tiistaina, lokakuuta 29, 2019

Vielä kerran Sovjetistan ja kiertomatkat yleensä

1 päivä mennen ja  puoli yötä + puoli päivää tullen lennoilla, 11 ja puoli yötä yhdeksässä eri hotellissa. Kannattiko lähteä Albatros-travelin Keski-Aasian kiertomatkalle?  Kyllä kannatti. 
 Kuva: Albatros-travelin sivulta Sovjetistan-viisi Keski-Aasian valtiota

Albatros-travelilla on ollut viime vuosina tarjolla toinen toistaan mielenkiintoisemman tuntuisia kiertomatkoja, mutta ”Sovjetistan – viisi Keski-Aasian valtiota” oli ensimmäinen, jolla olimme mukana. Haaveisssani on ollut 80-luvulta lähtien päästä katsomaan Silkkitie-kaupunkeja.   

Reissu avasi silmät monella tavalla, sillä entinen Turkestanin alue koostuu nykyään viidestä osittain hyvinkin erilaisesta valtiosta.  Neuvostoliiton aikana alue koki suuria muutoksia, kun perinteisestä sukukeskeisestä yhteiskunnasta ja paimentolaisuudesta siirryttiin sosialismiin. Alue oli suurelta osin suljettu ulkopuolisilta.  Toisaalta alueella kukoistivat kulttuurit ja kaupungit  jo tuhansia vuosia sitten. 
Kaikissa valtioissa muisteltiin Neuvostoliiton aikoja osittain hyvinäkin, sillä silloin saatiin alueelle mm. koulut ja terveydenhoitopalvelut.
 
Turkmenistan on vielä suljettu, mutta hitaasti avautuva rikas öljy- ja kaasuvaltio, jonka pinta-alasta on 80 % aavikkoa.  Hallitus on korruptoitunut ja rahaa on käytetty valkoisella marmorilla kuorrutetun kulissikaupunki Asgabatin rakentamiseen.

 
Uzbekistanissa on enimmäkseen aavikkoa.  Se sijaitsee Silkkitien varrella ja valoittajat ovat kulkeneet usein sen halki. Sen alueella on edelleen nähtävillä upeimmat Silkkitien aikaiset kaupungit.

 
Tadzikistan on köyhä ja alueen valtioista pienin. Maan halki kulkevat Pamir- ja Altai-vuoristot ja pinta-alasta on vuoristoa 90 %. Maan merkittävin resurssi on vesi, jota on käytetty puuvillan kasteluun, mutta nykyään sitä hyödynnetään myös vesivoiman tuottamiseen. 

Kazakstan on valtava, pinta-alaltaan maailman yhdeksänneksi suurin. Se on rikas, siellä on mineraaleja, öljyä ja kaasua.  Kazakit ovat maassa ja sen ympäristössä elävä kansa, mutta kasakat     ovat olleet taitavia ratsastajia ja urheita sotilaita.  Kuvassa on käynnissä kok boru/buzkashi peli. 

Kirgisia on alueen maista vapain ja demokraattisin. Tiensanin vuoristo ulottuu koko maahan.  Maan talous perustuu maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Sen parissa työskentelee lähes puolet työvoimasta. 

 
Kuva Buharasta ja ryhmä jostain muualta kuin Suomesta
Kiertomatkan järjestelyt sujuivat hyvin. Ryhmämme oli suurehko eli 30 henkilöä sekä suomalainen matkanjohtaja. Kaikki olivat matkustelleet sekä ryhmämatkoilla että osa paljon myös omatoimisesti, mutta ymmärsivät, että ryhmämatkalla kuljetaan ryhmän mukana ja sovitun aikataulun mukaisesti.  Nuorimmat osallistujat olivat 50 – 60 vuotiaita, suurin osa kuitenkin yli 60 ja vanhimmat lähentelivät 80 vuotta. 

Hotellit olivat keskitasoisia. Pieniä ongelmia oli veden tulossa ja yhdessä tapauksessa se johtui käyttäjästä.  En saanut vettä tulemaan suihkusta, koska en tajunnut nykäistä suihkuletkusta, jotta vedentulo olisi siirtynyt hanasta letkuun.  Toisessa hotellissa wc:n huuhteluallas ei täyttynyt vedellä muuten kuin suihkun avulla. 

