1 päivä mennen ja puoli yötä + puoli päivää tullen lennoilla, 11 ja puoli yötä yhdeksässä eri hotellissa. Kannattiko lähteä Albatros-travelin Keski-Aasian kiertomatkalle? Kyllä kannatti.
Albatros-travelilla on ollut viime vuosina tarjolla toinen toistaan mielenkiintoisemman tuntuisia kiertomatkoja, mutta ”Sovjetistan – viisi Keski-Aasian valtiota” oli ensimmäinen, jolla olimme mukana. Haaveisssani on ollut 80-luvulta lähtien päästä katsomaan Silkkitie-kaupunkeja.
Reissu avasi silmät monella tavalla, sillä entinen Turkestanin alue koostuu nykyään viidestä osittain hyvinkin erilaisesta valtiosta. Neuvostoliiton aikana alue koki suuria muutoksia, kun perinteisestä sukukeskeisestä yhteiskunnasta ja paimentolaisuudesta siirryttiin sosialismiin. Alue oli suurelta osin suljettu ulkopuolisilta. Toisaalta alueella kukoistivat kulttuurit ja kaupungit jo tuhansia vuosia sitten.
Kaikissa valtioissa muisteltiin Neuvostoliiton aikoja osittain hyvinäkin, sillä silloin saatiin alueelle mm. koulut ja terveydenhoitopalvelut.
Turkmenistan on vielä suljettu, mutta hitaasti avautuva rikas öljy- ja kaasuvaltio, jonka pinta-alasta on 80 % aavikkoa. Hallitus on korruptoitunut ja rahaa on käytetty valkoisella marmorilla kuorrutetun kulissikaupunki Asgabatin rakentamiseen.
Uzbekistanissa on enimmäkseen aavikkoa. Se sijaitsee Silkkitien varrella ja valoittajat ovat kulkeneet usein sen halki. Sen alueella on edelleen nähtävillä upeimmat Silkkitien aikaiset kaupungit.
Tadzikistan on köyhä ja alueen valtioista pienin. Maan halki kulkevat Pamir- ja Altai-vuoristot ja pinta-alasta on vuoristoa 90 %. Maan merkittävin resurssi on vesi, jota on käytetty puuvillan kasteluun, mutta nykyään sitä hyödynnetään myös vesivoiman tuottamiseen.
Kazakstan on valtava, pinta-alaltaan maailman yhdeksänneksi suurin. Se on rikas, siellä on mineraaleja, öljyä ja kaasua. Kazakit ovat maassa ja sen ympäristössä elävä kansa, mutta kasakat ovat olleet taitavia ratsastajia ja urheita sotilaita. Kuvassa on käynnissä kok boru/buzkashi peli.
Kirgisia on alueen maista vapain ja demokraattisin. Tiensanin vuoristo ulottuu koko maahan. Maan talous perustuu maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Sen parissa työskentelee lähes puolet työvoimasta.
Kuva Buharasta ja ryhmä jostain muualta kuin Suomesta
Kiertomatkan järjestelyt sujuivat hyvin. Ryhmämme oli suurehko eli 30 henkilöä sekä suomalainen matkanjohtaja. Kaikki olivat matkustelleet sekä ryhmämatkoilla että osa paljon myös omatoimisesti, mutta ymmärsivät, että ryhmämatkalla kuljetaan ryhmän mukana ja sovitun aikataulun mukaisesti. Nuorimmat osallistujat olivat 50 – 60 vuotiaita, suurin osa kuitenkin yli 60 ja vanhimmat lähentelivät 80 vuotta.
Hotellit olivat keskitasoisia. Pieniä ongelmia oli veden tulossa ja yhdessä tapauksessa se johtui käyttäjästä. En saanut vettä tulemaan suihkusta, koska en tajunnut nykäistä suihkuletkusta, jotta vedentulo olisi siirtynyt hanasta letkuun. Toisessa hotellissa wc:n huuhteluallas ei täyttynyt vedellä muuten kuin suihkun avulla.
Söimme yli 30:ssä ravintolassa kierroksen aikana, kun huomioidaan myös aamiaiset. Lounaat ja päivälliset/illalliset olivat erittäin maittavia ja monipuolisia koko kierroksen aikana ja vain kahdella aterialla saimme samanlaista alueen perinneruokaa pilahvia / plovia ja nekin eri maissa ja silloinkin alkusalaatit ja keitot olivat erilaisia. Suuri osa matkakumppaneista kärsi vatsavaivoista reissun aikana, mutta minä onnekseni vältyin niiltä. Vältin myös juomasta mehuja, jotka oli saatettu laimentaa vesijohtovedellä ja olin varovainen syödessäni vihanneksia ja hedelmiä, joita ei voinut kuoria. Söimme Ilpon kanssa päivittäin kaksi tablettia Yliopiston Apteekin ”Maitohapobakteeri + s. Boulardii Lactobacillus & Bifidobacterium” valmistetta, joka farmaseutin mukaan oli matkaripulin ehkäisyyn vielä parempaa kuin aikaisemmin käyttämämme Precosa ja hieroimme käsiimme käsidesiä ennen jokaista ateriaa. Mukana reissussa oli varmuuden vuoksi myös Imodiumia, joka monilta puuttui. Onneksi sitä saattoi ostaa perillä.
Päivät olivat täynnä bussissa istumista ja ohjelmaa. Vaikka matkaohjelmassa joskus luki ”illallisen jälkeen loppuilta on omaa aikaa” niin käytännössä kello oli jo niin paljon että teki mieli mennä nukkumaan. Oli sitä omaa aikaa silloin tällöin 30 minuuttia esim. basaarissa kiertelyyn tai jopa tunti hotellille saapumisen jälkeen ennen illallista, mutta valitsin silloin nokoset. Kaiken kaikkiaan yllätti, ettei reissu ollutkaan niin raskas kuin mihin olin varautunut.
Lennot tehtiin Lufthansan koneilla. Mennessä Frankfursissa oli vaihtoaika kuusi tuntia. Se oli turhan pitkä aika ja olin etukäteen tutkinut mahdollisuutta käväistä junalla kaupungin keskustassa. Tämä jäi kuitenkin tekemättä. Frankfurtin ja Turkmenistanin Asgabatin välillä kone teki tunnin välilaskun Azerbaidžanin Bakussa. Menomatkalla kului lentoihin ja odotteluun 15,5 tuntia.
Paluumatkalle lähdettiin Kazakstanin Almatystä. Tunnin välilasku tehtiin maan pääkaupunki Nur-Sultanissa. Frankfurtissa oli vaihtoaikaa 2 tuntia 40 minuuttia. Siellä jouduimme turvatarkastukseen ja minä unohdin, että repussani oli Almatyn lentoasemalta tuliaiseksi ostettu hunajapurkki sinetöidyssä muovikassissa. Se huomattiin repun läpivalaisussa ja purkkia lähdettiin viemään tarkempaan tarkasteluun. Purkki laitettiin johonkin koneeseen ja paikalle kutsuttiin lisää turvatarkastushenkilökuntaa. Lopulta paikalle tuli myös kaksi "pyssyin" varustettua vihreäpukuista koppalakkista miestä. Heille kerrottiin, että tässä on rouva Suomesta. Minä pahoittelin, että en ollut ottanut hunajaa pois repusta ennen sen läpivalaisua. Pyssymiehet sanoivat vain: "kaikki kunnossa" ja sain jatkaa matkaa. En ehtinyt pelästyä tai harmitella viivästystä vaan mielessä nauratti koko välikohtaus. Paluumatka sujui lentoineen ja odotteluineen 13,5 tunnissa.
Paluumatkalle lähdettiin Kazakstanin Almatystä. Tunnin välilasku tehtiin maan pääkaupunki Nur-Sultanissa. Frankfurtissa oli vaihtoaikaa 2 tuntia 40 minuuttia. Siellä jouduimme turvatarkastukseen ja minä unohdin, että repussani oli Almatyn lentoasemalta tuliaiseksi ostettu hunajapurkki sinetöidyssä muovikassissa. Se huomattiin repun läpivalaisussa ja purkkia lähdettiin viemään tarkempaan tarkasteluun. Purkki laitettiin johonkin koneeseen ja paikalle kutsuttiin lisää turvatarkastushenkilökuntaa. Lopulta paikalle tuli myös kaksi "pyssyin" varustettua vihreäpukuista koppalakkista miestä. Heille kerrottiin, että tässä on rouva Suomesta. Minä pahoittelin, että en ollut ottanut hunajaa pois repusta ennen sen läpivalaisua. Pyssymiehet sanoivat vain: "kaikki kunnossa" ja sain jatkaa matkaa. En ehtinyt pelästyä tai harmitella viivästystä vaan mielessä nauratti koko välikohtaus. Paluumatka sujui lentoineen ja odotteluineen 13,5 tunnissa.
Lennoilla tarjottiin veloituksetta syötävää ja juotavaa. Lyhyemmillä pätkillä saatiin välipalaa ja pidemmillä oli tarjolla lämmintä syötävää. Ruoan ja juoman tarjoamisjärjestys oli outo. Ensin tuotiin ruoat ja vasta paljon myöhemin juomat. Yleensä lennoila tarjoilujärjestys on ollut päinvastainen ja onhan se mukavampaa odottaa juoman kanssa lämminta ruokaa kuin jäähtyvän ruoan kanssa juomia.
Reissu oli hieno ja kannatti todella tehdä. Matkakertomukset kohteittain löytyvät linkkien takaa:
Hyvä matkakirja luettavaksi ennen ja jälkeen Keski-Aasian matkan on Erika Fatlandin Sovjetistan.
Kiertomatkojen hyvistä ja huonoista puolista löysin Antti Helinin hyvän jutun Kerran elämässä blogista.