torstaina, lokakuuta 10, 2019

Turkmenistan Ašgabat 26. – 28.9.2019

Tutustuminen valkoiseen marmorikaupunki Ašgabatiin, Turkmenistanin pääkaupunkiin,  alkoi tyhjyyttään kumisevalla lentoasemalla. Frankfurt – Baku – Ašgabat lennolla oli muitakin asiakkaita kuin me 30 Albatrostravelin kiertomatkalle ”Sovjetistan –viisi Keski-Aasian valtiota”  osallistujaa, mutta viisumimaksun hoitamisen jälkeen ei matkatavaroita ollut odottamassa kuin ryhmämme ja Suomesta mukaan lähtenyt matkanjohtaja Markku. 
Majoituimme ennen puolta yötä parhaat päivänsä nähneeseen Ak Altyn hotelliin, joka oli noin 7 km:n päässä lentoasemalta hiukan valkoisen keskustan ulkopuolella. 
 


Perjantaiaamun valjetessa näkyi huoneemme ikkunasta puistomaisen aukion toisella laidalla Turkmenistranin valtion sirkus.  Hotellin aamiainen oli vaatimaton, mutta vatsansa sai täyteen uppopaistetuilla leivonnaisilla. Vihanneket ja vesijohtovedellä laimennetut mehut  oli parasta jättää nauttimatta, jotta vatsatauti ei päässyt yllättämään. 

Hotellihuoneessa ja bussissa oli tarjolla pullotettua vettä, mutta mieli teki kuplavettä ja kävin ostamassa sitä läheisestä kaupasta, kun olin ensin vaihtanut oppaalta rahaa.  5 USD:llä sain 50 manattia.  Virallisen kurssin mukaan 1 eur oli 3,83 manat.  Myöhemmin opastyttö vaihtoi halukkaiden kanssa rahaa hiukan huonommalla kurssilla, mutta kuitenkin paremmalla kuin virallinen kurssi. Vaihtokurssilla ei ollut merkitystä, koska rahaa ei oikeastaan kulunut kuin tippeihin ja matkakumppaneilla ruokailun yhteydessä oluisiin ja viineihin. Kaupassa jouduin kysymään apua pikkupojilta, jotka auttoivat mielellään ja puhuivat pari sanaa kauniilla englannin kielellä.  

Kaupunkikierroksella opas kertoi yleisiä asioita maasta. Sen rajanaapurit ovat pohjoisessa Kazakstan ja Uzbekistan, idässä Afganistan, etelässä Iran ja lännessä Turkmenistanilla on rantaviivaa Kaspianmerelle, muttei suoraa yhteyttä yhteenkään varsinaiseen mereen.  Karakumin autiomaata on 80 % pinta-alasta.   
Oppaan kertoman mukaan maassa on asukkaita noin 6 miljoonaa ja Ašgabatissa 700 000. Turkmenistanilaistet olivat aikaisemmin paimentolaisia ja asuivat jurtissa. Rautatieverkosto on nykyään vain maan sisäinen, sillä maa on yksi maailman eristyneimmistä. Facebook, Whatsapp ja Instagram ovat estettyjä vaikka netti toimikin hotellissa. 

Vuoden 1948 maanjäristyksessä tuhoutui 90 % silloisesta Ašgabatista ja 65 % sen väestöstä ( n. 100 000) kuoli. 
Maan ensimmäinen presidentti itsenäistymisen jälkeen oli Saparmurat Atajevitš Nijazov  vuodesta 1991 kuolemaansa asti vuonna 2006.  Hänen isänsä oli kuollut toisessa maailmansodassa ja äiti sekä veli kuolivat maanjäristyksessä.  Hänet kasvatettiin neuvostoliittolaisessa orpokodissa ja opiskeltuaan Leningradissa hän nousi NL:ssä johtavaan asemaan ja lopulta Turkmenistanin johtoon. 

Ašgabat sijaitsee maan eteläosassa vain 30 km Iranin rajalta.  Maan itsenäistyminen muutti suuresti kaupunkikivaa.  Kaasu- ja öljyrahat on tuhlattu arvoprojekteihin.  Julkiset rakennukset ja keskustan korkeat asuintalot on pinnoitettu valkoisella marmorilla, jota on tuotu Turkista, Iranista ja Italiasta. Oppaan kertoman mukaan asunnot ovat omistusasuntoja ja asuntolainat ovat 30 vuoden pituisia.  Syntyvistä lapsista saadaan tukea ja kahdeksannesta lapsesta saa mitalin ja ilmaisen asunnon.
 
Ohitimme paikallisen Olympiastadionin, jossa on kisattu 69 maan kesken Aasian maiden paremmuudesta vuonna 2017. Stadionille mahtuu 50 000 katsojaa. Alueella on yksiraiteinen rautatie, jolla pääsee kulkemaan kisapaikasta toiseen. Kun kysyimme, miten aluetta käytetään nykyään jäi vastaus hiukan epämääräiseksi. Stadionin katolla oleva hevosen kuva on tärkeä symboli maalle.   
 
Puolueettomuuden monumentti (Monument Arch of Neutrality) pystytettiin vuonna 2001 maan 10 vuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Se on 95 metriä korkea. Entisen presidentin kullattu patsas sen huipulla liikkui aikaisemmin niin, että patsaan kasvot olivat aina kohti aurinkoa.  Edellinen presidentti muutti kirjaimet, antoi kuukausille ja viikonpäiville uudet nimet sukulaistensa mukaan, mutta nykyään kirjaimet ja nimet on palautettu entisiksi. 
Ruhnama on edellisen presidentin kirjoittama koraanin rinnakkaiskirja, josta on tehty myös patsas.  Ensto Oy käänsi Ruhnaman suomeksi saadakseen kauppasuhteita, mutta kirjaa ei koskaan julkaistu.
 
Kansallismuseon edessä oleva 133 metriä korkea lipputanko ja siellä liehuva lippu olivat maailman korkein ja suurin, kunnes Tadsikistanin Dusambeehen tuli vielä korkeampi tanko.
 

Kansallismuseo on komea ulkoa ja sisältä. Valokuvaamista varten sinne piti ostaa lupa. Sisällä viisi pylvästä symboloivat maan viittä provinssia.  
Jokaisella provinssilla on oma kuvionsa, joita käytetään mm. matoissa ja lipussa on samat symbolit. Lipun värin valkoinen symboloi puhtautta ja vihreä uutta elämää. 
Museossa on presidentin kuvan alla hänen saamiaan lahjoja. 
 
Turkmenistanin alueella on ollut korkea sivistys jo samaan aikaan kuin Mesopotamiassa. Museon opas esitteli meille hautalöytöjä, koruja, astioita ja työkaluja jopa 4000 vuoden takaa. Näytti siltä, että museossa ei ollut ryhmämme lisäksi muita vierailijoita. 

Lounaan söimme kaupungin suurimmassa ostoskeskuksessa.  Sielläkin ryhmämme sai olla omassa rauhassaan, muita ei juurikaan näkynyt.  Ostoskeskuksen edessä oli yksi kaupungin 400:sta suihkulähteestä. 
 

Käynti Itenäisyyden monumentilla kuului iltapäivän ohjemaan. 
 



Pistäydyimme iltapäivällä myös yhdessä moskeijassa, olisiko ollut pieni kopio Istanbulin Sinisestä moskeijasta, koska muistiinpanoista löytyy maninta, että sen rakentamiseen on käytetty turkkilaista marmoria.  Nimi jäi kirjaamatta, mutta jalkojenpesupaikka oli mielenkiintoisen näköinen pienine mattoineen  sekä wc vihreine vesikannuineen.  Moskeijan lattialla oli matto, jonka "ruudutukseen" kiinnitin huomiota ensimmäistä kertaa. 

Taisimme ohittaa  iltapäivällä Garagum kanaalin, joka on 1600 km pituinen ja vesi johdetaan Oxusjoesta (Amudarja), sillä tällainenkin muistiinpano löytyy.  Kanaalin avulla saadaan vettä Ašgabatin satoihin suihkulähteisiin ja keinokastelua vaativiin istutuksiin. 
 

 


Kävimme myös paikallisessa basaarissa, jossa ei lisäksemme ollut kovinkaan monia asiakkaita, mutta tavaraa oli runsaasti ja se oli kauniisti esillä.
 

Illallisbarbeque nautittiin ravintolassa lähellä katua, jonka rakennuksissa on eri yritysten mainosvaloja.
 


Illalisen jälkeen ajoimme vielä katsomaan kaupunkia iltavalaistuksessa avioliittopalatsin viereen. Näimme sieltä keskustan ja viereisellä kukkulalla olevan pisaran mallisen hotellin. 




Lauantaina tutustuttiin paikallisoppaan ja oman opastyttömme opastuksella muinaisen Partian valtakunnan ensimmäiseen pääkaupunkiin Nisaan, josta on löytynyt merkkejä asutuksesta 3000 eaa. Sen kukoistuskausi oli 300 eaa – 300 jaa. Nisa tuhoutui lopullisesti 1300-luvulla valoittajien tieltä.  Nisasta on kaivettu esiin vasta noin 35 % ja se on liitetty UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 2007.  Kaivauksia johtaa edelleen 4 tutkijaa Italiasta ja 30 paikallista työntekijää. Aleksanteri Suuri toi alueelle kreikkalaisen kulttuurin. 