Söimme yli 30:ssä ravintolassa kierroksen aikana, kun huomioidaan myös aamiaiset.  Lounaat ja päivälliset/illalliset olivat erittäin maittavia ja monipuolisia koko kierroksen aikana ja vain kahdella aterialla saimme samanlaista alueen perinneruokaa pilahvia / plovia ja nekin eri maissa ja silloinkin alkusalaatit ja keitot olivat erilaisia.  Suuri osa matkakumppaneista kärsi vatsavaivoista reissun aikana, mutta minä onnekseni vältyin niiltä.  Vältin myös juomasta mehuja, jotka oli saatettu laimentaa vesijohtovedellä ja olin varovainen syödessäni vihanneksia ja hedelmiä, joita ei voinut kuoria.  Söimme Ilpon kanssa päivittäin kaksi tablettia Yliopiston Apteekin ”Maitohapobakteeri + s. Boulardii  Lactobacillus & Bifidobacterium” valmistetta, joka farmaseutin mukaan oli matkaripulin ehkäisyyn vielä parempaa kuin aikaisemmin käyttämämme Precosa ja hieroimme käsiimme käsidesiä ennen jokaista ateriaa.  Mukana reissussa oli varmuuden vuoksi myös Imodiumia, joka monilta puuttui.  Onneksi sitä saattoi ostaa perillä. 
 
Päivät olivat täynnä bussissa istumista ja ohjelmaa.  Vaikka matkaohjelmassa joskus luki ”illallisen jälkeen loppuilta on omaa aikaa” niin käytännössä kello oli jo niin paljon että teki mieli mennä nukkumaan.  Oli sitä omaa aikaa silloin tällöin 30 minuuttia esim. basaarissa kiertelyyn tai  jopa tunti hotellille saapumisen jälkeen ennen illallista, mutta valitsin silloin nokoset. Kaiken kaikkiaan yllätti, ettei reissu ollutkaan niin raskas kuin mihin olin varautunut.

Lennot tehtiin Lufthansan koneilla.  Mennessä Frankfursissa oli vaihtoaika kuusi tuntia.  Se oli turhan pitkä aika ja olin etukäteen tutkinut mahdollisuutta käväistä junalla kaupungin keskustassa.  Tämä jäi kuitenkin tekemättä.  Frankfurtin ja Turkmenistanin Asgabatin välillä kone teki tunnin välilaskun Azerbaidžanin Bakussa.  Menomatkalla kului lentoihin ja odotteluun 15,5 tuntia.

Paluumatkalle lähdettiin Kazakstanin Almatystä.  Tunnin välilasku tehtiin maan pääkaupunki Nur-Sultanissa.  Frankfurtissa oli vaihtoaikaa 2 tuntia 40 minuuttia. Siellä jouduimme turvatarkastukseen ja minä unohdin, että repussani oli Almatyn lentoasemalta tuliaiseksi ostettu hunajapurkki sinetöidyssä muovikassissa.  Se huomattiin repun läpivalaisussa ja purkkia lähdettiin viemään tarkempaan tarkasteluun.  Purkki laitettiin johonkin koneeseen ja paikalle kutsuttiin lisää turvatarkastushenkilökuntaa.  Lopulta paikalle tuli myös kaksi "pyssyin" varustettua vihreäpukuista koppalakkista miestä.  Heille kerrottiin, että tässä on rouva Suomesta.  Minä pahoittelin, että en ollut ottanut hunajaa pois repusta ennen sen läpivalaisua.  Pyssymiehet sanoivat vain: "kaikki kunnossa" ja sain jatkaa matkaa.  En ehtinyt pelästyä tai harmitella viivästystä vaan mielessä nauratti koko välikohtaus.  Paluumatka sujui lentoineen ja odotteluineen 13,5 tunnissa. 

Lennoilla tarjottiin veloituksetta syötävää ja juotavaa.  Lyhyemmillä pätkillä saatiin välipalaa ja pidemmillä oli tarjolla lämmintä syötävää.  Ruoan ja juoman tarjoamisjärjestys oli outo.  Ensin tuotiin ruoat ja vasta paljon myöhemin juomat.  Yleensä lennoila tarjoilujärjestys on ollut päinvastainen ja onhan se mukavampaa odottaa juoman kanssa lämminta ruokaa kuin jäähtyvän ruoan kanssa juomia. 

Reissu oli hieno ja kannatti todella tehdä.  Matkakertomukset kohteittain löytyvät linkkien takaa:

Hyvä matkakirja luettavaksi ennen ja jälkeen Keski-Aasian matkan on Erika Fatlandin Sovjetistan.  

