Nepal on 31 miljoonan asukkaan liittotasavalta Intian ja Kiinan välissä osittain maailman korkeimman vuoriston Himalajan alueella ja sen juurella. Nepalin valtio syntyi 1700-luvun puolivälissä, kun Nepalin kuningaskunta perustettiin Malla-hallitsijoiden kuningaskunnista. Shah-dynastia laajensi valtakuntaansa Katmandun laaksosta itään ja länteen kunnes Intiaa hallinneet britit pysäyttivät laajenemisen 1800-luvun toisella vuosikymmenellä. Tällöin muodostuivat maan nykyiset rajat. Nepal ei ole koskaan ollut osa brittiläistä imperiumia, kuten Intia. Moninaisten vaiheiden jälkeen Nepal julistettiin tasavallaksi vuonna 2008.
Nepalin lippu on maailmassa ainoa, joka ei ole nelikulmainen. Se on muodostettu yhdistämällä Rana-dynastian eri sukuhaarojen hallitsijoiden viirit ja otettiin käyttöön joulukuussa 1962. Ylemmässä kolmiossa on tyylitelty kuunsirppi ja alemmassa aurinko. Ne ovat eri dynastioiden symboleita ja kuvastavat toivetta siitä, että valtio on yhtä pitkäikäinen kuin taivaankappaleet.
Lipun muotoon ei siis olekaan vaikuttanut temppeleiden kattojen muoto kuten tuttu kuvittaja Seppo Leinonen leikkisästi kommentoi Facebookissa tuota alapuolella ollutta kuvaa. "Nyt ymmärrän, miksi Nepalin lippu näyttää tältä :-) "
Nepalin pääkaupunkiin Katmanduun saavuimme lauantaina 9.3.2024 Dohan kautta Mandala travelin matkalla Nepalin kiertomatka - Katmandu ja Himalajan huiput. Ryhmän matkanjohtajana oli Kaukasuksen kierrokselta tuttu Elina ja osallistujina oli vain kahdeksan matkailijaa, me Päivikki ystävättäreni kanssa sekä viisi naista ja yksi mies, joista muut eivät tunteneet toisiaan ennestään. Neljä meistä oli aikaisemminkin ollut Elinan emännöimillä Mandalan eri matkoilla ja yksi oli ollut muilla Mandalan matkoilla. Aika Mandalauskollista porukkaa siis :).
Lentokentällä hoidimme rahanvaihdon ensimmäisellä vaihtoluukulla, jota ei olisi kannattanut tehdä, sillä kurssi oli huonoin näkemäni 1,- euro oli 137,90 Nepalin rupiaa. Seuraavilla luukuilla arvo oli yli 141,- rupiaa. Eipä vaihtokurssilla ollut suurta väliä, sillä viikon reissulla rahaa kului matkaohjelmaan kuulumattomiin ruokiin, ruokajuomiin, palvelurahoihin ja pieniin tuliaisiin noin 200,- euroa. Rahat olivat kauniita eri eläinten kuvilla varustettuja, mutta sattuivat käteen useimmiten niin, ettei silmiin osunut ensimmäisenä englanninkielinen teksti tai länsiarabialaiset numerot vaan setelinippua piti käännellä ja väännellä moneen kertaan maksutilanteissa.
Lentoaseman edessä oli laaja pysäköintialue ja ryhmääme vastassa oli paikallisopas ja pikkubussi kuljettajineen. Tervetuliaistoivotuksena saimme jokainen kaulaamme tuoreista kukista tehdyn nauhan.
Katmandun majapaikkamme The Malla hotelli oli vilkkaalla Thamelin alueella ja siellä saimme tervetuliaisjuomien ohessa kaulaamme uuden koristeen, värikkään liinan.
Hotellin sisäpiha vehreine puistoineen ja uima-allasalueineen oli rauhallinen ja siellä pääsi täysin unohtumaan viereisten katujen ruuhkat.
Hotellin huoneet olivat hiukan vanhahtavia kopisevine laminaattilattioineen ja ruskeine kalusteineen, mutta kaikki tarvittava sieltä löytyi yhden yön majoittumiseen.
Jouduimme jonkin aikaa odottamaan muutamaa yhden hengen huonetta ja menimme kahville hotellin ravintolaan. Ryhmämme ainoa miespuolinen osallistuja oli huumorintajuinen, mukavaa matkaseuraa ollut lintumies, joka antoi luvan kuvansa lisäämiseen blogiin. Niinpä"iso mies ja piccolo latte" kuten myös oma cappuccinoni ja omenapiirakka pääsivät kuvaan.
