keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2023

Pariisin ja San Josen lentokentät ja lennot Air Francen koneilla

  

Edellisestä käynnistä Pariisin Charles De Gaullen lentoasemalla on kulunut lähes kahdeksan vuotta. Muutoksia siellä on tapahtunut tänä aikana todella paljon.  Viimeksi vaihdoimme Pariisissa konetta ja lentokenttääkin matkalla Korsikan saarelle kesällä 2015 ja muistoissa oli CDG-lentokentän huonot pikaruokala- ja ravintolapalvelut.

Tarkoitus ei ole tehdä kaiken kattavaa lentokenttien palveluiden eikä lentoyhtiön tarjoiluiden esittelyä, laitanpa vain muistiin tilanteen keväältä 2023, kun lensimme Pariisin kautta Costa Ricaan.  

Reilun kolmen tunnin lennon aikana Helsingistä Pariisiin tarjottiin Air Francen koneessa matkustajille kylmiä ja kuumia juomia sekä vanhanaikaisen sitruunapullan mallinen suklaakakkuleivonnainen ja pari keksiä.  Tämä riitti mainiosti, sillä eihän kaikilta lentoyhtiöiltä saa edes tällaisia tarjoiluja lyhyillä Euroopan lennoilla.

Paluulennolla Pariisista Helsinkiin oli leivonnaisena lapsuudesta ja nuoruudesta tuttu sitruunapulla, joita ei enää ole tarjolla ainakaan markettien leipä- ja leivonnaisosastoilla. 

 

Pariisissa huomasimme lentoaseman muutoksen kävellessämme ensin tylsännäköisiä pitkiä käytäviä pitkin ja siirtyessämme kerroksesta toiseen. Levähdyspaikkoja huonosti liikkuville olisi matkan varrella voinut olla enemmänkin. 

 

 

Lopulta saavuimme alueelle, jossa tarjontaa riitti niin tuliaisostosten kuin välipala- ja lounasruokienkin osalta.  

 

 

 

 

Menomatkalla vaihtoaika oli nelisen tuntia, joten välipalaksi riitti Les Halles alueelta ostetut juomat ja tuore patonki, joka sujautettiin ostotilanteessa sellofaanipussiin.  Paluumatkalla vaihtoaikaa oli yli kuusi tuntia ja se rupesi jo väsyttämään.  Onneksi lähtöportin alapuolella olevassa kerroksessa oli ravintolamaailma, josta löytyi syötävää moneen makuun.  Hinnat taisivat jäädä hiukan alle Helsinki-Vantaan hintojen.

  

 

Uudehko lähtöporttisiipi oli avara ja valoisa ja lähtöportin luona riitti istumapaikkoja.  Jos oman lennon lähtöportin luona oli jo täyttä, niin viereisellä alueella oli hyvin tilaa.   

 

 


Uuden siipirakennuksen päädyssä oli mukava ja rauhallinen oleskelutila, josta saattoi katsella ulkona näkyvää hyörinää tai levähtää tuolilla, jonka edessä oli rahi jalkojen lepuuttamiseen.  Monikaan matkustaja ei ollut löytänyt tätä tilaa, ja niinpä siellä oli lähes koko ajan vapaita istuimia, joista osa oli keinutuoleja.





Oli ystävänpäivä 14.2. 2023 lentäessamme Pariisista Costa Rican San Josen Juan Santamaria lentokentälle. Lentohenkilökunta oli huomioinut päivän kiinnittämällä sydänkoristeita asuunsa tai käyttämällä sydämenmallisia punaisia laseja. 

Menolento Ranskasta Costa Ricaan lennettiin päivällä ja se kesti reilut 11 tuntia. Paluussa oli yölento kestoltaan kymmenisen tuntia.  Alkulennon aikana tarjottiin lämmin ateria ja noin 1,5 tuntia ennen laskeutumista tuotiin välipala / aamiainen, jossa kahvin ja teen lisäksi jaettiin pahvipussukat, joiden sisältönä oli mehua, jugurttia, couscoussalaattia, piirakka ja sämpylä.
 
