Matka jatkui Chitwanin kansallispuiston kupeesta pohjoiseen kohti Nepalin toiseksi suurinta kaupunkia, Pokharaa. Se sijaitsee trooppisessa laaksossa, lumihuippuisten Himalajan vuorten vierellä Phewajärven rannalla. Kaupunki oli aikaisemmin Tiibetin ja Intian välisen kauppareitin tärkeä etappi ja nykyisin se on aktiivimatkailun keskus, josta lähdetään eri pituisille vaelluksille Himalajan vuoristoon. Auringonnousun aikaan otetussa kuvassa näkyvät matkakumppanusten Eilan ja Päivikin takana vuoret Annapurna South (7219 m), Annapurna I (8091 m), Hiunchuli (6441 m), Machhapuchre (6993 m) ja Annapurna III (7555m).
Himalaja on nykyisistä vuoristoista korkein. Se erottaa pohjoispuolella olevan Kiinan miehittämän Tiibetin eteläpuolella olevista Intiasta ja Pakistanista. Itsenäiset valtiot Nepal ja Bhutan sijaitsevat vuoriston etelärinteellä. Maailman kymmenestä korkeimmasta vuoresta kahdeksan sijaitsee Nepalin alueella. Korkein on Mount Everest (8844-8850 m) Nepalin ja Tiibetin rajalla.
Tiistaina 12.3.2024 lähdettiin Baraulin kylästä liikkeelle klo 8 ja kahdeksan tunnin kuluttua olimme perillä Pokharan hotellissa. Lähtiessämme saimme pienet kauniisti sidotut kukat muistoiksi mukaamme ja kuvan toisen kukkasidoksen saimme saapuessamme Pokharan hotelliin.
Nepalin tiet ja tienvarsinäkymät ansaitsevat oman juttunsa, sillä niitä en ole juurikaan blogeissa nähnyt. Tulossa siis on sellainenkin. Lisään tähänkin muutaman kuvan ohittamistamme maisemista ja pysähdyspaikoista ja kerron kuinka lyhyitä matkoja pitkähkössäkin ajassa edettiin.
Kun oli ajettu 42 kilometriä ja aikaa oli kulunut yksi tunti ja 20 minuuttia, ylitimme Narayanijoen Pulchowk Narayani-siltaa pitkin. Rannalla näkyi mielenkiintoinen juhlapaikka. Googlen karttaan on lisätty monia kuvia ja videoita rannalla pidetyistä tapahtumista.
Ensimmäisen wc- ja kahvi-, virvoitusjuomapysähdyksen teimme Seti Gandaki-joen vieressä parin lomakeskuksen lähellä klo 10:30. Kahvilassa oli siistit länsimaiset wc-tilat ja myynnissä oli kylmää ja kuumaa juotavaa. Kylmän juotavan saatavuus ei ollut itsestäänselvyys kaikkialla.
Tien kulkiessa Trishuli-joen vieressä olimme nähneet useissa paikoissa joen ylittäviä riippusiltoja. Ehdin jo sanoa ääneen, että olisi kiva, jos pysähtyisimme jonkin riippusillan luo. Toiveeni toteutui, bussi pysähtyi ja saimme lähteä kulkemaan riippusillan yli kohti Chhimkesory seikkailupuistoa. Pysähtyminen taisi kuulua ihan matkaohjelmaan. Kalliokiipeily, ziplineliitely ja kanootilla melominen piti kuitenkin jättää väliin, sillä matkamme jatkui valokuvien ja videon ottamisen jälkeen.
Ennen lounaalle pysähtymistä ylitimme Trishuli-joen paikassa, jossa oli kaksi siltaa vierekkäin (Muglin Bridge, Prithivi Rajmarg) ja pitihän siitäkin napata kuva muistoksi.
Hotelli koostui useammasta rakennuksesta ja sen piha-alueet olivat jälleen iloinen yllätys Katmandun hotellin tapaan. Huoneesta löytyi kaikki tarpeellinen vaikka pistorasioita jouduin hieman etsimään ennen kuin löysin niitä yöpöydän alalokerosta. Monitoimiadapteri oli jälleen tarpeen, jotta puhelin ja kamera saivat tarvitsemansa lisävirran. Parveekkeelta oli näkymä uima-altaalle ja lähiympäristöön. Juomarahojen jättämisestä oli selkeät ohjeet.
Jätettyämme matkatavarat huoneisiin lähdimme Päivikin kanssa tutustumaan hotellin lähiympäristöön. Sähkö- ja puhelinjohtohässäköistä piti taas ottaa kuvia kuten kadultakin hotellin ulkopuolella. Siellä ei olisi millään voinut arvata, että muutaman askeleen päässä on rauhallinen hotellin puutarha.
Kävelimme iltapäivän hämärtyessä järven rantaan, mutta sitten tulikin kiire käydä hotellihuoneessa ottamassa reissun ensimmäinen Imodium. Syystä kerroin päivän lounaan yhteydessä.
Tilanne rauhoittui ja illalliselle menimme matkanjohtajan suosittelemaan Moondance ravintolaan Lakeside Roadin varrella, lähellä hotellia. Naanleipä ja palak paneer ( kotijuusto pinaattikastikkeessa) maistuivat.
Keskiviikkona 13.3.2024 soi kello aikaisin ja viideltä olimme jo lähdössä Sarangkotin kukkulalle, jossa katselimme kymmenien ellei jopa muutaman sadan kiinalaisen ja muualtakin tulleen turistin kanssa auringon ensisäteiden valaisemia Himalajan lumihuippuja. Ryhmällemme oli varattu huipulla olevan rakennelman reunalta istumapaikat, joilta näimme sekä auringon nousun että vastakkaisessa suunnassa lumiset vuorenhuiput. Ei ole itsestään selvää, että vuoret näkyvät, sillä ne jäävät usein pilvien ja savusumun peittoon. Muistoksi saimme kuvan, jossa näkemämme huiput on nimetty. Tallensin myös pienen videonpätkän.