Paikallisoppaanamme oli nuori nainen ja aloitimme kaupunkikierroksen kävelyllä Durbar Squaren eli kuninkaallisen palatsin aukion ja pihojen alueella. Vuoden 2015 maanjäristyksen aikana tuhoutui noin kolmasosa Nepalin kulttuurisesti merkittävistä rakennuksista, mutta onneksi suuri osa on jo saatu korjattua erittäinkin hyvin.
Kaduilla näkyi paljon turisteja ja katujen ja aukioiden varrella oli liikkeissä runsaasti turisteille tarjontaa.
Nepalilaisten vanhojen temppeleiden ja muiden rakennusten joukossa oli valkoinen eurooppalaistyylinen uusklassinen rakennus Gaddi Baithak vuodelta 1908, jossa Nepalin kuninkaat on kruunattu ja nykyään siellä otetaan vastaan korkea-arvoiset ulkomaiset vieraat.
Suuri osa vanhoista temppeleistä ja muista Durbar Squaren rakennuksista on peräisin 1500-, 1600,- ja 1700-luvuilta.
Lounaan kävimme syömässä Heritage Cafe kattoravintolassa, jossa tarjolla oli sellaisiakin herkkuja, joihin Helsingin nepalilaisissa ravintoloissa ei ole päässyt tutustumaan. Momot eli liha-, kasvis-, juusto- tai tofutätteiset taikinanyytit ovat tyypillistä paikallista syötävää. Ne olivat saman tyyppisiä kuin georgialaiset khinkalit. Höyrytyksen jälkeen ne saatettiin paistaa tai grillata, mikäli asiakas toivoi saavansa annoksensa valmistettuna siihen tapaan.
Kattoravintolasta oli mukavat näköalat ympärillä olevaan alueeseen ja kauemmaksikin Katmandun lähikukkuloille mm. Apinatemppelille, jonne menimme myöhemmin iltapäivällä.
Lounaan jälkeen jatkettiin kävelyä kuninkaallisen palatsin alueella ja ihailtiin monikerroksisia pagodatyylisiä temppeleitä sekä pyöreitä "Mountain type" temppeleitä ja lukuisia alueen muita rakennuksia ja patsaita sekä pylväitä.
Enemmistö Nepalin väestöstä on hinduja, yli 80 %. Maan kuningasta palvottiin pitkään hindujumala Vishnun ruumiillistumana, kunnes maasta tuli tasavalta ja lainsäädäntö takaa uskonnonvapauden. Sitä ennen Nepal oli maailman ainoa valtio, jossa hindulaisuus oli valtionuskonto. Vuonna 2015 hyväksyttyyn perustuslakiin kirjattiin, ettei maalla ole valtionuskontoa. Buddalaisia maassa on noin 9 %. Buddha Siddhardha Gautama syntyi Lumbinissa nykyisen Nepalin alueella. Sieltä on löytynyt mailman vanhin buddhalainen temppeli, joka on ajoitettu 500-luvulle eaa. Se on merkittävä pyhiinvaelluspaikka.
 |
Yhdeksänkerroksinen Basantapur Durpar / Nautalle Durbar rakennus on toiminut aikoinaan Nepalin kuninkaan asuntona ja rakennuskokonaisuuden sisäpihalla oli kyltti "Kiinan apu yhteistä tulevaisuutta varten". Korjaustöitä onkin tehty paljon Kiinan tuella, ehkä ei kuitenkaan ilman taka-ajatuksia ;) .
Nepalin eri kansoilla on itsenäisiä uskonnollisia piirteitä. Katmandunlaakson buddhalaista newarien neitsytjumalatarta Kumaria emme nähneet Kumari-Ghar rakennuksen ikkunassa vaikka kuljimme rakennuksen ohi muutamaan kertaan. Sain kuitenkin ottaa kuvan parista kauniista nuoresta tytöstä.
Monumenttialueella oli moottoripyörillä ajaminen kielletty, mutta muualla kapeillakin kaduilla sai moottoripyöriä varoa suorastaan henkensä edestä. Eivät sähköjohtoviritelmätkään kovin turvallisilta näyttäneet.
Kuninkaallisen palatsin alueelta siirryimme Swayambhunathin buddhalaiseen stupaan (Swoyambhu Mahachaitya) eli Apinatemppelille, jossa ei oltu sielläkään unohdettu turistien tarvetta ostaa matkamuistoja. Niitä oli tarjolla runsain mitoin kuten myös raukeasti lepäileviä koiria ja varastelevia apinoita.
Kukkulalta palasimme hotellille alkuillan ruuhkan aikaan ja moottoripyöriä oli liikenteessä lähes yhtä paljon kuin Vietnamissa 18 vuotta sitten.
Illalliselle lähdimme parin matkakumppanin kanssa ja ateriaksi valikoitui intialainen paneer tikka masala annos, jossa on paneer tikka kotijuustoa ja masala maustekastiketta. Annoksen olisi voinut tilata riisin kanssa, mutta valitsin tandoor uunissa paistetun naanleivän.
Hotellille palasimme Thamel Marg katua pitkin ohittaen lukuisat retkeilyvaatteita myyvät liikkeet. Reissun lopuksi olimme myös iltapäivän ja illan Katmandussa ja kävimme Päivikin kanssa jopa sisällä parissa vaatekaupassa, mutta mitään ei tullut ostettua vaikka halvalla olisi saanut :) .
Matka jatkui Chitwanin kansallispuistoon ja siellä Baraulin kylämajoitukseen, Pokharan kaupunkiin ihailemaan Himalajan huippuja ja Bandipurin pikkukaupunkiin Himalajan alarinteillä.
Tuttuja paikkoja, tykättiin Nepalista kovasti. Me olimme Nepalissa syksyllä, hauska nähdä jatkossa, miltä Chitwan näyttää keväällä. Ruoha ainakin lienee paljon lyhyempää. Kumari taitaa ilmestyä vain kahdesti päivästä, mutta kuvata ei saa.
VastaaPoistaKiitos Mikko kommentista! Pienemmillä paikkakunnilla oli minullekin paljon sellaista, josta todella pidin enkä olettanut kokevani Nepalissa. Katmandun mopot ja moottoripyörät ja ruuhkaiset ostoskadut eivät niinkään ilahduttaneet.
VastaaPoistaErikoinen lippu on yksi asia, mikä tekee Nepalista ainutlaatuisen. Enpä minäkään tarinaa lipun taustalla tiennyt, vaikka varmaan joskus olen siitä Wikipediasta lukenut. Kathmandu näyttää juuri sellaiselta kuin sen kuvittelenkin mielessäni ja jännittäviä yhtymäkohtia löytyy jopa Pohjois-Nigeriaan noiden Durbareiden ansiosta.
VastaaPoistaApinatemppelin apinat ovat selvästi sukulaisiamme, jos varastavat vain ruokaa, eikä tuota matkamuistorihkamaa.
Kiitos Anssi kommentista! Muistiinpanoistani löytyi matkanjohtajan maininta Nepalin lipusta, jonka unohdin kirjoittaa juttuun: kolmiot kuvaavat himalajaa, punainen väri rohkeutta ja rhododendronia, joka on maan kansalliskukka ja sininen reunus kuvaa lunta ja jäätä ja sinistä taivasta vuorilla. Nyt on sekin kirjoitettu muistiin :).
PoistaOlipa mukava lukea Nepalista ja Katmandusta. Tein oman reissuni sinne vuonna 2010 ja mieli on tehnyt palata Nepaliin, mutta vielä en ole sinne uudestaan päässyt. Muistan Elinan puhuneen Kaukasian reissulla tuosta matkasta ja mietin jo silloin pitäisikö lähteä uudestaan. Oma alkuvuoden matka ei antanut myöten palata Nepaliin, mutta ehkä joskus.. Sähköjohtohässäkät oli uskomattomia jo silloin ja vaikka niitä useassa Aasian maassa näkee, ovat nuo mielestäni vertaansa vailla. :)
VastaaPoistaKiitos Merja! Luinkin juttusi Nepalista, kun aloimme ystävättären kanssa miettiä millaiselle matkalle lähtisimme. Vuorilla vaeltelu jäi meillä senioreilla pois ohjelmasta, kun huomasin, että nuoremmillakin oli siellä pieniä haasteita. Nykyään tekee mieli vain nauttia matkustelusta ilman fyysistä ponnistelua tai jännitystä syystä tai toisesta :).
Poista