Kiertomatkojen hyvistä ja huonoista puolista löysin Antti Helinin hyvän jutun Kerran elämässä blogista

Kazakstan Almaty 2019

Kazakstanin entinen pääkaupunki Alma Ata, nykyisin Almaty oli viimeinen tutustumiskohteemme Keski-Aasian kierroksella. Medeun pikaluistelurata lähes 1700 metrin korkeudessa oli ainoa asia, jonka etukäteen tiesin kaupungista.

Tiistaina 8.10.2019 saavuimme Kazakstanin rajalle Kirgisian Biskekistä aikaisin aamupäivällä.  Raja ylitettiin taas alle tunnissa vaikka passeja näytettiin useampaan kertaan ja kävelyäkin harrastettiin matkalaukkuja perässä vetäen. 
 
Uusi bussi ja uusi paikallisopas olivat vastassa.  Opas esitteli itsensä: ”hi, my name is Chi and I come from China”.  Tämä lause vapautti heti tunnelman ja antoi meille mainion ensivaikutelman kazakstanilaisesta huumorintajuisesta Ansar nimisestä oppaasta. Suutkin saimme makeaksi, kun hän tarjosi meille Fazerin suklaata.  Ansar puhui hyvää englantia ja hän hertoi olleensa opiskelemassa USA:ssa ja Japanissa, jota kieltä hän puhui myös. Päivän aikana kävi ilmi, että hän oli mennyt naimisiin pari viikkoa aikaisemmin ja vaimo oli amerikkalainen. He ovat tunteneet useampia vuosia ja häät oli pidetty Dubaissa.   
Ulkomailla opiskelusta opas kertoi, että voi saada stipendin, mutta takuuksi pitää antaa asunto tai auto tms. ja Kazakstaniin pitää palata takaisin työskentelemään valtion leivissä 10 vuotta.  
Oppaan opiskelun ulkomailla rahoittivat hänen vanhempansa ja hän halusi palata takaisin kotimaahan maksamaan velkansa takaisin vanhemmille ja myös kotimaan kehittäminen oli hänelle tärkeää.  
 
Heti alkumatkasta ohitimme pienen tuulivoimalan ja kuulimme, että myös aurinkopaneeleja  kokeillaan maassa.  Vuosi sitten oli Astanassa / Nur Sultanissa uusiutuvia energiamuotoja esittelevä Expo.
Kazakstanin energiasta tuotetaan pääosa hiilellä ja kaasulla.  Öljy- ja kaasubisneksestä on 50 % ulkomaalaisessa omistuksessa. Vientiä on Kiinaan, Eurooppaan ja Venäjälle.  Maassa ei ole yhtään ydinvoimalaa.

Matkalla Almatyyn opas kertoili kaikenlaista:  Maaliskuussa 2019 maan ensimmäinen presidentti erosi virastaan 28 vuoden jälkeen. Vaalit pidetään kerran viidessä vuodessa. Maa on presidentiaalinen demokratia. Edellinen presidentti oli diktaattori, mutta sitä tarvittiin NL:n hajoamisen jälkeen. Jos suhteet katkeavat Venäjälle tulevat kiinalaiset alueelle.  Hyvät suhteet on pidettävä myös Arabimaihin, sillä sieltä saadaan tukea moskeijoiden ylläpitoon.  Suhteet Eurooppaan ja USAan ovat myös tärkeitä.   Ensimmäinen presidentti haluasi luoda hyvät suhteet myös naapurimaihin.  

Maan viralliset kielet ovat kazak ja venäjä. Kouluista opas kertoi, että ennen oli Almatyssä 150 venäjänkielistä koulua ja yksi kazakinkielinen.  Nykyään määrät ovat 160 kazakinkielistä ja 50 venäjänkielistä.  15 – 20 % kazakinkielisistä sanoista tulee arabian kielestä,  jonkin verran tulee persian kielestä ja 5 % venäjästä.  Kyrilliset kirjaimet ovat vaihtumassa latinalaisiin vuoteen 2025 mennessä. 

Kazakstanin entinen pääkaupunki Almaty (vuosina 1921 - 1992 Alma Ata) on väkiluvultaan maan suurin, lähes 2 miljoonaa asukasta.  Pääkaupunki siirrettiin keskemmälle valtiota vuonna 1997 Astanaan, jonka nykyinen nimi on Nur Sultan.  Hieman reilun miljoonan väkiluvullaan se on maan toiseksi suurin kaupunki.
 

