helsinki-Vantaan uudet läpivalaisulaitteet ovat kyllä mahtavat. Paljon miellyttävämpää mennä turvatarkastuksesta tuolla tavalla läpi. Ja tuo on muuten aivan totta, että todella mukavaa on pyrkiä syömään eri ravintoloissa ja siinä samalla maistella erilaisia paikallisia ruokia.

    VastaaPoista
  2. Hei Mikko, kiitos kommentista! Meillä alkaa matkustelun painopisteet siirtyä hyvän ruoan nauttimiseen ja uusiin paikkoihin tutustumisiin mahdollisimman helpoilla tavoilla. Onneksi vielä muistuu mieleen nekin ajat, kun on Lapissa vaellettu riisipussi, sipulit ja kalasäilykepurkit repussa. Niistä sitten loihdittiin ateriat vaelluspäivien päätteeksi.

    VastaaPoista