Georgiaan tutustumisen aloitimme pienestä Sighnaghin kaupungista. Siellä tuotetaan viiniä ja perinteisiä mattoja. Kaupunkia sanotaan myös rakkauden kaupungiksi, onhan siellä häähalli, jossa voi mennä naimisiin 24/7. Kaupungista on kehittymässä tärkeä matkailukohde hienojen maisemien ja historiallisten nähtävyyksien avulla.
Tiistaina 18.4.2023 hyvästelimme azerbaidžanilaisen oppaan ja bussin Lakodeghin rajanylityspaikalla ja lähdimme kävellen ylittämään rajaa. Siellä on huomattavan pitkä käytävä ja huonosti liikkuvien auttaminenkin oli hankalaa, koska kahta matkalaukkua oli vaikeaa vetää perässä käytävää pitkin, jossa toisella reunalla on portaita ja toisella reunalla kapea luiska.
Georgiassa meidät otettiin vastaan maan omilla kirjaimilla kirjoitetulla maan nimellä Sakartvelo sekä kansainvälisellä nimellä Georgia. Kartulin kieltä kirjoitetaan omilla aakkosilla, joissa on 33 kirjainta. Kieltä puhuu äidinkielenään noin 4,5 miljoonaa ihmistä.
Matkatavarat läpivalaistiin Georgian puolella ja Ilpon piti kaivaa laukustaan esille lintukiikarinsa, jota parikin virkailijaa tutki tarkasti ennen kuin saimme jatkaa matkaa.
Georgiassa meitä oli vastassa uusi iso bussi, tällä kerralla ilman Wifi-yhteyttä, mutta niinkin selvittiin. Oppaana oli Suomessakin käynyt rento Aleksi sekä harjoittelijana pirteä Elena.
50 kilometrin matkalla rajalta Sighnaghiin kuulimme, että maassa on noin 3,5 miljoona asukasta ja ulkomailla georgialaisia asuu 1,5 miljoonaa. Siirtolaisten sukulaisilleen lähettämä raha on tärkeä osa maan taloutta. Maan pinta-alasta yli 80 % on vuoria ja korkeimmat huiput kohoavat yli 5200 metrin. Georgia on suosittu patikointimaa.
Maatalous on tehokasta ja hedelmät sekä viini ovat tärkeitä tuotteita. Nykyään viinistä menee 50 - 55 % Venäjälle, aikaisemmin meni jopa 97 %. Uusia vientimaita on Euroopassa ja Amerikassa. Viinin valmistus alkoi Georgiassa jo 8000 vuotta sitten. Viini tehdään Euroopasta poiketen saviruukuissa.
Muistikirjastani löytyy yksittäinen oppaiden maininta: "Orjakauppa oli aikoinaan yleistä". Iraniin vietiin orjiksi slaaveja ja siitä tuli sana slave = orja. Enpä ole tätäkään aikaisemmin tiennyt tai jos olen kuullut, niin olin unohtanut. Kuulimme myös, että maassa on nykyään noin 150 000 venäläistä paossa Ukrainan sodan aiheuttamaa liikekannallepanoa. Vuokrat ovat nouseet ja inflaatio on nostanut ikävästi hintoja.
Matkan varrella bussin pysäyttivät olennot, joiden kulkeminen teillä pysäyttämässä autoja liittyy pääsiäisen jälkeiseen traditioon. Olisi ollut hauskaa saada kuva koko noin 3-5 hengen hassusti pukeutuneesta porukasta, mutta sain kuvan vain yhdestä bussin vieressä kulkeneesta miehestä. Olentojen on tarkoitus vapauttaa metsät ja pellot pahoista hengistä.
Jalkauduimme bussista Sighnagin kansallismuseon vieressä ja näimme savesta tehtyjä kvevri-astioita ja kuulimme viininvalmistusperinteestä, jossa rypäleet laitetaan astian sisälle ja ruukun kansi tilkitään mehiläisvahalla. Viini jätetään käymään noin puoleksi vuodeksi maan alle, jonka jälkeen se pullotetaan.
Viiniruukkujen vieressä oli Tamadan patsas. Georgialaisissa juhlissa seremoniamestarina toimii Tamada, joka huolehtii maljojen nostamisesta, puheenvuorojen jakamisesta ja yhteislaulujen johtamisesta. Maljapuheita pidetään juhlissa paljon.
Täälläkin kulki kaduilla rauhallisia koiria, jotka sattoivat tulla kiertelemään turistien luo, mutta niiden olemus oli sellainen, ettei tullut mieleenkään pelätä niitä. Vaikka olenkin koiraharrastaja niin saatan silti pelätä isoja vieraita uhkaavasti käyttäytyviä koiria. Kaukasuksen maissa pelkoon ei ollut aiheitta.
Lähdimme kulkemaan kohti 1700-luvuta peräisin olevia kaupunkia ympäröiviä muureja ihaillen kauniita maisemia ja yksityiskohtia. Matkan varrella myytiin turisteille mattoja ja muita matkamuistoja, mutta muita turisteja ei juurikaan näkynyt 12 hengen ryhmämme lisäksi.
Nousimme muurille, jonka päällä kulkureitti oli kuin Kiinan muurin pienoismalli. Sieltä ihailimme maisemia ja heräävän kevään alkavaa hedelmäpuiden kukintaa.
Paluu kukkulaisen kaupungin keskustaan oli mahdollista tehdä sivuvaunullisella moottoripyörällä ja muutamat ryhmän jäsenet käyttivätkin tilaisuutta hyväkseen.
Matka jatkui kohti uudehkoa pientä perheomisteista hotellia ja ravintolaa sekä viinitilaa, jossa meille pidetiin viininmaistajaiset. Olimmehan Kakhetin viinialueen sydämessä. Viinien kanssa maisteltiin juustoja ja erilaisia hedelmiä.
Matkan hintaan sisältyneeellä illallisella söimme hatsapuri-leipää, salaattia ja lammasta. Jälkiruoaksi oli vehnänjyviä, kuivattuja hedelmänpaloja ja jäätelöä.
Ilta kahdeksan tienoissa lähdimme bussin kyydissä kohti Tbilisin Wyndham Grand hotellia, jonne saavuimme ennen kymmentä. Georgiaan tutustuminen jatkui seuraavana päivänä.
Mandalatravelin 12 hengen Kaukasuksen kierroksen kohteista voi lukea linkkien takaa:
Azerbaidžan - BakuArmenia - Akhtala, Haghpat, Dilijan
Armenia - Sevan, Garni, Geghard, Jerevan
Vaikka viinistä en kovin kiinnostunut yleisesti olekaan, kiinnostaisi kovasti tutustua tuohon paikalliseen tapaan valmistaa viiniä saviruukuissa. Ja tietysti myös tuo aito hatsapuri-leipä kiinnostaisi kovasti!
VastaaPoistaHei Mikko, sinullahan onkin jo kaksi hyvää syytä matkustaa Georgiaan ja monta lisäsyytä voit varmasti listata matkan jälkeen, jos joskus päätät sinne lähteä.
VastaaPoistaMinullakin oli kuva Tamada patsaasta, mutta en enää muistanut mikä sen nimi oli, niin jätin omasta postauksesta pois. Kaikkea kun ei ehtinyt kirjoittaa ylös, tietoa tuli niin paljon. :)
VastaaPoistaHei Merja, tuolla reissulla todella näki ja koki niin paljon asioita, että kaikki olisi sekaisin päässä, jos ei olisi ottanut valokuvia ja kirjoittanut jotakin muistiin.
VastaaPoista