Kuulimme, että hiljattain kazakstanilaiset saivat mielenosoituksella estettyä kiinalaisten aikeen vuokrata maata useaksi vuosikymmeneksi. Kiinalla on kova pyrkimys maailman valloitukseen. Ansar opas mainitsi, että Kiina on rakentamassa 2800 kilometrin maantietä Kazakstanin läpi Venäjälle. Edellinen naisopas sanoi, että tietä rakennetaan Kazakstanin, Venäjän ja Kiinan yhteistyönä. Maassa on edelleen ongemia esimerkiksi tiemäärärahojen käytössä.  Vastuuhenkilöt ottavat itselleen osan ja käyttävät rakennustöihin esimerkiksi heikompilaatuista betonia. Ilmasto on täällä vaativaa ja asfaltti olisi parempi tiemateriaali. Osaa teistä on parannettu niin, että betonin päälle on laitettu asfalttia. Biskekin ja Almatyn välillä oli meneillään paljon tietöitä. 

Keski-Aasialaisista opas mainitsi, että kirgiisit ja kazakit näyttävät enemmän mongoleilta. Kirgisiassa, Kazakstanissa, Uzbekistanissa ja Turkmenistanissa puhutaan turkkilaiseen kieliryhmään kuuluvaa kieltä, mutta Tadzikistanin kieli kuuluu iranilaiseen ryhmään ja on yksi persian kielen muoto. 
Pysähdyimme wc-käynnille ja opas pahoitteli wc-tilojen huonoa kuntoa.  Keski-Aasiassa wc:t ovat posliinilla reunustettu reikä lattiassa ellei sitten pelkkä kolmion mallinen reikä sementtilattiassa, kuten jossakin nähtiin.  Hän mainitsi että ”blue sky toilet” on täällä raikkain vaihtoehto. 

Opas jatkoi kertomistaan: Islaminuskoisessa maassa saisi miehillä olla periaatteessa vain yksi vaimo, mutta rikkailla on useita. Maassa ollaan sunnimuslimeja. Kazakstan on moderni maa.  Siellä ei ole hunnutettuja naisia.  Kouluissa ja yliopistoissa ei saa käyttää huntua eikä pitkää islamilaista partaa.  Kazakstanissa tapahtuu edelleen vaimon varastamista vaikka se on lailla kielletty. Vaimo naidaan eri heimosta eikä suinkaan sisarusta kuten maailmanmaineeseen nousseessa Borat-elokuvassa
Aviopuolisot eivät tunne toisiaan etukäteen ja puolet avioliitoista päättyy eroon ensimmäisen vuoden aikana.  Yksinäiset äidit ovat suuri ongelma.  Hääbisnes on suuri teollisuusala kaikissa stan-maissa.  Kaikki säästöt kuluvat häihin ja juhliin ennen ja jälkeen häiden.  Avopareja alkaa Kazakstanissa olla suurissa kaupungeissa, mutta ei maaseudulla. 

Vuoristo on Kirgisian ja Kazakstanin välillä luonnollinen raja.  Khan Tengri on Kazakstanin korkein vuori. Se sijaitsee Kirgisian, Kazakstanin ja Kiinan rajalla. Vuoren geologinen korkeus on 6 995 metriä, mutta huipun jäätikkö kohoaa 7 010 metriin. Tästä syystä se luetaan yli 7 000 metriä korkeisiin vuoriin. Maanjäristyksiä on 1 – 2 kertaa vuodessa. Pahoja maanjäristyksiä alueella oli vuosina 1887 ja 1911. 

Baikonurin avaruuskeskuksen alue parinsadan kilometrin päässä Araljärvestä itään ja noin 1400 km Almatystä länteen kuuluu Venäjälle.  Sinne matkustamiseen tarvitaan Venäjän viisumi ja siellä käytetään rahana Venäjän ruplia.  Alue ollaan palauttamassa Kazakstanille vuonna 2050. Venäjän kaikki avaruusalukset ovat lähteneet Baikunurista. 

Maan valuutta tinge on epävakaa. Kazakstanissa on mineraaleja: kultaa, uraania sekä kaasua ja öljyä.  Maanviljelyä ja karjanhoitoa harjoitetaan. Taas kuulimme, että vapaana kulkevat hevoset eivät ole villejä.  Viiniä tuotetaan Almatyn lähellä, jossa kasvaa myös villiomenoita. Sana Alma tarkoittaa omenaa. Almaty = paikka, jossa omenat kasvavat. 
 