Huipulta palasimme paikallisasutuksen reunustamaa tietä pitkin bussille auringonsäteiden valaistessa kulkuamme. Ylös olimme nousseet melko täydellisessä pimeydessä vain muutaman katulampun himmeässä loisteessa.
Hotelliin palasimme hieman seitsemän jälkeen nauttimaan monipuolista ja herkullista aamiaista. Aamun yksi Imodium ja maitohappobakteerit pitivät huolen, että pystyin nauttimaan maukkaasta tarjonnasta, josta varsinkin Jakki-juustoa olisin mielelläni tuonut jopa kotiin tuliaiseksi, mutta sehän ei olisi ollut tullisäännösten mukaan luvallista.
Päivän kierros alkoi näköalapaikalta World Peace Pagodan läheltä, josta kirkkaalla säällä olisi nähnyt Phewa järven yli Himalajalle. Hyvällä mielikuvituksella "kalan häntä" näkyy kuvissa. Videonpätkä täältäkin muistona. Kuljimme jalkaisin polkua alaspäin napsien kuvia ympäristöstä.
Pokharan Shanti Stuba, rauhan pagoda on buddhalainen muistomerkki 1100 metrin korkeudessa Anadi-kukkulalla. Shanti on sanskritin sana, joka tarkoittaa rauhaa, ja sitä käytetään myös nepalin ja hindin kielissä. Maailman 20:stä rauhan pagodasta toinen Nepalissa sijaitseva on Lumbinissa, jossa Buddha syntyi.
Matkanjohtaja kertoi pagodan sivuilla olevista Buddhan patsaista ja nappasin jokaisesta kuvan. Niistä löytyi Wikipedian ja google kääntäjän avulla seuraava helposti tänne kopioitava teksti: "Pagodan toisella tasolla on neljä Buddha-patsasta, jotka esitetään matkamuistona eri maista: "Dharmacakra Mudra" Japanista, "Bodh Gaya" Sri Lankasta, "Kushinagar" Thaimaasta ja "Lumbini" Nepalista. Jokainen patsas edustaa tärkeitä Buddhaan liittyviä tapahtumia, ja ne nimettiin sen mukaan, missä ne tapahtuivat."
Polku jatkui kahviloiden ja näköalatasanteiden luo. Tämäkin on paikka, johon tullaan aamulla ihailemaan auringonnousua. Matkamuisto- ja välipalakioskeja oli rinteessä runsaasti turistien houkutuksena matkalla parkkipaikalle.
Vähitellen päästiin 30 metriä maan alla sijaitsevaan tunneliin ja osassa matkaa käytävä oli tosi kapea ja matalampi kuin pituuteni 171 cm. Ruuhka oli välillä melkoinen kapeassa tunnelissa ja korkeissa portaikoissa, kun huonosti liikkuvat pitkissä mekoissa kulkeneet intialaisrouvat koittivat päästä eteenpäin.
Omakustanteiselle lounaalle menimme koko ryhmä hotellimme lähelle Byanjan ravintolaan Lakeside Roadin puoleiselle terassille. Tilaa olisi ollut järvenkin puolella, mutta aurinko paistoi jo niin kuumasti, että varjoisa paikka kiinnosti enemmän. Nuori paikallisoppaamme istui kuumissaan odottamassa tilaustaan ja minä kuvasin annoskateellisena matkakumppanin ruoka-annoksen.
Uimapukua ei onneksi tullut otettua mukaan matkalle aivan turhaan, sillä pulahdimme hotellin uima-altaaseen monipuolisen turistipäivän jälkeen Päivikin kanssa. Oli siellä käynyt pari muutakin matkalaista ryhmästämme. Kylmä banaanilassi maistui uimisen jälkeen.
Iltakävelyllä kuljimme Päivikin kanssa Lakeside Roadin tarjontaan tutustuen. Retkeily- / vapaa-ajan pukineet jäivät ostamatta, sillä niitä meillä kummallakin on kotona kaapit täynnä. Eihän koirien kanssa liikkuessa ja harrastaessa tule muunlaisia vaatteita edes käytettyä.
Ihastuin yhden liikkeen ikkunassa olleeseen kauniiseen käsin kirjailtuun sohvatyynynpäälliseen, jossa oli kaksi riikinkukkoa ja väritys olisi ollut juuri sopiva kotiimme. Kuljimme ohi, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin ja olisin halunnut ostaa sen. Palasimme takaisin, mutta en enää löytänyt oikeaa liikettä. Taas tuli todettua se, että jos joskus huomaa jotain, mitä tekisi mieli ostaa, niin se on ostettava heti.
Ostin sitten kaksi muuta tyyynpäällistä kotiin ja kaksi pientä pussukkaa koiranhoitajatyttärille tuliaiseksi. Sopisihan tuollainen pussukka kamerankin suojaksi, jos sellaisia ei olisi olemassa jo muutama. Ilpo sai tuliaiseksi Dakha topi / Nepali topi hatun, joka kuuluu Nepalissa miesten kansallispukuun. Hatut olivat ennen pakollisia, kun otettiin virallisia valokuvia esim. passikuva. Hatut on valmistettu hienosta Dhaka puuvillakankaasta, jota on tuotu Dhakasta Bangladeshin nykyisestä pääkaupungista.
Kevyet iltapalat nautimme hotellin ravintolassa, Päivikille momoja ja minulle riittivät naanleivät ja tee. Syödessämme katselimme ravintolassa tanssi- ja musiikkiesitystä, josta otin myös lyhyen videon.
Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Bandipuria.
