Azerbaidžan - Gobustan ja Sheki

Gobustanin kansallispuiston kalliopiirrokset ja soivat kivet sekä Shekin historiallinen kauppakaupunki Kaukasusvuorten eteläreunalla olivat seuraavat tutustumiskohteemme Mandala Travelin kiertomatkalla. Mielenkiintoinen ja hauska päivä ei päättynyt Shekissä pizza-ateriaan kuten tilatessamme luulimme, mutta siitä kerron myöhemmin.

Maanantaina 17.4.2023 jätimme taaksemme Kaspianmeren Dubaiksi kutsutun Bakun syötyämme hotelli Central Parkin aamiaisen, joka oli vaatimaton verrattuna reissun muiden hotelleiden tarjontaan. Ruuhka ulosmenotiellä oli melkoinen ja johtui jonkun toisen väylän tietöistä.  Autokanta maassa on uusiutunut vaikka vanhoja Ladojakin näimme myöhemmin pienemmillä paikkakunnilla.

Ulosmenotien varrella näkyi valtavia ostoskeskuksia, joissa tarjontaa oli elintarvikkeista rakennustarvikkeisiin ja kaikkeen siltä väliltä. Öljyä löytyy nykyään parhaiten Kaspianmeren pohjasta, mutta ohitimme myös maan pinnalla näkyviä öljynporaustorneja sekä lasi-, sementti- ja kemianalan tehtaita. 

Kuulimme matkanjohtajalta, että Nobelrahojen alkuperä on Bakun öljy ja ennen vuotta 1991 Baku tuotti puolet maailman öljystä. Ympärillämme oli semi desert alueita, mutta Azerbaidžanissa on kaikkiaan yhdeksän kasvillisuusvyöhykettä. Maanomistus on nykyään yksityistä, mutta valtio omistaa luonnonpuistoja yms. 

Gobustanin kansallispuisto on noin 60 kilometrin päässä Bakusta.  Se perustettiin vuonna 1966 ja julistettiin luonnonhistorialliseksi muistomerkiksi.  Tarkoituksena oli suojella esihistoriallisia kalliopiirroksia, mutatulivuoria ja kaasukivialueita. Museorakennuksessa oli näyttely mm. ihmiskunnan vaiheista ja liikkkeistä vuosituhansien aikana.

Gobustanissa on kalliopiirroksia 4000 vuoden ajalta. Ne valittiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 2007. Polut alueella olivat kivettyjä ja soveltuvat myös huonosti liikkuville.  Kallionkolojen asukkaista varoitettiin kiviin maalattujen kuvien avulla ja siisteydestä pidettiin hyvää huolta.  Huomioimme muuallakin Azerbaidžanissa, että roskia ei näkynyt juuri missään.

Gobustan on Wikipedian mukaan ainoa paikka maailmassa, josta löytyy soivia kiviä.  Tamburiiniä muistuttava ääni syntyy, kun pienellä kivellä kopautellaan koveraan kallionpalaan.

 

Mutatulivuoria emme päässeet turvallisuussyistä katsomaan aivan läheltä, mutta tuolla jossakin kuvan alueella niitä saattaa olla pieninä kohoamina maan pinnasta ja isompia näimme ehkä bussin ikkunasta.

Lounaalle pysähdyimme Haciqabulin lähelle maantien varteen useamman ravintolan ja kaupan keskittymään nimeltä Qedirxum. Ravintolan tarjoilutiloina oli mukavia pieniä mökkejä, jotka soveltuivat hyvin tälläiselle 12 turistin ryhmälle.

Kuva: matkanjohtaja Elina, lupa kuvan julkaisuun myös kaikilta osallistujilta

Lounasannosten tilaamisessa meillä tapahtui pieni virhe Ilpon kanssa.  Tilasimme paikallisoppaan suosittelemat perinteiset annokset, toiselle lammasta ja toiselle kanaa ja saimme kaksi valtavaa tarjottimellista ruokaa, joissa oli lampaan tai kanan lisukkeena perunaa, kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, paprikaa ja yrttejä.  Kummaltakin jäi yli puoli annosta syömättä. Maksaminen onnistui kortilla ja hinta oli vesineen 30,30 eur.

 

Maisemat 250 km:n matkalla lounaspaikasta Shekin hotelliin muuttuivat ollen välillä suola-aavikkoa tai tasaista viljelymaata ja välillä vuoristoista aavikkoa tai metsän peittämiä kukkuloita. Tiet olivat tasaisia pitkiä suoria.  Kahvihammasta rupesi kolottamaan tällä reilun kolmen tunnin matkalla ja matkanjohtaja kysyi paikallisoppaalta, voisimmeko pysähtyä johonkin kahville.  Ohitimme muutamaankin kertaan googlen kartan mukaan lähiseudulla olleen kahvilan / ravintolan, mutta emme pysähtyneet.  Nuorehko paikallisoppaamme ei tainnut uskaltaa tehdä matkaohjelmasta poikkeavaa ehdotusta bussikuskille ja  niinpä ajoimme Shekiin tehden vain lyhyen wc-pysähdyksen paikassa, jossa vessat olivat käytettävissä, mutta kahvila ei ollut auki.