Maassa on ongelmia terveydenhoidossa.  Lääkärit ja opettajat ovat huonosti palkattuja.  Parhaiten tulevat toimeen poliitikot ja poliisit vaikka korruptio onkin vähenemässä. Parlamentin jäsenten palkka on 1500,-  USD / kk ja silti heillä on varaa ajella hienoilla mersuilla.  Lisätuloja tulee siis "jostakin".  Perhekoko pienenee, lapsia kuolee ja se liittyy terveydenhoito-ongelmiin.
 

Klo 13 saavuimme Almatyn keskustaan Hotelli Novoteliin, jossa oli tarjolla monipuolinen ja herkullinen buffetlounas.  
Lounaan jälkeen saimme huoneet, jonne veimme matkatavarat. 
 




Hotellin edessä ja lähellä olisi kävelijälle ollut monenlaista katseltavaa, mutta oli aika lähteä
kaupunkikierrokselle bussilla.  Se jätti meidät keskuspuiston laidalle kaupunkipyöräaseman viereen.  Stalinin ja Leninin patsaat olivat ensimmäiset kuvauskohteet.


Puiston keskellä oli komea 64 metriä korkea puukirkko, joka oli rakennettu vuosina 1907 – 1908 perinteistä puurakennustekniikkaa käyttäen eli pääosin ilman rautanauloja.  


Vuosina 1925 – 1994 kirkko oli suljettu.  Sitä käytettiin sotilasakatemiana, radioasemana ja museona.  Kuulimme, että Almatyssä on enemmän kirkkoja kuin moskeijoita ja 95 % kirkoista oli suljettu bolsevikkien aikana.  

Nykyään kansasta on 75 % sunnimuslimeja ja 25 % ortodokseja. Itsenäisyyden jälkeen uskonto on saanut uutta puhtia, mutta se on vapaamielistä.  Nuoret saattavat käydä aamupäivällä  moskeijassa ja illalla juhlimassa.  ISISin riveihin lähteneillä ei ole paluuta maahan. 
 


Miljoona keski-aasialaista lähetettiin toisen maailmansodan aikana rintamalle saksalaisia vastaan. Vain 40 % heistä palasi. Kollektivisointi aiheutti miljoonien kuoleman nälkään. Vuosina 1931 – 1932  2,5 miljoona kazakkia kuoli  nälänhätään.  Puistossa oli erilaisia sotien muistomerkkejä.
 
Vanha sotilasupseerien puinen kerhorakennus puiston päädyssä edustaa ”neo russian” arkkitehtuuria.
 
Keskustasta siirryimme bussilla Medeun pikaluisteluradalle, joka sijaitsee 1691 metrin korkeudessa.  Siellä tehtiin aikoinaan lukuisia maailmanennätyksiä. Talviolympialaisiassa kazakstanilaiset ovat saaneet vain 8 mitalia.  Hiihtäjä Vladimir Smirnov on nimenä tuttu jopa minulle, joka en niin kovasti seuraa hiihtourheilua.  
 
Viimeinen tutustumiskohtyeemme oli Kok Toben kukkula, jonka köysirata-asema oli Novotel hotellimme vieressä.










Kukkulan päällä 1100 metrin korkeudessa on virkistysalue, jossa on huvipuistolaitteita, ravintoloita ja erilaisia kioskeja.  The Beatles yhtyeestä tehty patsas penkkeineen on suosittu tausta valokuville.  Kukkulalta on kirkkaalla ilmalla hieno näköala kaupunkiin.

Klo 18 lähdimme pienen vesisateen saattelemana kävellen illalliselle läheiseen tunnelmalliseen gruusialaiseen ravintolaan.

Tarjolla oli monenlaisia herkkuja, kuten hatsapuri eli juustolla täytetty pyöreä leipä, joka tuotiin pöytään lämpimänä sekä khinkalit eli taikinanyytit, joiden täytteenä oli lihaa. Saimme myös vartaissa paistettua lihaa ja erilaisia tahnoja ja salaatteja.  Valokuvat jäivät valitettavasti ottamatta. 
 
