sunnuntai, tammikuuta 19, 2020

Matkamessut 2020

Kiitokset Messukeskus ja matka2020 mahdollisuudesta tutustua näyttelyosastoihin tänäkin vuonna bloggaajapassin turvin. Tapahtuma oli tuttu ja turvallinen vaikka entinen työnantajakonserni ei enää ole esillä.
Heti ensimmäisenä pääportaikon alapuolella otti messukävijät vastaan Rovaniemen kaupunki. Sieltä sain hyvän paperikartan ja infoa kaupungin ravintolatarjonnasta ja muistakin tapahtumista elokuussa, kun kaupunkiin reissaavat koiraharrastajat osallistumaan ja katsomaan agilityn suomenmestaruuskisoja 21.-23.8.2020. Kisat käydään Susivoudin kentällä. Heli tyttäreni on jo lunastanut osallistumisoikeuden kisaan Nopsa koirani kanssa.  Kyllähän minäkin treenaan koirani kanssa viikoittain, mutta nopeammin juokseva ja paremmin koiraa ohjaava Heli menestyy sen kanssa kisoissa paremmin.
Seuraava paikka, josta halusin paperikartan oli Viron Tallinnan osasto. Tallinnassa kisataan Agilityn maailmanmestaruudesta 10. - 13.9.2020. Maailmanmestaruuskisaan saavat osallistumisoikeuden vain karsintakisoissa parhaiten menestyneet 4 koiraa ohjaajineen kustakin kolmesta kokoluokasta.  Ihan mahdotonta ei ole sekään, että Heli ja Nopsa onnistuisivat saamaan edustuspaikan, mutta kisaturisteiksi lähdemme joka tapauksessa.
Tansanian Tourist Boardilla oli myös messuosasto ja sieltä sain lisätietoja tulevaa Sansibarin matkaamme varten ja myös paperikartan, josta näkee paljon paremmin alueiden kokonaiskuvan kuin puhelimen sähköiseltä kartalta. Toki käytämme nykyään matkoilla myös puhelimen off line karttoja. Kenian osastoa ei löytynyt, mutta ehkä kädessä hypisteltävä kartta löytyy Mombasasta tai Tsavo East kansallispuistosta.
Kuva: Gavrielides Foods
 Lounaaksi nautin viime vuotiseen tapaan kreikkalaisen 7 euron meze-lajitelman.
Muutama esitekin tuli kannettua kotiin vaikka netistä löytyy nykyään ajankohtaisin ja monipuolisin tieto. Mikäli Ilpo on edelleen ensi talvena kiinnostunut Väli-Amerikan ja Karibian matkoista, niin pitää muistaa pyytää tarjous joltakin matkanjärjestäjältä.

Minua on kiinnostanut jo muutaman vuoden matkat Kaukasukselle liittyen maabongaukseen ja olen maininut siitä täällä blogissakin.  Siellä ovat kolme viimeistä ns. Euroopan maata, joissa en ole käynyt eli Azerbaidžan, Georgia ja Armenia.  Hiukan huonosti on tullut seurattua uutisia ja Kaukasuksen maiden keskinäisiä suhteita, mutta onneksi tuli messuilla juteltua useammankin matkanjärjestäjän kanssa ja kuulin, että Armeniasta ei pääse rajan yli Adzerbaidžaniin ja Armenian leima passissa saattaa estää pääsyn maahan. Ehkä omatoimimatkaa parempi vaihtoehto onkin osallistua seuramatkalle.
Puolen päivän kiertely messualueella jo torstaina 16.1. sujui mukavan väljissä merkeissä ja muutamaan kilpailuunkin tuli osallistuttua. Nyt vaan odotellaan mahdollisia yhteydenottoja, jos arvonnoissa sattui olemaan onnea.

keskiviikkona, tammikuuta 15, 2020

Omatoimimatkan suunnittelu ja varaaminen Sansibarille ja Kenian Tsavo East kansallispuistoon 2020.