Lämpimän aterian ja välipalan / aamiaisen tarjoilun välinen aika oli aika pitkä.  Hiukan ihmettelin, ettei siinä välissä tarjottu mitään juomia ja snacksejä, kuten yleensä pitkillä lennoilla on tehty.  Istuimme lähellä koneen peräpäätä ja huomasin, että ohitsemme kulki kanssamatkustajia, joilla oli kädessään juomia ja pientä syötävää.  Lähdin katsomaan, mistä näitä suuhunpantavia oli saatavissa.  Koneen peräosan keittiössä oli baari, jossa oli esillä jugurtteja, mehuja, monenlaisia juomia ehkä myös alkoholia, jota en kaivannut,  mutta myös jotakin pientä purtavaa. Kuulutuksista en ollut huomannut, että tällainen palvelu oli tarjolla.  Tulipa opittua tämäkin asia.
 
  
 

 
 


Koneessa oli monipuolinen viihdetarjonta ja kuvaruudusta oli varsinkin koneen laskeutuessa mukavaa katsella koneen pohjakameran näyttämää kuvaa alla olevista maisemista.  Edessä olevan istuimen USB-pistorasian avulla sai myös hyvin ladattua omat laitteet, jotta virtaa riitti lukemiseen ja äänikirjojen kuunteluun.



Ensi askelista Juan Santamarian lentoasemalla ei ole montaakaan muistikuvaa. Pura Vida tervehdys otti meidät vastaan jonkin käytävän seinällä.  Sanonta tarjoittaa puhdasta elämää, mutta sitä käytetään Costa Ricassa tervehdittäessä, hyvästelessä tai kun halutaan sanoa, että kaikki on OK. 

Passintarkastuksesta muistan sen, että siellä kysyttiin, mikä on ensimmäisen hotellimme nimi ja milloin ja miten poistumme maasta eli nämä tiedot oli hyvä muistaa tai pitää printattuina tai helposti esiin saatavissa puhelimesta.


Lähtiessämme kotimatkalle illalla 26.2.2023 ehdimme nähdä hienot maisemat lentoaseman ympärillä isojen puhtaiden ikkunoiden läpi.  Koneemme lähtöaika oli 19:30.  Lähtöselvityksessä kuulimme, että kone oli ylibookattu ja yhdelle ryhmämme jäsenelle tarjottiin korvausta, jos hän suostuisi siirtämään lähtönsä seuraavan päivän lennolle. Onneksi hän sai vahvistuksen kello kuuden jälkeen ja pääsi mukaamme samalle lennolle.
 

Lentoasemalla oli hienot tilat lähteville matkustajille.  Ruokapaikkoja ja matkamuistomyymälöitä oli varmaan kaikkien tarpeisiin. Meillä koiranhoitajatyttäret saivat tuliaiseksi kaakaota, kahvia ja suklaata.







Lähtöportin lähellä oli työskentelypiste, jossa oli mahdollisuus ladata monenlaisilla pistotulpilla varustettuja laitteita.  Valitettavasti useisiin USB-pistorasioihin oli koitettu työntää pistotulppa väärinpäin, joten ne olivat menneet rikki, onneksi ehjiäkin löytyi. Lähtöporttien lähellä oli tilaa myös lasten leikeille.


 

Nyt jään odottamaan muutaman viikon kuluttua alkavaa reissua, josta olen maininnut blogissa ensimmäisen kerran tammikuussa 2019 ja haaveillut jo pari vuotta sitäkin aikaisemin.



perjantaina, maaliskuuta 24, 2023

Costa Rica: Sámara - Carrillo

Costa Rican ja Nicaraguan kiertomatka päättyi Tyynen valtameren tuntumaan, Sámaran ja Carrillon rantojen lähelle Nicoyan niemimaalla. Lepoloma boutique hotellissa uima-altaan äärellä täydensi mukavasti monipuolisen ja mielenkiintoisen  reissun.

Perjantaina 24.2.2023 oli bussin lähtöajaksi Rincon de la Viejasta sovittu vasta klo 11.  Se sopi mainiosti huonosti nukutun yön jälkeen viiden tunnin matkalle.  Olin herännyt yöllä noin kello yksi huonoon oloon ja koko loppuyö kului oksennellen tasaisin väliajoin, onneksi vain oksennellen. Sama ongelma oli ollut yhdellä reissukumppanilla ja myös suomalaisella matkanjohtajalla. Syyksi paljastui jokin virus eikä ruokamyrkytys, sillä vatsataudista kärsivät vähitellen lähes kaikki ryhmämme jäsenet.