Nuori ja iloinen oppaamme Gulsat puhui hyvää englantia ja kertoi opiskelleensa saksaa ja englantia mielessään opettajan ammatti, mutta nyt tuntui matkailuala mieluisalta.  Hän oli päässyt käymään Turkissa ja kertoi, että turkin ja turkmenistanin kielet ovat niin samantapaisia, että ihmiset ymmärtävät toistensa puhetta. 

 




Matkan varrella nähtiin hienoja rakennuksia: mm. Ulkoministeriö, jonka katolla on karttapallo, kirjanmallinen opetusministeriö, huvipuisto, jonka maailmanpyörä on marmorirakennelman sisällä sekä liikenneympyröiden upeita koristeita ja kadunlakaisijoita perinteisissä turkmenistanilaisissa asuissa. Autoja ja jalankulkijoita ei näkynyt.

Kaupungin ja Nisan välillä oli kukkuloilla keinokasteltua istutettua metsää ja siellä on 36 km:n patikointiverkosto. 
 
Türkmenbasy Ruhy Mosque sijaitsee noin 7 kilometrin päässä Ašgabatin keskustasta länteen.  Moskeija on maan suurin ja sinne mahtuu 10 000 rukoilijaa samaan aikaan.  Se valmistui vuonna 2004 kuten maan ensimmäiselle presidentille moskeijan viereen rakennettu hautamausoleumikin.  Presidentti haudattiin sinne kuolemansa jälkeen vuonna 2006. 




 
Kaupunkia halkovat neljäkaistaiset tiet, mutta valkoisia autoja ei juurikaan ollut näkyvillä edes keskustassa.  Kaikkien autojen on Ašgabatissa oltava valkoisia. Opas koitti selitellä syitä kaupungin tyhjyyteen huonolla menestyksellä, mutta emme ruvenneet kyseenalaistamaan hänen saamiaan opastusohjeita.
Kuulimme, että bensiini maksaa 1,5 manat / litra eli saman verran kuin 0,5 litraa vettä kaupassa.  Cokis maksoi 7,- manattia ja kuplavesi 2,5 manattia. 



Yksi Ašgabatin omaperäisistä monumenteistä on Maanjäristysmuistomerkki.  Se paljastettiin vuonna 1998, kun kaupungin tuhonneesta järistyksestä oli kulunut 50 vuuotta.  Siellä on härkää esittävä marmoripatsas, joka ravistelee rikoontunutta maapalloa ja sen päällä on hahmo kuolemaa tekevästä äidistä, koka kannattelee kullattua lasta ja pelastaa tämän härän sarvista.  
Alueella on myös 2. Maailmansodan muistomerkki ja ikuinen tuli sodan sankareiden kunniaksi. 
Häät ovat tärkeä tapahtuma paikallisille.  Valokuvia otetaan paljon ja näimmekin useita hääpareja eri muistomerkkien luona



Lounas nautittiin hääpalatsirakennuksessa, jossa on myös hotelli ja ravintola. Rakennuksen katolla on  maapallo.  Hääpalatsin edessä tuli otettua myös päiväkuvat läheisestä pisaran mallisesta hotellista sekä näkymästä kaupungin keskustaan. 
Myöhäisen lounaaan jälkeen lähdimme kohti lentoasemaa ja seuraavaa kohdettamme Maryn  kaupunkia. Matkan varrella näimme liftaavia naisia perinteisissä asuissaan.  Naimisissa olevilla naisilla on päähine ja naimattomat ovat pää paljaana.  Hunnutettuja naisia täällä ei näkynyt vaikka islamin uskolla on maassa vankka asema. 
 
Lentoasemalla näkyi TV:stä tuttuja kasvoja ja kuva tuli otettua salaa.  Edellisenä päivänä oli ollut Itsenäisyyspäivän paraati ja hevoskilpailut.   Tapahtumasta kuvattua tallennetta näytettiin TV:ssä useaan kertaan ja kuvassa ollut herrahenkilö oli tuttu niistä fiminpätkistä. 

Lisää kuvia on Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla. 
Matkakertomukset muista kohteista  Albatrostravelin kierrokselta "Sovjetistan - viisi Keski-Aasian valtiota" ovat linkkien takana:
Kirgisia Biškek 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti