maanantaina, syyskuuta 20, 2021

Vantaan Kaivokselassa on ollut kaivos

Länsi-Vantaan Kaivokselan kaupunginosa on saanut nimensä siellä sijainneesta Sillbölen rautakaivoksesta. En ollut koskaan ajatellut, mistä kaupunginosa oli saanut nimensä enkä tiennyt entisestä kaivosesta ennen kuin luin mielenkiintoisen jutun Luonnonsuojelija 3/2021 -lehdestä. 

Entisen kaivoksen alue oli mukava päivälenkkikohde Nopsan kanssa. Sinne pääsi autotonkin hyvin yhdellä bussilla Helsingin Viikistä melkein ovelta ovelle eli kummassakin päässä oli kävelymatkaa vain reilut puoli kilometriä. Puistomainen alue on nykyään virkistyskäytössä.  Se on edelleen yktityisomistuksessa, mutta suojeltu muinaisjäännösalue kertoo Wikipedia

Alueella on 12-13 avointa eri kokoista ja syvyistä kaivoskuilua ja suurin osa on aidattu tukevilla paaluaidoilla, mutta sieltä löytyy myös louhikkoalueita, joten ohjekyltti omalla vastuulla liikkumisesta on aiheellinen. 





 


Kaivoskuilujen ympärillä on myös tasaisia polkuja ja alue tuntuikin olevan pienten lasten ja lastenvaunujen kanssa liikkuvien aikuisten suosiossa.  


Alueen rautamalmiesiintymä on löydetty vuonna 1744, jolloin suurin osa rautamalmista tuotiin Ruotsista. Malmin laatu ei ollut kuitenkaan toivotunlaista, joten louhinta lopetettiin vuonna 1770. Kaivos oli toiminnassa välillä lyhyitä aikoja, mutta lakkasi taas kunnes 1830-1840 -luvuilla se oli Suomen suurimpia rautakaivoksia. Toiminta lakkasi lopullisesti vuonna 1866.  

”Alkuaikoina louhinta tapahtui nuotiolouhintana. Kallion päällä poltettiin nuotiota, ja kuumentunut kivi räsäytettiin rikki jääkylmällä vedellä. Kaivostoiminnan loppuaikoina käytettiin myös räjähdysaineita”, kertoo Jari Natunen Luonnonsuojelija-lehdessä.  

 

Lehden artikkeli antoi vihjeen päiväretkelle, mutta myös ajattelun aihetta kaivosten haittavaikutuksista. 

 

””Sillbölen rautakaivoksella louhinta päättyi 155 vuotta sitten, mutta haittavaikutukset luonnolle jatkuvat edelleen. Aikamatka menneisyyden kaivokseen antaa perspektiiviä nykypäivän ja huomisen kaivostoiminnan ympäristöhaasteisiin.

 

Mikä kaivostoiminnasta tekee niin saastuttavaa? Miten kivi, joka maankuoressa ollessaan on ongelmaton, muuttuu ongelmaksi, kun se louhitaan irti?

”Metalleja kaivettaessa kalliosta irtoaa myös sivukiveä, joka sisältää tyypillisesti sulfidirikkiä. Samoin malmijätteissä on sulfidia. Se reagoi veden ja ilman kanssa eli rapautuu, jolloin muodostuu rikkihappoa. Happo liuottaa kiven raskasmetalleja ja arseenia ja aiheuttaa ongelman nimeltä hapan kaivosvaluma”, Natunen selittää.


Jos kaivannaisjätteiden eli sivukivien ja malmin erottamisessa syntyvän rikastushiekan käsittelyä ja loppusijoitusta ei hoideta huolellisesti, kaivoksista voi valua vesistöihin ja pohjavesiin haitallisia aineita satoja tai tuhansiakin vuosia.

 

On ymmärrettävää, jos 1700–1800-luvuilla kaivosten jäteongelmaa ei tunnettu tai siihen ei ollut välineitä reagoida. Ovatko asiat nykypäivänä paremmalla tolalla?

”Eivät ole!” Natunen puuskahtaa. ”Kaivosten päästöihin suhtaudutaan yhä, että ’Saahan se vähän valuttaa’. Meillä on ollut kohtalaisen pieniä kaivoksia, joiden valumat ovat saastuttaneet paikallisesti esimerkiksi läheisen pikkujärven.”

Nykyiset kaivokset ovat suuria, ja Natusen mukaan niiden happamien valumien aiheuttama tuho on paljon laaja-alaisempaa. ””

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti