lauantaina, elokuuta 11, 2018

Sähköpyörällä ja vesibussilla helpotusta Helsingin helteisiin

Sähköavusteiseksi muutetulla pyörällä ajelu pitkin pääkaupunkiseudun merien ja jokien rantoja toi vilvoitusta kesän helteisiin ja tuli lähdettyä pidemmille pyöräreissuille kuin aikaisemmin. Nämä korvasivat Viron pyöräreissun, joka jäi tekemättä Ilpon loukattua kätensä Maltan matkamme aikana. Pari saaristoristeilyä olivat myös mukavia kokemuksia. Kuvia on lisää Metkaamatkustelua kuvat sivustolla.

Toukokuussa törmäsin Ylen artikkeliin sähköpyöräilyn terveysvaikutuksista ja syntyi päätös sähköistää yhden kesän käytössä ollut Cresent pyöräni. Netistä löytyi tietoa asiasta ja jumpparyhmässä olin kuullut, että Malmilla sijaitseva pyörähuolto tekisi asennukset,  jos ei itse halua yrittää sellaista.  Niinpä tilasin toukokuun lopussa sähköistyksen puhelimitse ja sovimme, että minulle soitettaisiin, kun asentaja saa tarvikkeet Keski-Uudenmaan Elektroniikka Oy:stä, joka on Suomen vanhin polkupyörien sähköistykseen keskittynyt yritys.   
Tarvikkeiden maahantuonti kesti ja sain puhelun vasta päivää ennen Maltan matkaamme.  Vein pyöräni huoltoon ja ihastelin huoltohallin siisteyttä ja välineiden hienoa järjestystä. Sovimme, että sähköistetty pyöräni olisi noudettavissa heti matkan jälkeen ja niin se olikin.

Tästä alkoi uusi innostus tutustua polkupyörällä lähiseutuihin.  Pyöräily kotiseuduilla on jäänyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, koska on tuntunut siltä, että pitää mieluimmin kävellä koirien kanssa. Nyt oli kuitenkin niin kuumaa, ettei ollut terveellistä tehdä koirien kanssa pitkiä lenkkejä.  

Ensimmäisen nostalgisen pyörämatkan tein Vantaan- ja Keravanjokien varsia pitkin Tikkurilaan ohi Siltamäen aluepuiston.  Nämä olivat tuttuja maisemia niiltä 25 vuodelta, kun asuimme Suutarilassa.  

Vanhankaupunginlahti on tullut kierrettyä useampaan kertaan ja muisteltua lapsuuden pyöräreittejä, kun asuin Vallilassa ja Hermannissa.  Arabianranta on toki kokenut melkoisen muutoksen niistä ajoista.
Viikin koetilan pellot ja arboretum ovat mukavia lähipyöräilykohteita.  Ei uskoisi, että ollaan vain 10 kilometrin päässsä Helsingin keskustasta. 
Idässä houkutti ns. Puotinkylän lahti ja sen toisella puolella oleva Ramsinniemi, jotka ovat lapsuudesta tuttuja veneilymaisemia serkkuni isän veneellä. 

Itäkeskuksen opiskeijia-asunnossa asuessamme tuli Marjaniemen uimaranta tutuksi, mutta jostain syystä silloin ei tullut koskaan ajettua rantaa pitkin kohti Roihuvuorta, joten Strömsin kartano oli uusi tuttavuus.

Kruununhaan kadut tulivat lukioaikoina tutuiksi sillä sijaitsihan lukioni Kirkkokatu 6:ssa, jonne ajoin usein pyörällä. Helteiden aikana tuli käytyä Kauppatorilla useampaankin kertaan. Ensimmäisellä kerralla olivat meneillään viime hetken valmistelut Trumpin ja Putinin vierailua varten.  