Matkojen suunnittelu ja varaaminen on yleensä mukavaa puuhaa, mutta Tansanian viisumeiden hankinta aiheutti hankaluuksia eikä varausprosessi muutenkaan sujunut niin nopeasti kuin etukäteen ajattelin. 
Kuva: Zanzibar Stone Town, Tanzania Tourist Board
Talvilomamatkan varaaminen jonnekin lämpimään tuli ajankohtaiseksi.  Ilpon toiveissa oli Karibia, mutta nopealla googlailulla en löytänyt mukavia lentoja.  Sanoin, että etsi itse yhdellä lyhyellä vaihtoajalla lentoyhteys, niin hoidan loput. Melko myöhään oltiin matkajärjestelyjen kanssa liikkeellä, kun haluttiin tehdä matka tammi- helmikuun aikana.  Tammikuun toisella viikolla Ilpo kysyi yllättäen, että onko Afrikan itärannikolle mukavia lentoja.  Toista kyselyä ei tarvittu, kun rupesin tarkistamaan lentojen saatavutta Tansanian Sansibarin saarelle, jossa muutama tuttu oli käynyt viime aikoina.

Seuraava kysely oli tehtävä naapurissa asuville sukulaisille, jotka hoitavat koiriamme matkojen aikana. Heli-tyttäremme koiria olin jo luvannut hoitaa yhtenä helmikuun viikonloppuna.  Ilpon veli ja vaimonsa hoitavat mielellään toista koiraamme, mutta heilläkin oli joitain menoja varattuna ja toista koiraamme yleensä hoitavalla Milla-tyttärellämme saattoi olla suunnitelmia hiihtolomaviikoksi.  Matkustusajankohdaksi näytti lopulta sopivan tammi- helmikuun vaihde. 
Kuva: Qatar Airways
Qatar Airwaysiltä löytyi Dohan kautta lennot Sansibarille vajaan 15 tunnin matkustusajalla / suunta, joten lentovaraus tuli tehtyä. Varauksen kanssa joutui hiukan askartelemaan, sillä istumapaikat ja ateriat sai varata  etukäteen jokaiselle lentopätkälle erikseen. 

Alkoi Sansibar aiheisiin blogeihin tutustuminen.  Niissä mainittiin malarianestolääkitys ja keltakuumerokotus.  Piti soittaa terveyskeskukseen ja  pyytää Malarone-resepti. Sitä olemme käyttäneet edellisillä matkoilla eikä pahempia sivuvaikutuksia ole tullut.  Keltakuumerokotus tuli otettua ennen Senegalin ja Gambian matkaa 2017  ja sehän on nykyään voimassa ikuisesti.   

Appamatkustaa-blogista huomasin, että Sansibarin ja Kenian Mombasan välin voisi lentää nopeasti. Samalla reissulla olisi siis mahdollisuus käydä kahdessa uudessa maassa.  Mombasa sinänsä ei kiinnostanut, mutta sieltä saattoi tehdä eri pituisia safariretkiä lähiseutujen kansallispuistoihin.  Piti varovaisesti vihjata Ilpolle, että mentäisiinko käymään Kenian puolella ja osallistuttaisiin yhden päivän safariretkelle.  Useamman päivän retkeä en uskaltanut edes ehdottaa, sillä Ilpohan ei ollut kiinnostunut muutama vuosi sitten lähtemään Etelä-Afrikkaan safarille, kun olin voittanut Matkamessuilta Turkish Airlinesin lennot Johannesburgiin. Etelä-Afrikassa ja Krugerin kansallispuistossa kävin sitten Millan kanssa. Vihjaisu tuotti ihmeen helposti toivotun tuloksen, kun annoin Ilpon päättää miten jaksottaisimme lomamme.
Kuva: Mangrove Lodge Photo gallery
Ilpon ehdotuksen mukaisesti rupesimme katselemaan Sansibarin majoituksia neljäksi ensimmäiseksi yöksi hiukan pidemmän matkan päästä saaren lentokentältä.  Tutkittiin hotelleita pohjoisosan Nungwin rannoilta ja itäosan Pingwen tienoilta, mutta näillä alueilla vuorovesivaihtelut ovat suuria ja meressä uiminen eli snorklailu rannata käsin voisi olla hankalaa.  Minulla oli myös toiveena, että majapaikan lähellä olisi ravintoloita tai muita majapaikkoja, joissa voisi käydä syömässä, ettei aina tarvitsisi syödä omassa hotellissa ja paikallinen kauppakin olisi mukava lisä lähialueen palveluihin.  Lopulta varasimme majoituksen saaren länsirannikolta hyvät arvostelut saaneesta Mangrove Lodgesta, joka on vain 20 kilometrin päässä lentokentältä.
Kuva: fly540 kotisivuilta
40 minuuttia kestävät lennot Sansibarista Mombasaan varasin suoraan fly540-lentoyhtiön sivulta.  Matkapäivinämme aikataulut sattuivat olemaan mukavat puolen päivän tienoilla molempiin suuntiin.  Joinain muina päivinä aikataulut näyttivät olevan erilaisia.  
 