Shekiin saavuttaessa näkyi tien varrella vuoden 2020 Vuoristo-Karabahin sodan uhrien kuvia.  Tuo Stalinin aikoinaan Azerbaidžaniin liittämä alue on ollut armenialaisten asuttama.  Vuosien 1992 - 1994 aikana siellä oli väkivaltaisia yhteenottoja armenialaisten ja azerien välillä. Alueella sovittiin tulitauko vuonna 1994, mutta rauhaa ei solmittu ja vuonna 2020 käytiin 40 päivän sota, johon osallistui myös azereita Shekin alueelta. 

 

 

Kuuden tienoissa saavuimme vuonna 2019 valmistuneeseen Macera Sheki hotelliin, jossa ei ryhmämme lisäksi ollut montaakaan muuta asiakasta. Huoneet olivat hyvin varusteltuja ja näkymä oli ikkunasta yli lähiseudun asutuksen kohti Shekin alueen Kaukasusvuoria. Netistä löytyneiden tietojen mukaan siellä on kauniita ja mukavia vaellus- ja ratsastusreittejä.

Hotelli sjaitsee paikallisasutuksen keskellä muutaman sadan metrin päässä Shekin keskustasta.  Kaduilla ei näkynyt turisteja vaan ainoastaan paikallisia jalankulkijoita.  Autokannasta näytti suuri osa olevan vanhoja Ladoja ja kaduilla näkyi itsekseen makoilevia tai kulkevia isoja rauhallisia koiria.

 

 

 

 

Illallispaikkaa lähdimme etsimään melkein koko ryhmä yhdessä matkanjohtajan kanssa.  Kävimme ensin kurkkaamassa aidan takaa Armenialaisen kirkon raunioita ja ohitimme erilaisia kotoisista poikkeavia kauppoja.

 

 

 

Astuimme koko ryhmä sisään leipomoliikkeeseen, josta muutamat ostivat herkkuja edulliseen hintaan paikallisilla kolikoillaan.

 

Ravintoloita ei tullut vastaamme ja niinpä menimme sisään Sheki Saray hotelliin.  Kysyimme onko ravintola auki ja saisiko sieltä syötävää.  Vastaus oli kieltävä, vaikka yhteistä kieltä meillä ei ollut muutaman näkemämme hotellin henkilökuntaan kuuluvan nuoren miehen kanssa.  Hetken kuluttua paikalle tuli isokokoinen lippispäinen mies, päällään farkut ja toppatakki.  Hän kysyi mitä haluamme ja kerroimme englanniksi toiveemme saada syödä ja juoda jotakin.  Mies näytti hotellin talvipuutarhan ja ravintolasalin, joista saimme valita mieleisen istumapaikan. Valitsimme ravintolasalin, jonka peräseinää koristi kaksi riviä varmaankin merkkihenkilöiden kuvia.  Nuoret miehet järjestivät hetkessä huoneen kalustuksen niin, että pääsimme istumaan yhteen pitkään pöytään. 

Lippispäinen mies kysyi sopiiko meille syötäväksi pizza ja / tai salaatti ja vastasimme, että sopii mikä vain.

Pöytään ruvettiin kantamaan perunalastuja, kurkkua, tomaattia, oliiveja ja juustoa. Saimme myös eteemme olutlasilliset, joka sopi kaikille.

Seuraavaksi eteemme tuotiin syvät lautaset ja hiukan ihmettelin sellaisten valintaa pizzan syömiseksi.  Lippispäinen mies oli näyttänyt meille savimukia jossain vaiheessa ennen oluen tuontia pöytään.  Oletin, että muki liittyi oluen juomiseen. 

Pöytään tuotiin vielä lämpimiä leipiä ja muutama lautanen, jossa oli juustosuikaleita ja sitruuna.  Epäilys rupesi heräämään, mahdammeko sittenkään saada pizzaa. Totuus paljastui, kun kaikille kannetiin eteen savimuki, jossa oli lientä sekä lampaanlihan ja -rasvan palasia. Lippismies tuli näyttämään, kuinka mukin sisältä kaadetaan liemi lautaselle ja lihat muussataan vai oliko niin, että ensin olisi pitänyt muussata koko mukin sisältö ja sitten kaataa liemi lautaselle ja lisätä mukaan lihanpalat. Minä kaadoin ensin liemen, lisäsin sitten lautaselle tosi mureita lihanpaloja ja juustosuikaleita.  Täytyy myöntää, lampaanlihakeitto oli hyvää vaikka ei ollutkaan pizzaa.  Hauskaa meillä oli pizzaillallisella, myönsivät kaikki. Eikä hintakaan päätä huimannut vaan oli 11,- - 12,- euroa / henkilö.

Samalla reissulla olleen Merjan blogista - Merjan matkassa - löytyi myöhemmin tieto, että meille savimukeissa pöytään tuodun lampaanlihakeiton nimi on piti.  Ehkä meille oli alkujaankin ehdotettu ruokalajiksi pitiä eikä pizzaa.  Kuulimme vain nimen väärin.

Tiistaina 18.4.2023 poistuttiin hotellista matkatavaroiden kera heti aamiaisen jälkeen ja ajoimme kohti muureilla ympäröityä Shekin kaanien palatsia.

Tutustuimme 1700-luvun puolivälin jälkeen iranilaisten eli persialaisten rakentamaan kaanin perheen kesäpalatsiin, joka on lisätty UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 2019 yhdessä Shekin keskustan kauppiaiden talojen kanssa. Rakennus oli koristeltu sisältä hienosti, mutta kuvia sieltä ei saanut ottaa.  Palatsin puistossa ihailimme ympäröiviä maisemia ja kevään heräämistä.

Alueella toimi Abad eli valtion omistama yritys, joka tukee yksityisyrittäjiä ja tarjoaa näille myyntipaikan. Täällä Shekin kaanien palatsin vieressä myytiin ja valmistettiinkin erilaisia keramiikkaesineitä. 

Näimme myös kuinka kuinka tehtiin Shebeke-ikkunoita, niitä samoja, joita oli kaanin palatsissa. Alkuperäisten ikkunoiden lasi oli Venetsian Muranosta ja se oli vain 1 mm paksuista.  Nykyisin käytetään 4 mm paksua lasia.

 

 

Kaanin kesäpalatsissa käynnin jälkeen bussi odotti ryhmää pienellä nupukivillä päällystetyllä aukiolla.  Sen  yhdellä laidalla oli 400- ja 500-luvuilta peräisin oleva pyöreä rakennus, entinen albanialainen temppeli, jossa on nykyään kansantaide- ja taideteollisuusmuseo.

Ajoimme bussilla lyhyen matkan lounasravintolaan. Matkanjohtaja sai ylipuhuttua paikallisoppaan pysäyttämään bussin muutamaksi minuutiksi Shekin Mirza Fatali Akhundzada kadun varteen, jossa oli lukuisia käsityöläisten liikkeitä.  Ehkä nämä olivat juuri niitä rakennuksia, jotka nimettiin maailmanperintökohteeksi samaan aikaan kaanien palatsin kanssa. 

Shekin mukulakivikadut ja talot on rakennettu joenuomien mukulakivistä. Näimme myöhemmin näitä sulamisvesiuomia, joissa on vettä vain vähän aikaa keväällä. 

Muutamat matkakumppanit löysivät kadun kaupoista matkamuistoja ja yksi pojista (yli 60-vuotiaat ovat matkanjohtajan mukaan poikia )  sai korjautettua toppatakkiinsa tulleen pienen palkeenkielen hatuntekijän liikkeessä.  Maksuksi korjaaja ei huolinnut rahaa, mutta otti sentään takinomistajalta karamellin.

Lounaalle kiipesimme VIP KARVAN ravintolaan useiden portaiden päähän ensin ulkona ja sitten sisällä rakennuksessa.  Jos olisimme olleet Ilpon kanssa kahdestaan matkalla, hän olisi kieltäytynyt kiipeämisestä, mutta nyt ei auttanut muu kuin kulkea ryhmän mukana.  Tällainen kiertomatka ei välttämättä sovi kovin huonosti liikkuville, mutta hienosti ryhmä sopeutui Ilpon joskus hitaaseenkin menoon ja toisaalta Ilpo jäi itsekin bussin luo tai jopa hotelliin silloin, kun oli tiedossa paljon kävelyä ja korkeuseroja.

Valitsimme kevyeksi lounaaksi leivän ja kuplaveden lisäksi täytettyä tomaattia, kesäkurpitsaa ja paprikaa.  Maksu onnistui täälläkin kortilla ja kahden hengen lounaan hinta näyttää olleen 12,19 euroa eli ravintolaruoka oli maassa hyvin edullista.

Matkalla Georgian rajalle ylitimme useampia kuivia joenuomia ja huomasimme, että jokiveden pyöristämiä kiviä on edelleen runsaasti saatavissa rakennusmateriaaliksi. Hevosia ja lehmiä näkyi katujen ja teiden varsilla ja pitihän kaupunkilaistytön ottaa niistä bussin ikkunan läpi muistoksi kuvia.  

Azerbaidžanin ja Georgian väliselle raja-asemalle Lagodekhissä saavuimme klo 15.  Rajan ylityksestä ja reissun jatkosta Georgian Tbilisiin sekä edelleen Armeniaan kerron myöhemmin. 

Mandalatravelin 12 hengen Kaukasuksen kierroksen kohteista voi lukea linkkien takaa:

Azerbaidžan - Baku

 

Azerbaidžan - Gobustan ja Sheki

 

Georgia - Sighnaghi 

 

Georgia - Tbilisi   

 

Georgia - Mtskheta, Uplistsikhe, Gori 

Armenia - Akhtala, Haghpat, Dilijan 

Armenia - Sevan, Garni, Geghard, Jerevan  

Armenia - Jerevan, Ararat 

Armenia - Zvartnots, Ejmiatsin, Khor Virap, Noravank