Illallisen jälkeen pistäydyin ravintolan viereisessä marketissa hankkimassa koirienhoitajille viime hetken tuliaisia.  Tarkoitus oli ostaa paikallista viiniä, mutta sain konjakkia. Sekin oli kuulemma hyvää kuten myös puolen litran pullo paikallista olutta.  Näiden hinta oli yhteensä 4,50 euroa.  

Palasimme hotelliin ja otimme reilut kolmen tunnin nokoset. Bussi lentoasemalle lähti klo 23:30 paikallista aikaa.  Mukaan saimme paperikassilla aamiaseväät, sillä jäihän meiltä hotelliaamiainen syömättä. Lento Almatystä Nur-Sultanin kautta Frankfurtiin lähti klo 02:10 eli Suomen aikaa klo 00:10.  Suomeen kone laskeutui klo 13.

Keski-Aasian kierros viiteen Stan-maahan ylitti odotukset.  Se ei ollut lainkaan niin raskas kuin oli peloteltu vaikka aamusta iltaan oltiinkin koko ajan ryhmän kanssa liikkeellä.  

Lisää valokuvia Almatystä löytyy Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta.

Matkakertomukset muista kohteista  Albatrostravelin kierrokselta "Sovjetistan - viisi Keski-Aasian valtiota" ovat linkkien takana:
Turkmenistan Ašgabat
Turkmenistan Mary
Uzbekistan Buhara
Uzbekistan Samarkand
Uzbekistan Tashkent
Tadžikistan Khujand
Kazakstan Šymkent ja Taraz
Ajatuksia koko reissusta ja opastetuista kiertomatkoista seuramatkoina on vielä tulossa. 

torstaina, lokakuuta 24, 2019

Kirgisia Biškek 2019

Parin tunnin patikointi Ala Archan kansallispuistossa 25 km Biškekistä etelään oli mukava lisä Keski-Aasian kierroksen bussissa istumiseen ja nähtävyyksien katseluun. Kirgisia on kuuluisa vuoristoista, vuorikiipeilystä ja ratsastusretkistä. 

Kirgisian Biškekiin saavuimme sunnuntaina 6.10.2019 Kazakstanista.  Rajan ylitys sujui nopeasti. Viimeisissä Kazakstanin kuvissa on kellonaika 16:10 ja Kirgisian puolella sain ottaa kuvan klo 16:46 matkakumppanin laukun tunteita herättäneestä nimilapusta.  Viiden tähden kerhon matkat olivat aikanaan Suomen Matkatoimiston vapaa-ajan matkustajille suunnattuja ja niiden pohjana käytettiin usein myös Etumatkoja, joita olin tuottamassa parikymmentä vuotta.  

Kirgisian puolella saimme taas uuden bussin ja paikallisoppaan. Opas oli mukava nuori mies, joka oli ollut opiskelemassa Norjassa ja puhui norjan kieltä.  Englanti sujui toki myös hyvin.  Kuulimme faktat maasta.  Kellonaika oli UTC +6, joten nyt sai puhelimen kello siirtyä tuntia aikaisemmaksi kuten se oli tehnyt jo omin lupineen Tadžikistanin Khujandissa. 
Kirgisia on reilun 6 miljoonan asukkaan ja pinta-alaltaan hiukan vajaan 200 000 km2 tasavalta, jonka rajanaapurit ovat idässä Kiina, etelässä Tadžikistan, idässä Uzbekistan ja pohjoisessa Kazakstan. Pääkaupunki Biškek on keskiaasialaisittain nuori, se on perustettu vuonna 1825.

  
 

Ajoimme rajalta tunnin verran ja pysähdyimme rahanvaihtopisteeseen, jossa vaihto sujui joutuisasti. Kaduilla kulkeneet nuoremmat ihmiset olivat pukeutuneet hyvin länsimaisesti.   Vanhemmilla naisilla näkyi pitkiä leninkejä ja joillakin vanhemmilla miehillä näkyi perinteisiä hattuja.  Yhden valokuvan valkoisesta hatusta sain otettua liikkuvan bussin ikkunan läpi. 
 
Bussi oli siistin näköinen ja teippausten sekä sisäpuolen kylttien mukaan Tanskasta tuotu. Shah Palace hotelliin pääsimme majoittumaan kuuden jälkeen.  
Hotelli oli tyypillinen turistiluokan hotelli, jossa oli pienehköt huoneet ja kalusteet oli tehty jostakin tekoaineesta.  Lattia oli kopisevaa laminaattia ilman mattoja.  Seitsemältä lähdettiin illalliselle, joten oma aika kului pesytymiseen, vaatteiden vaihtoon ja somettamiseen. 