Kuva: CityBlue Creekside Hotel & Suites, Booking com sivulta
Mombasan majoitus oli parasta varata niin, että sieltä pääsisi helposti Mombasa – Nairobi tielle, jonka varrella on Tsavo West ja Tsavo East kansallispuistot, joihin päiväretkiä tehdään.  Nyt ei ollut tarpeen saada hotellia, jonka rannalta pääsisi uimaan, kunhan tarjolla olisi ilmastoitu huone ja uima-allas. Mukava näkymä parvekkeelta olisi plussaa.  Löytyi CityBlue Creekside Hotel & Suites, josta varasin majoituksen kahdeksi yöksi. Booking com tarjosi mahdollisuutta varata myös taksikuljetus lentokentältä hotelliin ja tein senkin sitten samantien.
 Netistä löytyi suuri määrä erilaisia safarijärjestäjiä. Otin ensin yhteyttä toimistoon, jolla nettisivut löytyivät myös suomeksi. Kirjoitin toki viestini englanniksi. Sieltä ei tullut minkäänlaista vastausta.  Kohteena maailma-blogista löytyi suositus käydä Tsavo East kansallispuistossa, jos toiveena olisi nähdä eläimiä.  Toki erilaiset maisematkin kiinnostavat, mutta kyllähän komeiden villieläinten näkeminen kruunaisi päivän. 

Kuva: Tripadvisor

Parin päivän päästä lähetin viestin Natural Tours and Safaris nimiseen firmaan ja kerroin olevani kiinnostunut yhden päivän safarista Tsavo East kansallispuistoonVastausviesti tuli nopeasti ja siinä kerrottiin, että minuun ollaan pian yhteydessä. Saman päivän iltana sain vahvistuksen, että meille on varattu yksityinen safariretki ja viestissä kerrottiin tarkasti retken sisältö ja sekin, että voimme maksaa retken sen päätyttyä joko käteisellä tai luottokortilla.  Olin juuri lukenut jutun siitä, miten suomalaiset matkailijat eroavat muunmaalaisista ja yksi asia oli se, että suomalaisiin voi luottaa eikä maksuja tarvitse pyytää etukäteen.
 Yksi kokonainen lauantai kului muiden kuin lentovarausten tekemisessä. Välillä rupesi tuntumaan siltä, että tämä saa  olla viimeinen omatoimimatka jota varailen. Ongelmia tuli Tansanian viisumianomusten tekemisessä.  Olin huomannut, että sinne tarvitaan viisumi, mutta ajattelin, että sen voi ostaa rajalta. Nettikirjoitukset paljastivat, että nykyään turhan odottelun välttämiseksi on parasta anoa sähköinen viisumi.  Viisuminkin olisi voinut anoa usean eri sivuston kautta, mutta CWT Kaleva Travelin  sivulla oli linkit ohjeisiin ja viralliselle sivulle, jolta anomus kannattaa tehdä.
 Multiple entry visa olisi mielestäni ollut sellainen, jonka tarvitsemme, koska saavumme maahan kaksi kertaa.  Sellaista en kuitenkaan voinut anoa.  Se oli tarkoitettu muille kuin tavallisille turisteille.  Minun piti anoa single entry visa eli ordinary visa kummallekin kahteen kertaan. Anomukseen tuli liittää kuva passista ja passivalokuvasta, jotka voisi ottaa puhelimen kameralla.  Niiden piti olla maksimissaan 300 kt:n kokoisia ja jpeg tai png muodossa.  Kännykkäkuvan tiedosto oli liian suuri ja muoto oli jpg.  Koska en ole diginatiivi eikä lähipiirissä ole näiden asioiden harrastajia olin jo menettää toivoni anomuksen teon onnistumisesta.  Lähetin sähköpostiviestin helsinkiläiseen Visumservice nimiseen toimistoon ja kysyin, voinko hankkia viisumit heidän avullaan. Lopulta kuitenkin löysin netin syövereistä ohjeet, kuinka voin läppäri-Macillani muuttaa kuvien tiedostomuotoa ja kokoa.
 Olin aloittanut Tansanian viisumianomuksen tekemisen, joka piti jättää kesken, koska kuvat  olivat väärässä tiedostomuodossa ja liian suuria.  Talteen otetun application ID:n kanssa olisi pitänyt päästä jatkamaan anomuksen tekoa, mutta ei onnistunut. Välillä systeemissä oli virhe välillä jouduin moneen kertaan todistamaan etten ollut robotti.  Pinna oli katketa ja ajattelin todella mennä hankkimaan Tansanian viisumit viisumitoimiston kautta.   

