Helsinki - ruokamatka viikinkien makujen maailmaan

 

Ruokamatkan viikinkien makujen maailmaan teimme Helsingin City käytävän viikinkiravintola Haraldissa 60-luvun luokkakavereiden kanssa.  Päivämäärä tapaamiselle oli valittu reilu kuukausi etukäteen, jotta kaikki voivat varata sen kalentereistaan hyvissä ajoin. Samalle päivälle sattui sitten entisen presidentti Martti Ahtisaaren hautajaiset Helsingissä ja hautajaiskulkue siirtyi Tuomiokirkosta Hietanimen hautausmaalle samoihin aikoihin tapaamisemme kanssa. Kulkuetta emme onnistuneet näkemään emmekä edes kaikkia tapaamiseen ilmoittautuneita, sillä korona ja muut syksyn taudit verottivat osallistujamäärää. 

Meitä saapui ruokailemaan viisi luokkakaverusta, jotka muistelimme kouluaikoja ja myös kesätyöpaikkoja, joissa olimme kouluaikoina.  Luimme kaikki "pitkää saksaa" ja olimmekin olleet Saksassa erilaisissa kesätöissä, kuten monet koululaiset niihin aikoihin.  Pari tytöistä oli sairaalassa siivoamassa, yksi oli Itä-Saksan puolella kylpyläkaupungissa suomalaisten terveysmatkalaisten matkanjohtajana toimineen sisarensa suhteiden avulla ja me Helsingin Hermannissa asuneet ystävykset olimme Frankfurtin rautatieasemalla ensin elintarvikekioskissa myyjinä kunnes siirrtyimme myymään jäätelöä pienistä kärryistä pysähtyniden junien matkustajille. Viikinkiravintola Harald oli ennestään tuttu vain yhdelle.  

Ravintolassa oli alkuiltapäivästä hämyinen mutta rauhallinen tunnelma.  En ollut käynyt siellä koskaan aikaisemmin vaikka se sijaitsee keskeisellä paikalla City käytävässä Rautatieaseman ja Stockmannin tavaratalon välissä.  Paikka olikin valittu hyvän saavutettavuutensa takia, sillä asuuhan osa meistä stadin tytöistä nykyään jopa junamatkan päässä Helsingistä. Ravintolan sisustuksessa oli viikinkiajan tunnelmaa raskaine puuhuonekaluineen ja savisine astioineen.

Ravintolan annokset ovat reilun kokoisia ja painottuvat liharuokiin, mutta kasviksia ja kalaakin on saatavissa, kuten a la carte menussa näkyy. Annokseni Freyan kasvispyörykät sisälsi herne-kasvispyöryköitä, pistokauraa, paahdettuja kurpitsansiemeniä, uunijuureksia, tomaatti-salvia kastia, suolakurkkua ja pikkelöityä punakaalia. Annos oli makuuni hiukan kuivahko, kastia eli kastiketta olisi voinut olla enemmänkin pistokauran kanssa nautittavaksi.

Tarjoilija suositteli Linnanherran lammasta ja sellainen annos tuotiinkin parin luokkakaverin eteen. 

Tervetuliais- sekä illan päätösjuomaksi otimme koko porukalle pullolliset espanjalaista pinkkiä kuohuvaa Provetto Roséta.  En ole viinien tuntija enkä erota erilaisia makuja, mutta tämä oli miellyttävän tuntuinen juoma.

Kahvimukillisen kanssa nauttimani jälkuruoka Borghildin suklaakakkua korvasi pääruoan makupuutteet tai oli jopa sellaista herkkua, jota olisin voinut nauttia muutaman annoksen pääruoan vaihtoehtona :). Annos sisälsi maitosuklaamoussella kuorrutettua suklaakakkua, vadelmasorbettia, hunaja- ja marjarouhetta sekä vadelmakastiketta.

Useampi tunti hurahti ravintolassa ja poistuessamme huomasimme ulko-oven vieressä kyltin, jossa kerrottiin, että samassa talossa oli aloittanut Suomen ensimmäinen yleinen ammattikoulu vuonna 1899.  Muistan hyvin Vallilan ammattikoulun 1950-luvun puolivälissä valmistuneet rakennukset Sturenkadun varrella, asuinhan lapsuuteni ja nuoruuteni Vallilassa ja Hermannissa. 

Ravintolan ulkopuolella City-käytävässä otimme vielä selfien koko porukasta ja perustimme WhatsApp-ryhmän kuvien jakamiseksi ja seuraavien tapaamisten järjestelemiseksi.