Juomienhankinta-, lounas- ja shoppailutauon pidimme Liberian jälkeen El Jardin kauppakeskuksessa, joka oli yksi näitä Costa Rican turisteille rakennettuja pysähdyspaikkoja valtavine matkamuistomyymälöineen ja siisteine ilmastoituine lounaspaikkoineen. 



Hotel Leyenda Boutique sijaitsi reilun kilometrin päässä Puerto Carrillo rannalta, jonne hotellilta oli maksuton kuljetus useampia kertoja päivässä.

Maijoittuminen hyvätasoisessa hotellissa oli mielestäni mainio tapa päättää ohjelmallinen kiertomatka, vaikka muissakaan majoituspaikoissa ei sinänsä ollut moittimista.  Tässä hotellissa oli kaikki mukavuudet, joita saattoi toivoa: ilmastointi, jääkaappi, kahvinkeitin, TV, reilunkokoinen kylpyhuone ja siellä hiustenkuivaaja. Huoneemme sijaitsi kaksikerroksisen rakennuksen pohjakerroksessa ja huoneen edessä oli terassi kalusteineen.  Ainoa pienen moitteen arvoinen asia oli muutaman metrin sorakaistale laatoitetun pihapolun ja huoneen edessä olleen terassin välillä.  Sorapinnalla oli vaikeaa vetää pyörillä varustettua matkalaukkua, joten laukuja oli kannettava viimeiset metrit.  

 

 

Aamiainen oli jäänyt syömättä ja olin tyytynyt sokeroituun teehen.   Päivän aikana ei ollut maistunut muu kuin pari banaania ja kylmä virvoitusjuoma, joten menimme myöhäiselle lounaalle / aikaiselle illalliselle hotellin allasbaariin heti saavuttuamme Samaraan.  Oli vaikeaa miettiä, mitähän tekisi mieli syödä.  Minut tuntevat tietävät, että "roskaruoka" kuten hampurilainen ja ranskalaiset perunat maistuvat tavallisesti aina.  Tällä kerralla ei maistunut sekään ja koko ateria jäi syömättä.  

Illan riennot Samaran rannalla piti jättää väliin ja nautin kaikessa rauhassa huoneen viileydestä kuunnellen  äänikirjaa.


Lauantaina 25.2.2023 olo oli hiukan parempi ja aamiainenkin maittoi.  Osan aamiaisesta sai tilata pöytään ja osan saattoi hakea noutopöydästä. Ilpo valitsi Typical-aamiaisen keitettyjen kananmunien kera ja Italialainen-aamiainen jugurtin, marjojen, pienten pannukakkujen ja nutella-suklaan kanssa oli juuri sellainen, jota mieleni teki reilun vuorokauden paaston jälkeen. 






Päivän retkitarjontana oli meriretki, johon osallistuneet näkivät valaita, delfiinejä ja kilpikonnia.  Se oli kuulemma melko harvinaista, että saman retken aikana näkyi kaikkia.  Retkeä oli täydentänyt myös mahdollisuus snorklailla.  Hieman harmitti, etten jaksanut lähteä retkelle.

Hyvin päivä kului myös nauttien hotellin kauniista puutarhasta uima-altaassa uiden ja kirjoja kuunnellen sekä nukkuen pois univelkaa.






Matkanjärjestäjä tarjosi meille alkuillasta kuljetuksen Playa Carrillon rannan ohi Samaran keskustaan ja rannalle sekä illan pimentyessä takaisin hotelliin.

Rakentamattoman Carrillon rannan itäpäädyssä oli pieni mangrovelammikko, jonka hiekkakannas erotti merestä.  Siellä asusti krokotiilejä, joiden elämää turistit seurasivat rohkeasti rannalla seisten. Krokotiilit eivät kuulemma olleet vaaraksi meressä uiville, sillä ne eivät viihtyneet suolaisessa vedessä.



Carrillon rannalle kokoontui paljon paikallisten asukkaiden seurueita viettämämään aikaa grillaillen.
 


Meidät vietiin Samaran rannan tuntumaan,  josta lähdimme kuljeskelemaan hiekkarantaa pitkin ja kokemaan rantalomatunnelmaa.  Siellä oli lukuisia pieniä ravintoloita, mutta ei isoja hotelleita, sillä Costa Ricassa ei ole saanut rakentaa vuoden 2010 jälkeen viittäkymmentä  metriä lähemmäksi rantaviivaa ja vanhakin toiminta pitää lopettaa.  Ehkä kaikista baaareista tai ravintoloista ei ollut aivan vaadittua metrimäärää veden rajaan, mutta aika hyvin uuttaa määräystä noudatetaan.  Rannalla ei näkynyt roskia ja muuallakin oli siistiä, sillä roskaamisesta saa sakkoja jopa noin 150,- euroa. 

Kaikki rannat ovat yleisiä, yksityisiä rantoja ei ole koko maassa. Kuulimme  myös, että kaikki rakennukset pitää nykyään rakentaa maanjäristyksiä kestäviksi.



Auringonlaskun kauniit värit koimme juomien kanssa yhdessä ravintolassa ja siirryimme ruokailemaan seuraavaan.  Matkakumppanit söivät herkullisen näköisiä kala- ja liha-aterioita, mutta minä en uskaltanut edelleenkään tilata muuta kuin "roskaruokaa" eli pizzaa. 



Takaisin hotelliin meidät noudettiin some-ajalle tyypillisen Samara-valokyltin luota.


Sunnuntaina 26.2.2023 lähdimme hyvissä ajoin ajamaan kohti San Josén Juan Santamaria International lentokenttää.




Ensimmäisen pysähdyksen teimme Pueblo Viejo de Nicoyassa, jossa kahdenkymmenen naisen yhdistys piti ravintolaa ja myyntipaikkaa, jossa oli tarjolla mm. hunajaa, siitepölyä ja leivonnaisia.







Lounaalle pysähdyimme Gran Parqueo nimiseen pikaruokaravintolaan, jossa oli tarjolla paikallisia herkkuja siten, että lautaselle pyydettiin kultakin ravintolan työntekijältä itselle mieluisia tuotteita.  Sitä en huomannut kysyä riippuiko hinta valitusta ruokamäärästä, mutta melko edulliseksi tuli riisi-, papu-, maissilettu- ja makkara-ateria.






Calderan rannassa ohitettiin taas tutunnäköinen valokyltti. Siellä oli myös lukuisia kioskeja, joista sai ostaa Churchilliä. Se on jäätelön tapainen tuote, jota tarjottiin ensimmäisen kerran  Puntarenasin kaupungissa 1940-luvulla, jossa paikallinen liikemies oli sen kehittänyt.  Mies muistutti ulkonäöltään Winston Churchilliä ja tuote sai siitä nimensä.




Lähestyessämme San Josén kaupunkia ja lentokenttää ruuhkautui tie ja matkanteko hidastui melkoisesti.  Olimme aamulla ihmetelleet, miksi 220 kilometrin matkaan piti varata aikaa yli kuusi tuntia, mutta kapeat tiet ja ruuhkat antoivat vastauksen ihmettelyymme.  

Näimme myös matkan varrella poliisien tiesulun, jossa pysäytettiin vastaantulleen kaistan kaikki liikenne,  mukaan lukien reittibussit, huumetarkastuksia varten. Tarkastusta olivat tekemässä näin koiraharrastajan mielestä hyvännäköiset belgianpaimenkoira malinoisit.  Ensimmäiset huumekoirat tuotiin maahan USA:sta, mutta nykyään niitä kasvatetaan ja koulutetaan jo omassa maassa.  Turistibussit pääsevät yleensä läpi ilman tarkastusta.  Tämäkin mahdollinen viivästys kannattaa omatoimireissaajien huomioida, jos ovat matkalla lentokentälle tiukalla aikataululla. Me pääsimme perille ajoissa, mutta emme olleet kentällä mitenkään liian aikaisin.

Näin päättyi Mandalatravelin kahdeksan turistin erittäin onnistunut kiertomatka.  Muista kohteista on jo olemassa jutut:

Costa Rica: Arenal - La Fortuna - Caño Negro - Los Chiles

Costa Rica: Monteverde

Nicaragua: Granada 

Nicaragua: Masaya - Catarina

Costa Rica: Rincón de la Vieja 

Costa Rica: Samara - Carrillo

Pariisin ja San Josen lentokentät ja lennot Air Francen koneilla