Aloitin vielä lauantaina kokonaan alusta Tansanian viisumianomusten tekemisen. Jouduin tekemään neljä eri anomusta, meille kummallekin kaksi.  50,- euron maksusuorituskin piti tehdä neljään eri kertaan.  Lopulta saimme kummatkin omiin sähköpostilaatikoihimme viestit ”Immigration Department, Tanzania, You are receiving this mail because you are applying for visa to visit Tanzania".   Jäimme sitten odottamaan viisumeiden saapumista sähköpostiin seitsemän arkipäivän kuluessa.  Ihme tapahtui, Tansanian e-visat tulivat sähköpostiin kolmantena arkipäivänä. 
Tein välillä viisumianomukset Keniaan.  Siihen löytyi selkeä ohjevideo Kenian ulkoministeriön sivuilta.  Keniaan riitti, että lähetti sähköpostiliitteenä valokuvat passeista ja passikuvista.  Tiedoston koolla tai muodolla ei ollut väliä.  Anomukset tuli tehtyä ja maksettua 50,- eur / henkilö. Sähköpostiin tuli viesti, jossa pyydettiin vielä täyttämään lomake, jossa kysyttiin lisätietoja mm. vanhempiemme nimet.  Täytin lomakkeen ja sain sähköpostiviestin: ”We confirm that we've received your full information and we will send you the E-visa within 3 days (Saturday and Sunday excluded). Please kindly wait.”  Huh  ….. se asia oli hoidettu.
Maanantaiaamuna tuli sähköpostiini viesti Kenya visa teamilta: ”Enclosed is the e-Visa”.

Vielä puuttui hotelli viideltä viimeiseltä yöltä Sansibarissa. Teki mieli majoittua lähelle Sansibarin Kivikaupunkia.  Hotelli Golden Tulip Zanzibar Resort  kiinnitti huomiota melko varhaisessa vaiheessa tutustuessamme saaren hotellitarjontaan. Tämäkin hotelli on saanut hyvät arvostelut edellisiltä asiakkailta ja hinta oli kohtuullinen.  Se sijaitsee vain 7 kilometrin päässä keskustasta ja matkan pääsee ehkä kulkemaan paikallisella joukkoliikennevälineellä dala-dalalla, joka on aina mukava lisä, kun tutustutaan paikalliseen elämänmenoon. .
 Nyt ovat reissun osaset kasassa.  Sitä vielä mietimme, että pitäisikö taksi varata etukäteen Sansibarin ensimmäiselle lentokenttäkuljetukselle hotelliin vai voiko sen ottaa lentokentältä ja sopia siinä vaiheessa hyvän hinnan ja kenties käyttää samaa taksia sitten myöhemminkin.  Jos lukijoilla on kokemuksia, niin kertokaa.  Lisäys matkan jälkeen:  taksin varaamisen olisi voinut jättää lentokentälle.