Illallisravintolan nimi oli Navat. Ruoka oli jälleen maittavaa ja ravintolan sisustuksessa oli kauniita paikallisia yksityiskohtia.
 
Ravintolan ulkopuolella oli hauska muovipullojen keräysastia.  Se ei ollut hauskaa, miksi aikaa jäi valokuvaamiseen, sillä useita ryhmäläisiä joutui pistäytymään kadun toisella puolella apteekissa ostamassa lisää ripulilääkkeitä.  

Hotellille palattuamme ilmoitti Ilpokin, että hänellä oli huono olo ja mielensä teki jotain hiilihappopitoista juomaa.  Lähdin käymään läheisessä supermarketissa. Sain ohjeet joita seurata hotellin ovelta: ”oikealle, oikealle, vasemmalle, suoraan” ja kauppa löytyi. Pimeillä kaduilla käveleminen ei pelottanut sillä muina kulkijoina oli sekä naisia että miehiä, niin nuoria kuin vanhempiakin. 
 
Maanantaina 7.10.2019 lähti vajaat kymmenen henkilöä 30 hengen ryhmästämme retkelle Ala Archan kansallispuistoon. Alkumatkasta todistimme kaupungin aamuruuhkaa, mutta vähitellen pääsimme lähemmäs kansallispuiston lumihuippuisia vuoria.  

Puisto perustettiin vuonna 1951 ja 1976 siitä tehtiin kansallispuisto.  Matkalla paikallisopas kertoi, että vuoret kuuluvat Kiinasta alkavaan Tienšan vuoristoon, joka jatkuu Kirgisiasta Kazakstanin kautta Pakistaniin. Korkein vuorenhuippu on 7439 m ja se sijaitsee lähellä Kiinan rajaa. Vuorilla elää noin 150 lumileopardia, susia ja monenlaisia muita eläimiä.  Maassa on 10 hiihtokeskusta, joista kolme sijaitsee tällä alueella. Kuulimme myös, että Kirgisiassa on 75 kotkametsästäjää ja kaksi näistä on naisia. 
Matkaohjelmassa retki oli lisämaksullinen ja kävelyosuuden kestoksi oli mainittu viisi tuntia. Onneksi tarjontaa muutettiin niin, että tunnin bussimatkan jälkeen muutama henkilö lähti paikallisoppaan kanssa noin 2 – 3 tunnin kävelylle ja näistä yksi jatkoi kävelyä omin päin vielä ylemmäksi ja palasi itsekseen hotelliin.  Suurempi ryhmä lähti kulkemaan matkanjohtaja Markun kanssa lyhyemmän matkan ja minä valitsin tämän vaihtoehdon, jossa lähdimme liikkeelle 2200 metrin korkeudesta ja kuljimme 2377 metrin korkeuteen.  
 



Olisihan sitä voinut kulkea pidemmänkin matkan vaikka mukana reissussa ei ollut edes lenkkareita vaan ainoastaan Eccon kävelykengät.  Maisemat olivat kauniita ja kun käveli riittävän rauhallisesti niin ei edes hengästyttänyt. 
Alueen vuorilla ja jäätiköillä käyvät "ammattilaisvuorikiipeilijät" harjoittelemassa ja pysäköintialueen luona näimme yhden sellaisen, joka oli menossa huoltamaan rinteillä olevaa majaa. 

Täällä olisi ollut mahdollista majoittua pieneen hotelliin tai jurttaan.  Meille olisi riittänyt kuppi kahvia ravintolasta, mutta sinne odotettiin juuri ryhmää lounaalle, joten kahvia ei myyty satunnaisille retkeilijöille.  Palvelukulttuurissa on siis vielä pientä parantamisen varaa. 
Mukaan saadut retkieväät tuli syötyä levähdyspaikalla hotellin vieressä.  Nämä retket eivät sitten lopulta maksaneet mitään. 
 

Paluumatkalla kohti Biškekiä oli täälläkin teiden varsilla vapaana laiduntamassa hevosia.  Ne kuuluvat jollekulle ja haetaan yöksi kotiin, kuten naapurimaissakin tehdään. 
 
Hunajaakin täällä tuotetaan ja mehiläispesiä näkyi bussin ikkunasta. 
 
