lauantaina, lokakuuta 23, 2021

Muuttuva Helsinki - Kalasatama

Kalasataman kaupunginosa on uutta Helsinkiä, jossa oli kiva käydä koiran kanssa kävelemässä ja tarkkailemassa alueen kehittymistä. Lapsuudesta tuttu romukauppa-, satama- ja teollisuusalue on muuttumassa tuhansien ihmisten asuin- ja työpaikka-alueeksi. Lukiovuosina tuli pyöräiltyä hyvällä ilmalla Kalasataman kautta  Hermannista Kruununhakaan kouluun ja viime vuosina alueen muuttumisen on huomannut pyörämatkoilla Viikistä keskustaan. Vuosi sitten pääsin ihailemaan ja valokuvaamaan maisemia myös lintuperspektiivistä ensimmäisenä valmistuneen Majakka-tornitalon kattoterassilta.    

Kalasatamassa on ympäristötaidetta, kuten muillakin uusilla alueilla Helsingissä. Taide voi olla pysyvää, väliaikaista tai erilaisia tapahtumia. Ympäristötaide rahoitetaan rakenuttajilta perittävällä maksulla. 
Kauppakeskus Redin edustalla julkistettiin kesäkuun 2021 alussa seitsemän metriä korkea Nereidi veistos.  Sen on tehnyt 23.10.2021 50-vuotta täyttänyt Hans-Christian Berg, jonka syntymäpäiväesittely on päivän Helsingin Sanomissa.  



2,5 hehtaarin kokoinen Kalasatamanpuisto on alueen suurin oleskelu-, toiminta- ja tapahtumapuisto. Open House Helsinki sivusto kertoo: ”Paikalla aikoinaan aaltoilleen meren liike toteutuu puistotilan suurissa linjoissa ja maastonmuotoilussa. Kalasatamanpuisto avautuu ympäröivien saarimaisten rakennusmassojen välistä kiilamaisesti kohti Helsingin kaupungin maamerkkejä. Hienoja näkymiä pääsee ihastelemaan puiston pohjoisosaan sijoitetulta puiselta näköalatasanteelta. 

Puiston pääreittiä jaksottavat teräsrakenteiset valaisinportaalit, jotka johdattavat kulkijan Verkkosaaresta meren äärelle.”


Suvilahden entisen sähkövoimalan ja kaasulaitoksen alue on ollut jo vuosia suosittu erilaisten tapahtumien muun muassa konserttien järjestämispaikka.  Sieltä löytyy ateljee- ja esitystiloja kulttuuritoimijoille ja aluetta kehitetään edelleen.  

Lisää taidetta tuli vastaan Juninkadulla, jossa on virolaisen taiteilija Villu Jaanisoon lähes kuusi metriä korkea teräksestä ja durat-uusiomuovista tehty Kuukkeli-veistos
Saman taiteilijan Kaikki on mahdollista -niminen autonrenkaista tehty istuva gorilla-teos oli Viikin kirjaston edessä.  Se joutui valitettavasti ilkivaltaisesti poltetuksi tammikuussa 2018. 



Kalasataman ja Sompasaaren rantaterasseilla tuli vastaan kadun pintaan kiinnitettyjä tuoleja, joille on mukavaa istahtaa ihailemaan ympäröiviä maisemia.  

Capellanaukiolla on ruotsalaisen taiteilija Jacob Dahlgrenin teräsveistos: Early One Morning, Eternity Sculpture.  Teräsveistoksen halkaisija on kymmenen metriä ja korkeus neljä metriä.  Se on kuin yhdellä viivalla piirretty kolmiulotteinen kuvio. 


Isoisänsilta valmistui vuonna 2016 Kalasatamasta Sompasaaren rajalta Mustikkamaalle, joka on suosittu ulkoilusaari. Saaressa on myös hiekkaranta, joka oli varsinkin takavuosina suosittu uimaranta.  Lapsuudessani Mustikkamaalle mentiin vesibussilla, mutta vuonna 1964 sinne valmistui silta Kulosaaresta.   


Vuonna 1972 valmistui Mustikkamaalta silta Korkeasaareen, jossa on eläintarha. Korkeasaaren vihreät liput liehuvat sillan Mustikkamaan puoleisessa päässä lipunmyyntikioskin vieressä. 



Kalasataman rantaterasseilla on hauska 14-osainen kuvanveistäjä Marjukka Korhosen tilataideteos Istuinveistokset, joita saa toki käyttää. Malleina ovat olleet 1900-luvun työläiskotien tuolit. 





Kalasataman ja Sompasaaren rantaterasseilla on muutenkin tasaisin välimatkoin penkkejä ja pöytiä, joille voi istahtaa nauttimaan maisemista ja vaikkapa myös eväistä. 

Rakennusryhmien sisäpihoja on elävöitetty erilaisin kivetyksin, istutuksin ja rakennusten seinien väreillä.



Sompasaaren on ilmestynyt kaksi kanavaa viimeisen vuoden aikana, kuten valokuvasta ja Helsingin rakentamisaikataulu -kartasta näkyy.  Googlen kartta näyttää alueen vielä ilman kanavia.



Heinäkuussa 2020 kävin Sompasaaressa polkupyörällä edellisen kerran ja silloin Nihtilaiturin päässä oli vielä suosittu Ihana kahvila (kolme edellistä kuvaa) eikä kanavista ollut tietoakaan. 


Päiväkävelymme jatkui Sompasaarenlaituri-nimistä katua pitkin katsellen Hanasaaren voimalaa ja voimalan hiilikasan takana näkyvää 1970-1980 -luvuilla valmistunutta Merihaan kaupunginosaa.  


Hanasaarenlaiturin varrella näkyi rantaan kiinnitettyjä hinaajia ja muita pieniä laivoja ja veneitä. 


Kävelymme jatkui Parrulaituri-nimistä katua pitkin ohi Kalasatamanpuiston. Kadun varrella oli hauska "taideteos" eli kaiketi joku entinen satamarakenne.  Sieltä näkyi myös hienosti leikkipuiston yli kohti Kalasataman torneja. 

Parrukujan ja Parrukadun rajaamalla nurmialueella oli hauska taideteos, jolle en onnistunut löytämään nimeä tai tekijää.  

Hanasaaren länsipuolen merenlahdessa on asuntolaivoille varattu laiturialue ja siellä oli monenkokoisia asuntokäytössä olevia laivoja. 

Hanasaaren voimalan hiilikasa on viimeisiä vuosiaan Hanasaaren kärjessä, sillä Helsinki on päättänyt sulkea voimalan 1.4.2023 mennessä. Voimala on Suomen kolmanneksi suurin teollisuuden päästölähde. 
 
Päiväkävelyn päätimme roturisteytys kromfohrländer Nopsan kanssa Hakaniemen torille.  Kuppi kahvia ja herkullinen Eromangan lihapiirakka olivat täydellinen päätös mukavalle kävelyretkelle.  

maanantaina, lokakuuta 18, 2021

Sipoonkorven kansallispuisto Knutersin kierros

Lokakuun puolivälin sateisena päivänä päätettiin tutustua Sipoonkorven kansallispuistossa uuteen Knutersin rengasreittiin koirien kanssa. Olin huomannut Retkipaikka-blogista, että tällainen reitti on merkitty maastoon ja netistä löytynyt reittikarttakin oli saatu jo ajantasalle.  
Muutaman kilometrin päässä olevalta Bakunkärrin parkkipaikalta tehtiin Fiskträskin kierros kesällä useita kertoja.  Ensilenkin jälkeisillä kerroilla käytiin uimassa sekä koirat että omistajat. 

Jätimme auton 160 paikan Knutersin parkkipaikalle, jonne joutui ajamaan hiukan sivuun Knutersintieltä. Sieltä lähdimme kulkemaan kohti pohjoista. Metsässä oli useampi polku, mutta melko pian tuli vastaamme kaatunut puunrunko, josta olin lukenut Retkipaikka-blogista.  Tästä tiesimme, että suuntamme oli oikea. 

 
 
 

Maasto Knutersintien länsipuolella oli korkeuseroiltaan huomattavasti vaihtelevampaa kuin idässä Fiskträskin puolella. Muutamat kiipeämiset ja laskeutumiset liukkailta kallioilta olivat melko haastavia sateisena päivänä. 

Keittokatos ja puucee sekä liiteri löytyivät selkeitten opasteiden avulla.   
Keittokatoksella oli ainoa porukka ihmisiä, joihin törmäsimme koko reilun tunnin lenkin aikana.  



 
 
 
Paluumatkalla parkkipaikalle pääsivät märät koirat valokuvaan. 

 
 
Parkkipaikalla otin kuvan ilmoitustaulusta, jossa oli alueen kartta sekä yleisiä ohjeita.  Tulee aina mukavat muistot nähdessäni kansallispuistoissa näitä nuoruudesta asti tutun kuvittaja - luonnonsuojelija Seppo Leinosen suunnittelemia ohjekylttejä.

Ystävättären aktiivisuuskellon ja puhelimen yhteistyönä syntyi tällainen piirros päivän koiralenkistä.