Linkit matkan jälkeen kirjoitettuihin matkakertomuksiin:

torstaina, tammikuuta 09, 2020

Maakertoimen muutos 2018 - 2019 ja suunnitelmia vuodelle 2020

Kohteenamaailma-blogista löysin vuosi sitten uuden matkailuun liittyvän termin, maakerroin. Se kertoo kuinka monta maata on tullut nähtyä suhteessa omaan ikään.

Vuoden 2018 lopussa olin käynyt 75:ssa YK:n jäsenvaltiossa, ikäni oli 67 vuotta ja maakerroin 1,11.
Google seurasi vuoden aikana puhelimeni liikkeitä ja muistutti tänään, että kävin vuoden 2019 aikana 
yhdeksässä maassa, 15:ssä kaupungissa ja 78:ssa paikassa.  Uusia maita vuoden aikana kertyi seitsemän: Seychellit, Qatar, Turkmenistan, Uzbekistan, Tadzikistan, Kazakstan ja Kirgisia. Google rekisteröi senkin, että Keski-Aasiaan suuntautuvalla matkalla lentokoneenvaihto tapahtui Saksan Frankfurtissa, vaikka siellä ei tullut käytyä lentoaseman ulkopuolella.  Kaupunki on muuten tuttu työskenneltyäni siellä kesän 1970. Viron pyöräilyreissu oli myös jäänyt googlelle muistiin.

Vuoden 2019 lopussa ikää oli tullut vuosi lisää ja vierailtuja YK:n jäsenvaltioita oli 82, joten maakerroin oli 1,2.
Googlen lähettämä kartta sähköpostiini
Matkoilla on aina ollut pyrkimyksenä päästä tutustumaan uusiin maihin, mutta blogin matkakohteita maailmalla lista paljastaa, että Virossa olen käynyt yli 30 kertaa, Ruotsissa yli 20 kertaa, Tsekeissä 16, Italiassa 15, Espanjassa 12, Saksassa 11 ja Kreikassa 10 kertaa. Samaan hotelliin tai saman ravintolan lihapullia syömään en ole mennyt tarkoituksella, vaikka sellaistakin on tapahtunut.

Toiveissa alkaa vähitellen siintää 100 vierailtua maata, vaikka näinä ilmastonmuutoksen ja lajikatojen aikoina olisi parempi keksiä muita mielenkiinnon kohteita kuin lentämällä matkustaminen. Täytyy koittaa pitää hiilijalanjälki muuten mahdollisimman pienenä ja tukea esim. Hiilipörssiä.   Meillä ei ole koskaan ollut autoa eikä kesämökkiä, asunnon koko on aina ollut kohtuullinen, lasten asuessa kotona jopa tilastojen mukaan pieni.  Kierrätystä on harrastettu niin kauan kuin muistan, ruokahävikkiä ei juurikaan ole ja lihan syönti on melko vähäistä.

Vuodelle 2020 on vanhaan tapaan suunnitelmat agilityyn liittyvään matkusteluun.
Elokuussa kisataan SM-kisat Rovaniemellä Susivoudin kentällä. Heli osallistuu kisaan Nopsan kanssa. Kuva Google Maps.  
Syyskuussa on agilityn maailmanmestaruuskisat Tallinnassa  Tondiraban jäähallissa ja sinne lähdetään taas kannustamaan tuttuja. Kuva kisajärjestäjän nettisivulta.   
Talvilomamatkaa varten on varattu Qatar Airwaysin lennot Tansanian Sansibarin saarelle. Perille pääsee kohtuullisen lyhyen lentoajan puitteissa eikä aikaeroakaan ole tuntia enempää.
Suunnitelmissa on myös käydä lyhyellä Kenian safarilla Mombasasta käsin, jonne lentoaika Sansibarilta on vain 40 minuuttia.

Jonkinlainen pyöräreissu tehdään kaiketi taas kesällä Viroon ja Kaukasuksen valtiot Georgia, Armenia ja Azerbaidžan ovat olleet suunnittelulistalla jo useamman vuoden.  Ne olisivat kolme viimeistä Euroopan maata, joissa en ole vieraillut.