Kaupungissa oli ruuhkaa palatessamme sinne, mutta pizzalähetti tai vastaava  huomasi oivan tavan ohittaa ruuhkainen paikka. Sitä emme päässeet näkemään, mitä tapahtui, kun autot tulivat näille kaistoille vastakkaisesta suunnasta liikennevalojen vaihtumisen jälkeen.  
 
Bussi jätti meidät ooppera- ja balettiteatterin eteen, josta lähdimme kävelemään.  Opas kertoi, että Kirgisiassa on vapaa lehdistö, kuusi poliittista puoluetta ja nykyinen presidentti on hallinnut vuodesta 2017. Aikaisemmin hän oli maatalousministeri ja pääministeri.  Vuonna 1991 alkaneen itsenäisyyden jälkeen kaksi ensimmäistä presidenttiä ovat joutuneet eroamaan.  Maassa on ollut levottomuuksia, vuonna 2005 oli ns. tulppaanivallankumous ja vuoden 2010 vallankumouksessa oli kuolonuhreja 86. Kirgisialaiset eivät ole uskonnollisia vaikka maassa on muslimeja ja ortodokseja. 
 



Lähdimme kulkemaan Biškekin keskustassa olevaan maan vanhimpaan puistoon, joka on perustettu vuonna 1878.  Sinne istutettiin aikoinaan 25 puuta joka kevät ja nyt puita on yli 200 000. 
Ohitimme patsaita, amerikkalaisten tukeman kirjaston, teatterin jne. 
 
Puistossa oli myös paikka ikuiselle tulelle, mutta tuli puuttui. 
Kirgisian lipusta opas kertoi:  Lipussa on aurinko ja sen 40 sädettä kuvaavat heimoja, jurtan katto eli risti yhdistää kansan, punainen väri kuvaa rohkeutta.
 


Tsekkijärjestö on rakentanut pari harmaata rakennusta puiston viereen ja puistossa on myös  Marxin ja Engelsin patsas sekä Leninin patsas. 
 
Ala Too aukiolla Historian museon edessä on Manasin ratsastajapatsas.  Hän yhdisti heimot ja perusti valtion. 



Aukion toisella puolella oli ennen tekstiilitehtaita. Nykyään rakennuksissa on kauppoja ja ravintoloita.  Ohitimme myös Ystävyyden ja yhteistyön muistomerkin (Venäjä ja Kirgisia) vuodelta 1978 ja Vapauden puolesta kuolleiden muistomerkin.  Kävelykierroksen päätimme valkoisen Parlamenttitalon viereen ja palasimme bussilla hotelliin. 
 


Lähdin vielä itsekseni etsimään postitoimistoa, jotta voisin ostaa muutaman postimerkin.  Kortit oli jo saatu uzbekistanilaiselta oppaalta, jolta saimme jokainen myös Keski-Aasian kartan, jääkaappimagneetin sekä pienen pussukan, jota voisi käyttää kynäpussina.  Olisi aina mukavaa kulkea jonkin aikaa itsekseen vieraissa paikoissa ja tehdä havaintoja ympäristöstä.  Tällä kiertomatkalla tällaiseen ei oikein ollut aikaa. 
 

Posti löytyi puhelimen ja googlen kartan avulla.  Siellä oli aika rauhallinen tunnelma ja palvelukulttuuri oli samaa luokkaa kuin suuressa valtakunnassa ennen vuotta 1991.  

Illalliselle lähdimme bussilla läheiseen Arzu-ravintolaan.  Kävelymatkaa olisi ollut parisataa metriä, mutta bussilla kiersimme hiukan pidemmän matkan.  Ravintolassa oli samaan aikaan Albatrostravelin ryhmä Norjasta ja sieltä tuli joku kyselemään kuulumisia ryhmältämme.  Nyt sai Norjassa opiskellut paikallisoppaamme oivan tilaisuuden pitää yllä kielitaitoaan. 

Tiistaina 8.10.2019 lähdimme hotellista jo klo 8 kohti Kazakstanin rajaa ja kännykän muistiin jäi kuva biskekiläisestä moskeijasta.
 
Kiertomatka jatkui kohti viimeistä kohdetta Kazakstanin Almatyä (Alma Ata). 
Lisää valokuvia Kirgisiasta löytyy Metkaamatkustelua.kuvat sivustolta.
Matkakertomukset muista kohteista  Albatrostravelin kierrokselta "Sovjetistan - viisi Keski-Aasian valtiota" ovat linkkien takana: