torstaina, kesäkuuta 24, 2021

Agilitykisareissu Kuopioon


Kuopiossa 19. - 20. 6.2021 järjestettyjä junioreiden, senioreiden ja para-agilitaajien SM kisoja odotettiin jännittäen koronatilannetta. Onneksi kisat voitiin pitää ja Kuopion reissu mahdollistui, sillä ihmiset ovat ottaneet rokotuksia ja noudattavat kokoontumis- ja maski- ym. suosituksia, joten tautitilanne ei ole päässyt muuttumaan huonommaksi. Kisojen jälkeenkään ei ole tullut tietoon, että tapahtumassa olisi ollut altistumisia tai tartuntoja. 

Vuoden 2020 toukokuulle suunnitellut JSP SM-kisat oli jouduttu peruuttamaan, joten näitä kisoja todella odotettiin joka puolella maata. Jännitystä omaan odottamiseen toi sekin, että edellisestä yöpymisreissusta Helsingin ulkopuolelle oli ehtinyt kulua jo lähes vuosi.  Kesä- heinäkuun vaihteessa 2020 kävimme pyöräretkellä Viron Valgan ja Latvian Valkan seuduillaReissuun lähdimme blogissa aikaisemminkin esiintyneiden roturisteytys kromfohrländereiden Nixin ja Nopsan sekä samaan 60+ -kisaluokkaan  kuuluvan ystävättären kanssa.  Tosin minä olisin voinut osallistua syntymävuoteni mukaan 70+ -luokkaan, jos luokkia olisi ollut senioreille enemmän kuin kaksi eli 50-59 vuotiaat ja 60+ vuotiaat. Luokkajakoon onkin ehkä tulossa jonkinlainen muutos, sillä senioriagilitaajien määrä ja iät nousevat vuosi vuodelta.   Ensimmäinen jaloittelupaikka koirille ja kahvittelupaikka ihmisille oli Joutsan ABC. Koirat pääsivät siellä  yhteiskuvaan taustanaan Oravakivensalmi.

Matka jatkui järvimaisemia ihaillen ja lounaalle pysähdyimme Jyväskylä - Kuopio tien varrella Hankasalmen Jari-Pekan buffet pöydän ääreen monien muiden automatkalaisten tavoin. Olisihan sitä voinut ottaa selvää jostakin muunlaisesta lounaspaikasta pienen matkan päässä päätieltä, mutta näin tällä kerralla. Reissun jälkeen googlasin, mikä on tämä kolmen huoltamo-ravintolan ketju Jari-Pekka? Kävi ilmi, että vakaumuksemme ei ole aivan yhteinen, mutta se on rohkeaa, että yrittäjä ei myy savukkeita eikä olutta toimipaikoissaan. 
Kuopion majoituksen olin varannut tuttuun tapaan Bonuswayn ja Booking.comin kautta.  Tällä kerralla emme asuneet hotellissa vaan Kotimaailma Kuopion kalustetussa yhden makuuhuoneen huoneistossa Haapaniemenkadulla. Varasimme samalla myös autolle paikan läheisestä pysäköintihallista, koska pihan parkkipaikat oli varattu talon vakituisille asukkaille.  


Huoneisto oli erittäin siisti ja se oli remontoitu hiljattain.  Makuuhuoneesta siirsimme toisen vuoteen päältä petauspatjan ja kaikki vuodevaatteet olohuoneen kulmasohvan päälle, joten meillä oli omat huoneet kummallekin koirinemme. Koiramme olisivat kyllä tulleet hienosti toimeen samassakin tilassa, mutta meille emännille tuntui mukavammalta nukkua eri huoneissa.

Eteinen ilman väliovea päästi ääniä porraskäytävästä ja huoneiden kopisevat ja kaikuvat laminaattilattiat kovensivat ääniä ja se häiritsi koiria jonkin verran varsinkin ensimmäisenä iltana.  Toisena iltana koirat jo malttoivat olla kommentoimatta huoneiston ulkopuolelta kuuluvia ääniä.  
Kun majapaikkaan oli tutustuttu ja tavarat saatu paikalleen lähdimme aamiais- ja välipalatarpeiden ostoreissulle kesäiseen Kuopion keskustaan. Viimeksi kävin kaupungissa talvella 2016, silloinkin agilityn JSP SM-kisojen merkeissä. 


Vuonna 1902 avattu kaunis Kuopion kauppahalli oli vielä avoinna iltapäivän viimeisiä hetkiä, mutta päätimme mennä hankkimaan tarvitsemamme syötävät torin laidan kauppakeskuksen valintamyymälästä. Siellä kiinnitti huomiota maskittomien asiakkaitten määrä.  Vain osa asiakkaista kulki kasvomaskien kanssa, mutta kotona marketeissa ja tavarataloissa näyttää siltä, että 99 % asiakkaista ja myyjistä käyttää maskeja tai visiirejä.

Illalla lähdimme vielä katsastamaan reitin lauantain kisapaikalle ja sen jälkeen teimme kävelykierroksen kaupungin keskustassa ja rannoilla. Täällä huomasi selvästi, että aurinko laskeutui myöhemmin kuin Helsingissä.









Kuopion museon uudisrakennus näytti kaukaa rakennustelinein ja kankain huputetulta rakennustyömaalta, mutta lähellä paljastui rakennuksen mielenkiintoinen pinta ja museon kotisivuilta löytyi tieto, että vanha museorakennus yhdistyy uudisrakennuksella Kuopion kirjastoon. Yhdessä rakennukset muodostavat Kantin, tiedon ja tarinoiden korttelin. 

Lauantaina aamulla oli koirien kanssa hyvä kulkea Haapaniemenkadun pohjoispäähän ohi kauniiden puurakennusten. Junaradan suuntaisesti oli muutamien metrien levyinen nurmikkokaistale, jolle koirat saattoivat tehdä tarpeensa.  
Jatkoimme lenkkiä  kulkemalla Puistokatu-Karjalankatu sillan yli ja Ison hautausmaan reunaa pitkin ohi rautatieaseman. Aseman ja matkakeskuksen luona oli rakennuksia, joiden arkitehtuurissa oli jotakin tuttua.  Olenkohan nähnyt jossakin samantapaisia ikkuna-aukotuksia vai toivatko rakennukset mieleen Finlaysonin coronna-printin? Puijonkadun siltaa ja Asemakatua pitkin palasimme majapaikkaamme. 

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Puijoa.  Kuljimme parin kilometrin Puijon polun ja ihailimme alueen hienoa vanhaa metsää.  Korkeusero reitin korkeimman ja matalimman kohdan välillä oli melkoinen, mutta sehän tekeekin maisemasta mielenkiintoisen. 







Lenkin jälkeen jätimme koirat autoon Puijon majan edessä olevalle parkkipaikalle ja ostimme eläkeläisliput Puijon torniin 5,- euron hintaan / henkilö. 
Vuonna 1963 valmistunut nykyinen torni on 75 metriä korkea.  Se seisoo Puijon mäellä 224 metriä Kallaveden yläpuolella ja meren pintaan tornin huipulta on matkaa 306 metriä.  
Näkymä pohjoiseen

Näkymä itään

Näkymä etelään

Näkymä länteen

Vähitellen tuli aika miettiä lounaspaikkaa.  Matkakumppani ehdotti intialaista ravintolaa, mutta sellaista ei Kuopiosta löytynyt ja google ehdotti nepalilaista ravintola Mandalaa.  Sitä etsittiin Kuopion toria reunustavilta kaduilta ja ympäri kauppahallin, kunnes huomasimme kauppahallin viereen rakennetun pyöreän rakennuksen ulkopuolella ravintolan mainoksen.  Ravintola ei vielä silloinkaan löytynyt aivan heti ennen kuin tajusimme lähteä tutkimaan rakennuskompleksin maanalaista kerrosta. 

Maan alta löytyi autio käytävä ja sen varrelta   ravintola Mandala, jonka ensimmäiset ja ainoat lounasasiakkaat olimme. 

Basmatiriisi, naanleipä ja raita-kastike olivat tuttuja ja turvallisia ja kana kermaisessa pinaattikastikkeessa ei tuottanut pettymystä. Lounaan jälkeen oli hyvää aikaa palata majapaikkaan ottamaan pienet nokoset ja keskittyminen illan kisaan saattoi alkaa.  
Kisapaikkana oli Koiramekka, Suomen suurin koiraharrastushalli, jonka pinta-ala on 3900 m2 ja harjoituskenttiä sinne mahtuu seitsemän. Kisakenttiä oli halliin järjestetty kaksi ja yleisölle olisi ollut hyvin tilaa, mutta koronan takia oli suositus, että hallissa olivat vain kisarataa sillä hetkellä suorittavat ja kisatyöntekijät.  Kisojen järjestelyvastuussa oli Hukka-Putki koiraharrastusseura
Minulla ei oikeastaan ollut kisatavoitteita, sillä nivelrikko polvissa ja koronan aiheuttama tauko ryhmäliikunnassa ovat entisestään hidastaneet juoksukuntoani vaikka onneksi agilitytreenit ovat saaneet jatkua viikoittain vuoden takaista taukoa lukuunottamatta.  Olen kisannut muutenkin  vain satunnaisesti, sillä Heli tyttäreni kisaa hyvällä menestyksellä Nopsan kanssa.  Nopsa toimii parhaiten, kun sitä ohjataan sen edestä ja siihen minä en enää pysty.  

Minulla suurimmat syyt lähteä Kuopioon olivat halu päästä matkustamaan ja tapaamaan vuosikymmenten takaisisia agilitytuttuja eri puolilta Suomea.  Olenhan harrastanut lajia jo yli 22 vuotta.  Yksi mukava syy oli myös päästä kannustamaan hyvää ystävää ja joka viikkoista koiralenkkikaveria, joka on pitänyt kunnostaan parempaa huolta ja kisaa Suomen huipulla tavallisissakin kisoissa. Agility onkin siitä mukava laji, että sitä harrastavat kaiken ikäiset, eri ammateissa toimivat ihmiset ja se on mahdollista myös paraurheilijoille.  Tavallisesti kaikki kisaavat samoissa luokissa, mutta näistä erikoisrymien Suomen mestaruuksista kisataan kerran vuodessa. 
Niinhän siinä kävi, että 60+ ohjaajien luokan medi kokoisten koirien (säkäkorkeus 35 cm - 42,99 cm) Suomen mestaruuden ja kultamitalin voittivat Päivikki Turula ja kromfohrländer Nixi, kuvassa oikealla.  Oman agilityseurani eli Itä-Helsingin agilityharrastajien menestystä täydensivät 60+ ohjaajien luokan mini kokoisten koirien (säkäkorkeus 28 cm - 34,99 cm) luokassa hopeamitalilla Marjaana Hirviniemi ja kääpiösnautseri Minco, kuvassa vasemmalla. 
Kisasuoritukseen kuului kaksi rataa - hyppyrata ja agilityrata. Ensin juostiin hyppyrata ja siinä minun ja Nopsan suoritus hylättiin, koska jäin auttamattomasti koiran jälkeen ja se hyppäsi pituusesteen väärään suuntaan.  Agilityradan suoritus ylitti odotukset vaikka tämänkin aikana jäin usein Nopsan jälkeen ja se joutui kääntymään kohti minua ja haukkuen kysymään minne pitäisi mennä. Saimme kuitenkin tehtyä virheettömän suorituksen ja sijoituimme kolmanneksi.  Palkinnoiksi saimme noutaa omatoimipalkintopallilta kassin, jossa oli herkkuja ohjaajalle ja tarvikkeita koiralle.  Kuvassa Nixi haistelee ykköspalkintopallin kasseja. Se voitti Päivikin kanssa agilityradan ja hyppyradalla he tulivat kolmanneksi, yhteistuloksena oli siis koko luokan voitto. 
Tässä vielä muutama kuva mukavasti sisustetusta Kuopion Koiramekka-hallista. Itä-Helsingin Agilityharrastajien blogissa on kisoista myös juttu. 


Kotimatkalle lähdimme sunnuntaina aamutoimien ja aamiaisen jälkeen.  Booking comin kautta varatussa huoneistomajoituksessa on Airbnb-majoitukseen verrattuna useimmiten se etu, että huonehintaan sisältyvät vuodevaatteet, pyyhkeet ja loppusiivous.  Tälläkin kerralla riitti, että olisimme voineet laittaa astiat asianpesukoneeseen ja koneen käyntiin, mutta pesimme ne pari kuppia ja leipälautasta, joita käytimme oleskelumme aikana.  Roskat veimme sopimuksen mukaan talon jätekatokseen. Majoitushintakin oli Genius-asiakkaalle edullisempi kuin Airbnb:n kautta varattaessa ja tuleehan hinnasta vielä 4 %:in bonus. 
Pian Kuopion jälkeen näkyi edessämme oudon näköinen kulkupeli, jossa peilit sojottivat korkealla ja kaukana sivulla.  Tuli mieleen Pelle Pelottoman kulkupelit.

Päästyämme kulkupelin rinnalle kävi ilmi, että se oli jonkinlainen moottoripyörän ja auton hauska risteytys. 

Kuopion ja Jyväskylän puolivälissä näkyi tien varressa kahvila, lahjatavara- ja kirpputorimyymälä sekä kaunis maisema.  Ajatuksena oli ostaa vain jäätelöt ja päästää koirat haistelemaan rantavarvikkoa, mutta ystävällinen Tiinan Tuvan kahvilanpitäjä, linkistä löytyvän kuvan mukaan itse Tiina, kertoi vastapaistetuista munkeista ja korvapuusteista.  Koiratkin olivat tervetulleita kahvilan sisään valitsemaan herkkuja emännille, joten kahvit tuli juotua rinteeseen rakennetussa katoksessa tuoreiden leivonnaisten kera. 



Paluumatkan lounastortillat pysähdyttiin nauttimaan Hartolan Jari-Pekan terassilla, kun ei kohdalle sattunut sopivampaakaan lounaspaikkaa. Ja niin saatiin mukava kisareissu päätökseen.