Kumpulan uimala oli lapsuuteni lähiuimapaikka, jossa vietimme koko kesän ja kaiket päivät niin, että vaaleahiuksisilla kavereilla hiukset muuttuivat vihreiksi. Nyt ei ole tullut käytyä siellä vuosikausiin, mutta sähköpyörällä tämäkin puute korjaantui.  
Lapsiperheet kävivät helteiden aikana Ikeassa nauttimassa ilmastoidusta leikkitilasta ja ravintolan lihapullista.  Eläkeläisellekin kelpasi ostosten teko viileässä. Matkan varrella olivat Jakomäen hiekkakuopat, jossa on käyty uittamassa koiria ja on siellä uitu itsekin.  Nämä lähdepohjaiset lammikot eivät ole kärsineet sinilevästä. 

Iltapyöräilyt veivät Vantaanjoen varsia etelään ja pohjoiseen. Pikkukosken uimarannalla näkyi uimareita vaikka vedessä olikin hiukan sinilevää. 


Malmin lentoaseman ympäristö on hieno lähivirkistyskohde ja lintujentarkkailualue monille. Kahvioravintolassa käytiin lounaalla tänäkin kesänä. 



Länsimetroon tutustuminen tapahtui pyörän kanssa.  Ajoin metrolla Matinkylään ja sieltä pyörällä Espoon rantaraittia pitkin ohi mm. Nokkalan majakan, Haukilahden sataman ja Sinebrychoffin huvilan Lauttasaareen, josta palasin metrolla Myllypuroon ja sieltä kotiin. 







Keskustassakin kävin asioilla pyörän kanssa useampaan kertaan.  Mannerheimintiellä on selkeät pyörätiet ja niitä pitkin pääsi Laaksoon ja sieltä Keskuspuistoon ja muistelemaan menneitä Pirkkolan plotille, jossa aikanaan kävimme lasten kanssa. 


Itä-Helsingin rannoilla on vielä paljon kauniita raitteja ajeltavana.  Nyt tuli kierrettyä Kulosaari, Mustikkamaa ja Kalasatama. 





IHA-Linesin 1,5 tunnin Itä-Helsingin saaristoristeilyllä kävimme lapsuuden ystävättärien kanssa.  Kummastusta aiheutti meissäkin ST1-yhtiön edustussauna, joka on saatu rakentaa Laajasalon rantaan entisen öljysataman lastauslaiturin päälle. 



Pyöräretkiä Kalvikin ja Vuosaaren rannoille tuli tehtyä useampia, mutta uiminen luonnonvesissä jäi toteutumatta.  Kahlailu lämpimässä merivedessä sai riittää. 





Millan kanssa teimme saaristoristeilyn Hakaniemen ja Vuosaaren välillä . Se oli todella 10,- euron hintansa arvoinen. Herttoniemen rantaa en ole vielä aikaisemmin nähnyt tässä muodossa vaikka sitä on alettu rakentaa jo parikymmentä vuotta sitten.  Laajasalon kanava on tuttu lapsuuden veneretkiltä, tosin sitä silloin kutsuttiin nimellä Degerön kanava. Vene pysähtyi monien saarien laitureilla mm. Vartiosaaressa, jonne olisi mukavaa tehdä päiväretki. Vuosaaren Hiekkalaiturintielle saavuimme vajaan kahden tunnin vesillä olon jälkeen. 






2 kommenttia:

  1. Pääkaupunkiseudultakin löytyy ihan mahtavia retkikohteita, kun tietää mitä etsii. Minäkin tykkään pyöräilylomista. Ensi kesäksi olisi myös tarkoitus hankkia sähköpyörä ja lähteä Turun saaristoon pyöräilemään.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset kommentista! Pyöräily on tosi mukava ja leppoisa harrastus varsinkin sähköpyörällä. Tulee helposti pyöräiltyä entistä pidempiä matkoja, joten kannattaa miettiä millaisen pyörän tarvitsee ja haluaa. Turun saaristo on ollut meilläkin mielessä pyöräiykohteena.

    VastaaPoista